Katkeruus miestä kohtaan

Sääliksi käy niitä jo olemassa olevia lapsiasi.

Minä ajattelen juuri niin kuin miehesi. Ehdottomasti ei kolmatta lasta. Se olisi pahin painajainen. Nämä kaksi aika isoa jaksan vielä hoitaa.

Usko pois voi avioero olla tosi jos jatkat vääntämistä asiasta.

Minulla on sama ongelma. 7 vuotta olen toista lasta toivonut, mutta mies ei vain halua. Minusta tuntuu etten pääse asiasta mitenkään ylitse..en vain saa asiaa hyväksyttyä. Ahdistaa, kun tietäisikin, että miten tämän ratkaisisi :(

Ja minä pohdin täällä, että onko kohtaloni hankkia 35:sena yksin lapsia lääketieteellisin keinoin, vai jäänkö lapsettomaksi...

Kyllä se on helppo ymmärtää että kun vauvakuume iskee lujaa, niin helppoa ei ole siitä irti pyristellä. Tosin sinulla on se helpotus että kaksi lasta jo on, mutta sulla ja miehellä vanheneminen tulee esille erilailla. Kumpikin teistä huomaa lapsista jotka alkavat olla jo isoja, että te itse olette jo aika vanhoja, sinä yrität pyristellä tunnetta vastaan uudella vauvalla, ja mies vaan hyväksyy asian että lastentekoaika alkaa olla ohi.

Meillä kävi niin että minulla oli ennestään lapsi kun alettiin aviomieheni kanssa seurustella, miehelläni ei ollut lapsia. Kertaakaan ei käytetty ehkäisyä koko seurusteluaikana, mutta meni 3 vuotta ennenkuin tulin raskaaksi, sekin meni kesken. Kun minun lapseni alkoi olla jo teini-ikäinen, minä ja minua 10 vuotta vanhempi mieheni, aloimme vähän jo odotella sitä että lapsi muuttaa kotoa, ja olemme kahdestaan kotona vanhememassa kaikessa rauhassa. Minäkin olin aina ollut sitä mieltä että jos ei vauvaa kuulu 35 ikävuoteeni mennessä, niin sitten luovun toivosta, enkä enää haluakaan. Kävi kuitenkin niin, että kun olin lähes 34v. tulin raskaaksi, ja saimme kaksoset. Mies oli 44v ja tunsi todellakin itsensä vanhaksi isäksi. Mieheni aina vitsaili kun kävimme neuvolassa että neuvolantädit olettaa hänen olevan vauvojen isoisä. Ja kyllähän se totta on, että ei me olla enää neljääkymppiä  ja viittäkymppiä lähentelevinä niin virkeitä ja hyväkuntoisia kuin olisi suotavaa kahden vilkkaan lapsen kanssa. Ja tulevat vanhempainillat koululla hävettää vähän jo nyt. Minä kun olen tottunut vanhempainilloissa olemaan nuorimmasta päästä, ja olen ihmetellyt äitini ikäisiä vanhempia, no nyt olen juuri noita vanhoja kurppia siellä porukassa, kun toiset on lähempänä tyttäreni ikäisiä :)

Me emme olisi lapsia tehneet enää yhtään vanhempana, mies kävi sterilisaatiossa kaksosten syntymän jälkeen, ettei elämä vaan tekisi meille temppujaan ja tulisi vanhana vielä toiset kaksoset :)

Älä ole katkera miehellesi, vaikka hän ajattelee realistisemmin lapsenteosta. Kyllähän voit yrittää puhua hänelle tunteistasi, mutta kyllä sinun pitää kantaa itse vastuu niistä tunteista niin kauan kuin niitä on. Opettele hyväksymään tilanne sellaisena kuin se on, lapsentekoaika alkaa olla ohi, äläkä pakota miestäsi vastentahtoisesti isäksi. Parempi kuitenkin kahden lapsen ja miehen kanssa, kuin kolmen lapsen yksinhuoltajana.

Kyllä se varmasti on kova paikka mutta ei kannata kuitenkaan katkeroitua sillä se ei auta vaan pilaa tämän elämän mikä sinulla jo on!

Itse olen onnellisessa asemassa koska mies jätti lapsiluvun minun päätettäväksi eli meillä on kaksi lasta...miehelle tämä on ok mutta enemmänkin lapsia olisi saanut tulla jos olisin vain halunnut.

Miehen mielestä on reilua, että minä päätin lapsiluvun koska minähän se olen raskaana ja synnytän ja olen sen pienen kanssa kotona.

Nyt 2 teinin kanssa elämä on sen verran haastavaa ettei ole iltatähti käynyt edes mielessä!