OCD pakko-oireinen häiriö
Painiiko muut tämän kanssa? Törmäsin vasta puolisen vuotta sitten tämän sairauden kuvaukseen, ja kuulosti valitettavan tutulta. Lähinnä ongelmana on pakkotoiminnot. Etenkin kotoa poistuminen on hankalaa ja aikaa vievää, kun pitää tarkistaa tuhat kertaa kahvinkeittimet, hellan levyt ym. Tämä on ollut ongelmana jo ihan teinistä, jos ei jopa jolapsesta saakka, mutta en ole uskaltanut tehdä mitään sen eteen, että saisin virallisen diagnoosin.
Kommentit (10)
Mulla on. Vie aikaa ja energiaa muulta elämältä. Välillä täytyy osata vain viheltää peli poikki ja keskeyttää asioiden toisto. Kykenen tekemään sen nykyisin jos annan vaan olla.
On ollut kauan tuota tarkistamispakkoa. Juuri tuollaista kuin kuvasit. Mutta itsellä siihen ei mene aikaa kovin paljoa kuitenkaan. Se on pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu. Myös itseensä luottamisen puutetta. En tiedä millä siitä kokonaan pääsee eroon, mutta itsellä auttaa kun keskittyy levyjen sammuttamiseen yms. Ja sitten vain luottaa omiiin tekemisiin.
Mitä enemmän luen aiheesta, sitä tutummalta kuulostaa. Joskus pohdin, voiko kasvaminen narsistisia piirteitä omaavan / epävakaisen äidin kanssa laukaista tämän...?
Mullakin on. Menin lääkäriin vasta, kun tuo alkoi merkittävästi vaikeuttaa jokapäiväistä elämää enkä enää jaksanut. Luultavasti mullakin ollut n. yläasteikäisestä asti, nyt oon 26 v. Sain lääkkeet, jotka on auttaneet hyvin hillitsemään aina päässä olevaa "hälytystilaa", ei sivuoireita. Lisäksi kävin nettiterapian. Altistus on se juttu, miten ahdistusta voi vähentää. Itekin pitäisi jaksaa edelleen tehdä päivittäin altistusharjoituksia, eli jättää suorittamatta niitä toimintoja vaikka aluksi se ahdistaisikin ja tuntuisi, että kaikki romahtaa. Oireet pahenee merkittävästi kun on väsymystä ja/tai stressiä. Suosittelen hakemaan apua! Oireet ei itsestään lopu, vaan usein vain pahenee ajan kanssa.
Jatkoa:
Kaikilla ihmisillä on joitain tuollaisia pakko-oireisia toimintoja. Olennaista on se, kuinka paljon ne haittaavat sun arkea ja aiheuttavat ahdistusta.
Aloittaja kirjoitti:
Mitä enemmän luen aiheesta, sitä tutummalta kuulostaa. Joskus pohdin, voiko kasvaminen narsistisia piirteitä omaavan / epävakaisen äidin kanssa laukaista tämän...?
Nykyään kaikkia old school itsekkäitä ilkimyksiä sanotaan narsisteiksi tai epävakaiksi. Ylidiagnosointia keittiöpsykologeilta. Jotkut (ja jopa aivan kaikki ihmiset joskus) ovat vain ärsyttäviä/epäkohteliaita/itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
On ollut kauan tuota tarkistamispakkoa. Juuri tuollaista kuin kuvasit. Mutta itsellä siihen ei mene aikaa kovin paljoa kuitenkaan. Se on pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu. Myös itseensä luottamisen puutetta. En tiedä millä siitä kokonaan pääsee eroon, mutta itsellä auttaa kun keskittyy levyjen sammuttamiseen yms. Ja sitten vain luottaa omiiin tekemisiin.
Olen jo vuosia vältellyt "ylimääräisiä" kotoa poistumisia siksi, että tuo lähteminen on niin vaikeaa. Usein, kun käsken miestäni esim. lukitsemaan oven, joudun varmistamaan häneltä moneen kertaa, että hän on oikeasti tehnyt sen. Luin myös, että tähän kuuluu esineiden symmetrinen järjestely. Sekin on liian tuttua...
Minulla oli aikanaan pakko tarkistaa aina talo kun tulin kotiin, laskea mielessäni eri asioita ja ennen nukkumaan menoa minun piti tarkistaa, ettei minulla ollut aivoveren vuotoa eri testein: saanko kielen rullalle, osaanko sanoa monimutkaisen lauseen, pystynkö napsuttamaan molempia sormiani. Tämä loppui yhtä huomaamattomasti kuin tulikin. Tietysti painin asian kanssa pitkään ja tietoisesti kerroin itselleni, että on epätodellista saada aivoveren vuoto näin nuorena ja vaikka saisinkin, miksi kiinnittäisin siihen koko ajan huomiota.
Aina välillä olen huomannut, että olen taas alkanut tehdä jotakin toistuvia toimintoja: pessyt liian monesti käsiä, tarkistellut ettei vaatteissa ole mitään likaa tai toistellut mielessäni vanhoja salasanoja. Yhden yhdistävän tekijän olen huomannut ja se on stressi, ahdistus. Hyvässä seurassa ja kaverin kanssa toimintoni ajattelu pienenee ja joskus jopa hävettää tehdä tarkastuksia niin paljon, että olen alkanut todella miettiä miksi teen tätä toimintoa, voisinko lopettaa sen? Kerran olin niin innoissani hyvässä seurassa ja stressitön, että rikoin matka-hiljaisuuden huutamalla, että olin unohtanut tehdä yhden minun näkyvimmän ja eniten tunnetun pakkotoimintani! Kyllä oli hieno ja ylpeä hetki!
Stressi, ahdistus ja väsymys lisää minullakin tätä toimintaa huomattavasti...
Jos siitä on haittaa, niin mene lääkärille? Harmiton/lievä ocd on ihan ok ja normaaliakin.