Moniko voi rehellisesti myöntää että tyyti kumppaniinaa paremman puutteessa?

Vierailija kirjoitti:

Paha kysymys. Jotenkin se oma taso pitää tunnistaa ja hyväksyä. Ajatellaan vaikka niin päin että minä en ole maailman komein mies monellakaan tapaa jos nyt en rumakaan vaan ns.tavallisen näköinen joten nainen kenen kanssa olen joutuu siis tyytymään minun ulkonäkööni. Harvan mielestä tavis mies on se komein maailmassa. Samalla tavalla kun itse pidän tyttöystävääni kauniina mutta ei hän se kaikkein kuumin nainen maailmassa ole. Olenko tässä siis ns.tyytimässä kumppaniinaan?

Kuulostaa siltä tekstisi perusteella. 

Itselläni on ollut todella komeita rakastajia, mutta ihmisiä sellaisia, etten missään nimessä olisi halunnut oikeaa suhdetta heidän kanssaan. Ei se ulkonäkö ole kaikille ihmisille ainoa asia joka merkitsee, vaikka sinulle selvästi onkin.

*ihmisinä

Fakta on se että suurin osa maailman ihmisistä on joutunut tyytymään siihen kumppaniinsa. Parhaita ei riitä mitenkään kaikille. Tätä faktaa ei muuta se jos esim. tässä ketjussa höpötetään jotain satuja.

Apua, tämä naurattaa vielä aamullakin... uusi av-klassikko on syntynyt, Tyyti Kumppaniina kuuluu norppien ja emättimien ja miehen syömien vanukkaiden kunniakkaaseen seuraan!

Minä tyydyin kumppaniini ja hän minuun, mikäs sen parempaa, yhdessä oltu jo 20 vuotta. Olemme toisillemme sopivia, rakkaus ja ystävyys kasvoivat vuosien kuluessa. Tyytyminen sanana on vähän negatiivinen, usein ajatellaan,  että paremman puutteessa tyydyn nyt tähän. Itselläni tyytyminen tarkoittaa lähinnä sitä, että olen tyytyväinen, näin on hyvä.  

Vierailija kirjoitti:

Paha kysymys. Jotenkin se oma taso pitää tunnistaa ja hyväksyä. Ajatellaan vaikka niin päin että minä en ole maailman komein mies monellakaan tapaa jos nyt en rumakaan vaan ns.tavallisen näköinen joten nainen kenen kanssa olen joutuu siis tyytymään minun ulkonäkööni. Harvan mielestä tavis mies on se komein maailmassa. Samalla tavalla kun itse pidän tyttöystävääni kauniina mutta ei hän se kaikkein kuumin nainen maailmassa ole. Olenko tässä siis ns.tyytimässä kumppaniinaan?

Niinpä?? Oletko?? Hyvä kysymys. Mutta....jos rakastat niin et ole tyytimässä. Kun ihminen koko ajan etsii sitä parempaa, niin voi olla että se yksi hyvä jää huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Paha kysymys. Jotenkin se oma taso pitää tunnistaa ja hyväksyä. Ajatellaan vaikka niin päin että minä en ole maailman komein mies monellakaan tapaa jos nyt en rumakaan vaan ns.tavallisen näköinen joten nainen kenen kanssa olen joutuu siis tyytymään minun ulkonäkööni. Harvan mielestä tavis mies on se komein maailmassa. Samalla tavalla kun itse pidän tyttöystävääni kauniina mutta ei hän se kaikkein kuumin nainen maailmassa ole. Olenko tässä siis ns.tyytimässä kumppaniinaan?

Minulle oma mies on maailman komein, vaikka ei tietysti ole ulkoisesti täydellinen. Mutta se "kauneus/komeus" tulee sisältä päin myös ja keskinäisestä kemiasta. Joku täydellisen näköinen ei näytäkään enää komealta kun huomaan, etten ole ihmisestä muuten yhtään kiinnostunut.

Mielestäni tosi outoa miettiä "tyytimistä" pelkän ulkonäön pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Tyyti Kumppaniina kuulostaa lastenkirjan hahmolta.

Hänellä on pitkä punainen tukka, värikäs kukkamekko ja keltaiset kumisaappaat?

Vierailija kirjoitti:

En koskaan ole tyytynyt. Parhaan olen aina ottanut itselleni.

Näin minäkin olen tehnyt, eli tyytynyt kumppaniini paremman puutteesa. Koska jos parempi olisi ollut vaihtoehtona, toki olisin hänet ottanut ;)

Mielestäni olla tyytyväinen ja tyytyminen ovat eri asia.

Jos on tyytyväinen kumppaninsa siinä ei ole negatiivista sävyä. Mutta kun tyytyy niin tulee kuva, ja niin onkin, että haluaisi jotain muuta, mutta kun ei saa, luulee tai pelkää ettei sitä saa niin tyytyy siihen mitä saa. Ei ihminen silti ole välttämättä tyytyväinen. Taustalla kaivertaa tai saattaa kuitenkin kaivertaa.

Tyytymisessä on parisuhteessa se huono puoli, että se saattaa heijastaa siihen suhteeseen ja siihen kumppaniin johon on tyytynyt.

Kun muutenkin tulee kyllästymistä ja sanottua asioita, vaikka on rakkaudesta mennyt yhteen niin kuinka paljon niitä tulee esille kun on tyytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Tyyti Kumppaniina kuulostaa lastenkirjan hahmolta.

Kuka tyytisi Kumppaniinaa, on klassikko.

Mä avaan tän ketjun varmaan viidettä kertaa, vain nauraakseni tälle.

Hyvä kysymys. Tavallaan varmaan tyytin. Nuorena teininä aloin seurustella ensimmäisen kanssa, joka tuli kysymään. En pitänyt itseäni mitenkään kiinnostavana ja olin hyvilläni että edes yksi tyttö halusi olla kanssani. En häntä mitenkään erityisen suuresti himoinnut mutta tultiin silloin toimeen ihan kivasti. En ajatellut enkä käsittänyt luonteenpiirteiden eroista tai muista yhteensopivuusasioista yhtään mitään. Ajattelin ihmisten olevan suunnilleen samaa kakkaa eri paketeissa ja että kaikkien kanssa tulee toimeen samalla lailla. En siis etsinyt tai tavoitellut mitään tiettyä tai erityistä. En edes tiedostanut sellaisia juttuja.

Myöhemmin elämässä opin asioita itsestäni ja ihmisistä ylipäänsä. Aikuiselämän monet vaiheet ja haasteet nostivat esiin sellaisia perustavanlaatuisia eroja meissä, että lopulta kaiken koettuamme erosimme. Ei meistä saanut edes tyytivää paria, vaikka pitkään niin olikin.

Jos voisi matkustaa takaisin 90-luvulle, sanoisin nuorelle itselleni muutaman valitun sanan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyti Kumppaniina kuulostaa lastenkirjan hahmolta.

Hänellä on pitkä punainen tukka, värikäs kukkamekko ja keltaiset kumisaappaat?

Saman näin minäkin.

Media luo epäterveitä tyytimisihanteita. Lisäksi aikamme on niin ulkonäkökeskeistä ja siinä mielessä pinnallista, ettei edes keskustella riittävästi siitä, mitä kaikkea pitkä ja onnellinen parisuhde vaatii sen sijaan, että puhutaan tyytimisestä tai ei-tyytimisestä.

Vierailija kirjoitti:

Fakta on se että suurin osa maailman ihmisistä on joutunut tyytymään siihen kumppaniinsa. Parhaita ei riitä mitenkään kaikille. Tätä faktaa ei muuta se jos esim. tässä ketjussa höpötetään jotain satuja.

Se mikä minulle on paras kumppani ei ole sinulle! Haluaisitko naisen joka pistää sinut koville väittelyssä tai omaa vahvan oman tahdon? Haluatko myös muka korkeastikoulutetun tai kauluspaidassa työskentelevän? Tai haluaisitko naisen joka ei meikkaa sekä omaa mielummin pienet rinnat? Ja puhumattakaan kasvo piirteistä (silmälasit on plussaa).

Kyllä minulle on aina löytynyt kumppani johon ei ole tarvinnut tyytyä ja on ollut täydellinen siinä hetkessä kun suhteen aloittanut! Tietenkin noita minun ihanne kumppaneita ei tule vastaan usein jotenpitkään on joutunut odottamaan että olen löytänyt.

Kyllä. Sydän pelimiesten takia särkyneenä valitsin sen, joka halusi oikeaa parisuhdetta ja vakavaa seurustelua. Varsinaisesta tason laskusta ei ollut kysymys, koska kyseessä oli minua nuorempi pukumies, jolla varallisuutta. Elimme yhdessä vuosia ja elintaso oli hyvä ja elämä yhdessä mielenkiintoista. En ollut koskaan kuitenkaan häneen oikeasti ihastunut tai rakastunut, vaikka hyviäkin aikoja suhteessa oli. Kuitenkin yhteiselämä oli sellaista kriisistä kriisiin sahaamista hyvistä ulkoisista puitteista huolimatta. Itselläni oli vahvana seksuaalinen haluttomuus ja mies kärsi ja turhaitui tästä tietenkin. Erosimme lopulta ja päädyin Tinderin avustuksella suhteeseen miehen kanssa, johon käyn oikeasti kuumana. Uusi suhde ei ole varsinaisesti kunnollinen parisuhde, vaan jonkinlainen vapaa säätö, vaikka on kestänyt pitkään. Tavallaan olen joutunut tyytymään myös siinä, melkeimpä enemmän. Kaikki hyvä ei vaan tule samassa paketissa.

Vierailija kirjoitti:

Tyyti, mikä hieno nimi.

Täsmälleen samaa mieltä. Piti ihan googlettaa, onko tuollainen nimi oikeasti olemassa. Ei taida olla, mutta ihan hyvin voisi. Sopisi suomalaisten suuhun mainiosti. Jos saan tytön, nimeän hänet Tyytiksi.

Kumppani-sanan naispuolinen vastine voisi olla kumppanitar – tai lasten maailmassa kumppaniina.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olla tyytyväinen ja tyytyminen ovat eri asia.

Jos on tyytyväinen kumppaninsa siinä ei ole negatiivista sävyä. Mutta kun tyytyy niin tulee kuva, ja niin onkin, että haluaisi jotain muuta, mutta kun ei saa, luulee tai pelkää ettei sitä saa niin tyytyy siihen mitä saa. Ei ihminen silti ole välttämättä tyytyväinen. Taustalla kaivertaa tai saattaa kuitenkin kaivertaa.

Tyytymisessä on parisuhteessa se huono puoli, että se saattaa heijastaa siihen suhteeseen ja siihen kumppaniin johon on tyytynyt.

Kun muutenkin tulee kyllästymistä ja sanottua asioita, vaikka on rakkaudesta mennyt yhteen niin kuinka paljon niitä tulee esille kun on tyytynyt?

Tässä näen yhden ongelman "tyytymiskeskusteluissa." Tyytyväinen ja tyytyminen kun kuitenkin ovat saman sanan eri muotoja. Lisäksi ihmisillä tuntuu olevan vähän eri merkityksiä näille sanoille. Jossakin ketjussa kerran yritinkin tätä jo avata.

Itse olen käynyt monen ihmisen kanssa keskustelun mitä tarkoittaa kun "tekee parhaansa" ja miten erilaisia vastauksia olen saanut.