Kysymyksiä teille jotka elätte mt-ongelmien kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa oloani helpottaa se, että päästän irti ns. asioiden "pakkotekemisestä". Joo töihin ja kouluun on pakko mennä, mutta kaikki tämän ulkopuolella on vapaaehtoista. Annan itselleni tilaa nukkua jos nukuttaa, ja yritän olla lempeä itselleni jos en saa kaikkea tehtyä mitä oletin saavani. Yritän huomata kaiken mitä kuitenkin saan tehtyä.

Tsemppiä kaikille joilla on ongelmia. Joskus aurinko paistaa teillekin, kunhan jaksatte pistää vastaan. Koettakaa ymmärtää kuinka paljon sitä tulee tehtyä.

 

Kiitos tästä! Sairastan itse pakko-oireista häiriötä. 11 vuotiaana sairastuin syömishäiriöön ja myöhemmin kuvioihin tuli pakko-oireet. Olin kai 17 kun sain diagnoosin. Opiskelen amkissa ja käyn satunnaisesti töissä jaksamisen mukaan. Oireeni korostuvat erityisesti siivoomisessa ja vitallisten paperien järjestelyssä (jään jumiin niihin ja siksi välttelen kyseisiä asioita). Psykoterapiassa olen köynyt noin 2,5v ja siitä on ollut iso apu. Ei oo aina helppoa mutta koitan ajatella että tähänkin asti on pärjätty joten miksei jatkossakin 💪🏼

Ainiin onhan mulla myös lääkitys (Seronil) käytössä mutta oon vähän huono ottamaan niitä nykyään.

Minkälaisia mielenterveysongelmia sinulla on ja millaista arkesi on?

Diaknosoitu masennus ja ahdistuneisuushäiriö. 

Päivät vaihtelevat normaalista jaksamisesta siihen, että en jaksa tehdä paljoa mitään. Uuvun helposti, joten joudun tarkkailemaan missä menee päivän raja. Opettelen ymmärtämään itseäni tämän sairauden kanssa. Välillä se on vaikeaa, sillä mieleeni on pinttynyt ajatus siitä, että tahdonvoimalla mennään kivestäkin läpi. Valitettavasti tahdonvoima ei mt-ongelmien kanssa ole apuri, vaan pahimmillaan pahentaa oireita. 

Laukaisiko joku tapahtuma/elämänvaihe mt-ongelmat vai onko ne olleet aina osa sinua?

Uuvuin työtaakkaan, joka sitten laukaisi molemmat masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön. Sinnittelin monta vuotta ja yritin tahdonvoimalla puskea läpi. Tämä sitten johti siihen, että sairaustuin pahemmin. 

Syöttekö mielialalääkkeitä tai käyttekö terapiassa?

Kyllä ja kyllä.

Koetteko, että olette saaneet hyvää hoitoa suht helposti?

Itsellä kävi tuuri, että kohdalleni sattui ymmärtävä ja osaava lääkäri. Hoitoon pääsin helposti ja nopeasti. 

Onko netissä jotain palstaa mistä saisi vertaistukea?

-

Tietysti jos tähän ketjuun löytää mt-ongelmaiset niin voisi jakaa vinkkejä mitkä asiat auttaa oloon ja mitkä taas tuntuvat pahentavan?

Syyllistäminen ja itseään ruoskiminen vain pahentaa olotilaa. 

Terapia (jos tähän mahdollisuus on) on itselleni ollut todella hyvä hoitomuoto yhdessä lääkkeiden kanssa. Uskon, että pääsen lääkityksestä eroon ennen ensivuotta tätä menoa. 

Lisäksi sen ymmärtäminen, että kun et jaksa, niin silloin ei voi tehdä muutakuin levätä. Hemmottele itseäsi ja usko huomiseen. Paremmat päivät ovat tulossa, etkä sinä ole syyllinen sairauteesi. Sairaus voi tulla kenelle tahansa.