Johan tuli paha mieli, miten taas keräilisin itseni?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:25"]

onhan tuo ikavaa vanhemmilstasi jos eivat HALUA olla lapsenlastensa kanssa, mutta minkas teet. minakin vietin kaikki lomat isovanhemmilla, mutta sitten kun vihdoin itse sain lapsen (olin 36v ja aitini oli saanut minut myos 'vanhemmalla ialla') ei ollut isovanhemmista hoitajia. loytyisko muista sukulaisista hoitajia? tai sitten ihan palkattu apu. onhan se ihan tarkeaa etta saat kahdenkeskista aikaa miehesi kanssa.

[/quote]

Muita sukulaisia ei juuri ole, mutta voimme kyllä palkata hoitajan, se ei ole ongelma. Tässä vaan pukkas se vitutus pintaan, että mun lapset ei koe sitä kivaa mummolaa hoitopaikkana. Eikä mummo koe että mun ja miehen parisuhde saattais kaivata rauhaisan hetken, kuten hänenkin parisuhteensa aikoinaan. Hoitajan palkkaamisessa on aina se ongelma, että mun ja miehen on lähdettävä kotoa pois, olis täälläkin joskus kiva olla rauhassa, vaikka tykkäämme kyllä mennä vaikka hotelliinkin.

[/quote]Siis jos lapset ovat jo isoja, lähetä heidät vaikka leirille viikoksi, saatte olla kahdestaan. Minä olen yh ja viihdyn lasteni kanssa erinomaisesti mutta he käyvät välillä leirillä yhdessä ja erikseen ja onhan se elo vähän erilaista kun kotona on vain yksi lapsi tai ei yhtään. Täällä on ainakin erinomainen tarjonta kaikenlaisista harraste-ja vapaa-ajanleireistä. Seurakunta, nuorisotoimi, urheiluseurat, poliittiset nuorisojärjestöt jne.

Minä olen kasvanut isovanhempien hoivissa. Nyt kun on oma lapsi,haluan kasvattaa hänet itse. Äitini kovasti haluaisi kaksivuotiaan yökylään, mutta minä taas en halua lasta sinne jättää. Ja tätä ei äiti ymmärrä, vaan sanoo, että olithan sinäkin aina pienenä mummolassa. Nii-in, ja siitä seurasi huonot/ epävarmat välit äidin kanssa ja se, että halusin aina olla mummolassa. toki lapsen kanssa käydään usein mummon luona leikkimässä, mutta kyllä minä haluan olla se, joka lapsen kasvattaa. 

kyllä se ap äitisi huomaa lasten ja lastenlasten merkityksen kun vanhana ei enää pysty matkustelemaan ym. Sittenpä saa turhaan kylään pyydellä.... Niin makaa kuin petaa! 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:07"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:12"]

99,9% elämästä olen ihan ok sen kanssa, että mun vanhemmat eivät hoida lapsiamme sen takia, että me vanhemmat voitaisiin matkustaa tai rentoutua.

Veinpä juuri vanhempani lentokentälle ja matkalla mainitsin olevani kateellinen heidän tulevasta lomasta. Tarkoitin juuri sitä paikkaa, ruokaa siellä ja yleensä lomailua ja samaan huokaukseen mainitsin, että onneksi mekin päästään sinne syksyllä. Tämän lauseen päälle äiti ehti kivahtaa, että "no kyllä teidänkin vuoro tulee sitten meidän iässä" ja oletti mun varmaan tarkoittaneen, että haaveilisin lomasta kaksi miehen kanssa, ilman lapsia.

Kiitos. Tulipahan taas jälleen kerran aivan vitun selväksi että mulla ja miehellä ei äitini mielestä ole mitään oikeutta viettää aikaa kaksin, ja sekin muistutettiin että viimeisen vaihtoehto on lastenhoitoapu heiltä.

 (Ja sama logiikka ei suinkaan pätenyt kun minä olin lapsi, mut laitettiin mummolaan, jonne olin tervetullut ja jossa viihdyin, ja vanhempani lähtivät kaksin milloin mihinkin.)

Itkin koko kotimatkan. Vähänkö olen nolo. En edes muista koska olisin viimeksi itkenyt, mutta olipahan sellainen olo, että veistä käännettiin haavassa. Eikä siihen näköjään tarvinut kuin yhden lauseen. Noh, keräilen tästä taas itseni ja yritän unohtaa koko jutun.

[/quote]Ite oot kakaras vääntäny. Hoitovastuu on tasan itselläs ja lasten isällä. Toki monet isovanhemmat haluavat olla lastenlastensa kanssa tekemisissä, mutta. Ovatko lapset huonosti käyttäytyviä? Tai olitko itse 'vaativa' lapsi? Vanhempasi ovat odottaneet 'villejä ja vapaita' eläkepäiviä, miksi heidän pitäisi alkaa lastenvahdeiksi ja kasvattajiksi vielä uudestaan?

[/quote]

Niin...nämä samat ihmiset aikoinaan kyllä käyttivät omia vanhempiaa lastenvahteija ja kasvattajina.

[/quote]Ja tätä samaa kaavaa pitäis jatkaa syystä että...?!?

[/quote]

Syystä että jos vaadit toisilta ihmisiltä jotain niin pitäisi olla itse valmis myös antamaan samaa.

Olen ihmetellyt samaa lastemme isovanhemmissa. Ovat omien puheidensa mukaan erittäin omistautuneita isovanhempia mutta lasten elämässä ei sitä näe. Lahjoja postitellaan ja pyydetään valokuvia lapsista lahjojen kanssa mutta vaikka vierailemme isovanhempien luona samojen lelujen kanssa niin lasten kanssa ei olla yhdessä hetkeäkään. Isovanhempien merkkijuhlissa puheissa iloitaan uudesta elämänvaiheesta, jossa lapsenlapset ovat keskipisteenä. Käytännössä olen yrittänyt saada edes yhden yhteiskuvan, jota varten ei ole poseerattu siinä onnistumatta 

Meille syntyy pian kolmas lapsi eikä kukaan isovanhemmista ole käynyt vuoteen meillä edes ohimennen. Olemme kutsuneet, lähettäneet kortteja, soitelleet puhelimella ja Skypellä, lähettäneet valokuvia mutta lapset eivät oikein ymmärrä miksi. Kukaan isovanhemmista ei ole ollut syntymäpäiväjuhlissa kertaakaan. Apua emme ole tarvinneet tai pyytäneet, meillä on ihan hyvin toimiva perhe. Isovanhemmat jaksavat kyllä ystävilleen kertoa kuinka he ovat aina lastenlasten käytettävissä vaikka eivät ole halunneet jäädä yksin lapsen tai lasten kanssa hetkeksikään. 

Ehkä tämä kaksoisstandardi kummastuttaa, he nauttivat isovanhemman imagosta mutta eivät ole oikeasti kiinnostuneita enää pikkulapsista omassa elämässään. Omat isovanhempani olivat erittäin paljon läsnä arjessamme vanhempieni tehdessä uraa, ehkä he eivät koskaan oikein ole eläneetkään lapsiarkea. Aika paljon sama juttu mieheni perheessä vaikka siellä oli enemmän ulkopuolisia hoitajia lapsilla. 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:21"]

Minä olen kasvanut isovanhempien hoivissa. Nyt kun on oma lapsi,haluan kasvattaa hänet itse. Äitini kovasti haluaisi kaksivuotiaan yökylään, mutta minä taas en halua lasta sinne jättää. Ja tätä ei äiti ymmärrä, vaan sanoo, että olithan sinäkin aina pienenä mummolassa. Nii-in, ja siitä seurasi huonot/ epävarmat välit äidin kanssa ja se, että halusin aina olla mummolassa. toki lapsen kanssa käydään usein mummon luona leikkimässä, mutta kyllä minä haluan olla se, joka lapsen kasvattaa. 

kyllä se ap äitisi huomaa lasten ja lastenlasten merkityksen kun vanhana ei enää pysty matkustelemaan ym. Sittenpä saa turhaan kylään pyydellä.... Niin makaa kuin petaa! 

[/quote]

Eihän se nyt sitä tarkoita että jos päästät kaksivuotiaasi silloin tällöin mummolle kylään, tilanne keikahtaisi samantien sellaiseksi että mummo kasvattaisi lapsen. Kohtuus kaikessa. Kyllä mun lapset on välillä mummolla yökylässä mutta todellakin itse kasvatan lapseni. Eivät kasva mummon hoivissa vaikka sinne joskus aina pääsevät yöKYLÄÄN.

Mua ei kyllä millään tasolla lohduta, että mä voisin olla myöhemmin vanhemmilleni ikävä, tai että "niin makaa kuin petaa" tulisi sittten myöhemmin eteen ja alkaisi kaduttamaan.

Tuo olisi aivan kamalaa, että tästä ikävästä tilanteesta tulisi vielä lisää ikävää.

-ap-

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:25"]

onhan tuo ikavaa vanhemmilstasi jos eivat HALUA olla lapsenlastensa kanssa, mutta minkas teet. minakin vietin kaikki lomat isovanhemmilla, mutta sitten kun vihdoin itse sain lapsen (olin 36v ja aitini oli saanut minut myos 'vanhemmalla ialla') ei ollut isovanhemmista hoitajia. loytyisko muista sukulaisista hoitajia? tai sitten ihan palkattu apu. onhan se ihan tarkeaa etta saat kahdenkeskista aikaa miehesi kanssa.

[/quote]

Tuohan nyton ihanodotettavaa ihmisitlä, jotk aovat hoidattaneet omat lapsensa vanhemmillaan. Jos eivät le olleet tarpeeksi kiinnostuneita omistaan niin miten sitten lapsenlapsistaan. Luonnekysymys, ei ihminen siitä miksikään muutu, kun vanhenee ja saa lapsenlapsia.

niin tämä sama harmituksen aihe koskee hyvin monia... Meillä tilanne myös sellainen,että isovanhemmat puhuvat miten tärkeitä lapset ja lapsenlapset on ja nauttivat isovanhemman statuksesta, harmi vaan ettei se sitten näy varsinaisesti mitenkään käytännössä. hyväkuntoiset eläkeläiset harrastelevat kaikenlaista ja aina heillä on tärkeämpää tekemistä kuin tulla vaikka lapsenlapsen syntymäpäiville tai kylään. Ja täytyy sanoa että vanhempana minua harmittaa miten innolla lapset aina odottavat isovanhempiaan ja heidän seuraansa...ja hyvä jos kerran puolessa vuodessa pikaisesti näkemään lapsia..

en mä varsinaisesti kaipaisi edes sitä lastenhoitoapua, vaan ihan vaan sitä, että mun lapset sais läheisen ja hyvän suhteen omiin isovanhempiinsa...läheisen ihmissuhteen rakentaminen vaatii yhteistä aikaa

Anteeks nyt mutta onkohan ap hiukan DramaQueen.. Jos noin mitättömän lauseen takia joudut "kokoamaan itsesi uudelleen", niin mitenhän sinun käy kun tulee vastoinkäymisiä? Suhteellisuudentajua pliis..

Jep jep, kestotrolli.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:44"]

Olen huomannut että se menee juuri niin; ne, jotka aikoinaan hoidattivat lapsensa omilla vanhemmillaan eivät todellakaan hoida lapsenlapsiaan. Ja yleensä nämä ovat vielä niitä jotka toitottavat kuinka ovat jo lapsensa hoitaneet.

[/quote]

Ihmisiä, jotka eivät tosissaan rakasta lapsia tai viitsi kasvattaa edes omiaan. Kylmiä oman navan ympärillä pyörijiä. Valitettavasti tuttuja...

Minäpä pistän paremmaksi. Äitini on jo ollessani teini-ikäinen sanonut ettei hän sitten hoida minun lapsiani. Minulla ei ollut edes poikaystävää, en pitänyt lapsista, en osannut kuvitellakaan mitään avioelämää... Ja minähän vietin kesät ja talvilomat mummulassa. Luulin aina että äiti on silloin töissä, mutta kerran sain selville että äitipä lepäili rauhassa, kun minun kanssani on NIIN rankkaa. Olin siis ujo ja hiljainen kirjatyttö.

Eipähän ole korkeita odotuksia mummolasta jos nyt vaikka joskus naimisiin edes pääsisinkään.

Ei taida olla mikään automaattinen asia, että isovanhemmat osallistuvat aktiivisesti ja energisesti lastenlasten elämään. Eipä sen puoleen tiedä, millainen mummo itsestä tulee ja mitä mieltä oma lapsi on siitä, miten äiti on onnistunut tehtävässään...

Mulla on samanlainen noita-akka ollut riesana, sielta tulee aina tosi ilkeita kuittailuja, ihan sama mita sille yrittaa sanoa, varmaan kayttaa kaiken liikenevan aikansa noiden ilkeilyjen sepittelyyn, niita lienee varastossa joka tilanteeseen. Nykyisin en enaa jaksa sita menna katsomaan, saa muhia myrkkyjensa kanssa yksinaan.

....jatkoa, en ole saanut yhta ainuttakaan kertaa lastenhoitoapua aidiltani, vaikka mieheni kuoli lapseni ollessa pieni vauva. Kaikki lomani vietin lapseni kanssa kahden, lomailimme myos usein ulkomailla.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:44"]

Olen huomannut että se menee juuri niin; ne, jotka aikoinaan hoidattivat lapsensa omilla vanhemmillaan eivät todellakaan hoida lapsenlapsiaan. Ja yleensä nämä ovat vielä niitä jotka toitottavat kuinka ovat jo lapsensa hoitaneet.

[/quote]

Sama huomattu. Itsekkys ei vähene. Jos aikoinaan ei jaksanut hoitaa omia lapsia ei jaksa hoitaa lapsenlapsiakaan. Meillä sama tilanne: olin isovanhemmilla esim. kesäisin monta viikkoa, kun vanhemmat reissasivat kesälomalla. Ekan kerran 10 kk vanha ja kun tulivat puolentoista kuukauden lomalta en kuulemma enää oikein tunnistamut. 

Mua ärsyttää isovanhemmat ( terveet, eläkkeellä, välimatkaa alle 3 km), jotka kertovat muille ja itselleen, että lapsenlapset ovat heillä usein ja että he hoitavat lapsenlapsiaan paljon ja vietävät aikaansa muutenkin heidän kanssaan. Yksi anopin tutuista sanoi, että anoppi pitää kaiken yllä ja hoitaa jatkuvasti lapsenlapsiaan.

Tositilanne: lapsenlapsia on kaikenkaikkiaan 2 kpl. Omani ja miehen veljen lapsi. Miehen veljen lapsi on isovanhempiensa hoidossa kerran viikossa päivän, minun ainokaiseni ei edes  kerran kuussa, kun joudun käymään lääkärissä tms.

Olen tyytyväinen siihen, että lapselleni on hoitaja, kun on pakko. Naapuritkin ottavat lapsen helpommin kuin isovanhemmat. Huvitteluun tai edes harrastuksiin, en edes kampaajalle en tarvitse hoitajaa lapselle ( mikspä ei kelpaisi mielellään sekin), vaan joudun käymään välillä lääkärillä, fysioterapeutilla,  hammaslääkärillä, työvoimatstossa yms. pakollista. En saa lapselle hoitajaa, vaan otan usein mukaan. Noin kolmasosan kerroista isovanhemmat hoitavat. Mutta useammin naapurit, mies ottaa vapaata töistä tai on jokin hoitopaikka kaupungilta.

Silti isovanhemmat väittävät meille ja muille hoitavansa lapsenlasiaan paljon, tapaavansa usein ja olevansa heissä kiinni.

PASKAT. Kerran kuussa heille sopii 2 t heidän aikataulunsa mukaa. Muuten eivät tapaa, koska isovanhemat eivät "ehdi" eikä halua. On kiireitä: TV:n kastselua, harrastuksia, lepäämistä.

Ymmärrän, ettei 67-vuotiaat jaksa juuri mitään. Paitsi shoppailua, juopottelua, mökkeilyä, harrastuksia, lehden lukemista, telkkarin tuijotusta tuntikausia ja vuosiakusia. En odota, että kukaan hoitaa minun lapseni. Ei hoidakaan!

Mutta hitto että on vaikea päästä hammaslääkäriin ja silti isovanhemmat kertovat toisilleen hoitavansa lastani jaktuvasti ja viihtyvänsä paljon lastenlasten kanssa ja tekevänsä kaikenlaista.

Tositilanne: tapaaminen 2 t / kk 1 - 2 kk /kk  heidän kotonaan. Ei muuta koskaan. Eivät käy missään, muu ei sovi eikä useammin. Valehtelu vituttaa eniten! Muuten olen tyytyväinen siihenkin hoitoapuun. On edes jotain. Muta ei aina silloin, kun todella tarvittaisiin, vaan kun isovanhempia itseään huvittaa. Siis jos joudun lääkäriin, otan lapsen  mukaan. 2 viikon päästä lapsi pääsee isovanhempien luo leikkimään, kun en yhtään tarvitse hoitopaikkaa. Lapsi kyllä on ikänsä kaivannut isovanhempia enemmän. Mutta kun se ei ole heille käynyt. Tätä olen saanut selitellä lapselle jo vuosia. Ai että miski  - no siksi, kun ei käy, niin ei käy. Jos lapsi tapasit mummin viikko sitten, etä tapaa taas viikkoon, kahteen. Kun ei vaan heille sovi.

Isovanhemmat siis valehtelevat toisilleen, itselleen ja tutuilleen. Haluan paljastaa totuuden: jättävät auttamsatta lapsiaan hädässä oikeasti mm. tv:n takia.

Paskiaiset.

Olkoon se sitten drama queeniä tai mitä hyvänsä, niin kyllä läheisen ilkeät sanat satuttavat. Kyllähän jokaisella aikuisella on ollut elämässään vastoinkäymisiä ja niistä on selvitty. Ihan turhaa on kyseenalaistaa muiden kykyä selviytyä vastoinkäymisistä. Aivan kuten on turhaa vähätellä toisen mielipahan syytä. Kun oma äiti sivaltaa ilkeästi, niin kyllä se normaalia ihmistä kirpaisee. Ja jokainen empatiakykyinen ihminen sen ymmärtää.

Olen ihan varma, ettei ap:n äiti tajunnut "sivaltaneensa ilkeästi". Minusta hän ei lainkaan sivaltanut enkä huomannut ilkeyttä missään. Ei hän tarkoittanut sitä sillä tavalla kuin ap sen käsitti.

Omalla tyttärelläni ei vielä ole lapsia, mutta huomaan hänen olevan jo nyt kateellinen minun elämälleni ja matkoilleni. Hän ei ymmärrä sitä, että hänen iässään vasta haaveilin matkustamisesta - kävin ensimmäisen kerran ulkomailla 26-vuotiaana saatuani ensimmäisen vakituisen työpaikan. Tyttäreni matkusti toiselle mantereelle ensimmäisen kerran 4-vuotiaana. Hän on kokenut matkailija, mutta enää emme maksa hänen matkojaan, koska hän on aikuinen ja elää omillaan eikä minua kiinnosta maksaa myös vävyn matkaa. Olen useammin kuin kerran sanonut hänelle samoin sanoin kuin ap:n äiti ap:lle: kyllä sinäkin vielä ehdit. Minun suustani se tarkoittaa: matkustelet sitten, kun pystyt itse maksaman matkasi. Niin minäkin tein ja kyllä sinunkin aikasi vielä tulee.

Meidän vähän ikääntyneempien mielestä eri elämänvaiheisiin kuuluvat eri asiat. Ei nuorten vanhempien kuulu matkustella jatkuvasti kahdestaan pikkulapsivaiheessa, ei mekään niin tehty. Kertaakaan ei oltu missään, ei olisi ollut varaa eikä tosiaan edes tullut mieleen. Kahdestaan matkustelu kuuluu meidän mielestä aikaan ennen pikkulapsia ja siihen aikaan, kun lapset eivät enää asu kotona.

Ei siinä ole mitään ilkeää eikä mitään sivaltelua. Maailma ja asenteet vain ovat muuttuneet sen jälkeen kuin me olimme nuoria. Nykyään vaaditaan kaikki tänne heti. Sen seurauksena on hajoilu.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 01:39"]

Olen ihan varma, ettei ap:n äiti tajunnut "sivaltaneensa ilkeästi". Minusta hän ei lainkaan sivaltanut enkä huomannut ilkeyttä missään. Ei hän tarkoittanut sitä sillä tavalla kuin ap sen käsitti.

Omalla tyttärelläni ei vielä ole lapsia, mutta huomaan hänen olevan jo nyt kateellinen minun elämälleni ja matkoilleni. Hän ei ymmärrä sitä, että hänen iässään vasta haaveilin matkustamisesta - kävin ensimmäisen kerran ulkomailla 26-vuotiaana saatuani ensimmäisen vakituisen työpaikan. Tyttäreni matkusti toiselle mantereelle ensimmäisen kerran 4-vuotiaana. Hän on kokenut matkailija, mutta enää emme maksa hänen matkojaan, koska hän on aikuinen ja elää omillaan eikä minua kiinnosta maksaa myös vävyn matkaa. Olen useammin kuin kerran sanonut hänelle samoin sanoin kuin ap:n äiti ap:lle: kyllä sinäkin vielä ehdit. Minun suustani se tarkoittaa: matkustelet sitten, kun pystyt itse maksaman matkasi. Niin minäkin tein ja kyllä sinunkin aikasi vielä tulee.

Meidän vähän ikääntyneempien mielestä eri elämänvaiheisiin kuuluvat eri asiat. Ei nuorten vanhempien kuulu matkustella jatkuvasti kahdestaan pikkulapsivaiheessa, ei mekään niin tehty. Kertaakaan ei oltu missään, ei olisi ollut varaa eikä tosiaan edes tullut mieleen. Kahdestaan matkustelu kuuluu meidän mielestä aikaan ennen pikkulapsia ja siihen aikaan, kun lapset eivät enää asu kotona.

Ei siinä ole mitään ilkeää eikä mitään sivaltelua. Maailma ja asenteet vain ovat muuttuneet sen jälkeen kuin me olimme nuoria. Nykyään vaaditaan kaikki tänne heti. Sen seurauksena on hajoilu.

[/quote]

Noh, tässä aloituksessahan ei nyt lainkaan ollut kyse siitä, ettei ap:llä olisi varaa matkustaa tai ettei hän elämänvaiheestaan johtuen saisi matkustaa. Vaan siitä, että ap:n äiti kivahti hänelle ennen kuin hän oli ehtinyt edes saada lausettaan loppuun.

Eihän tuollaisesta yleensä hajoillakaan. Mutta omalta äidiltä on lupa odottaa rakkaudentäyteisempiä kommentteja ennemmin kuin kivahtelua asiasta, jolla on tylytetty ihan riittävästi jo aiemminkin.