Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mahdollisen tulevan eron syy->rakkauden loppuminen toiselta. Kysymyksiä tästä!

Vierailija
25.04.2013 |

Meillä siis mieheltä loppunut rakkaus vaimoaan kohtaan. Ei tunnu enää miltään. Kosketuskin tuntuu nyt kuristukselta ja ahdistaa. Kriisi kestänyt 1,5v. Tilanne on koko ajan tavallaan huonontunut, viimeisestä seksistä on noin 3 viikkoa. Mutta miehen aloitteesta alkavasta seksistä varmaan puolisen vuotta. Pariterapiassa muutamat kerrat käyty yhdessä ja erikseen. 4 lasta. Suhde kestänyt 20vuotta, teini-iästä eteenpäin. On monen onnenpotkun kautta saatu omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Ollaan siis tavallisia duunareita eikä olisi moista mahdollista toista ostaa.

Mies haluaisi erota, mutta eí ole asiasta satavarma. Haluaisi itsenäistyä ja olla itsekseen tai lasten kera. Hyvä isä. Kiltti ihminen, ollut koko elämänsä liian epäitsekäs. Nyt kriisi sen kanssa. Hyvin itsekkäitä juttuja päästelee välillä. Mutta vaa'assa painaa talon menetys ja lapset. Eli toistaiseksi ainakin elellään saman katon alla ns. kaverisuhteessa. Eli ei läheisyyttä, mutta muuten kaikki sujuu. Meillä on muuten ollut aina ihan hyvä suhde.

Jotkut neuvovat minua, että eroa vaan, että kyllä minunkin kuuluu saada rakkautta ja läheisyyttä. Jos hoidan meille eron niin onko jokin tae että saan sitten rakkautta ja läheisyyttä??? Päinvastoin, voi olla aika yksinäistä, eikä ole sitten enää sitä elämänkumppaniakaan, jota kovasti rakastan. Sitten sanotaan että onko oikein antaa lapsille tuollainen parisuhdemalli, että ei ole vanhemmilla läheisyyttä. Ei varmasti ole paras mahdollinen, mutta onko sekään että heidän koti myydään, mahdollisesti koulut joutuu vaihtamaan kun ei sitä tiedä mistä niitä vuokrakämppiä annetaan (mulla ei ole yksin varaa omistusasuntoon). Vanhemmilla on sitten vapautta olla itsekseen tai etsiä itselleen uusperhekuvioita. Onko se sitten meidän neljälle lapselle (iältään 10,7,4,2v) paras vaihtoehto tässä kohtaa? Näkevät tietty että isä ainakin ehkä ilostuu elämästään kun ei ole enää vaimon kahleita, mutta uskon toki että hänkin jonkun ajan kuluttua haluaa parisuhteen. Ei yksinolon kaipuun luulis loppuelämää kestävän.

Eli mitä te tekisitte? Luovuttaisitko kun miehenne ei teitä enää rakasta? Ja ottaisitte riskin, että olette sitten yksin aina. Vai jatkaisitteko elämää epätäydellisenä?

En usko että tällainen 36v 4 lapsen äiti on kovaa huutoa sinkkumarkkinoilla... en tiedä onko sillä 36v 4lapsen isälläkään suurta kysyntää. Mutta toki uskon että joku nappais tämän miehen, on se sen verran mukava ja luotetettava ukko.

Kommentit (35)

Vierailija
21/35 |
29.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

nostan

Vierailija
22/35 |
29.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

vielä nostan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/35 |
26.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

nostan vielä

Vierailija
24/35 |
29.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

nostan viel

Vierailija
25/35 |
26.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

vielä ottaisin mielipiteitä vastaan...

Vierailija
26/35 |
01.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/35 |
27.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
28/35 |
01.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

vielä nostan jutun

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/35 |
26.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Löytyisikö miesten näkökulmaa tai mielipidettä tällaiseen tilanteeseen?!

Vierailija
30/35 |
27.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

vielä nostan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/35 |
27.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ajattelin hoitaa asian niin, että eroan. En vaan kerro siitä lapsille enkä kenellekään. Asutaan nyt tässä alkuun saman katon alla kavereina niin kauan kuin jaksaa ja pyöritetään lapsille sitä hyvää arkea. Sitten kun jommalla kummalla alkaa uudet kuviot niin muutetaan erilleen. Ajattelen niin, että lasten elämässä vuosikin on aina eteenpäin. Meilläkään ei tosiaan tuota seksiä ole vaan enpä sitä kaipaisikaan. Kuten en myöskään uutta kumppania- koskaan. Ajattelen tuo eroamisen olevan itselle helpottavaa, koska sitten en ole puolisolle enää mitään muuta kuinj kunnioitusta ja yhteistyötä lasten asioissa velkaa. Minulla ei ole mitään tunteita. Miehelläni niitä on...ilmeisesti...ainakin niin väittää. Muta kuka tietää? On niin kova narraamaan itseään.  

Vierailija
32/35 |
27.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ajattelin hoitaa asian niin, että eroan. En vaan kerro siitä lapsille enkä kenellekään. Asutaan nyt tässä alkuun saman katon alla kavereina niin kauan kuin jaksaa ja pyöritetään lapsille sitä hyvää arkea. Sitten kun jommalla kummalla alkaa uudet kuviot niin muutetaan erilleen. Ajattelen niin, että lasten elämässä vuosikin on aina eteenpäin. Meilläkään ei tosiaan tuota seksiä ole vaan enpä sitä kaipaisikaan. Kuten en myöskään uutta kumppania- koskaan. Ajattelen tuo eroamisen olevan itselle helpottavaa, koska sitten en ole puolisolle enää mitään muuta kuinj kunnioitusta ja yhteistyötä lasten asioissa velkaa. Minulla ei ole mitään tunteita. Miehelläni niitä on...ilmeisesti...ainakin niin väittää. Muta kuka tietää? On niin kova narraamaan itseään.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/35 |
29.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
34/35 |
02.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

nostaisin vielä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/35 |
02.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

vielä jos kerran kokeilen nostella juttua

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä kuusi