Kuinka monella on yhteinen taloustili puolison kanssa?
Usein täällä rahankäyttöketjuissa mainitaan, että laitetaan tietty prosentti yhteiselle tilille. Onko se oikeasti yleistäkin? Vastata saa myös ne, joilla ei ole yhteistä tiliä.
Meillä ei siis ole. Johtuen siitä, etteivät pankissa sellaista halunneet aikoinaan avata. Olisi sen kai saanut, jos olisi vaatimalla vaatinut, mutta hämmennyttiin eikä otettu, kun suositus oli niin vahva ei.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on, eikä siirretä sinne mitään prosentteja vaan koko palkka.
Eikö tuo rohkaise kumpaakin kuluttumaan kaikki rahat pois ennenkuin toinen ehtii? Siis sosialismin ongelma. Itsellä kävisi ainakin noin.
Tässä on syy minkätakia en suostu yhteiseen tiliin. Pakko tuhlata että ei vahingossakaan jää säästöön
Ei todellakaan ole, eikä tule.
Ei mitään syytä miksi olisi. Miehellä on talolaina jota maksaa, kumpikin maksaa omat kulunsa ja juoksevat kulut about puoliksi.
Jotenkin huvittaa kun moni erikseen mainitsee että niillä rahoilla mitä jää omalle tilille, saa tehdä ihan mitä haluaa. Onpa hienoa. Sehän vielä puuttuisi että niidenkin käyttöön pitäisi kysyä puolisolta lupa.
Meillä on omat henkilökohtaiset tilimme, johon tulevat palkat. Molemmat siirtävät palkkapäivänä yhteiselle tilillemme saman suuruiset summat ja ko. tililtä hoidetaan asuntolainan lyhennys, vastike ja ruokaostokset. Muut laskut hoidamme omilta tileiltämme: minä vakuutukset (myös miehen aiton) ja sähkölaskun, mies hoitaa netin, Netflixin yms ja maksaa pojan urheiluharrastuksen.
Mulla on kaikissa suhteissa missä olen ollut, raha-asiat sujuneet sovussa.
Ensimmäisessä oltiin molemmat köyhiä, minä hoidin raha-asiat, koska mies oli täysin kykenemätön huolehtimaan niistä. Siirsin sovitun summan hänen tililtään omalleni aina palkkapäivänä. Sitten loppukuusta annostelin hänelle rahaa, niin, että pärjäsi seuraavaan. Muilta osin loistava mies ja järjestely toimi meillä silloin nuorena. Toki eron jälkeen aina välillä kävi lainaamassa rahaa, mutta syytin itseäni, kun häntä olin paaponut. Toisaalta hänkin auttoi eron jälkeen minua usein milloin missäkin asiassa.
Toisessa suhteessa olin hyvätuloinen ja mies työtön ja myöhemmin opiskelija. Maksoimme yhteisiä laskuja satunnaisesti minun ja satunnaisesti hänen tililtä. Sovittiin aina, kun vuokra piti maksaa kuka maksaa mitäkin ja kumpi siirtää kummalle minkä summan. Iso osa maksettiin minun rahoilla, koska tulojeni vuoksi ei hän saanut enää asumistukea. Mutta pääkaupunkiseudun korkeiden vuokrien takia ei minunkaan kulut kasvaneet, vaikka muutin yksiöstä kolmioon. Hyvä diili siis molemmille.
Nykyisessä suhteessa asumme miehen omistamassa talossa ja juoksevat kulut menevät about puoliksi. Käytännössä minä ostan ruuat ja joskus siirrän rahaa miehen tilille lämmityksestä, vedestä ja vastaavista. Mahtava järjestely molemmille, mies säästää sen noin puolet juoksevista menoista ja minun kulut vuodessa ovat alle kymppitonnin.
Jokaisessa suhteessa on puhuttu, että jos järjestely ei toimi, niin laitetaan yhteinen taloustili, mutta joka kerta on vaan ollut helpompi näin. On varmasti hyvä ratkaisu, jos rahasta on riitaa tai toisen rahankäyttö on hyvin erilaista. Varmaan minullakin olisi tuossa ekassa suhteessa tullut taloustili käyttöön, jos olisimme edetä urillamme, niin että olisi jotain jäänyt sukanvarteenkin, mutta köyhinä nuorina ei kovin paljon ollut väliä, onko ne rahat loppu kenen tililtä.
Meillä on vain laskunmaksuun. Silloin kun oli vielä lainaa mies laittoi sinne 800 ja mä 300 ja sen lisäksi ostin noin 500 eurolla ruokaa omalta tililtä. Laina on jo loppu, mies siirtää yheisiin laskuihin 550 ja mä käyn kaupassa suunnilleen samalla summalla.
Suurin osa niistä yhteisistä laskuista on mun nimellä, eli ei todellakaan mies vain kerää omaisuutta ja nainen maksa ruokaa. Yhteinen budjetti on 50-50, satunnaisempia menoja maksetaan välillä toisen puolesta jos se sopii esim työmatkalla hoitaa.
Tää on jo toinen pankki missä meillä yhteinen tili, ei niiden saamisessa mitään ihmeellistä ollut.