Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset (ja muutkin), miten jaksatte henkisesti vaativia töitänne?
Väsynyt, loppu ja rikki
06.07.2020 |
Olen 28v nainen. Nuorempana olin kunnianhimoinen, ja tavoitteet urani suhteen olivat korkealla. Opiskelin ja tein töitä sen aseman eteen, jossa nyt olen (joka on ns perus asiantuntijarooli, hyvässä yrityksessä, ei sisällä esim esimiesvastuita ja muita). Nyt olen ollut työelämässä täysipäiväisesti parisen vuotta, ja minusta tuntuu, että olen aivan totaalisen loppu.
Minulla on ollut enenevissä määrin ns. aivosumua, ja viime kevät oli kuin unessa kulkemista. En saanut mitään aikaiseksi, ja työt kasaantuivat. Olin kärttyinen ja ahdistunut aivan jatkuvasti. Tämä siltikin, vaikken juurikaan tehnyt ylitöitä, vaan ihan pelkkää 40h viikossa.
Minulla oli viikon loma juhannusviikolla, ja heräsin siihen miten energinen ja hyvävointinen olin tuon viikon jälkeen. Koin riemua siitä, miten VIHDOIN sain kasaantuneita rästitöitä tehtyä, ja homma luisti... Kunnes viikon päästä olin tismalleen samassa ahdistuksessa, muistikatkoksissa ja aivosumussa kuin ennen lomaa. Koen valtavaa syyllisyyttä siitä, että en saa mitään aikaiseksi, vaikka minulla on siisti sisätyö, työtä vain 8h päivässä ja palkkakin kohtuullinen. Hyvä jos tänäänkään sain töitä tehtyä kolmen tunnin edestä.
Olen nuori, perusterve, lapseton nuori nainen. Käytän vapaalla aikaa palautumiseen, urheilen säännöllisesti ja syön terveellisesti. Uni kyllä ajoittain kärsii kun en saa nukuttua kun aivoni käyvät kierroksilla, mutta muuten koko paketti pitäisi olla kunnossa. Mietin vain, MITEN IHMEESSÄ perheelliset ihmiset pystyvät tähän ruljanssiin? Olen aidon oikeasti alkanut miettiä, että minusta ei olekaan äidiksi, koska alan olla varma että en pystyisi tähän tätäkään vertaa, jos minulla olisi lapsi huolehdittavana. Eikä todellakaan kiinnosta mitkään lisävastuut työpaikalla ja uraohjuksena oleminen, kun tämä perustekeminenkin on ihan mahdotonta.
Onko muillakin näin tolkuttoman vaikeaa, vai olenko vain jotenkin heikko tapaus?? Työpaikat ovat täynnä vanhempia, jotka ovat mitä vaativimmissa asiantuntijatehtävissä ja näyttävät vaan painavan vuodesta toiseen. Minusta tuntuu että mielenterveyteni ei kestä tätä omaakaan tilannetta enää pitkään, pelottaa mitä pitkäaikaisvaikutuksia tällaisella aivosumulla voi olla. Ja ennen kuin joku sanoo, niin en ole myöskään täydellisyyden tavoittelija, eli en hinkkaa projekteja täydellisyyteen ja siksi kuluta itseäni loppuun. Ihan ok olisi minulle riittävän hyvä, mutta kun en tässä aivosumussa saa aikaiseksi edes sitä. Enkä ole myöskään laiska, olen tehnyt paljon töitä tavoittelemieni asioiden eteen elämäni aikana. Nyt olen vain niin pohjattoman väsynyt.
Kiitos jo etukäteen, tämän kirjoittaminenkin helpotti jo vähän.
Kommentit (28)
Opettele hölläämään. Löhöiltoja sohvalla tai esim kiihkeä ilta miehen kanssa. Suoritat liikaa, hanki muita elämyksiä ja pysähdy välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet vapaa-ajalla? Ovatko harrastuksesi tavoitteellisia (ne voivat olla sitä ilman että tajuaakaan) ja kuinka paljon jätät aikaa sellaiselle totaaliselle joutenololle (makoilet sohvalla, juot kahvia ja annat mielen vaellella rauhassa)? Joutenolo puhdistaa aivoja.
Teen viikottain useita tunteja eräässä hyväntekeväisyysjärjestössä. Tuntuu, että saan siitä paljon, mutta tokihan siinäkin on jonkinlainen tavoitteellisuus taustalla.
Katson kyllä jonkin verran sarjoja, mutta niitäkin katsoessa huomaa ajatusten pyörivän työasioissa. Jos istun sohvalla ja annan ajatusten vaeltaa, ne menevät varmasti vain työasioihin. Onko tähänkin vastaus vain mindfullness?
Kiitos hyvästä pointista! :)
t ap
Ehkä mä koitan vielä kerran työterveydestä, toimittaja on vaihtunut sitten viime kerran. Ja jos ei sieltä tule apua, niin sitten yksityiselle.
Ja itsestäkin tämä tuntuu ihan puhtaalta uupumukselta. Mutta miten voi olla uupunut tavallisesta työtaakasta? Olen toki toiminut myös vapaaehtoistyössä pitkään tähän päälle, mutta koen että olen saanut siitä vain lisää energiaa jaksaa. Voisiko se sitten kuitenkin jotenkin kuitenkin uuvuttaa, en tiedä.
T ap
Ihan vaikka niin, että työ ei ole itselle mielekästä. Minä uuvuin totaalisesti osa-aikaisessa työssä (20h/vk), koska työ oli minulle niin epämieluista, että pelkkä ajatuskin siitä sai välillä ahdistumaan. Toinen vaihtoehto on perfektionistinen luonne, jolla saa itsensä hyvinkin tehokkaasti uuvuttua tilanteessa kuin tilanteessa, jos ei opi ymmärtämään, että kaikki ei aina voi olla täydellistä.
Tämäkin niin hyvä pointti. On kyllä totta, että nykyinen työni on lähinnä hallinnollista paperien pyörittelyä, josta en nauti tippaakaan. Kiitos, että jaoit, että olit uupunut vaikka tunteja olikin vain 20 viikossa, ei tunnu että olen niin yksin asian kanssa. Pitäisi siis tavoitella työtä, jossa ei olisi tätä hallinnollista liibalaabaa - vaihdoin itse asiassa edellisestä tähän, kun edellisessä oli paljon hyvin agressiivista myyntiä. Voisipa noita vapaaehtoistöitäni tehdä päivätyönä, aina voi unelmoida :D
t ap
Käyttäjä34868 kirjoitti:
Ehkä mä koitan vielä kerran työterveydestä, toimittaja on vaihtunut sitten viime kerran. Ja jos ei sieltä tule apua, niin sitten yksityiselle.
Ja itsestäkin tämä tuntuu ihan puhtaalta uupumukselta. Mutta miten voi olla uupunut tavallisesta työtaakasta? Olen toki toiminut myös vapaaehtoistyössä pitkään tähän päälle, mutta koen että olen saanut siitä vain lisää energiaa jaksaa. Voisiko se sitten kuitenkin jotenkin kuitenkin uuvuttaa, en tiedä.
T ap
Ihan vaikka niin, että työ ei ole itselle mielekästä. Minä uuvuin totaalisesti osa-aikaisessa työssä (20h/vk), koska työ oli minulle niin epämieluista, että pelkkä ajatuskin siitä sai välillä ahdistumaan. Toinen vaihtoehto on perfektionistinen luonne, jolla saa itsensä hyvinkin tehokkaasti uuvuttua tilanteessa kuin tilanteessa, jos ei opi ymmärtämään, että kaikki ei aina voi olla täydellistä.
Tämäkin niin hyvä pointti. On kyllä totta, että nykyinen työni on lähinnä hallinnollista paperien pyörittelyä, josta en nauti tippaakaan. Kiitos, että jaoit, että olit uupunut vaikka tunteja olikin vain 20 viikossa, ei tunnu että olen niin yksin asian kanssa. Pitäisi siis tavoitella työtä, jossa ei olisi tätä hallinnollista liibalaabaa - vaihdoin itse asiassa edellisestä tähän, kun edellisessä oli paljon hyvin agressiivista myyntiä. Voisipa noita vapaaehtoistöitäni tehdä päivätyönä, aina voi unelmoida :D
t ap
Miksipä ei voisi tehdä? Jos nyt ei ihan pilkulleen juuri vastaavaa, niin edes jotain samansuuntaista. Aina kannattaa kartoittaa mahdollisuuksia, jos tuntuu että juuri se olisi ns. sinun juttusi. Sillä voisi elämänlaatukin parantua huomattavasti, kun löytäisi palkkatyön, josta todella nauttii.
Tulipa nähdyksi tämäkin päivä, että sai keskustella mieltä askarruttavasta asiasta avlla ilman, että tuli jankkaajia/trolleja huutelemaan ketjuun! Taitavat olla kesälomalla :) Kummasti hotusen helpotti, että nyt on itselle suunta: työterveyteen, jos ei sieltä selviä niin yksityiselle. Samalla ota selvää midfullnessista. Pitkän tähtäimen tavoite tehdä uusia urasuunnitelmia, joka muuten jo se hieman löysentää kurkkua kuristavaa köyttä.
Eipä paljon vaadi että tilanne voi tuntua vähemmän epätoivoiselta. Kiitos avlaiset! Ja siltikin edelleen, suuri kunnianosoitus niille isille ja äideille, jotka jaksavat painaa vaativissa tehtävissä ja sen päälle huolehtia itsestään, harrastaa ja antaa aikaa lapsilleen. Olette kyllä oikeita arjen supersankareita, muistakaa pitää itseänne arvossa!
t ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä34868 kirjoitti:
Tulipa nähdyksi tämäkin päivä, että sai keskustella mieltä askarruttavasta asiasta avlla ilman, että tuli jankkaajia/trolleja huutelemaan ketjuun! Taitavat olla kesälomalla :) Kummasti hotusen helpotti, että nyt on itselle suunta: työterveyteen, jos ei sieltä selviä niin yksityiselle. Samalla ota selvää midfullnessista. Pitkän tähtäimen tavoite tehdä uusia urasuunnitelmia, joka muuten jo se hieman löysentää kurkkua kuristavaa köyttä.
Eipä paljon vaadi että tilanne voi tuntua vähemmän epätoivoiselta. Kiitos avlaiset! Ja siltikin edelleen, suuri kunnianosoitus niille isille ja äideille, jotka jaksavat painaa vaativissa tehtävissä ja sen päälle huolehtia itsestään, harrastaa ja antaa aikaa lapsilleen. Olette kyllä oikeita arjen supersankareita, muistakaa pitää itseänne arvossa!
t ap
Hienoa kuulla, että sait apua ja vieläpä tehtyä näin lyhyessä ajassa toimintasuunnitelman! Muista vielä suorittaa vähemmän. Tässä vielä linkki mindfulness-sivustoon, jossa mielestäni hyviä harjoituksia (ei maksettu mainos): https://oivamieli.fi/
Ihan vaikka niin, että työ ei ole itselle mielekästä. Minä uuvuin totaalisesti osa-aikaisessa työssä (20h/vk), koska työ oli minulle niin epämieluista, että pelkkä ajatuskin siitä sai välillä ahdistumaan. Toinen vaihtoehto on perfektionistinen luonne, jolla saa itsensä hyvinkin tehokkaasti uuvuttua tilanteessa kuin tilanteessa, jos ei opi ymmärtämään, että kaikki ei aina voi olla täydellistä.