Minkä tutkimusmenetelmän valitsisit?

59, Enhän minä voi tietää kenelle vastaan, kuten et sinäkään, kun ei ole edes nimimerkkejä eikä monet edes osaa kirjata itseään noilla vastausnumeroilla. Btw. ei enää tässä vaiheessa kevättä seminaareja järjestetä, mutta saa kai sitä nyt alustavia keskusteluja käydä aiheesta tulevaisuutta varten. En tosin ole siitä lainkaan varma, että kirjaudunko enää lipastolle. Ei taida olla sittenkään mun juttu.  Aion tosin jatkossakin avata keskusteluja aiheesta, jos mieleni tekee. ap

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 14:28"]

Jos eteesi lätkäistäisiin käsinkirjoitettua tekstiä sisältävä paperinivaska ja sanottaisiin, että tee tuosta tutkimus. Silmäiltyäsi tekstiä huomaisit sen olevan vanha elämäkerta, jossa kuvataan suomalaista arkielämää ja matkakertomuksia eri työmaiden välillä.

[/quote]

Vastaavassa tilanteessa etenisin siten, että 

- Silmäilisin aineistoa, jotta saisin suunnilleen käsityksen siitä, mille ajanjaksolle se sijoittuu, kuinka laaja aineisto on ja millaisella tyylillä se on kirjoittettu.

- Arvioisin, riittääkö aineisto yksinään tutkimuksen alkuperäislähteeksi, vai tarvitsenko vielä jotain muuta. Esim. onko henkilöstä tai juuri samasta aihepiiristä olemassa muuta arkistoaineistoa. Tai löytyisikö muiden kirjoittamaa, tutkimatonta muistelma-aineistoa esim. sks:n arkistosta, maakunta-arkistosta tms.

- Miettisin, mistä lähtökohdasta lähtisin aineistoa tutkimaan = yleinen tutkimuskysymys. Voisiko sitä käyttää casen omaisesti kuvaamaan jotain tiettyä ammattikuntaa kyseisenä aikana, vai kertoisiko se vaikkapa arjen kokemuksista jonain tiettynä aikana, vai olisiko keskeinen teema esim. työhön ja työttömyyteen liittyvät arvot. 

- Menisin kirjastoon ja tekisin hakuja aihepiiristä, jotta löytäisin sopivaa lähdekirjallisuutta sekä ajallisestä että aiheen mukaisesta kontekstista sekä aiempaa tutkimusta vastaavasta aiheesta.

- Etsisin tietoa mikrohistorian metodeista, todennäköisesti kahlaisin läpi myös kulttuurintutkimuksen teoriakirjallisuutta.

- Miettisin lähdekriittisesti, millainen aineisto on kyseessä = muistelma, päiväkirja ja etsisin myös tähän sopivaa tutkimuskirjallisuutta. Elämäkerroista ja diskurssianalyysistä, muistelmien luonteesta yleensä (=subjektiivista kerrontaa). 

- Lukisin em. lähdekirjallisuutta ja täsmentäisin tutkimuskysymystäni. Tekisin muistiinpanoja lähdekirjallisuudesta.

- Hahmottelisin alustavasti tutkimuksen runkoa ja teemoja

- Alkaisin lukea alkuperäislähdettäni tarkemmin ja lähdekritiikin muistaen, tehden muistiinpanoja olennaisista asioista. Täsmentäisin tutkimuskysymystä ja etsisin lisää lähdekirjallisuutta tarvittaessa.

- Käytyäni läpi lähteet, alkaisin tarkentaa tutkimuksen rakennetta, joka todennäköisesti olisi jo hahmottunut hyvinkin selväksi aineistoa lukiessani.

- Järjestelisin muistiinpanoni sekä alkuperäislähteestä että muusta kirjallisuudesta ja ryhtyisin kirjoittamaan asiaa kokonaisuudeksi. Todennäköisesti aloittaisin kirjoittamisen johdannosta, koska samalla saisin täsmennettynä paperille myös omat ajatukseni. Sen jälkeen saattaisin kirjoittaa sisältökappaleita eri teemoista, ei välttämättä lopullisessa järjestyksessä.

- Peilaisin siis tutkimuksessa alkuperäislähdettäni muuta tutkimusta vasten, nostaisin yksikön kokemuksen keskiöön mutta valottaisin myös kontekstia, josta kokemukset nousevat. Vetäisin aineistosta yleistyksiä ja johtopäätöksiä ja käyttäisin myös suoria lainauksia, jotka kiteyttävät autenttisesti päätelmäni. Pohtisin myös aineiston luonnetta, pyrkisin objektiivisuuteen sen totuusarvon arvioinnissa.

Oisko se suunnilleen siinä.

Jos ei pitäisi tehdä nimenomaan tutkimusta ja aineisto olisi eläväisesti kerrottua ja mehukasta tekstiä, sen voisi myös julkaista sellaisenaan ja höystettynä kevyellä ajanjakson ja henkilön taustojen kuvauksella.  

61, Aivan kuin omia ajatuksiani, kiitos sinulle, juuri noin olin ajatellut. Vihdoinkin joku puhuu kanssani samaa kieltä. Kyllä minun mielestä tuon pitäisi hyvän tutkimuksen kriteerit täyttää. Lisälähteitä vielä haen, mutta uskoisin niitä löytyvän, koska olen jo aiemmin lukenut valtavan määrän erilaista kirjallisuutta aiheeseen liittyen. Vielä kerran kiitos vaivannäöstäsi. ap

Mitkä sun tutkimuskysymykset ovat nyt?

63, Laitoin jo lehtiön kiinni, mutta niitä samoja joita olin jo luetellut muissa ketjuissa, jos olet niitä lukenut, mutta ne tarkentuvat ja muotoutuvat toki vielä. Ja jos teen aloituksen niihin liittyen jatkossa, niin toki otan apuja vastaan mielelläni, kun yleensä toinen osaa muotoilla paremmin, kun katsoo asiaa pikkasen ulkopuolisen silmin ja eteemmältä. :) ap

Eli odotat täällä muiden auttavan sinua, muttet itse jaksa edes lehtiötä avata ja kertoa kysymyksiä? Ja ei, ei kiinnosta tarpeeksi, että lähtisin etsimään vanhoja ketjuja.

Älähän nyt hermostu. Tarkoitin siis sitä, että tälle illalle on ehkä jo tässä ketjussa tarpeeksi tästä aiheesta, kun pomppii jatkuvasti tuolla ylhäällä ja ohittelee muiden aloituksia. Ajattelin sinun olevan joku niistä, jotka ovat jo tympiintyneet minuun ja aloituksiini ja siksi en tahdo jankuttaa, kun se ei kaikkia miellytä. Toki jos sinä olet kiinnostunut kysymyksistäni ja jos aikaa tahdot kanssani viettää, niin voin niitä tähän listata. ap

Kyllähän jokainen nyt oman tutkimuskysymyksensä muistaa vaikka lehtiö olisikin jo kiinni. (:

67, Anteeksi, mulla lienee sitten jokin muistihäiriö, mutta en minä niitä ulkoa tarkalleen muista ja niitä on useita. Sori, olen jo niin vanha ja vastíkään vielä pääni kolauttanut pahasti. :(

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 17:39"]

61, Aivan kuin omia ajatuksiani, kiitos sinulle, juuri noin olin ajatellut. 

[/quote]

Heh heh, taidat kopioida nr. 61:n tekstit omaan työhösi.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 15:19"] Mainitsinkin tuosta yliopiston pinttyneisyydestä kerran erään esitelmän yhteydessä ja yleisö kohahti

[/quote]

Wow!

Olen pyytänyt apua ja olen sitä saanut, so??

Mäkin haluaisin kuulla niitä tutkimuskysymyksiä.

Yhä merkillisempää. 

Jokunen viikko sitten ap oli hukassa oleva  reppana, joskin hiukan aggressiivinen sellainen. Kyseli avuttomia eikä osannut vastata tai kommentoida mihinkään mitään järkevää. Ihan perusasiatkin tutkimuksen tekemisessä tuntuivat olean hakusessa. Hän totesi epämääräisesti, että hän ei halua nyt mennä yliopistolle, kun vastaajat kyselivät, miksi hän ei mene graduseminaariin ja hanki ohjaajaa. 

Nyt hän onkin yks kaks, oikein merkittävä pioneerihenkinen tieteen kriitikko ja uudistaja, joka heittelee esitelmissään yleisöä kohauttavia anarkistisia nerouksia ja testailee vastaajiensa tieteellistä pätevyyttä. Hän ei tosin lainkaan opiskele yliopistossa, mutta se ei haitanne, kosa hän on niin nerokas, että voi halutessaan saada tutkimuksensa kuitenkin läpi väikkärinä jossain. (Ehkä Harvardissa, vaikka? Kun täällä Suomessa on niin jälkijättöistä.) Toisaalta hän on kuitenkin niin vanha ja päänsälyönyt, että ei muista omia tutkimuskysymyksiään.

Itkisikö vai nauraisiko? Ehkä molempia yhtä aikaa?