Lue keskustelun säännöt.
Jokainen lapsi luulee olevansa se rakastetuin
26.04.2013 |
Olen kuullut sanonnan, että hyvä äiti tai isä saa jokaisen perheen lapsen tuntemaan että juuri hän on se kaikista rakastetuin lapsi.
Onko tämä sanonta sinusta järkevä? Toisaalta onhan se kiva tuntea itsensä rakastetuimmaksi, mutta eikö siinä samalla sitten ajattele että vanhempi on epäreilu toisia kohtaan ja näinollen huono vanhempi?
Mietin tätä koska itselläni on kaikkien lasten kanssa "omat jutut", joissa voin antaa ymmärtää että nautin juuri siitä jutusta (lapsesta) eniten. En kuitenkaan koskaan sano että rakastaisin jotakuta enemmän kuin toista (vaikka lapset sitä usein kyselevätkin). Saatamme joskus myös tehdä kaikkien lasten kanssa salaa toisilta jotain, mutta en oikein tiedä onko se oikein. Siitä kuitenkin tulee varmaan lapsille fiilis että juuri meillä on jotain yhteistä salaista (kuten karkinsyönti tai puolikas vapaapäivä).
Mielipiteitä?
Kommentit (11)
Kyllä lapsen kanssa voi tehdä "salaa" asioita niin,ettei sisarukset aina tiedä, mitä juttuja on tehty. Yhden kanssa jos on vaikka ostoksilla kaupungilla ja sitten mennään jäätelölle, se voi olla yhdessä sovittu "salaisuus". Jokaisen kanssa omat juttunsa ja "salaisuutensa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin kerran aikuisilta sisaruksiltani, kuka oli meidän perheen lelikki. Jokainen valitsi itsensä. Minä myös. Ei meillä tehty mitään salaa. Mutta meillä jokaisella lapsella oli omat juttumme ja vanhemmat siinä meitä tuki. Minua ei kiinostanut siskon mopot eikä toisen musisoinnit. Itse urheilin. Kävin kyllä siskoni konserteissa ja kokeilin mopolla ajoa. Meillä oli aika köyhää, vain isä töissä ja äiti pitkään kotona. Ehkä saimme aikaa. En tiedä. Mutta jos se on lapsen sisäänrakennettu juttu, niin silloin se ei johtunut mistään meidän perheen valinnoista tai tekemisistä.
Ei tietenkään, typerä sanonta.
Jokaisen lapsen pitää tietää, ettei rakkaudesta voi kilpailla, jokaista rakastetaan ihan yhtä paljon.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:17"]
Kyllä lapsen kanssa voi tehdä "salaa" asioita niin,ettei sisarukset aina tiedä, mitä juttuja on tehty. Yhden kanssa jos on vaikka ostoksilla kaupungilla ja sitten mennään jäätelölle, se voi olla yhdessä sovittu "salaisuus". Jokaisen kanssa omat juttunsa ja "salaisuutensa".
[/quote]
Minustakin näin. Ei ole mitään syytä pahoittaa toisen mieltä ja leveillä esim. sillä jätskinsyönnillä. Meillä toinen lapsi on pullea, toinen laiha. Ei sitä pulleaa viitsi viedä jätskille vaikka laihaa voi viedäkin. Sille pulskalle on sitten omat salaisuutensa.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:17"]
Kyllä lapsen kanssa voi tehdä "salaa" asioita niin,ettei sisarukset aina tiedä, mitä juttuja on tehty. Yhden kanssa jos on vaikka ostoksilla kaupungilla ja sitten mennään jäätelölle, se voi olla yhdessä sovittu "salaisuus". Jokaisen kanssa omat juttunsa ja "salaisuutensa".
[/quote]
Minustakin näin. Ei ole mitään syytä pahoittaa toisen mieltä ja leveillä esim. sillä jätskinsyönnillä. Meillä toinen lapsi on pullea, toinen laiha. Ei sitä pulleaa viitsi viedä jätskille vaikka laihaa voi viedäkin. Sille pulskalle on sitten omat salaisuutensa.
[/quote]
Aika uskomatonta, että ei tule esiin se jätskinsyöminen toisen kanssa mitenkään ja aiheuta lisää läskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no en halua lasteni ajattelevan noin. Vaan aina painotan, että rakastan teitä yhtä paljon.
Se on niin jakamaton juttu, että molemmat ovat mun lapsia, mun mahasta. Musta se olisi lapsille itselleenkin käsittämätön ristiriita, että toinen voisi olla rakkaampi. Tai että voisi edes yrittää olla rakkaampi esim. olemalla se kiltimpi/reippaampi/menestyvämpi/hiljaisempi/räiskyvämpi tms. mistä vanhemmat nyt sattuvatkaan pitämään. vanhemman rakkaus ei saisi olla kilpailun kohde, sen pitäisi vain olla.
Toivottavasti tuo oli vitsi, ettei pullukka lapsi saisi jätskiä ja sitä syödään sitten salaa laihan kanssa. Jossain vaiheessa se laiha lapsi hokaa että hän on kauniimpi kuin toinen, muotilehdethän ovat täynnä laihoja naisia ja laihdutusjuttuja. Ja se pullero on häntä huonompi, äitikin sen on myöntänyt jo ihan sillä että syödään pullukalta salaa.
Onneksi oma äitini ei tehnyt tuollaista, olisin varmasti vaikeasti lihava tänä päivänä. Olin nimittäin itse pullukka lapsi, koska rakastin herkkuja. Sen sijaan äiti kannusti minua leipomaan ja paistamaan itse niitä herkkuja. Ei tarvinnut hävetä eikä piilotella herkkuja, syödä salaa ja valehdella. Niinpä sitten teininä kun kiinnostuin muodista ja ulkonäöstä osasin vähentää herkkujen osuutta, lenkkeillä enemmän, ja kuitenkin herkutella kohtuudella, koska tiesin että se on sallittua, ei kiellettyä eikä salaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas minä tiesin jo hyvin pienenä, että isoveljeni oli se "parempi" ja rakastetumpi lapsi. Kateus kesti koko nuoruusajan. Nyt aikuisina asialla ei oikeasti ole väliä ja veljeni on tärkeimpiä ihmisiä elämässäni. Molemminpuolinen apu on tarvittaessa itsestään selvää. Ja olen onnellinen siitä, että minulla on isoveli.
Mä olin ainoa lapsi ja silti ajattelin kaikki ihmiset tykkää jostain muusta enemmän kuin minusta, myös vanhemmat. Tämä siitäkin huolimatta, että äiti oli tosi läheinen ja rakastava ja lapsuusajan kiintymyyssuhde ainakin äitiin oli kunnossa. Isän kanssa taas oltiin huonommis väleis et se selittääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni on se rakkain, kun on ainoa.
Oma äitini sanoi joskus, että tykkää minusta enemmän kuin veljestäni. Olin lapsi, mutta en uskonut. Ainakin tuntui epäreilulta, juonittlulta, että sanoi noin. Jo pienenä tajusin, että sanoi saman ehkä kummallekin. Tai siis toivoin, että sanoi. Tuntui pahalta pikkuveljen puolesta. Ei itsestäkään hyvältä.
Ja jos äiti olisi ollut meidän lasten kanssa enemmän, ei olisi varmaan tarvinnut edes miettiä. Mutta oli aika vähän (edes sinä aikana, kun oli kotiäitinä), ja varmaan siksi sanoi noin. Ei tuntunut oikealta.
Kaipasin äitiä aina. Vaikka oli kotona, ei ollut lasten kanssa. Luki, katsoi tv:tä, hiihti, teki kotitöitä - ainakaan ei ollut juuri koskaan läsnä. Se, että sanoi pitävänsä minusta eniten, tuntui pahalta. Välillä kun lupasi laittaa lastenkotiin. Se vaikutti eniten: että koska tahansa voisi tulla lähtö kotoa. Pieni ikäero veljeen tuntui varmasti myös: sain olla iso liian pienenä, vauva vei äidin huomion, kun olin itsekin vielä melkein vauva.
En siis luullut olevani koskaan edes rakastettu, vaikka äiti sanoi pitävänsä minusta enemmän. Loputuloksena äisin kommentista tunsin kai hänen tykkäävän minusta aika vähän ja pikkuvlejestä sittenkin vähän vähemmän, vaikka veli vaati enemmän huomiota.
Aikuisena, 50-vuotiaana tätä kauan mietittyäni uskon, että tajusin lapsena asian todella hyvin. Niin se oli ja sen on historia todistanut. Äiti on kiinnostunein itsestään ja isä olikin aina töissä ja poissa, kunnes häipyi kokonaan. Häipyä olisin halunnut itsekin, jos olisin voinut. Teinkin sen heti, kun pystyin 18-vuotiaana.
Lapset eivät aina tunne olevansa kaikkein rakkaimpia. Monelle sen sijaan on tuttua sisaruskateus.
Salaa tekeminen on tyhmää. Opetat lapsesi valehtelemaan ja salailemaan. Lapsille kannattaa opettaa, että jokaisella on vuoronsa ja parhaat hetkensä, aina ei voi saada kaikkea.