Lue keskustelun säännöt.
Jättääkö lastensuojelu asian kesken, jos ei saa henkilöä kiinni, eikä ole kova huoli?
07.07.2020 |
Meille tehtiin keväällä lastensuojeluun ilmoitus ja tyhmästä syystä. Olen sairastellut paljon ja voimavarojen rajoilla mennyt. Sitten kotiin tuli remppaa ja kun palasimme ihanan loman jälkeen kotiin se oli kuin pommin jäljiltä asuntoon levinneistä remonttipölyistä yms. Otin tästä kuvia ja enhän niitä jaksanut siivota(nousi kuumetta ja oli pahenevaa muuta oiretta päällä). Näytin sitten kuvaa sosiaalityöntekijälle ja terapeutilleni niin nehän teki lastensuojeluilmoituksen tästä kun koti on noin likainen enkä minä jaksa tehdä mitään. Pyysivät myös, että kirjaan oman nimenikin ilmoittajaksi ja niin tein, että voivat kirjoittaa minunkin nimeni, koska näin on kuulemma vähemmän vakavaa. Yrittivät soittaa keväällä monta kertaa, mutta en vastannut ja kirjekin tuli kotiin, jossa pyydettiin välittömästi ottamaan yhteyttä. En ottanut. Toukokuun alun jälkeen sieltä ei olekaan kuulunut mitään. Olen riskiryhmää koronasta johtuen(kuten miehenikin), joten arvelin, että asiaa ei hoidettu heti kun meille ei voi tulla ja me emme voi mennä minnekään. Samoin terveyteni on heikentynyt entisestään enkä ole jaksanut ja ei ole huvittanut hoitaa tuota. Isona ongelmana siivoukseen oli myös voimakas pölyallergiani ja tokihan sain niitä oireita siitä remontista levinneestä pölystä ja oli pakko lähteä pois asunnosta ja mieheni siivosi sen.
Kummitteleeko tämä lastensuojeluilmoitus nyt? Mitäs nyt kun eivät saaneet minua kiinni? Miehelleni ne ei kai ole soittaneet tai ei ole ainakaan sanonut.
Kommentit (30)
Kuulostaa kyllä siltä että ilmoitus oli ihan aiheellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jää asia sikseen. Soittaisin itse takaisin ennen kuin asia muuttuu vakavammaksi.
Ne laittaa suoraan asiakkuuden ja jos et edelleenkään vastaa voivat viedä lapsen. Vaikka alkuperäinen huoli olisi ollut mitätön.
Ei asiaa jätetä siihen. Samaa mieltä luin ylempänä, ilmeisesti aivan aiheesta lasu on tehty. Ota apu vastaan, ei siinä ole mitään hävettävää.
Vierailija kirjoitti:
Ne laittaa suoraan asiakkuuden ja jos et edelleenkään vastaa voivat viedä lapsen. Vaikka alkuperäinen huoli olisi ollut mitätön.
Jos lain vaatimassa kolmessa kuukaudessa ei saada selvitettyä, on automaattiasiakkuus, asiakkuudessa ei ole aikarajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että asia unohtuu. Huoli voi muuttua kovaksi, jos teihin ei saa mitään yhteyttä. Mielestäni tilanteenne kuulostaa aika vakavalta jo nyt. Miten itse jaksat? Kannattaisi ottaa kaikki apu vastaan tai vähintäänkin soittaa sinne ja selvittää tilannettanne.
Voi jeesus. Ei ole mikään tyhmä vaan ihan oikea syy. Kuulostat masentuneelta elämänhallintaongelmaiselta. Ihan kuin tuollainen olisi normaalia. Voin kertoa, että EI ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus. Ei ole mikään tyhmä vaan ihan oikea syy. Kuulostat masentuneelta elämänhallintaongelmaiselta. Ihan kuin tuollainen olisi normaalia. Voin kertoa, että EI ole.
Psykiatrian erikoislääkärin kesäkuussa tekemän lausunnon mukaan en ole minkään asteisesti masentunut tai muutenkaan vaikeasti mielialaongelmainen.
Kyse ei ole jaksamisesta vaan hetkellisestä tilanteesta joka meillä oli. Saan pölystä vakavia oireita ja jouduin tuolloin päivystykseen, kun en saanut enää happea. Sillä reissulla meni useita tunteja. Koska remonttimme piti olla valmis kun palaamme lomalta olin jopa ennen lomaa pessyt ja vaihtanut kaikki verhot, peitot, tyynyt, matot jne. ja kun palasimme aivan kaiken päällä oli remonttimiesten hommista leijunutta sementtipölyä ja kaikkea muuta moskaa. Kotiin paluuta seuraavana päivänä jouduin päivystykseen. En voinut olla kotona, mutta muu perhe oli, koska ei muuta paikkaa ja mieheni yritti siivota uudestaan paikkoja. Tyhmyyksissäni näytin terapeutille kuvaa näistä likalaskeumista, jotka tulleet loman aikana ja kerroin miten hankala mennä sinne vastaanotolle kaukaa kun en voi olla kotona ja muu perhe on kotona.
Anteeksi vain mutta kyllä huoli näyttää olevan ihan oikea huoli. Miksi ihmeessä et itse viitsi alkaa tekemään asioiden eteen mitään? Selität vaan koko ajan kaikenmaailman tekosyitä! Edes puhelimeen et jouda vastaamaan? Kyllähän sitä siivoaa vaikka kuinka allergia olisi vaikka lasten takia eikä se puhelimeen vastaaminen luulis kauaa kestävän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus. Ei ole mikään tyhmä vaan ihan oikea syy. Kuulostat masentuneelta elämänhallintaongelmaiselta. Ihan kuin tuollainen olisi normaalia. Voin kertoa, että EI ole.
Psykiatrian erikoislääkärin kesäkuussa tekemän lausunnon mukaan en ole minkään asteisesti masentunut tai muutenkaan vaikeasti mielialaongelmainen.
Kyse ei ole jaksamisesta vaan hetkellisestä tilanteesta joka meillä oli. Saan pölystä vakavia oireita ja jouduin tuolloin päivystykseen, kun en saanut enää happea. Sillä reissulla meni useita tunteja. Koska remonttimme piti olla valmis kun palaamme lomalta olin jopa ennen lomaa pessyt ja vaihtanut kaikki verhot, peitot, tyynyt, matot jne. ja kun palasimme aivan kaiken päällä oli remonttimiesten hommista leijunutta sementtipölyä ja kaikkea muuta moskaa. Kotiin paluuta seuraavana päivänä jouduin päivystykseen. En voinut olla kotona, mutta muu perhe oli, koska ei muuta paikkaa ja mieheni yritti siivota uudestaan paikkoja. Tyhmyyksissäni näytin terapeutille kuvaa näistä likalaskeumista, jotka tulleet loman aikana ja kerroin miten hankala mennä sinne vastaanotolle kaukaa kun en voi olla kotona ja muu perhe on kotona.
Kuulostaa varsin erikoiselta? Minkä alan terapeutti oli kyseessä? Miksi käyt terapiassa?
Kertomuksessa on outoja ja epäloogisia kohtia runsaasti. Miksi käyt terapiassa tai siinä psykiatrian arviossa, jos ns. nuppiosastolla ei ole lainkaan mitään ongelmaa? Miksi teillä on sosiaalityöntekijä? Jos olit häneen yhteydessä, niin homma lienee jo hoidossa, sillä hänhän on töissä samassa paikassa itsekin. Jos olit yhteyksissa sotepuolen ihmisiin, niin miten yhtäkkiä joku työntekijä ei saanutkaan yhteyttä, kun muuten olit koko ajan yhteyksissä. Kuulostaa siltä kuin joku seniori/eläkeläinen olisi kyhännyt huonon provon ajan kulukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usvametsä kirjoitti:
En usko, että asia unohtuu. Huoli voi muuttua kovaksi, jos teihin ei saa mitään yhteyttä. Mielestäni tilanteenne kuulostaa aika vakavalta jo nyt. Miten itse jaksat? Kannattaisi ottaa kaikki apu vastaan tai vähintäänkin soittaa sinne ja selvittää tilannettanne.
Hyvin voidaan. Ei lapsilla mikään hätä ole. Itse en saa oikeaa hoitoa terveyteeni. Se tässä on ainoa huoli. Kun lapset joutui jäämään keväällä kotiin koulusta koronan vuoksi lähdimme mökille ja sillä reissulla ollaan vieläkin. Karattiin sieltä Uudeltamaalta heti kun pääsi. Miehenikin on nyt lomalla täällä ja tulee joka viikonloppu ja välillä viikollakin käymään, kun mökki on kuitenkin melko lähellä Uuttamaata. Lapset vaikuttaisi aika onnellisilta kun pääsevät joka päivä uimaan monta kertaa ja on paljon tekemistä. Pääasiassa olen hyvin onnellinen, mutta nuo muiden kuvitelmat stressaa välillä. Pakko kai se on sitten soittaa sinne, jos asia ei olekaan ok.
Lähdit selvästi väärästä päästä apua hakemaan. Olisit vain tiedustellut kunnasta, onko mahdollisuus saada siivousapua. Jos sieltä ei olisi saanut, olisit ottanut suoraan yhteyttä siivousfirmaan, joka olisi tullut maksua vastaan siivoamaan kämppänne. Siitä olisitte saaneet kotitalousvähennyksen, joten se ei olisi kaatanut talouttanne. Ja kun olisit ilmoittanut, että kuulutte riskiryhmään, niin siivoojat olisivat pukeneet ylleen suojavarusteet. Vähän siis harkintaa ja oma-aloitteisuutta peliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi et soita sinne lasuun ja kerro, että teidän tilanne on tällä hetkellä ihan erilainen ja parempi. Että tämä oli remontista johtuva tilanne ja vähän väärinkäsitys. Kerrot jaksavasi oikein hyvin ja kotona kaikki ok. Lasussa on niin hirveästi asiakkaita, että ovat onnellisia, jos ette tarvitse mitään tukea. Eikä tuo nyt lasu-asiakkuudelta edes kuulosta, perhesosiaalityön enemmänkin, jos hetkellisiä ongelmia vaikka jaksamisessa, mutta ei mitään mt- tai päihdeongelmaa, väkivaltaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Lähdit selvästi väärästä päästä apua hakemaan. Olisit vain tiedustellut kunnasta, onko mahdollisuus saada siivousapua. Jos sieltä ei olisi saanut, olisit ottanut suoraan yhteyttä siivousfirmaan, joka olisi tullut maksua vastaan siivoamaan kämppänne. Siitä olisitte saaneet kotitalousvähennyksen, joten se ei olisi kaatanut talouttanne. Ja kun olisit ilmoittanut, että kuulutte riskiryhmään, niin siivoojat olisivat pukeneet ylleen suojavarusteet. Vähän siis harkintaa ja oma-aloitteisuutta peliin.
Hyvä idea voi olla myös soittaa sinne lasuun ja sanoa, että haluaisit teille ilmaisen siivoajan heidän kauttaan. Ei muita ongelmia. Sanovat sitten itse, että valitettavasti heillä ei ole tarjota siivouspalvelua ja että ette ole oikeutettu asiakkuuteen :D.
Vierailija kirjoitti:
Kertomuksessa on outoja ja epäloogisia kohtia runsaasti. Miksi käyt terapiassa tai siinä psykiatrian arviossa, jos ns. nuppiosastolla ei ole lainkaan mitään ongelmaa? Miksi teillä on sosiaalityöntekijä? Jos olit häneen yhteydessä, niin homma lienee jo hoidossa, sillä hänhän on töissä samassa paikassa itsekin. Jos olit yhteyksissa sotepuolen ihmisiin, niin miten yhtäkkiä joku työntekijä ei saanutkaan yhteyttä, kun muuten olit koko ajan yhteyksissä. Kuulostaa siltä kuin joku seniori/eläkeläinen olisi kyhännyt huonon provon ajan kulukseen.
En käy terapiassa. Minusta tehtiin juuri psykiatrinen arvio/tutkimus, koska terveyskeskuslääkärin mukaan vaivani ei ole fyysinen(lääkäri yllättyikin kun toukokuun kokeiden perusteella minulla onkin OIKEASTI joku fyysinen vaiva ja joutui laittamaan lähetettä sairaalaan jatkoon). Sosiaalityöntekijä oli mukana noissa tapaamisissa(minä, terapeutti ja sosiaalityöntekijä ja jollain kertaa lääkärikin), jotta selvitellään minun tarvitsemien fyysisten apuvälineiden tilannetta ja näitä muita apuja. Lopputulos oli ettei näitä tukia myönnetä enää tämän vuoden alusta kuin syöpäsairaille. Soitti myös kevalle ja kelalle ja selvitteli fyysisiä kuntoutusasioitani sekä kuntoutustukiasioita.
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
En usko, että asia unohtuu. Huoli voi muuttua kovaksi, jos teihin ei saa mitään yhteyttä. Mielestäni tilanteenne kuulostaa aika vakavalta jo nyt. Miten itse jaksat? Kannattaisi ottaa kaikki apu vastaan tai vähintäänkin soittaa sinne ja selvittää tilannettanne.
Hyvin voidaan. Ei lapsilla mikään hätä ole. Itse en saa oikeaa hoitoa terveyteeni. Se tässä on ainoa huoli. Kun lapset joutui jäämään keväällä kotiin koulusta koronan vuoksi lähdimme mökille ja sillä reissulla ollaan vieläkin. Karattiin sieltä Uudeltamaalta heti kun pääsi. Miehenikin on nyt lomalla täällä ja tulee joka viikonloppu ja välillä viikollakin käymään, kun mökki on kuitenkin melko lähellä Uuttamaata. Lapset vaikuttaisi aika onnellisilta kun pääsevät joka päivä uimaan monta kertaa ja on paljon tekemistä. Pääasiassa olen hyvin onnellinen, mutta nuo muiden kuvitelmat stressaa välillä. Pakko kai se on sitten soittaa sinne, jos asia ei olekaan ok.
Missä vaiheessa valokuvasit asuntoasi ja kävit terapeutilla sekä sosiaalityöntekijällä, jos edelleen olette mökillä? Se sosiaalityöntekijä näkee varmasti ilmoituksen, joten homma on hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertomuksessa on outoja ja epäloogisia kohtia runsaasti. Miksi käyt terapiassa tai siinä psykiatrian arviossa, jos ns. nuppiosastolla ei ole lainkaan mitään ongelmaa? Miksi teillä on sosiaalityöntekijä? Jos olit häneen yhteydessä, niin homma lienee jo hoidossa, sillä hänhän on töissä samassa paikassa itsekin. Jos olit yhteyksissa sotepuolen ihmisiin, niin miten yhtäkkiä joku työntekijä ei saanutkaan yhteyttä, kun muuten olit koko ajan yhteyksissä. Kuulostaa siltä kuin joku seniori/eläkeläinen olisi kyhännyt huonon provon ajan kulukseen.
En käy terapiassa. Minusta tehtiin juuri psykiatrinen arvio/tutkimus, koska terveyskeskuslääkärin mukaan vaivani ei ole fyysinen(lääkäri yllättyikin kun toukokuun kokeiden perusteella minulla onkin OIKEASTI joku fyysinen vaiva ja joutui laittamaan lähetettä sairaalaan jatkoon). Sosiaalityöntekijä oli mukana noissa tapaamisissa(minä, terapeutti ja sosiaalityöntekijä ja jollain kertaa lääkärikin), jotta selvitellään minun tarvitsemien fyysisten apuvälineiden tilannetta ja näitä muita apuja. Lopputulos oli ettei näitä tukia myönnetä enää tämän vuoden alusta kuin syöpäsairaille. Soitti myös kevalle ja kelalle ja selvitteli fyysisiä kuntoutusasioitani sekä kuntoutustukiasioita.
Aika erikoiselta vyyhdiltä kuulostaa, jos joudut tuollaisen vuoksi psykiatriseen arvioon. Onko ylipainoa reilusti tai onko muuta kroonista vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
En usko, että asia unohtuu. Huoli voi muuttua kovaksi, jos teihin ei saa mitään yhteyttä. Mielestäni tilanteenne kuulostaa aika vakavalta jo nyt. Miten itse jaksat? Kannattaisi ottaa kaikki apu vastaan tai vähintäänkin soittaa sinne ja selvittää tilannettanne.
Hyvin voidaan. Ei lapsilla mikään hätä ole. Itse en saa oikeaa hoitoa terveyteeni. Se tässä on ainoa huoli. Kun lapset joutui jäämään keväällä kotiin koulusta koronan vuoksi lähdimme mökille ja sillä reissulla ollaan vieläkin. Karattiin sieltä Uudeltamaalta heti kun pääsi. Miehenikin on nyt lomalla täällä ja tulee joka viikonloppu ja välillä viikollakin käymään, kun mökki on kuitenkin melko lähellä Uuttamaata. Lapset vaikuttaisi aika onnellisilta kun pääsevät joka päivä uimaan monta kertaa ja on paljon tekemistä. Pääasiassa olen hyvin onnellinen, mutta nuo muiden kuvitelmat stressaa välillä. Pakko kai se on sitten soittaa sinne, jos asia ei olekaan ok.
Missä vaiheessa valokuvasit asuntoasi ja kävit terapeutilla sekä sosiaalityöntekijällä, jos edelleen olette mökillä? Se sosiaalityöntekijä näkee varmasti ilmoituksen, joten homma on hoidossa.
Keväällä maalis-huhtikuussa. Itse siellä terapeutilla ja sosiaalityöntekijällä oli aikaa jo aiemminkin, mutta tuolloin otin ne kuvat kun tultiin reissusta. Mökille päästiin vasta kun Uudenmaan rajat aukesi eli huhti-toukokuun vaihteessa. Ei minulla ole ollut yhteyksiä sinne psyykkiselle puolelle livenä maalis-tai huhtikuun jälkeen. Etänä terapeutti soitti ja lääkäri ja kertoi tekevänsä sen lausunnon.
Miten se lapsi on jaksettu hoitaa, jos ei puhelimeen jakseta vastata?