Ystävä muuttui totaalisen oudoksi teeskentelijäksi ”henkisessä kasvussa”
Opiskeluaikainen ystäväni on keski-iässä hurahtanut ”henkiseen kasvuun”, ja nyt löytänyt ”gurun”. Kovia tieteitä opsikelleena, ja työelämässä pärjänneenä hänen touhunsa ovat enemmän kuin epämääräisiä. Kyselenkin onko muiden tuttavapiirissä tällaisia ”tapauksia”? Aiemmin mukava ja reilu ihminen on nykykisin teennäinen, ”rakastava”, mutta samalla käänteisesti todella tuomitseva. Facebook täynnä gurun lausahduksia ja lässytystä. Mistään normaalista hänen kanssaan ei voi enää keskustella. Mitä ihmettä tämä on?
Kommentit (27)
Itselläni taas on kasvanut myötätunto ihmisiä kohtaan tietoisuuden laajenemisen seurauksena. Tuomitsevuus on vähentynyt myös. Kaikki ollaan yhtä arvokkaita olentoja.
Noin monelle käy siinä henkisen polun alkuvaiheessa. Se menee yleensä ohi muutamassa vuodessa, tilanne rauhoittuu ja sitten alkaa löytää vähän syvempää henkisyyttä. Sama juttuhan se on monen muunkin asian kanssa, ensin tulee se uutuudenviehätys, mutta se menee ohi ja homma joko lopahtaa tai sitten se alkaa syvenemään.
Minulla on ystävä, joka myös "hurahti" henkisyyteen aikoinaan ja tuntui kuin elämässä ei mitään muuta olisi ollutkaan, mutta se meni ajan myötä ohi ja hän rauhoittui. Mutta sitten hän tuli ns. uskoon ja sen jälkeen nyt pariin vuoteen ei elämään ole mahtunut paljon muuta kuin uskontojutut. Ja hyvin tiukan linjan uskis onkin, minun kanssani hän ei enää halua olla tekemisissä, paitsi joskus lähettää jonkun fb-viestin, kuinka hän toivoo, että jättäisin "paholaisen palvelun", eli ns. henkisen kasvun, jolla tiellä olen tässä elämässä ollut jo vuosikymmeniä.
Narsistin uhrien tuesta saat tietoa ja apua. Narsismiin kuuluu nostaa itsensä muiden yläpuolelle ns."henkistyneeksi" ja sieltä yläilmoista sitten säälivät muita ihmisiä. Sairasta.
Minä menetin 30-vuotisen ystävyyden henkisen kasvun (??) takia. Ystävä jonka kanssa on välit aina olleet avoimet ja lämpimät alkoikin ”kehittymisensä” myötä arvostella ja tuomita ja jopa käyttää hyväksi. Omien sanojensa mukaan hän ”osaa nyt vetää rajat ja pitää puolensa”.
Hän on nykyään kuin vieras ihminen ja minä ihmettelen miten näin saattoi käydä. Surettaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on hänen tiensä, joka hänen on kuljettava. Lopputulosta siitä tiestä ei vielä tiedä kukaan, mutta harvoin ne lopputulokset pelkästään negatiivisia on edes silloin, jos lopulta päätyy pois ko. gurun opeista. Usein ihminen jotain oppii silloinkin. Ja jotkut kyllä löytävät henkisistä opeista sisäisen rauhan ja ilon jota eivät koskaan löytäneet aineellisista saavutuksisa eikä ihmissuhteista.
Joo, mutta se henkinen kasvu on jotain muuta kuin voimaantuminen jonkun gurun valmennuksessa retriittiviikonlopussa - tai vaikka parin vuoden aikana.
Mä niin tiedän nämä kuviot 90-2000-luvun taitteen muotijoogapiireistä. Siellä oltiin niin valaistuneita, miehetkin tuli jossian pikkukalsareissa salille joogaamaan ja katseli muita nenänvartta pitkin, kun itse oltiin jo käyty ainakin jatkokurssi, ja joogattu hei kolme kuukautta!
Paikan suuret gurut esitti ulospäin niin valaistuneita, vaikka oikeasti kulisseissa oli törkeää kiusaamista, valtapeliä ja kaikkea muuta ihanaa mitä nyt valaistuneet ihmiset yleensäkin tykkää tehdä.
Ne jotka tietää, tietää.
Yleensä sitten en, jotka oikeasti on löytäneet jotain oikeaa rauhaa elämäänsä, eivät enää jaksa vängätä siitä, onko joku mustaa vai valkoista vai oikein vai väärin ja miten tarkalleen ja missä aikataulussa pitää tuijottaa aurinkoa ja hyristä mantroja. Oikeasti henkisen rauhan löytäneet ovat sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, ja antavat ympäristön elää ihan omaa elämäänsä ilman että sitä pitää yrittää käännyttää tai itseä pitää yrittää korottaa muiden yläpuolelle.
Naiset herkempiä guruille, mainoksille,some, yms.
Ens vuonna on jo varmana joku uus mihi hurahtaa