Lue keskustelun säännöt.
Nostin ukon pihalle. Taisin jäädä lapsettomaksi.
27.04.2013 |
Mies ei halunnutkaan lapsia, vaikka toisin oli puhuttu. Ikää on mulla jo sen verran, että aika heikkoa enää alkaa uutta miestä lapsentekomielessä etsimään. Tutustua pitäisi kunnolla ja haluta samoja asioita ja olla jotenkin yhteensopivia... Silmät auki toki, mutta aikaa on niin vähän ja vähänlaisesti on hyviä miehiäkin. Mitä mä nyt teen? Kauhea suru. Erosta selviää, mutta jos tosiaan en saa koskaan lapsia, en tiedä miten siitä selviän.
Kommentit (53)
Mun ystävä teki samoin. Tosin ystävän miehen 2 entistä tyttöystävää olivatkin lesboja, mies oli vuosia tosi epävarma suhteessa. Kun olivat olleet 5 v kimpassa, ystäväni sanoi nyt pitää tehdä päätöksiä. Antoi kuukauden aikaa ja sen jälkeen erosivat. Ystäväni alkoi käymään baareissa ja mies suri menetystään. Meni vain pari viikkoa ja menivät takaisin kimppaan, vuoden päästä naimisiin ja 3 vuodessa 2 lasta.
Mies tarvitsi vaan pienen rohkaisun, potkun persuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettinyt hedelmöityshoitoa ja myös kv-adoptiota. Tällä hetkellä tuntuu, etten halua kuitenkaan hankkia lapsia yksin. Haluaisin sen koko paketin.
-ap
ystäväni löysi itsensä nirsona sinkkuna lähellä neljääkymppiä ja totesi että ennenkuin löytyisi spiva mies niin aika loppuisi munasoluilla kesken. ei halunnut yhdenillan juttua terveysriskien takia eikä ketään tuttuakaan. hakeutui hedelmöityshoitoihin yksinään ja maksoi koko lystin. lopulta tärppäsi ja lapsi syntyy piakkoin. rohkea päätös mutta eipä varmasti kaduta kunhan lapsi syntyy. miehen voi löytää myöhemminkin. monen yksinelävät naiset tekevät lapsenkin yksinään hoitojen avulla nykyään täällä pääkaupunkiseudulla. mieti asiaa olisiko sinulle sopiva ratkaisu??
Sympatiani sinulle, ap. Minulle kävi samoin ja jäin lapsettomaksi. Iloa tuottavat nykyisen mieheni lapsenlapset, vaikka eiväthän he korvaa sitä, ettei omia lapsia ole. Näin meille joillekin elämässä käy. En osaa lohduttaa, tämä täytyy vain kestää. Voimia sinulle!
Oispa hienoa tuntea joku nainen joka on tuohon päätynyt! Haluaisin kuulla kokemuksia. En tiedä selviäisinkö vauvan kanssa yksin. Ja sitäpaitsi haluaisin muutenkin odottaa yhdessä jonkun kanssa. Mutta jos vaihtoehtona on sitten olla ikuisesti lapseton... niin... en tiedä...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päätyisitkin hankkimaan lapsen yksin, ei se tarkoita ettet voisi enää tavata uutta miestä.
Ikä lasten hankintaa varten on rajallinen, mutta rakkauden voi oikein hyvin löytää hieman vanhemmallakin iällä.
Nuo pohtimasi asiat on suuria juttuja ja kannattaa todella miettiä haluaako jäädä lapsettomaksi, vaikka ei saisi sitä koko pakettia.
ja 11 viittasi siis viestiin nro 9. Olisi toki hienoa tuntea myös viestin 10 kirjoittajan kaltainen ihminen. Kaipaan vertaistukea kipeästi :/
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12: Niin. Mähän en edes tiedä voinko tulla raskaaksi, kun ei koskaan yritetty. Oma fiilikseni vaihtelee muutaman viikon välein. Välillä haluan sen vauvan hinnalla millä hyvänsä, välillä taas sitten päätän että en halua yksin hankkia lasta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen reippaasti yli 30v. Ymmärrän, että iän puolesta ei mikään ole vielä ihan mahdotonta, mutta olen aika lailla luovuttanut sen miehen löytämisen kanssa. Mä olen erittäin vaikeasti pariutuvaa sorttia. Nirso en mielestäni ole, mutta sen verran omanlaiseni persoona, että mulle sopivia miehiä on erittäin vähän.
-ap
Olen 38-v ja sain tuoreeltaan yksin lapsen hedelmöityshoidoilla. Ei vaan tuntunut löytyvän sopivaa miestä jonka kanssa perustaa perhettä. Olen ihan mielettömän onnellinen nyt. Lapsi on parasta mitä olen tehnyt ikinä. Ainoa miete on ollut lähinnä enää, että tämän olisi voinut tehdä jo aiemmin. Terveen peruslapsen kanssa oleminen itsekseen ei ole mitenkään vaikeaa ja antaa niin paljon sisältöä elämään. Täyttäessäni äskettäin vuosia, oli ensimmäinen syntymäpäivä jolloin en illalla itkenyt sitä ettei minulla ole perhettä. Kaikki paine iästä ja jämähtämisestä, siitä ettei elämässä tapahdu mitään vuosien vieriessä, katosi. Mikään ei myöskään estä minua löytämästä tulevaisuudessa miestä, sillä kyllähän tämänikäisillä melkein suurella osalla on lapsia, niin miehillä kuin naisilla. Olen tosi tyytyväinen että tein tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi luulet, ettet löytäisi elämänkumppania vaikka sinulla olisi jo lapsi? Ei se elämä siihen lapsen saamiseen pysähdy. Mikään ei estä hankkimasta sisaruksia lapselle sen uuden miehen kanssa.
Tämä siis vinkkinä jos olet 35v tai vanhempi. Muussa tapauksessa - ota rennosti ja nauti elämästäsi.
17: Kunpa joku kaltaisesi ihminen pitäisi blogia. Haluaisin kuulla lisää. Hihkun innosta täällä, en ole koskaan tavannut ketään, joka on tehnyt tuon. Erittäin mielenkiintoista. Koska en nyt innoltani osaa kysyä mitään järkevää, kertoisitko paljonko hoidot tulivat maksamaan. Minkälainen tukiverkosto sinulla on? Saatko apua vauvan kanssa? Sydämelliset onnittelut vauvasta!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:26"]
Olen reippaasti yli 30v. Ymmärrän, että iän puolesta ei mikään ole vielä ihan mahdotonta, mutta olen aika lailla luovuttanut sen miehen löytämisen kanssa. Mä olen erittäin vaikeasti pariutuvaa sorttia. Nirso en mielestäni ole, mutta sen verran omanlaiseni persoona, että mulle sopivia miehiä on erittäin vähän.
-ap
[/quote]Millanen sulle sopeva sitten on
20: Ai mulle sopiva mies :D ? No, ensinnäkin haluan kertoa tähän alkuun, että olen sosiaalinen tyyppi ja pidän useimmista ihmisistä ja tutustun mielelläni. Vaikeudessa löytää miestä ei siis ole kyse mistään yleisnegatiivisesta suhtautumisesta ihmiskuntaan. Voisin luetella tähän listan adjektiiveja, jotka kuitenkin tarkoittavat kaikille ihmisille eri asioita. Ei mulla oikeasti ole mitään kriteerilistaa joka pitää täyttää tai listaa asioista joita ei saa missään tapauksessa olla. Kyllä sen sitten tietään, kun on tavannut sen ihmisen, jonka kanssa on hyvä. Edellisen miehen kanssa oli pitkään oikein hyvä olla.
ap: Olen 37 ja raskaana. Enkä pidä itseäni ikäloppuna mammana. Lähipiirissä useita yli 40v raskautuneita.
Tunnen yhden naisen, joka hankki lapset yksin. Hänellä tukiverkkona vanhemmat, jotka auttelevat.
tsemppiä!
No ei kai siinä sitten muuta kuin nettitreffeille vaan, ukko per viikko. Laita profiiliisi heti tieto, että haluat miehen ja yhteisen lapsen ennen kuin on liian myöhäistä. Kyllä niitä lapsikuumeisia miehiäkin on olemassa. Vuodessa ehtii tavata viisikymmentä miestä, luulisi jonkun niistä olevan sopiva. Ja aikaahan sinulla on lapsentekoon ikäsi puolesta vielä 10 vuotta, se tekee yli 500 miestä...
Kiitti 22 :) Ihanaa kuulla kaikkien tarinoita. Ehkäpä tää nyt ei sitten ole vielä niin toivotonta. Näin yksinäisinä viikonloppuina ja juhlapyhinä sitä vaan usein vaipuu synkkyyden syövereihin. Väillä tuntuu niin toivottomalta. Ja ehkä tämän ikäisenä on kyllä ihan hyväkin kelailla nää jutut, ettei sitten vaan joku aamu herää ja huomaa, että myöhäistä on. Tosi typerä ajatus, mutta yksi aamu kun taas nyyhkin facebookissa uusimpien vauvakuvien ääressä toivon, että olisin jo niin vanha, että lastenteko olisi mahdotonta. Saisin rauhan tämän asian kanssa.
-ap
23: Mä kävin noin kymmenillä nettitreffeillä, en tällä hetkellä pysty edes kuvittelemaan. Yäk. Tuli ihan täysi stoppi nyt sen kanssa.
Ei se mieli muutu, se on jo ihan selvä. Erosta on jo itse asiassa vuoden verran. Tiedän kyllä, etten ole tässä tilanteessa yksin. Lapsettomuutta on niin monenlaista. Biologisista syistä johtuvaa ja sitten elämäntilannelapsettomuutta. Ei niitä voi verrata tietenkään keskenään, mutta iso suru tämäkin on. Ja hulluja kommentteja tästäkin kärsivät saavat kuulla. Ja yhtälailla kuin muutkin lapsettomat, minäkin iloitsen lähipiirin vauvoista mutta toisten perhekuviot tuntuvat silti siltä kuin joku iskisi sieluun puukolla. Pitäisköhän mennä jonnekin jutteleen... Mun lähipiirissä ei ole vertaistukea tarjolla.
-ap.