Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei kehu, hellittele, ym.
04.07.2020 |
Kehuuko,helliikö teidän miehet vielä pitkässä suhteessa? Yhdessä oltu n. 20 vuotta. Mies ei osoita tunteitaan oikein mitenkään, muutaman kerran vuodessa kysyn "tykkäätkö minusta vielä?" Joskus olen koittanut tästä puhua, mutta sen kokee rasittavana ja sulkeutuu täysin. En halua seksiäkään enää hänen kanssaan, kun koen olevani ruma ja rasittava. Olen kyllä ihan normaalin näköinen ja painoinen.
Ajatukset muuten menee meillä yksiin; olemme samanhenkisiä. Huumoria on ja viihdymme muuten hyvin yhdessä.
Mitä tehdä?😞
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan mieheni kehu tai kiitä minua. Ruokaa kyllä joskus kiittää.
Nyt jos hän alkaisi kiinnittää minuun huomiota ja kiittelisi, pitäisin sitä hyvin epäilyttävänä ja falskina.
Jos minussa ei ollut nuoruuden raikkaudessa mitään kiitettävää, ei minussa taatusti ole keski-iän nahistuneisuudessakaan.
Mitä sitä kiittämään, kun ei ole mitään kiitettävää. Rehellinen suomalainen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkässä suhteessa ne kehut ja hellittelyt taitaa olla niitä arjen pieniä tekoja, eikä niitä piirteitä joilla suhteen alussa hurmataan se toinen. Kun hyväksyy itsensä ja sen toisen vikoineen ja puutteineen ei vaadikaan täydellisyyttä ja virheettömyyttä siltä elämältä.
Me olemme olleet naimisissa 25 vuotta. Kyllä meillä kehutaan, halataan ja pussataan edelleen. Kamalaa olisi jos se loppuisi. Sama olisi sitten elellä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Hah, 20 vuotta yhdessä ja vielä pitäisi helliäkin? Ne ajat on kuule teillä kaukana takana. Noin kahden vuoden yhdessäolon jälkeen kumppani on jo niin tuttu ja tylsä, ettei herätä sen enempää tunteita kuin mukavaksi muotoutunut kenkäpari. Mutta ei siitä henno luopuakaan, kun on sillä kuitenkin käyttöäkin.
Meillä ainakin suhde on vaan syventynyt kahdessakymmenessä vuodessa ja edelleen joka päivä jaksetaan keskustella eri asioista ja antaa arvostusta toiselle.
Jaa. On tainnut olla samanlainen ihan alusta asti?
Itse olet suhteeseen pyrkinyt mykän kanssa ja siihen jäänyt. Olet valintasi tehnyt jo ajat sitten. Ei toista voi muuttaa, tiedät sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää pariterapiaan. Maksaa toki yksityisellä, mutta on hintansa arvoinen. Suomalaiset (miehet) eivät tunnu ymmärtävän, että parisuhde on ihmiselämän vaativin suhde; se vaatii paljon lämpöä, läheisyyttä, läsnäoloa, kosketusta ja keskustelua. Sen sijaan monet näyttävät panostavan vain vanhempi-lapsisuhteeseensa ja luulevat parisuhteen voivan siinä sivussa hyvin ilman suurempia ongelmia. Myös lapset voivat hyvin ja nauttivat vanhempiensa laadukkaasta suhteesta, oppivat samalla itsekin parisuhdetaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. On tainnut olla samanlainen ihan alusta asti?
Itse olet suhteeseen pyrkinyt mykän kanssa ja siihen jäänyt. Olet valintasi tehnyt jo ajat sitten. Ei toista voi muuttaa, tiedät sen.
Monella on vaan liian kiire siihen rakkauteen. Havaitaan jo seurustelun alkuaikoina niitä piirteitä, jotka häirii, mutta silti perustetaan se perhe. Ja niin kuin sanoit toista ei muuteta vaan ajan saatossa ne piirteet tulee enemmän esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies ei vain välitä enää. On suhteessa tottumuksesta. Muutokset ovat liian hankalia ja raskaita, joten jäädään suhteeseen.
Jos miehellä olisi romanttisia tunteita, niin kyllä se tulisi ilmi. Jos nainen joutuu olemaan vetovastuussa eikä mies tee ikinä mitään kumppanin eteen, niin naisen pitää siitä päätellä, ettei miestä kiinnosta. Mikä olisi selkeämpi tapa tuoda kiinnostuksen puute esille? Mitä miehen pitää vielä tehdä, että tajuat?
Ai tarkoittaako se sitä että Ap:n pitäisi mielestäsi erota miehestään nyt sitten? Minusta heillä olisi keskustelun paikka, eikä miehen auta aina olla se mul kku, joka pakoilee sitä ” vastuuta” siitä eroamisesta.
Mikä siinä sitten on, ettei sanota suoraan jos ei rakasta tai halua olla enää? Sehän on raukkamaisinta mitä voi tehdä, että ignooraa kumppania siinä toivossa, että ehkä se nyt ottaa ja pakkaa kamat ja jättää mut pian niin saan viimein olla rauhassa. Ei niin vain tehdä!
Varsinkin kun ollaan oltu vuosia yhdessä, kasvettu yhdessä, niin ollaan sen verran toiselle ”velkaa” että puhutaan asiat puhtaaksi, eikä vain vetäydytä pikkuhiljaa suhteesta käyttäytymällä kuin toista ei olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan mieheni kehu tai kiitä minua. Ruokaa kyllä joskus kiittää.
Nyt jos hän alkaisi kiinnittää minuun huomiota ja kiittelisi, pitäisin sitä hyvin epäilyttävänä ja falskina.
Jos minussa ei ollut nuoruuden raikkaudessa mitään kiitettävää, ei minussa taatusti ole keski-iän nahistuneisuudessakaan.
Mitä sitä kiittämään, kun ei ole mitään kiitettävää. Rehellinen suomalainen mies.
Miksi tuon miehen kanssa pitäisi asua saman katon alla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah, 20 vuotta yhdessä ja vielä pitäisi helliäkin? Ne ajat on kuule teillä kaukana takana. Noin kahden vuoden yhdessäolon jälkeen kumppani on jo niin tuttu ja tylsä, ettei herätä sen enempää tunteita kuin mukavaksi muotoutunut kenkäpari. Mutta ei siitä henno luopuakaan, kun on sillä kuitenkin käyttöäkin.
Enpä ole ennen kylmempää kommenttia parisuhteeseen liittyen kuullut! Toivottavasti olet sinkku hamaan hautaan saakka, anteeksi vain. Sinunlainen ei ymmärrä kyllä mitään vastavuoroisesta kumppanuudesta, saati rakastamisesta, uskollisuudesta kumppania kohtaan. Parisuhde on sinulle ilmeisesti välttämätön paha, jolla tyydyttää omat tarpeet kun siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on koira joka on mallia sylivauva❤️ joku täyttää läheisyyden tarpeen
ap
Ap minulla myös, mutta alkavat olla iäkkäitä. Oikein ahdistun kun mietin, että kuinka kauan vielä saan heistä nauttia. Ovat minulle niin rakkaita, että joskus hävettää puhua sellaisille, jotka eivät lemmikeistä liiemmin välitä. Suoraan sanottuna ahdistun kun pelkään niin paljon luopumista. Eivät ne silti korvaa miestäni ja sitä läheisyyttä, jota ihminen antaa toiselle.. sitä tyhjiötä ei lemmikki korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan mieheni kehu tai kiitä minua. Ruokaa kyllä joskus kiittää.
Nyt jos hän alkaisi kiinnittää minuun huomiota ja kiittelisi, pitäisin sitä hyvin epäilyttävänä ja falskina.
Jos minussa ei ollut nuoruuden raikkaudessa mitään kiitettävää, ei minussa taatusti ole keski-iän nahistuneisuudessakaan.
Mitä sitä kiittämään, kun ei ole mitään kiitettävää. Rehellinen suomalainen mies.
Miksi tuon miehen kanssa pitäisi asua saman katon alla?
Rehellisyyden takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on koira joka on mallia sylivauva❤️ joku täyttää läheisyyden tarpeen
ap
Ap minulla myös, mutta alkavat olla iäkkäitä. Oikein ahdistun kun mietin, että kuinka kauan vielä saan heistä nauttia. Ovat minulle niin rakkaita, että joskus hävettää puhua sellaisille, jotka eivät lemmikeistä liiemmin välitä. Suoraan sanottuna ahdistun kun pelkään niin paljon luopumista. Eivät ne silti korvaa miestäni ja sitä läheisyyttä, jota ihminen antaa toiselle.. sitä tyhjiötä ei lemmikki korvaa.
Ota jo nyt joukkoon nuorempi yksilö, niin elikot eivät kaikki kuole kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon alkanu ite kehua itteeni 😅 miehelle riittää kun myöntelee. Minä: kyllä mä oon aika hyvä kokki. Mies: niin ootkin. Ja jos haluun halin, niin menen ja halaan, saatan sanoa että nyt tuli halipula ja miehelle riittää kun halaa takaisin. Juro suomalainen tuo minunkin möllykkä on, ei turhia romantisoi, katso tai kehu, mutta yltyy hellyyksiin kun suoraan sanon että nyt kiität ja kauniisti 🤭.
Huh, miten jaksatkin kuulostaa niin positiiviselta!:)
Tutkimusten mukaan hyvinvoivassa parisuhteessa vaaditaan viisi kehua yhtä negatiivista kommenttia kohti. Suhteen ollessa yksi-yksi, on ero usein edessä. Jos mennään sille linjalle, että kohteliaisuudet pantataan ja kerrotaan vain negatiiviset asiat, on vaikea kuvitella suhteen ja siinä olevien ihmisten olevan hyvinvoivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, suomalaiset miehet....
Huoh, suomalaiset naiset...
Suomalaisilla ylipäätään on takamatkaa tunnetaidoissa ja parisuhdeasioissa kulttuuriperimämme vuoksi, mutta keskimäärin naiset ovat aktiivisempia kehittämään itseään ja ottamaan asioista selvää. Toki miehetkin ovat petranneet kovasti.
Miksi nämä edistyneet naiset sitten roikkuu vuosia suhteessa, jossa toinen on ihan vaan kiva? Pelätään sitä yksin jäämistä ja tyydytään vaan johonkin? Ja sitten voidaankin syyttää yksin miestä kaikista parisuhteen ongelmista. Tosi kypsää ja kehittynyttä.
No ehkäpä siksi että se usko siihen hyvään entiseen on vielä olemassa ja että se toinen vielä herää siihen omaan hölmöyteensä. Minunkin mies oli ennen yltiöromanttinen ja tottakai aina ollut erinomainen rakastaja, mutta nykyään asiat toisin. Liekö stressi, masennus, sairastelut vieneet miehen mennessään.
Silti haluan uskoa, että vaikka pitkään on taisteltu samojen asioiden kanssa, kuin Ap niin se sama mies on vielä siellä sisimmässä, mutta on vain hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan mieheni kehu tai kiitä minua. Ruokaa kyllä joskus kiittää.
Nyt jos hän alkaisi kiinnittää minuun huomiota ja kiittelisi, pitäisin sitä hyvin epäilyttävänä ja falskina.
Jos minussa ei ollut nuoruuden raikkaudessa mitään kiitettävää, ei minussa taatusti ole keski-iän nahistuneisuudessakaan.
Voi kamalaa jos tämä on suomalaisen naisen ja avioliiton tyypillinen kuvaus. 😮
Anna kun arvaan: seksiä ja läheisyyttä teillä ei ole ollut vuosikausiin.
Mikä teitä parisuhteessa olevia ihmisiä vaivaa. Itse olen ollut pitkään sinkkuna ja välillä mietin, että voisi olla kiva olla parisuhteessa.
Mutta näitä lukiessani, herra mun vereni, olen tainnut väistää luodin.
Eräs tuttuni aina sanoo, että turhaa on haudalla enää polttaa kynttilää.
Että täytyisi muistaa sen ihmisen elinaikana kunnioittaa ja huomioida toisiaan.
Myös niin, että jos suhteessa on pelkkää ankeutta ja ei tule huomioiduksi, niin pitää osata lähteä, pitää kunnioittaa myös itseään.
Aivan hullulta tuntuu jos joku mies ei voi kehua vaimoaan, ettei se vaan ylpisty. Tai ei anna toiselle arvoa, toinen on kuin vanha kenkäraja, mutta luopuakaan ei siitä rohjosta viitsi. Tai, että sellaista se on parisuhde 20-vuoden jälkeen. Ei siinä kuulu toisiaan kehua ja huomioida mitenkään. Tai jos ei ole nuorenakaan nainen ollut kehumisen väärtti niin mitä sitten nahistuneenakaan on mitäån kehumista. Tai jos mies alkaisi kehua olisi falskia ja tuntuisi kiusalliselta. Jne.
Huomioikaa, arvosta kaa ja olkaa kiitollisia, että teillä on kumppani siinä vierellä.
Tai jos ei millään tule muutosta parempaan ja olonne on aina vaan huono suhteessa niin eläkää yksin. Sanokaa suoraan, että en jaksa tässä suhteessa ellei joku asia muutu. Katsokaa auttaako vai ei. Sitten tehkää ratkaisu sen mukaan. Jääkää tai erotkaa.
Parisuhteen pitäisi parantaa elämänlaatua, tai ainakin pysyvän hyvällä tasolla, ei huonontaa.
Alue: Aihe vapaa
Ainakaan itse en suostuisi olemaan tuollaisen ajatuksen alla, ettei minussa ole mitään kehuttavaa. Haluan kehua toista ja saada osakseni kehuja, pitäisi olla ihan normisettiä tasapainoisille ja hyvinvoiville ihmisille.