Voiko suhde onnistua, jos toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa

Kokeilkaa kahden kodin taktiikkaa, toinen asuu maalla, toinen kaupungissa ja käytte toistenne luona kylässä. Toimiminen riippuu siitä miten hyvin jaksatte reissata kahden paikan välillä, minulle tuo olisi ihanteellinen ratkaisu, saisi omaakin elämää. Vaarana on tietysti suhteen hiipuminen kun kyllästyy lähtöihin ja tottuu omiin oloihinsa, mutta tunnen muutaman parin jotka asuvat eri kaupungeissa ilman ongelmia.

Kesämökki taitaa olla ainut ratkaisu. Ymmärrän että maalaiselle ei kaupunki välttämättä tarjoa mitään. Maalla asuminen on kuitenkin sellainen juttu, että se katkeroittaa, jos ei ole sitä tyyppiä, joka siitä pitää.

Täällä pitää ns omatoimiharrastaa. Meidän perheellä on esim poneja ja koiria, joiden kanssa touhutaan. Lisäksi tykkään tuunata vanhoja kalusteita ja retkeillä luonnossa.

Mies kulkee myös luonnossa ja värkkää pajassaan kaikenlaista autojen ja mönkkäreiden ruuvausta jne.

Kahvilat ja ohjatut harrastukset ovat kaukana vaikka jonkin verran lapsia niihin kuskataankin. Netti tuo ostosmahdollisuudet kyllä tännekin.

Itse viihdyn mutta tiedän kyllä useita katkeria vaimoja, joilla on juuri tuo jostain paitsi jäämisen tunne maalla.

Miehesi vaikuttaa todella itsekkäältä. Sinä olet ehdottanut erilaisia kompromissejä mutta hän vaatii sitä yhtä tiettyä paikkaa. Itse en lähtisi. Jo pelkästään siitä syystä että sinulla on toimiva, hyvä elämä Helsingissä ja asiat sujuu hyvin lapsen kannalta. Lisäksi elämä on opettanut varovaiseksi. Kukaan ei lupaa pitkää elinaikaa vaan mitä tahansa voi sattua. Entä jos miehelle sattuu jotain niin jumissa olet yksin siellä korvessa varsinkin jos et sinne edes halua.

Älä hyvä ihminen muuta maalle! Ja varo tulemasta raskaaksi, sitten olet nalkissa tuon kontrolloivan miehen kanssa! Ajattele lapsesi parasta ja vapauta mies etsimään naista joka haluaa elää maalla perinteistä vaimon elämää. Nauti sinä vapaudesta ja itsellisestä elämästäsi edelleen. Selkeä ero niin mieskin kokee olevansa vapaa etsimään uutta kumppania!

Vierailija kirjoitti:

Itse viihdyn mutta tiedän kyllä useita katkeria vaimoja, joilla on juuri tuo jostain paitsi jäämisen tunne maalla.

Toinen juttu on että läheskään kaikkki miehetkään eivät viihdy maalla.

Minua yritti vaimo saada muuutamaan maalle 15-20 vuotta sitten hänen edesmenneen setänsä tyhjilleen jääneeseen torppaan. Se olisi ollut hänen vanhempansa lähellä mutta minua ei sellainen elämä kiinnostanut.

Se olisi tosin olllut vain 100 km päässä Helsingistä ja lähimpiin pikkukaupunkeihin 10-20 km matka. Mutta silti, mun työ on Helsingissä ja ajaminen olisi ruuhkassa kestänyt 1,5 tuntia suunta. Vaikka asuminen olisi ollut halpaa niin autolla ajamiseen olisi palanut rahaa. Siihen aikaan etätyömahdollisuudet olivat surkeat koska netti onneton. Työpaikkaa en olis iammatillani saanut sieltä maalta tai pikkukaupungista, olisi pitänyt olla aivan erilaine koulutus ja työkokemus.

Minä en osaa metsästää ja vaikka sen oppisi niin appiukkoni kertoi että metsätysseuraan ei noin vaan edes pääse jäseneksi, pitää omistaa niin ja niin paljon maita. Kalastamisessa olen surkea ja paikkakunnan ainoalla järvellä ei saa edes kalastaa verkoilla. Sieniä ja marjoja voimme poimia muuallakin ne kerrat kun poimimme. Talo olisi vaatinut remontteja jne.

Ravintoloihin ei pääse tai pitää olla selvin päin koska maalla pääsee liikkumaan vain autolla. Työpaikan pikkujoulut ja muut illanvietot olisi saanut unohtaa.

Ja viimeinen syy, jos avioliitto menee metsään, niin maalta ei yli nelikymppinen mies noin vaan löydä uutta vaimoa. Kaikki rahat on lisäksi tuhlattu maalla elämiseen eli kaupunkiin muutto takaisin tulisi vielä kalliimmaksi.

En lähtisi minäkään. Kesäaika maalla on kivaa mutta syksy ja talvi yhtä helvettiä.

Sinulla on elämää rakennettu kaupungissa ja lapsen elämä myös. Ei ole lapsen etu repiä häntä yhtäkkiä hänen juuriltaan että mies saa maalaisidyllinsä omilta juuriltaan. Ei myöskään sinun etu.

Jos miehelle ne omat juuret on niin tärkeät eikä mikään muu ratkaisu kelpaa niin miehen on sitten palattava niille juurilleen ja etsittävä vaimokin sieltä, jos se yksinolo niin kamalaa on. Enemmän miehenä kyllä keskittyisin miettimään miksi se yksin oleminen ei ole vaihtoehto.

Ymmärrän kaipauksen kotiseudulle mutta mies elää nyt jossain kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi minäkään. Kesäaika maalla on kivaa mutta syksy ja talvi yhtä helvettiä.

Sinulla on elämää rakennettu kaupungissa ja lapsen elämä myös. Ei ole lapsen etu repiä häntä yhtäkkiä hänen juuriltaan että mies saa maalaisidyllinsä omilta juuriltaan. Ei myöskään sinun etu.

Jos miehelle ne omat juuret on niin tärkeät eikä mikään muu ratkaisu kelpaa niin miehen on sitten palattava niille juurilleen ja etsittävä vaimokin sieltä, jos se yksinolo niin kamalaa on. Enemmän miehenä kyllä keskittyisin miettimään miksi se yksin oleminen ei ole vaihtoehto.

Ymmärrän kaipauksen kotiseudulle mutta mies elää nyt jossain kuplassa.

Ei mies muuta yksin, pitää saada vaimo mukaan. Hän ei pysty lähtemään sinne yksin, tarvitsee kumppanin. Joten jos eroamme, hän jää kaupunkiin.

Ap

Elämäni paras päätös oli erota miehestä, jonka kanssa asuinpaikkahaaveet ei sopineet yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikista kommenteista! En kyllä usko, että tämä mies voisi olla väkivaltainen. Kontrolloiva, ylitarkka, ja uskonnollisesti säikytelty kyllä, mutta tuskin siitä on suora linja väkivaltaan. 

Ap

Minun mielestäni mies on syyllistynyt jo henkiseen väkivaltaan: Sinun on miehen toiminnan takia ollut sisäinen pakko jättää miespuolisen ystäväsi tapaamisia ja yhteydenottoja. Skitsoillut yhden viinilasillisen juomisesta, johon hänellä ei pitäisi olla mitään sanomista. On ojentanut sinua, koska omatuntosi on paatunut. ( No toki on poikkeuksia: Kaverin ex-mies punnitsi ensin vihannekset, ja sitten lisäsi pussiin lisää. Jos on tämän kaltaista toimintaa, niin on hyväkin, jos joku sanoo. tämä oli yksi syy, minkä takia kaverini miehen jätti.)

Ei kannata muuttaa, jos ei halua. Silloin tulee katkeraksi, joka ei ainakaan suhdetta paranna.

Itse maalla asuvana hiukan hymyilen näille "ei maalla ole mitään tekemistä" - kommenteille. Itselleni ei kaupungissa ole mitään erityistä, sinne pääsee autolla jos jotain haluaa. Eli ihmisiä on erilaisia.

Mutta itse kyllä ymmärrän kotiseutukaipuun, ja ymmärrän miksi mies haluaa juuri sinne omiensa joukkoon. Ei mihinkän tahansa nurmijärvelle tai omakotitaloon.

Mutta jos mies ei pysty muuttamaan yksin, niin silloin ei ole itsekään varma haluaako takaisin vai ei. Ehkä miehellä on isompi kriisi elämässä, mitä en yhtään ihmettele. Haluatko itse olla osa tätä kriisiä onkin aivan eri asia. Tulevaisuudessa mies voi olla katkera, kun jäi takiasi kaupunkiin, vaikka kotiseutu veti voimakkaasti.

Vaikuttaa siltä, että miehellä on jotain ongelmia, ehkä niitä lapsuudenperheestään juontuvia, jotka heijastuvat huonona itsetuntona ja pelkoina. Hän mahdollisesti yrittää "hoitaa" näitä ongelmia sinua kontrolloimalla ja pyrkimällä osoittamaan tarpeellisuutensa kyseenalaisin keinoin. Tosi outoa, että jos mies haluaa noin kovasti maalle, niin ei voi lähteä sinne yksin edes osaksi vuotta. Hyvä, että olet tehnyt vakaan päätöksen, ettet lähde. Pidä omasta ja lapsesi elämästä kiinni kaupungissa; sano, että olet tehnyt päätöksesi, ja että on ihan turha enää vääntää asiasta. Jos mies haluaa olla osa tätä elämää ja tyytyy siihen, niin ok, mutta jos ei, niin sitten ei voi mitään, elämällä on paljon annettavaa sinulle ilman tuollaista kontrolloivaa miestäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi minäkään. Kesäaika maalla on kivaa mutta syksy ja talvi yhtä helvettiä.

Sinulla on elämää rakennettu kaupungissa ja lapsen elämä myös. Ei ole lapsen etu repiä häntä yhtäkkiä hänen juuriltaan että mies saa maalaisidyllinsä omilta juuriltaan. Ei myöskään sinun etu.

Jos miehelle ne omat juuret on niin tärkeät eikä mikään muu ratkaisu kelpaa niin miehen on sitten palattava niille juurilleen ja etsittävä vaimokin sieltä, jos se yksinolo niin kamalaa on. Enemmän miehenä kyllä keskittyisin miettimään miksi se yksin oleminen ei ole vaihtoehto.

Ymmärrän kaipauksen kotiseudulle mutta mies elää nyt jossain kuplassa.

Ei mies muuta yksin, pitää saada vaimo mukaan. Hän ei pysty lähtemään sinne yksin, tarvitsee kumppanin. Joten jos eroamme, hän jää kaupunkiin.

Ap

Vaimo pitää saada kodin- ja sairaanhoitajaksi vanheneville appivanhemmille sekä tekemään lapsia, ja lisäksi vahtimaan, että mies ei syö liikaa ja liho?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi minäkään. Kesäaika maalla on kivaa mutta syksy ja talvi yhtä helvettiä.

Sinulla on elämää rakennettu kaupungissa ja lapsen elämä myös. Ei ole lapsen etu repiä häntä yhtäkkiä hänen juuriltaan että mies saa maalaisidyllinsä omilta juuriltaan. Ei myöskään sinun etu.

Jos miehelle ne omat juuret on niin tärkeät eikä mikään muu ratkaisu kelpaa niin miehen on sitten palattava niille juurilleen ja etsittävä vaimokin sieltä, jos se yksinolo niin kamalaa on. Enemmän miehenä kyllä keskittyisin miettimään miksi se yksin oleminen ei ole vaihtoehto.

Ymmärrän kaipauksen kotiseudulle mutta mies elää nyt jossain kuplassa.

Ei mies muuta yksin, pitää saada vaimo mukaan. Hän ei pysty lähtemään sinne yksin, tarvitsee kumppanin. Joten jos eroamme, hän jää kaupunkiin.

Ap

Ei voi olla totta. Eikö se ole sitten jo sama unohtaa koko maallemuutto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikista kommenteista! En kyllä usko, että tämä mies voisi olla väkivaltainen. Kontrolloiva, ylitarkka, ja uskonnollisesti säikytelty kyllä, mutta tuskin siitä on suora linja väkivaltaan. 

Ap

Minun mielestäni mies on syyllistynyt jo henkiseen väkivaltaan: Sinun on miehen toiminnan takia ollut sisäinen pakko jättää miespuolisen ystäväsi tapaamisia ja yhteydenottoja. Skitsoillut yhden viinilasillisen juomisesta, johon hänellä ei pitäisi olla mitään sanomista. On ojentanut sinua, koska omatuntosi on paatunut. ( No toki on poikkeuksia: Kaverin ex-mies punnitsi ensin vihannekset, ja sitten lisäsi pussiin lisää. Jos on tämän kaltaista toimintaa, niin on hyväkin, jos joku sanoo. tämä oli yksi syy, minkä takia kaverini miehen jätti.)

Heh, en ole varastanut kaupasta, mutta esim mun työajan käytöstä on huomauttanut ihan aiheellisesti. Sitten on paljon pikkuhuomauttelua, joka on ollut aika turhauttavaa.

Mitä henkiseen väkivaltaan tulee, kyllä mies on saanut oman osansa mun turhautumisesta. Enkä aina ole todellakaan purkanut kiukkuani kovin rakentavalla tavalla. Hän itse ei ole koskaan suuttunut äänekkäästi, vaan toiminta on hienovaraisempaa (kävelee pois, "moittii" mua vakavaan äänensävyyn, antaa ymmärtää että jokin tietty kirja ei ole sopiva jne). Alussa jopa sanoi että hänen perheessään ei sitten lueta esim. Ilta-Sanomia vaan vain laatulehtiä. Ja se että mun pitää lopettaa seiskan lukeminen, jos haluan olla hänen kanssaan. (En tietenkään lopettanut.) Sellaista hiljaista painostusta. Ja mä räjähtelen kun taas tulee joku älyttömyyden huippu, kuten vaikka se yksi viinilasi. Että ei kovin tasapainoista meininkiä, tuntuu että tuomme toistemme huonot puolet esiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi minäkään. Kesäaika maalla on kivaa mutta syksy ja talvi yhtä helvettiä.

Sinulla on elämää rakennettu kaupungissa ja lapsen elämä myös. Ei ole lapsen etu repiä häntä yhtäkkiä hänen juuriltaan että mies saa maalaisidyllinsä omilta juuriltaan. Ei myöskään sinun etu.

Jos miehelle ne omat juuret on niin tärkeät eikä mikään muu ratkaisu kelpaa niin miehen on sitten palattava niille juurilleen ja etsittävä vaimokin sieltä, jos se yksinolo niin kamalaa on. Enemmän miehenä kyllä keskittyisin miettimään miksi se yksin oleminen ei ole vaihtoehto.

Ymmärrän kaipauksen kotiseudulle mutta mies elää nyt jossain kuplassa.

Ei mies muuta yksin, pitää saada vaimo mukaan. Hän ei pysty lähtemään sinne yksin, tarvitsee kumppanin. Joten jos eroamme, hän jää kaupunkiin.

Ap

Ei voi olla totta. Eikö se ole sitten jo sama unohtaa koko maallemuutto.

Helsinki on ehkä väärä kaupunki etsiä maallemuuttohalukasta vaimoa. Jos ei viihdy kaupungissa, niin miksi ihmeessä muuttaa juuri Helsinkiin? Meinasin ehdottaa, että muuttakaa Porvooseen, mutta eihän sekään sitten käy. Ero taitaa olla järkevintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap, mitä Sinä haluat?

Minä haluan tasaista ja hyvää arkea pääkaupunkiseudulla, nauttia niistä puitteista mitä olen omalle elämälleni luonut. Haluan olla onnellinen ja että lapseni on onnellinen. Haluan harrastaa kulttuuria, liikuntaa, nähdä ystäviä, tehdä valitsemaani vapaaehtoistyötä, tarjota lapselleni hyviä mahdollisuuksia. Haluan olla lähellä sukulaisiani (mikä toteutuu entistä paremmin, jos tai kun vanhempani ostavat kaupunkiasunnon täältä). Haluaisin kyllä sellaisen parisuhteen, missä voin jakaa hyvää elämääni toisen ihmisen kanssa. En haluaisi jatkuvasti riidellä jostain asuinpaikasta. Asuinpaikka on minulle selviö, se on pääkaupunkiseutu.

Jos toinen lapsi suodaan, niin se olisi ihanaa, mutta ei haittaa vaikka ei suotaisikaan, koska olen joka tapauksessa saanut jo kokea äitiyden. Elämäni on tosi ihanaa lapsen kanssa kahdestaankin. Ajattelin, että tällaiseen tilanteeseen on miehenkin hyvä tulla, mutta näköjään asioita ei oikein voi ennakoida.  :)

Ap

Tuossahan sinä jo vastasit itsellesi. Tiedät mitä haluat, ja se ei miehelle sovi. Eihän siitä voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen!

(Tuosta miehestä ei piirtynyt muutenkaan kovin mukava kuva sinun vastauksistasi. Ei pitäisi olla vaikea valinta.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikista kommenteista! En kyllä usko, että tämä mies voisi olla väkivaltainen. Kontrolloiva, ylitarkka, ja uskonnollisesti säikytelty kyllä, mutta tuskin siitä on suora linja väkivaltaan. 

Ap

Minun mielestäni mies on syyllistynyt jo henkiseen väkivaltaan: Sinun on miehen toiminnan takia ollut sisäinen pakko jättää miespuolisen ystäväsi tapaamisia ja yhteydenottoja. Skitsoillut yhden viinilasillisen juomisesta, johon hänellä ei pitäisi olla mitään sanomista. On ojentanut sinua, koska omatuntosi on paatunut. ( No toki on poikkeuksia: Kaverin ex-mies punnitsi ensin vihannekset, ja sitten lisäsi pussiin lisää. Jos on tämän kaltaista toimintaa, niin on hyväkin, jos joku sanoo. tämä oli yksi syy, minkä takia kaverini miehen jätti.)

Heh, en ole varastanut kaupasta, mutta esim mun työajan käytöstä on huomauttanut ihan aiheellisesti. Sitten on paljon pikkuhuomauttelua, joka on ollut aika turhauttavaa.

Mitä henkiseen väkivaltaan tulee, kyllä mies on saanut oman osansa mun turhautumisesta. Enkä aina ole todellakaan purkanut kiukkuani kovin rakentavalla tavalla. Hän itse ei ole koskaan suuttunut äänekkäästi, vaan toiminta on hienovaraisempaa (kävelee pois, "moittii" mua vakavaan äänensävyyn, antaa ymmärtää että jokin tietty kirja ei ole sopiva jne). Alussa jopa sanoi että hänen perheessään ei sitten lueta esim. Ilta-Sanomia vaan vain laatulehtiä. Ja se että mun pitää lopettaa seiskan lukeminen, jos haluan olla hänen kanssaan. (En tietenkään lopettanut.) Sellaista hiljaista painostusta. Ja mä räjähtelen kun taas tulee joku älyttömyyden huippu, kuten vaikka se yksi viinilasi. Että ei kovin tasapainoista meininkiä, tuntuu että tuomme toistemme huonot puolet esiin.

Ap

Eiköhän tuo viimeinen lause niitannut kaiken. Miksi ihmeessä olette yhdessä, jos näin on?

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pitää saada kodin- ja sairaanhoitajaksi vanheneville appivanhemmille sekä tekemään lapsia, ja lisäksi vahtimaan, että mies ei syö liikaa ja liho?

Appivanhemmat mies hoitaisi kyllä varmaan itse, mutta sen suvun mukana tulee paljon erilaista ongelmaomaisuutta kuten ränsistyneitä maalaistiloja (monta kpl!), paljon hoidettavaa metsää, peltoja jne. Lisäksi suvun muut ongelmat. Nämä käytännössä pitäisivät miehen täystyöllistettynä, ja töitäkin pitäisi ehtiä tehdä. Tällöin jonkun muun pitäisi hoitaa koti, ruokahuolto, lapset jne. Tavallaan en ihmettele ettei halua muuttaa yksin. Mutta ihmettelen kuka nainen haluaisi tällaiseen valmiiksi pureskeltuun rooliin kodinkoneeksi, elämään toisen aisankannattajana.

Ap

No mitä ap itse nyt vastaisit alkuperäiseen kysymykseesi: voiko suhde onnistua?

Ei tuu onnistumaan. Voi kun ei ne suhteet oo aina onnistuneet, vaikka kummatkin ovat halunneet asua kaupungissa tai kummatkin halunneet asua maalla. Parisuhde on semmonen, missä tulee aina, ennemmin tai myöhemmin, hirveä vääntö jostain.