Lue keskustelun säännöt.
Mahdollisen tulevan eron syy->rakkauden loppuminen toiselta. Kysymyksiä tästä!
25.04.2013 |
Meillä siis mieheltä loppunut rakkaus vaimoaan kohtaan. Ei tunnu enää miltään. Kosketuskin tuntuu nyt kuristukselta ja ahdistaa. Kriisi kestänyt 1,5v. Tilanne on koko ajan tavallaan huonontunut, viimeisestä seksistä on noin 3 viikkoa. Mutta miehen aloitteesta alkavasta seksistä varmaan puolisen vuotta. Pariterapiassa muutamat kerrat käyty yhdessä ja erikseen. 4 lasta. Suhde kestänyt 20vuotta, teini-iästä eteenpäin. On monen onnenpotkun kautta saatu omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Ollaan siis tavallisia duunareita eikä olisi moista mahdollista toista ostaa.
Mies haluaisi erota, mutta eí ole asiasta satavarma. Haluaisi itsenäistyä ja olla itsekseen tai lasten kera. Hyvä isä. Kiltti ihminen, ollut koko elämänsä liian epäitsekäs. Nyt kriisi sen kanssa. Hyvin itsekkäitä juttuja päästelee välillä. Mutta vaa'assa painaa talon menetys ja lapset. Eli toistaiseksi ainakin elellään saman katon alla ns. kaverisuhteessa. Eli ei läheisyyttä, mutta muuten kaikki sujuu. Meillä on muuten ollut aina ihan hyvä suhde.
Jotkut neuvovat minua, että eroa vaan, että kyllä minunkin kuuluu saada rakkautta ja läheisyyttä. Jos hoidan meille eron niin onko jokin tae että saan sitten rakkautta ja läheisyyttä??? Päinvastoin, voi olla aika yksinäistä, eikä ole sitten enää sitä elämänkumppaniakaan, jota kovasti rakastan. Sitten sanotaan että onko oikein antaa lapsille tuollainen parisuhdemalli, että ei ole vanhemmilla läheisyyttä. Ei varmasti ole paras mahdollinen, mutta onko sekään että heidän koti myydään, mahdollisesti koulut joutuu vaihtamaan kun ei sitä tiedä mistä niitä vuokrakämppiä annetaan (mulla ei ole yksin varaa omistusasuntoon). Vanhemmilla on sitten vapautta olla itsekseen tai etsiä itselleen uusperhekuvioita. Onko se sitten meidän neljälle lapselle (iältään 10,7,4,2v) paras vaihtoehto tässä kohtaa? Näkevät tietty että isä ainakin ehkä ilostuu elämästään kun ei ole enää vaimon kahleita, mutta uskon toki että hänkin jonkun ajan kuluttua haluaa parisuhteen. Ei yksinolon kaipuun luulis loppuelämää kestävän.
Eli mitä te tekisitte? Luovuttaisitko kun miehenne ei teitä enää rakasta? Ja ottaisitte riskin, että olette sitten yksin aina. Vai jatkaisitteko elämää epätäydellisenä?
En usko että tällainen 36v 4 lapsen äiti on kovaa huutoa sinkkumarkkinoilla... en tiedä onko sillä 36v 4lapsen isälläkään suurta kysyntää. Mutta toki uskon että joku nappais tämän miehen, on se sen verran mukava ja luotetettava ukko.
Kommentit (35)
Jostain ohjelmasta joskus bongasin mietelmän: "parisuhteessa on lähentymisen ja etääntymisen kausia. Niin kauan kun etääntymiset eivät tapahdu molemmilla osapuolilla samaan aikaan, niin suhde ei ole tuhoon tuomittu. Niin kauan, kun toinen jaksaa rakastaa on toivoa".
Tietysti, jos toinen on päättänyt haluavansa eron, niin vaikea siihen on vaikuttaa. Itse kuitenkin olen myös sitä mieltä, että pitkässä suhteessa pysyminen on päätös, eli tahdon asia. Rakkaus tunteena muuttuu, pitää vaan osata oppia arvostamaan sitä uutta rakkautta.
Jos itse vielä rakastat, niin anna miehelle tilaa. Älä ole kynnysmatto vaan vaadi kunnioitusta (ts ei muita suhteita), mutta anna mahdollisuus kehittää itseään ja miettiä, mitä siltä elämältään haluaa.
Oma exäni oli sanonut samanlaisessa tilanteessa (joka sitten johti eroon hänen toiveestaan. Myöhemmin olisi halunnut takaisin, mutta itse olin jo mennyt elämässä eteenpäin) yhteiselle ystävällemme (20 vuotta vanhemmalle miehelle, jolla elämänkokemusta hieman enemmän kun meillä vajaa 3kymppisillä ;) ), että hänestä tuntuu kuin heräisi parhaan ystävänsä vierestä joka aamu.
Ystävämme oli pyöreitllyt päätään ja todennut, että joku päivä heräät siihen, että ymmärrät tuon olevan parasta mitä elämässä voi olla. Kiihko ja intohimo voivat uinua ja joskus jopa nukkua pois, mutta kumppanuus ja ystävyys ovat niitä pysyviä tunteita.
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä tavalla tai toisella. Miehen päätöksiin et välttämättä voi hiveästi vaikuttaa, mutta omiisi voit. Jos haluat jatkaa suhdetta, niin tee se miehelle selväksi ja jää miehesi rinnalle. Anna hänen selvittää omat kriisinsä ja ole hiljaisena vierellä tukemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there. Ja kyllä parasta on yrittää yhdessä, kaikin mahdollisin keinoin ja voimin. Ei pari kertaa terapiaa auta vielä mihinkään. Suosittelen MOLEMMILLE luettavaksi 2 kirjaa: Paremman avioliiton rakkauspankki ja Pari suhteessa (Tunne itsesi, sukalla rakastaa)
Ja sitten tietenkin terapiaa moooonen monta kertaa. Teillä on pohjana kuitenkin hyvä liitto. Rakkauden palauttaminen ei ole loppujen lopuksi mahdotonta eikä välttämättä edes kovin vaikeaa, jos tahtoa löytyy.
En usko, että täällä kukaan voi päättää tuota asiaa puolestasi. Itse ehkä luovuttaisin, jos mies ei ymmärrä, että rakkauden eteen pitää tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meilläkään mistään rakkauksista ollut tietoakaan vuosikausiin. Rakkaus on jenkkileffojen hömppää. Paljon tärkeämpää on ystävyys ja toimiva arki. Tulisi mieleenkään erota jos nyt ei elämä menekään niinkuin hollywoodleffoissa...
Lievästi OT
mutta tässä on taas yksi esimerkki siitä, miten tolkutonta on suomalainen asuntopolitiikka. Katsokaa miten monta kertaa ap mainitsee asumisen, vaikka perheessä on kriisi. Asuminen on meillä - ja varsinkin pk-seudulla - niin kallista, että siitä tulee se elämän pääprojekti, ei elämisestä, perheestä, itsensä kehittämisestä. Masentavaa.
Muuten olen samaa mieltä muutaman muun kanssa: koita sinnitellä. Ja jos päätät erota, jos ihan oikeasti haluat sitä, niin kyllä sinä osaat tehdä itsellesi (ja lapsille) kivan kodin ihan uusissakin maisemissa. Spekulaatio uudella parsisuhteella on kyllä tässä vaiheessa ennenaikaista ja turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, että eroamisesta on tullut niin tavallista, että neljän pienen lapsen isä edes ajattelee, että hän voisi erota lastensa äidistä. Kyllä se niin on, että kun perheen perustaa, niin sen eteen pitäisi tehdä kaikkensa.
meillä lähes sama tarina,lapsiakin 4 ja ikää mulla 35.ja tämän rakkaudettomuuden takaahan paljastui toinen nainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa parempi pariterapeutti, ap! Muutama kerta ei riitä. Siellä pitää käydä ainakin vuosi, ja hyvällä sellaisella.
Uskoisin siitä löytyvän ratkaisun. Rakkaus ei lopu. Se vaan hautautuu.
12 lisää vielä:
Ajattele lapsiasi myös. Avioero ei varmaan tee heistä onnellisempia? Uusperhekuviot ovat lapsille tosi rankkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäisen jutun kirjoittaja vielä miettii, että vastaukset on tosiaan aika kannustavia. Vastausten kirjoittajat on varmaan kaikki naispuolisia. Olisikohan teidän miehenne samaa mieltä kanssanne? Tai yleensäkkin ajattelevatkohan miehetkin samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole kaverisuhde, jos seksiä oli kolme viikkoa sitten. Meillä ei ollut kolmeen vuoteen ennen eroa ja vielä oli vähän rakkauttakin jäljellä kun erottiin, mutta mies muutti toisen naisen kanssa yhteen. Ja 20 vuotta oltiin yhdessä mekin, tosin lapsia vain kaksi.
Kuulostaa siltä, että miehellä on kriisi, ei teidän suhteessa niinkään. Näillä henkilökohtaisilla kriiseillä on vain tapana heijastua suhteisiin, ihmiset väittävät huonon olon johtuvan suhteesta, vaikka todellinen syy on muualla.
Sanot miehesi olleen liian epäitsekäs, miten se ilmenee? Oletko sinä käyttänyt sitä hyväksesi? Oletko kertonut miehellesi, mitä arvostat hänessä? Kiittänyt pienistä arkisista asioista? Antanut hyvänyönsuukon?
Miettikää, miten asiat käytännössä muuttuisivat, jos eroaisitte. Minkä asioiden pitäisi muuttua, ja miten, että yhteiselosta tulisi ei vain tyydyttävää, vaan myös antoisaa sekä sinulle että miehellesi.
Ero on helppo vaihtoehto, mutta se harvoin ratkaisee mitään. Kannattaa myös muistaa, että hyvät miehet ovat harvassa. Jos omassasi ei ole suurempaa vikaa, vaihtamalla tuskin paranee. Vaikeuksien voittaminen yhdessä tekee teistä vahvempia niin yksilöinä kuin parina.
Nuorin lapsi on 2-vuotias. Ei todellakaan kannata erota, päinvastoin.
Ehdotan jonkinlaista asumuseroa edes hetkeksi jotta molemmat voi mennä itseensä niin ettei toinen ole läsnä.
Mietitte hiukan. Tietenkin asumuseronkin aikana voitte ja pitääkin tehdä asioita yhdessä ja perheenä, mutta tärkein pointti olisi tehdä arkisiakin aisoita ilman puolisoa johon on liian tottunut.
Mitä jos olisitte jonkin aikaa erillään kokonaan ja sit menisitte vaika treffeille?
Hmmm... Mielestäni tässä on kuitenkin se pointti huomioitava, että ap:n mies saattaa ehkä haluta erota? Ei kai ap voi vain päättää olla eroamatta, jos ukko lähtee nostelemaan?
Ap vastaa, että toista asuntoa on mietitty kovasti. Mieheni sellaisen olisi kovasti halunnut, mutta siihen meillä ei vain ole taloudellisesti millään varaa. Vaikka ois pieni yksiökin. Eli sellainen järjestely ei vain onnistu.
Minä olen meillä ollut aina se joka on suunnitellut isompia suuntia. Esim muuttamisia tms. Miehelläni ei ole ollut niitä vastaan mitään, mutta eivät ole olleet hänen toiveitaan. Sitten hän on jättänyt aikanaan miesten mökkiviikonloppuja, risteilyjä tms väliin kun mä (minä hoidan meidän raha-asiat) oon todennut ettei olis hirveesti rahaa. Hän ei ole miettinyt itseään, mitä hän haluisi harrastella tms. On elänyt minun ja lasten ehdoilla niin sanotusti. Ei ole kai sitä ennen kaivannutkaan tai käynyt mielessä.
Minä olen seksuaalisesti ollut "lukossa" aina tähän kriisin alkuun asti. Silloin tajusin ja heräsin siihen seikkaan myös itse. Kävin juttelemassa seksuaaliterapeutin kanssa ja sain apuja. Mutta vähäinen seksin määrä on katkeraittonut miestä. Vaikkakin se on nyt reilun vuoden ollut todella erilaista ja useammin. Se ei vaan enää tunnu miehestä hyvältä..
Hyväyön suukkoja on yleensä annettu. Ja olen minä kertonut miehelleni kuinka häntä arvostan ja rakastan.
No en eroaisi. teillä on aikamoinen arkirumba siellä pyörimässä, pienin vielä tosi pieni. Olette eläneet pikkulapsi elämää nyt 10v kyllä siihen väsyy kuka vaan. Eli nyt vaan sitkeästi päätätte, siis päätätte ette vaan halua, että yhdessä tässä mennään. Käytte jonkun kerran vuodessa leffassa tai syömässä tai mitä vaan kahdestanne ja pidätte yllä edes jonkunnäköistä keskusteluyhteyttä. Muutama vuosi ja mieskin huomaa että hyvä puolisohan sinä olet ja ei se ainakaan vaihtamalla parane. Aloita sinä noitten juttujen järjestäminen, jossain vaiheessa mieskin haluaa sitten noita teilel järjestää.