Tekeekö isompi asunto, hienompi auto, kalliit vaatteet ja kengät ihmisestä oikeasti onnellisemman?

Vierailija kirjoitti:

Vares-kirjan mukaan onnellisin on se, jolla on kuollessaan eniten leluja.

Mun isällä oli aika paljon leluja kuollessaan (ja siis eläessään). Surffilauta, purjevene, videokamera (80-luvulla), videonauhuri 70-luvulla, Range Rover, kesämökki, asunto ulkomailla.... hän olikin aina onnellinen ja iloinen ihminen ja ihana ❤️

Samaa mieltä tässä ketjussa monen kanssa. Raha tuo mukanaan turvallisuutta ja huolettomuutta ja se kyllä minusta edistää onnellisuutta. Olisi raskasta murehtia laskuista ja vähistä rahoista, syödä kuun lopussa pelkkää puuroa. 

Olen tosi kiitollinen siitä, että jos sairastun, minulla tarvittaessa varaa mennä vaikka yksityiselle ja maksaa lääkkeet ilman että kuukauden budjetti menee sekaisin. Jos pesukone hajoaa, menen kauppaan ja ostan uuden. Jos halutaan herkutella, voidaan ostaa hyvät pihvit, mansikat tms. Ja joskus on kiva saada kauniita tavaroita.

Töitä on toki joskus paljon, mutta yhtä lailla duunia paiskivat duunaritkin. Mieheni alkaa olla siinä vaiheessa että siirtyy tekemään 2-päiväistä työviikkoa mutta pystyy edelleen säilyttämään elintason. Ei raha välttämättä onnea lisää, jos puitteet eivät ole kunnossa mutta onneton voi olla myös köyhänäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asuinviihtyvyys on tuonut onnellisuutta. On mukavampi, kun enemmän tilaa ja oma piha käytössä. En kyllä kaipaa vuokrayksiöön laisinkaan. 

Kyllä. Mutta upgreidaaminen nykyisestä asunnostasi ei välttämättä tuottaisikaan enää samaa onnentunnetta, koska olet onnellinen jo tuossakin. Ainakin omalla kohdallani on tilanne, että pankisssa olisi rahaa 300 000 euroa, mutta en halua vaihtaa nykyistä kotiani, koska se on jo minun kotini, joka on minulle rakas. (Koti oli olemassa ennen rahoja ja pienemmällä budjetilla ostettu.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha on mahdollistanut mun suuren unelman, oman puutarhan. Puutarhassa puuhailu kesäaikana on parasta mitä tiedän, kerrostalossa pikkuyksiössä ilman pihaa olisin aika onneton. Hienosta autosta yms. en välitä. 

Tuo puutarha on mullakin usein mielessä, mutta en usko että jaksaisin sitä hoitaa vielä nyt. Töiden lisäksi siis. Että sitten eläkepäivillä myynen pois tämän kaupunki kämpän ja hankin jonkun pikkumökin itselleni ja kissoilleni. Jos olen vielä siinä kunnossa.

Minulle jotenkin sopii paremmin kerrostalo asuminen, jossa voi kasvatella yrttejä ja vihanneksia parvekkeella ilman varsinaista pihanhoitamista nurmikon leikkuineen.

Tietenkin jos käy 40h/viikko töissä, niin nurmikonleikkuseenkaan ei oikein jää aikaa. Mulla on ainakin 1000m2 nurmikkoa jota hoidan nyt toista kesää yksin ja hämmästyin, miten vähän sen leikkaaminen häiritsee arkea. Kun on itsevetävä ruohonleikkuri, ei ole raskasta ainakaan. Aikaa siihen menee noin 1,5-2h per kerta. Otan sen kuntoiluna, tietenkin. Mutta on puutarhassa tietenkin paljon muutakin hommaa ja jos tuo aika on kaikki, mitä sille voi antaa, syntyy tietenkin ongelma :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asuinviihtyvyys on tuonut onnellisuutta. On mukavampi, kun enemmän tilaa ja oma piha käytössä. En kyllä kaipaa vuokrayksiöön laisinkaan. 

Kyllä. Mutta upgreidaaminen nykyisestä asunnostasi ei välttämättä tuottaisikaan enää samaa onnentunnetta, koska olet onnellinen jo tuossakin. Ainakin omalla kohdallani on tilanne, että pankisssa olisi rahaa 300 000 euroa, mutta en halua vaihtaa nykyistä kotiani, koska se on jo minun kotini, joka on minulle rakas. (Koti oli olemassa ennen rahoja ja pienemmällä budjetilla ostettu.)

No haloo, ei kai vaurauden tuomassa onnelisuudessa olekaan siitä kyse, että hankkii rahalla sellaista, mitä ei kaipaa? Vaan siitä, mitä sillä saa. Kun haluaa.

Joku Bill Gates tuskin tulee varsinaisesti onnellisemmaksi parista lisämiljoonasta kun hänellä on jo tuhansia miljoonia, sen sijaan oma onnellisuuteni lisääntyisi huomattavasti jo vaikka sadasta tuhannesta.

Minun äitini pilasi minun onnentunteeni sillä, että ei kannustanut tekemään sellaista, mitä halusin, vaan menemään töihin ansaitsemaan jotain säälittäviä pikkuroposia, kun minua odotti isäni (josta äiti oli eronnut, vaikka roikkuikin suvun varoissa kiinni) miljoonaperintö. Eli hän on niin tyhmä, että ei tiedä, mistä onni tulee tai mistä se koostuu. Kuvittelee, ettei töissäkäymäön voisi olla onnellinen, kun ei ole kesäm... hetkinen, mullahan oli oma kesämökki, isoäitini lahjoittama. Tai ei varaa säästää omaa asuntoa, ai niin mutta kun olin sen saanut jo 2-vuotiaana. Joten oli täysin hirveää ja elämäni pilaavaa pakottaa mut töihin kärsimään sinne joidenkin haisevien köyhien keskelle.

Ei raha onnelliseksi tee mutta antaa mielenrauhaa ja vapautta.

Olisin hiton paljon onnellisempi jos pystyisin maksamaan kaikki laskut kerralla ja rahaa jäisi vielä muuhunkin kulutukseen ja säästöön eikä tarvitse tinkiä muista menoista.

Jatkuva stressi toimeentulosta tuskin ketään onnelliseksi tekee.

Että kyllä, mielummin masentuisin jossain merenrantahuvilassa kuin vuokrayksiössä jos saisi valita.

Köyhät, joiden PITÄÄ käydä töissä saadakseen rahaa, ovat kauheita ihmisiä. Meillä ei ole mitään yhteistä. Koska köyhät kadehtivat sitä, että mun ei ole pakko käydä töissä, toisin kuin heidän. Eivät siis pysty kannustamaan ja iloitsemaan siitä, että mulle se olisi vain helpotus päästä pois työelämästä, koska heidät se veisi vararikkoon.

Kaikenlisäksi äitini on niin tyhmä ihminen, että suuttuu, jos sanon, että mulla ja köyhillä ei ole mitään yhteistä. Mutta kun ei ole! Oliko heidän isällään videokameraa kasarilla!? Tai surffilautaa? Lasketteliko? Ei. Purjehtiko? Tuskin. Ei mulla ole niiden köyhien kanssa vaan mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä tässä ketjussa monen kanssa. Raha tuo mukanaan turvallisuutta ja huolettomuutta ja se kyllä minusta edistää onnellisuutta. Olisi raskasta murehtia laskuista ja vähistä rahoista, syödä kuun lopussa pelkkää puuroa. 

Olen tosi kiitollinen siitä, että jos sairastun, minulla tarvittaessa varaa mennä vaikka yksityiselle ja maksaa lääkkeet ilman että kuukauden budjetti menee sekaisin. Jos pesukone hajoaa, menen kauppaan ja ostan uuden. Jos halutaan herkutella, voidaan ostaa hyvät pihvit, mansikat tms. Ja joskus on kiva saada kauniita tavaroita.

Töitä on toki joskus paljon, mutta yhtä lailla duunia paiskivat duunaritkin. Mieheni alkaa olla siinä vaiheessa että siirtyy tekemään 2-päiväistä työviikkoa mutta pystyy edelleen säilyttämään elintason. Ei raha välttämättä onnea lisää, jos puitteet eivät ole kunnossa mutta onneton voi olla myös köyhänäkin. 

Toi on just rahan yksi parhaita puolia, jos voi vähentää sen avulla työntekoa :) Mulla on ollut lahjaksi saatu asunto vuokralla ja sen takia olen jo vuosia tehnyt töitä 30h viikossa. Se maksaa mulle puuttuvan palkan :))

Kyllä raha mahdollistaa asiat, jotka tekevät onnelliseksi. Sillä saa lähes mitä vaan; ehkä (aitoa) rakkautta ei, mutta melkein kaiken muun. 

Itsekin olisin onnellisempi hieman isommassa kämpässä ja jos olisi varaa matkustella enemmän ja kauemmas ja auto käytössä. En kuitenkaan mistään miljoonista välittäisi, ihan vaan suomalainen keskipalkka riittäisi, mutta sekin on omalla koulutuksellani (humanisti FM) aika lailla saavuttamaton.

On ihana mies, ihanat lemmikit, ihana lapsuudenperhe, ihana vuokrayksiö ja olen terve ja kaunis, mutta kyllä extraraha varmasti nostaisi onnellisuuttani, vaikka olen näinkin ihan tyytyväinen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asuinviihtyvyys on tuonut onnellisuutta. On mukavampi, kun enemmän tilaa ja oma piha käytössä. En kyllä kaipaa vuokrayksiöön laisinkaan. 

Kyllä. Mutta upgreidaaminen nykyisestä asunnostasi ei välttämättä tuottaisikaan enää samaa onnentunnetta, koska olet onnellinen jo tuossakin. Ainakin omalla kohdallani on tilanne, että pankisssa olisi rahaa 300 000 euroa, mutta en halua vaihtaa nykyistä kotiani, koska se on jo minun kotini, joka on minulle rakas. (Koti oli olemassa ennen rahoja ja pienemmällä budjetilla ostettu.)

No haloo, ei kai vaurauden tuomassa onnelisuudessa olekaan siitä kyse, että hankkii rahalla sellaista, mitä ei kaipaa? Vaan siitä, mitä sillä saa. Kun haluaa.

Otsikossa nimenomaan viitattiin siihen, että tekee elämästään isompaa. Itse olen huomannut, että tietoisuus siitä, että voi tehdä asioita riittää, niitä ei tarvitse tehdä eikä kaikkea ostaa. Esimerkiksi autoa ei tarvitse nyt vaihtaa uudempaan, koska on varaa huollattaa vanhakin, jos se hajoilee tai ostaa sitten lennosta uusi. Köyhempänä piti harkita enemmän. 

Toinen juttu on sitten se, että mielikuvitukseni on laveampi kuin todellisuus eli en löydä sellaista kotia tai autoa tms. josta haaveilisi. Tietysti jos olisi sikarikas, mutta tällaisen vain vauraan rahoilla ei aina löydy niitä kulutuskohteita, joista haaveilisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asuinviihtyvyys on tuonut onnellisuutta. On mukavampi, kun enemmän tilaa ja oma piha käytössä. En kyllä kaipaa vuokrayksiöön laisinkaan. 

Kyllä. Mutta upgreidaaminen nykyisestä asunnostasi ei välttämättä tuottaisikaan enää samaa onnentunnetta, koska olet onnellinen jo tuossakin. Ainakin omalla kohdallani on tilanne, että pankisssa olisi rahaa 300 000 euroa, mutta en halua vaihtaa nykyistä kotiani, koska se on jo minun kotini, joka on minulle rakas. (Koti oli olemassa ennen rahoja ja pienemmällä budjetilla ostettu.)

No haloo, ei kai vaurauden tuomassa onnelisuudessa olekaan siitä kyse, että hankkii rahalla sellaista, mitä ei kaipaa? Vaan siitä, mitä sillä saa. Kun haluaa.

Otsikossa nimenomaan viitattiin siihen, että tekee elämästään isompaa. Itse olen huomannut, että tietoisuus siitä, että voi tehdä asioita riittää, niitä ei tarvitse tehdä eikä kaikkea ostaa. Esimerkiksi autoa ei tarvitse nyt vaihtaa uudempaan, koska on varaa huollattaa vanhakin, jos se hajoilee tai ostaa sitten lennosta uusi. Köyhempänä piti harkita enemmän. 

Toinen juttu on sitten se, että mielikuvitukseni on laveampi kuin todellisuus eli en löydä sellaista kotia tai autoa tms. josta haaveilisi. Tietysti jos olisi sikarikas, mutta tällaisen vain vauraan rahoilla ei aina löydy niitä kulutuskohteita, joista haaveilisi. 

Ei viitattu minusta, vaan siihen, että nauttisiko joku niistä asioista vai ei. En oikein tajua, miksi joku ei nauttisi PAREMMASTA, jos taas ei koe, että isompi olisi parempaa, niin miten siitä nauttisi??? Rahalla saa parempaa, se on otsikon pointti minusta. Että tekeekö se onnellisemmaksi? Voihan jonkun onni olla niin täysin kiinni ihmissuhteissa tai muussa, kuin rahalla saatavissa paremmissa asioissa, ettei tekisi. Mutta kuinka monen?

Jos olisin tosi rikas, ostaisin Teslan. Ihan vain uteliaisuudesta :)

Kyllä tekee. Ihanaa ison citymaasturin takapenkillä, syrjäisellä metsätiellä miehen kanssa... Noh, tiedätte kyllä ❣️

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän huulluutta, kun moni ihannoi materiaa ja ostaa kalliit asunnot, veneet, mökit ja raataa niskalimassa töitä, saadakseen ostettua lisää tai maksettua entistä, mutta se tärkein puuttuu eli aika, ei ole vapas-aikaa nauttia ostamistaan tavaroista.

Moni panee puoli milliä taloon, ollakseen siellä vain viikonloput ja nukkuakseen yöt, muu aika raadetaan töitä. Ja suurimmalla osalla ei edes ole mieleistä ja haluttua työtä, vaan on toisten käskytettävänä.

Ja sitten jossakin vaiheessa huomataan elämän olevan ohi.

Eiköhän mene niinpäin että tietyt ammatit vaatii enemmän sitoutumista työhön ja näin ollen pidempiä työpäiviä. Puolen millin talot sitten ostettu koska on voitu.

Ja ennemmin niitä töitä tekee jos niillä tienatuilla rahoilla voi ostaa taloa, mökkiä ja venettä. Paljon on ihmisiä jotka tekee kahtakin työtä että saa edes peruselämisensä katettua eikä käteen jää mitään.

Mulle raha kyllä tuo onnea tiettyyn rajaan asti. Mulla on kaksi lasta ja mies. Niinkuin muutkin ovat kirjoittaneet, on ihanaa kun on oma, rauhallinen talo isolla pihalla eikä kukaan häiritse/häiriinny mistään. Huonekalut ja tavarat ovat kauniita ja yleensä kotimaisia.

Meillä on lämmitettävä uima-allas, ei tarvitse lähteä uimaan luonnonvesiin. Tykkään liikunnasta, juoksu ja pyöräily on todella paljon miellyttävämpää hyvillä välineillä. Esim. välillä on kiva pyöräillä läskillä, arkipyöräily taas kivempaa hybridillä. Lapset harrastavat mm. ratsastusta, telinevoikkaa ja trampoliinikoulua, niitäkin on kiva touhuta laadukkailla välineillä.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei ole kiva pukeutua laadukkaisiin ja kivannäköisiin vaatteisiin, kenkiin ja niihin sopiviin koruihin. Joskus hamstrasin merkkilaukkuja, nyt mulla on niitä yhden naisen tarpeisiin. Nahkakengissä ja laukuissa (niinkuin muissakin laadukkaissa tuotteissa) on se etu että niitä voi huoltaa melkeinpä loputtomiin.

Meillä on kaksi keskihintaista, hyvälaatuista autoa joillakin ajomiellyttävyyttä nostavilla lisävarusteilla, näissä on kyllä himmailtu kun ei ostettu Bemaria tai Audia.

Ei olla kuitenkaan niin varakkaita, että voitaisiin jäädä pois töistä. Meillä käy siivooja ja käytetään muitakin ostopalveluita, rahalla on silti vaikeaa muuten ostaa aikaa. Vaikka sijoitetaan kuukausittain suht isollakin summalla, ne eivät tuota niin paljon, että tuotoilla voisi elää meidän haluamaa elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha on mahdollistanut mun suuren unelman, oman puutarhan. Puutarhassa puuhailu kesäaikana on parasta mitä tiedän, kerrostalossa pikkuyksiössä ilman pihaa olisin aika onneton. Hienosta autosta yms. en välitä. 

Tuo puutarha on mullakin usein mielessä, mutta en usko että jaksaisin sitä hoitaa vielä nyt. Töiden lisäksi siis. Että sitten eläkepäivillä myynen pois tämän kaupunki kämpän ja hankin jonkun pikkumökin itselleni ja kissoilleni. Jos olen vielä siinä kunnossa.

Minulle jotenkin sopii paremmin kerrostalo asuminen, jossa voi kasvatella yrttejä ja vihanneksia parvekkeella ilman varsinaista pihanhoitamista nurmikon leikkuineen.

Tietenkin jos käy 40h/viikko töissä, niin nurmikonleikkuseenkaan ei oikein jää aikaa. Mulla on ainakin 1000m2 nurmikkoa jota hoidan nyt toista kesää yksin ja hämmästyin, miten vähän sen leikkaaminen häiritsee arkea. Kun on itsevetävä ruohonleikkuri, ei ole raskasta ainakaan. Aikaa siihen menee noin 1,5-2h per kerta. Otan sen kuntoiluna, tietenkin. Mutta on puutarhassa tietenkin paljon muutakin hommaa ja jos tuo aika on kaikki, mitä sille voi antaa, syntyy tietenkin ongelma :)

Ja jos sinulla olisi rahaa, niin voisit tasoittaa nurmikkosi sellaiseksi että sen ruohonleikkuun voi jättää robottileikkurin tehtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut köyhä ja nyt hyvin toimeentuleva. Olen nyt onnellisempi kun ei tarvitse miettiä mistä saan rahat seuraavaan vuokraan ja syönkö puuroa vai makaroonia. Olin siis oikeasti köyhä yhdessä välissä. On varmasti joku toimeentulon piste, missä ei onni rahasta tule. Vaikka siinä onko varaa ostaa se pyörä tai bussikortti, vai kuljetti 10km töihin jalan kun ei muuhun ole varaa. Raha antaa valinnan mahdollisuuksia - minun ei tarvitse miettiä kauppalaskua tai voinko ostaa lapselle uudet kengät. Välillä voin hemmotella itseäni ostamalla jotain kallista ja laadukasta. Jos minusta tulisi nyt ökyrikas, en usko onnellisuuteni enää lisääntyvän kun olen nyt jo tilanteeseeni tyytyväinen. Kuten aloittaja ilmeisesti omaansa. Eli en usko sinun onnellisuutesi juuri lisääntyvän jos nyt pystyt tekemään asioita mitä haluat etkä näe loppukuusta nälkää.

Pahinta köyhyydessä on hätä siitä, miten taikoo rahat välttämättömiin seuraavalle kuulle. Sen takia haluaisin ennakoitavan toimeentulon: elämää ilman jatkuvaa huolta.

Sinänsä minulla on aika paljon onnen hetkiä, ja olen aika hyväntuulinen superköyhänäkin, vaikka toki on todella vaikeitakin hetkiä.