Osaatko vertailla cockerspanielia ja kooikerhondjea?

Cockeri ehdottomasti, jälkimmäinen on rasittava, kova haukkumaan ja vaatii paljon pidempiä lenkkejä ja enemmän aktivointia. Nämä omien kokemusten mukaan siis.

Kiitos vastauksestasi.

Jollain sivulla sanottiin, ettei kooikerhondje hauku juuri lainkaan. Millä muulla tavalla kooikerhondje on  rasittava, ole kiltii ja kirjoita vähän lisää.

Olen kuullut erään eläinlääkärin sanovan ettei koikkeri ole hyvä valinta lapsiperheeseen. Se on tietyllä tapaa vaativa kasvatettava/vaikea koira. Noin 1-2 vuoden iässä kun koira aikuistuu, se saattaa ruveta "vierastamaan" muita koiria tai ihmisiä. Tämä ilmenee arkuutena ja joskus aggressiivisuutena, nämä piirteet saattavat lisäksi vahvistua ja korostua vanhemmiten. Omistajan on siis todella hallittava tämä koira. En ottaisi itselleni.

Joo mieluummin cockeri. Jos halua ja mahdollisuutta enempäänkin aktiivisuuteen, niin mietipä springerspanieleita, minusta vielä kivempia kuin cockerit.

Koikkerit tosiaan aika kovia, vaikka kauniitahan ne on. Varmaan käyttökoirina upeita, mutta seurakoiraksi en ottaisi tosiaankaan.

En voi suositella cockeria (kysymästäsi toisesta rodusta ei ole kokemusta) sillä cockereissa on erittäin aggressiivisia yksilöitä (itse asiassa cockerspanieli kuuluu tutkimusten mukaan kaikkein aggressiivisimpiin seurakoirarotuihin) ja niillä on paljon terveysongelmia. Mikä tietenkin osaltaan selittää myös tuon vaikeahkon luonteen joidenkin kohdalla, koska jatkuva kipu vaikuttaa koiran käytökseen. Cokerspanielit ovat terveytensä puolesta luokassa "kasvavaa huomiota vaativat rodut"  koska niiden jalostus aiheuttaa koiralle kipua ja vaarantaa näiden terveyden. Tämä on siis toiseksi huonoin luokitus, mitä rotu voi saada.

Maailma on täynnä terveempiä rotuja kuin cockerspanieli, joilla on kuitenkin cockerin hyvät puolet, kannattaa miettiä sieltäkin vaihtoehtoa. :)

Springerspanielit on vähän vilkkaampia, isompia mutta myös luonteeltaan ja terveydeltään vahvempia kuin cockerit. Meillä walesi ihan seurakoirana, harrastellaan vähäsen, mutta ei käydä metsällä. Lempeä, ihmisrakas, tulee toimeen muiden koirien kanssa. Ulkonäöltäänkin  muistuttaa tuota koikkeria.

Kiitos monista vastauksista. Kooikerhondje miellyttää silmää, mutta ehkä kuienkin päädyn johonkin toiseen rotuun.

ap

Vanha ketju, mutta  meillä on i vuotias koikkeriuros ja on totta että koira on vaativa. 

Mielipiteitä on paljon, minä taas en huolisi Cockeria. Naapurissa oli kaksi ja kun koiraa rapsutti, ei siinä ole paukkuja yhtään. nakha pyörii varsin lihaksittomassa kehossa. Ne haukkuivat ällöttävän kimeällä äänellä.

Meidän `Nino` on todella  kaunis ja uljas koira sekä asia jota arvostan 20v. voimailutaustalla on koiran kauneus ja lihakset.  ``Nimpparin`´  emä on kennelnimeltään  Just beautiful ja koira on kuin veistos kuten pentunsakin.

Ongelma on toisinaan koiran suhde vieraisiin ja lapsiin joita se pyrkii alistamaan ja jopa puree muttei läpi asti saaden tempuistaan huutia tukevasti.

Särmikäs, valpas, erittäin hyvä oppimaan ja todella kaunis koira. 

Äskettäin Nino leikki naapurissa kylässä olleen pikkuterrierin kanssa ja piti pikkukoirasta todella hyvää huolta ja suojeli koko ajan. 

Voi silti suositella Koikkeria, terävyytensä ja omiaan kohtaan erittäin ystävällisenä ja lojaalina koirana.

Koira on hieman alkukantainen eikä sitä ole jalostettu hirveästi. Sieltä epäluulo ja muut työstämistä vaativat piirteet. Koikkerin kanssa pärjää kun tekee selväksi rajat heti ja on määrätietoinen. Kuten lähes kaikkien koirien kanssa.

Toiset koira hyväksyy heti ja toisia se haukkuu pitkää. Ääni sillä on kuin isola koirall, todella miehekkään muhkea ja vahva.

Kuitenkin jos puhun hankalista koirista kohdallani, oli sellainen meillä ollut sijoituskoira Parsonrusselterrieri, joka alkoi loppujen lopuksi häätämään minua kotoa ja kun lapset oli pieniä ja tulin salilta kymmene pitaan haukkui kuin sika ja herätti lapset joka kerta. Ihan mulkku piski!