**lokakuisten tiistai**

Ai mikä tässä raskaudessa ärsyttää? Kaikki prkl!!!!

Minulle niin rakas liikunta on kokonaan jäänyt pois: kun kävelen jääkaapille tai vessaan niin jo supistelee. Antaisin mitä vaan että voisin mennä kuntosalille ja riekkua itseni tainnoksiin!

Olen nyt sitten kuin persiiseen ammuttu karhu kun huumeeni on minulta riistetty.



Välillä tuntuu, että tämä kärsimys ei ole yhden lapsen arvoista. Voi kun saisi edes siiderin niin jopa helpottaisi :)

Onneksi ei enää ikinä, on tämä kyllä niin hirveää!

Ja hiki valuu kuin sialta, yäääk!



-kärttyinen lupicaia 28+2

Sen verran kommentoin, että itse henk.koht. uskon, että oma vartalomuoto määrää aika pitkälle tuon vauvamasun sillä mulla oli esikoisen aikana tuo " tyypillinen" poikamasu ja sain kuunnella sitä " tuosta masusta ei tule muutakuin poika" - kommenttia siitä asti kun vatsa tuli näkyviin. vatsa siis edessä, takaa ei huomannut, en levinnyt mistään eikä vatsa levinnyt mistään. TYTTÖ tuli. Nyt samanlainen vatsa, vaan paljon isompi.



Toki en sano, ettei väite poika ja tyttö - masuista voisi pitää paikkaansa ja onhan se 50%:n mahdollisuus että pitää aina paikkaansa, mutta mulla se ei mene niin. Olen vartalotyypiltäni pitkä ja hoikka, ja neuvolassa sanottiin nytkin että vaikka vatsa on paljon isompi kuin ekalla kerralla, ei pituuteni takia vatsa koskaan nouse rintoihin saakka - ei tarvi ainakaan närästyksestä kärsiä;)

Täällä on ollut ihan mukava päivä, sopivan lämpönen, ei liian kuuma. Mulla on olut vapaa päivä ja aikaa on tullut vietettyä kaverin kanssa, jota näkee aivan liian harvoin (asuu niin kaukana nykyään). Muutenkin päivä on sujunut leppoisasti. Poika on tosin ollut aika mahdoton kiukuttelija koko päivän ja siihen meinasin aivan väsyä. On tuo uhmaikä mahdotonta, toivottovasti helpottaa edes vähän ennen, kun vauva syntyy (todennäkösesti vaan pahenee), poika nyt 2,6v.



Maha-asukki ollut hieman rauhallisempi tänään kun eilen, mutta liikkunut kuitenkin ihan kivasti. Kaikki siis hyvin sielläkin. Seuraava neuvola vasta viikon päästä. Huolettaa vähän pinon nousu, kun on niin paljon tullut herkuteltua.



Mahan muodosta. Kun mä odotin esikoista suunnilleen puolet veikkas mahan perusteella tyttöa ja puolet poikaa. Poika tuli.

Nyt maha on paljon ylempänä ja kapeempi (siis ehkä enemmän poika maha), mutta luultavasti on tyttö tulossa. Siispä (jos tämä nyt on tyttö, niinkun itse arvioin ja lääkärikin jo vähän lupaili) mulla on toi mahan muoto juttu aivan toisin päin. Ja ihme kyllä äitini sanoi, että myös hänellä oli aina toisin päin (poikaa odottaessa levee ja alhaalla, ja tyttöä kapea ja ylhäällä) ja sitä en oikeen uskonut, kun esikoista odotin, mutta nyt huomaan, että ehkä se pitääkin paikkansa myös mulla.



Fiikuna: Se kehdon rauta soikio teetettiin jollain hitsaajalla tai mikä lie rautaverstas olikaan. Mies vaan meni sinne sen kehdon kuva kädessään ja sano, että tämmöstä tehdään ja että sen ja sen kokosen (leveys ja pituus) rauta soikion tarvisin. Hintaa sille tuli kai joku 30¿.



Leppoisaa illan jatkoa kaikille lokakuisille!



Möhömassu + masukki rv26+3

Lupicaia: kokeiles Koppersbergin alkoholitonta siideriä. Menee täydestä kuin väärä raha, ainakin mulle. Maku ratkaisee, nam! Myös alkoholiton kuohuviini on erihyvää!



Sanna ja baby 27

Olo on ollut hieman ulkopuolinen, kun mulla menee kaikki niin eri tavalla kuin muilla. Käyn siis neljän viikon välein äitipolilla, 2kk välein munuaispolilla ja 2 vkon välein neuvolassa...

Tänään oli munuaispoli ja äitipoli. Munuaiset kunnossa, verikokeiden tulokset paremmat kuin ennen raskautta ja pään MRI oli myös normaali. Näin jo pitkään painajaisia, että joudun verisuonenpullistuman leikkaukseen kuten isäni keväällä. Onneksi en siis sitä ollut perinyt!! Äitipolilla ei oikeastaan muuta ollut kuin, että vauvalla kaikki kunnossa ja vielä ainakin kasvaa hyvin ja on normaalin kokoinen. Pelkonahan on, että istukka hetkenä minä hyvänsä sanoo sopparit irti... Raskausmyrkytystä tai siis toksemiaa mulle sitten povattiin tulevaksi, mutta epäili, että menisi onneksi kuulema sinne loppuraskauteen. Perusteina kuulema se, että esikoisesta toksemia tuli synnytyksen jälkeen. Tosin kuulema vannomatta paras ja seuranta kuulema on erittäin tärkeää. Hieman jotenkin latisti jo ennestään latteita tunnelmia. Ja varmisti hyvinkin selkeästi sen, että saa jäädä todellakin viimeiseksi kerraksi, kun leikin omalla ja varsinkin vauvan hengellä... Sinällänsä harmi, koska olen aina halunnut suuren perheen...

Mutta eiköhän tästä selvitä! Mies joutaisi täällä kyllä vaihtoon. Olen ihan täysin kypsyny tähän jatkuvaan yksin oloon ja miehen pillin mukaan hyppäämiseen. Minua ja minun vointiani ei todellakaan ota huomioon. Eikä kyllä varmasti erehdy kysymään jaksamisiani. Joten jotenkin tuntuu siltä, että olisi siis ihan sama oikeasti olla yksinhuoltaja. Mieshän ei ole kotona muutenkaan kuin vain sen puolitoista vuorokautta viikossa. Kun ei kuulema muut hommat kiinnosta kuin nuo ajohommat... Ja kun noita ajohommiakin löytyisi sellaisiakin, että pääsisi säännöllisemminkin kotiin, mutta kun ei taida kauheesti kiinnostaa... Anteeksi valitus, mutta todellakin nyt alkaa pinna hieman olla lopussa. Tänään hänen piti olla kotona vapaalla, kun mulla oli noita lääkäreitä, niin saapui aamulla herättämään klo 5 ja halusi ihan väkisin lähteä illasta jo taas töihin, vaikka olisi huomennakin voinut mennä. Se oli jo aikasta ikävä loukkaus ja toivotinkin hänet hornan sinne. Pyysin jopa pysymään suosiolla koko viikonlopunkin poissa kerralla. Ettei vaan tarte mun synttäreitä mitenkään juhlistaa tai auttaa minua siivouksessa tai muussa sellaisessa.

Jeps, mutta eiköhän tämä tästä. Täytyi vaan jonnekin saada hieman purkaa tuntojaan. Toivottavasti joku jaksoi lukea!

Nyt kuitenkin nukkumaan...



tikru ja Agentti 24+3