Yksinäisyys on vaarallista. Se koukuttaa. Siitä tulee tapa, kun huomaat kuinka rauhallista se on. Se on sitä kun et halua enää olla tekemisissä ihmisten kanssa, koska he kuluttavat energiaasi

Samat mietteet. Erehdyt ihmisten parii, niin aina on joku kusettamassa, hakkumassa tai vääristelemässä. Ihanaa olla yksin ilman mitään psykologisia kiemuroita.

4 kuukautta etätöissä, enkä halua mennä enää edes kauppaan saati tavata veemäisiä kavereita. Kauheaa, että välillä en kaipaa edes perhettä ympärille. 

kyllä

Tämä on niin totta.

Miten tosiasioiden toteaminen on vaarallista ?

Zinc

Pahimmat seuraan tuppautujat, joiden on tutustuttava vauhdilla ovat yleensä ongelmaihmisiä. Ei kannata lopettaa sosiaalisuutta, mutta voi antaa tilaa suhteille kypsyä hitaasti. Pätee ihan sama kuin parisuhteisiin, jos ajatellaan nopean hyödyn tavoittelijoita.

En kaipaa ihmisiä. Vastenmielisiä ja pienisieluisia otuksia. Maailma oli parempi paikka ennen ihmistä.

Ei se ole vaarallista, vaan se on ihanaa. Suomalaisten geeniperimä ei ohjaa sosiaalisuuteen. Ihmisten parissa olet onneton, korkeintaan oma perhe voi olla siedettävissä (ei suku vaan ydinperhe).

Se on vain mökkihöpertymistä. Maalla puolet porukasta potee sitä aina, ja loppu puolisko suhaa hulluna sinnetänne välttyäkseen siltä.

on ihan hyvä asua yksin kunhan on tarvittaessa joku jota tavata tai jos tarvitsee jotain apua. muuten kaatuu seinät päälle.

Jep. Olen koko aikuisikäni asunut yksin ja ystäviä ei ole ollut vuosiin. En edes osaisi asua kenenkään kanssa, olen niin tottunut tekemään kaiken yksin. Lenkillekin, kahvilaan ja shoppailemaan lähden mieluiten yksin. On paljon rauhallisempaa olla yksin.

Amen. Nyt askarruttaakin enää mistä saisin diagnoosin, jonka nojalla voisin jättäytyä luvan perästä pois työelämästä ja pakollisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä?!?

Muuten ap:n kanssa samaa mieltä, paitsi siitä, että se olisi "vaarallista". 

Mielenrauha ja tasapaino säilyvät parhaiten, kun saa olla omissa oloissaan.

Niin samaa mieltä. Viimeiset 15 vuotta omassa rauhassa. Ei ole kukaan vaatimassa, nalkuttamassa, muuten vaan käyttämässä, niskaan hönkimässä jne jne. Tämä on ihanaa.

Kerrankin luulin että mullahan menee ihan mukavasti eikä mitään isompia ongelmia mutta sitten joku soitti ja yhtäkkiä mulla oli ainakin kymmenen erilaista ongelmaa joita sitten siinä vartti jauhettii.

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin luulin että mullahan menee ihan mukavasti eikä mitään isompia ongelmia mutta sitten joku soitti ja yhtäkkiä mulla oli ainakin kymmenen erilaista ongelmaa joita sitten siinä vartti jauhettii.

Ongelmia ei ole niin kauan kun ei ole mlkkujen kanssa missään tekemisissä.

Sitten kun niiden kanssa on tekemisissä alkaa ongelmat.

Zinc

Missähän vika ?

Ihmisten seura tosiaan on kuluttavaa.. Menee monta päivää "toipua" sellaisesta. Olenkin ollut aina introvertti. Onneksi sitä pidetään nykyään jo ihan normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin luulin että mullahan menee ihan mukavasti eikä mitään isompia ongelmia mutta sitten joku soitti ja yhtäkkiä mulla oli ainakin kymmenen erilaista ongelmaa joita sitten siinä vartti jauhettii.

Ongelmia ei ole niin kauan kun ei ole mlkkujen kanssa missään tekemisissä.

Sitten kun niiden kanssa on tekemisissä alkaa ongelmat.

Zinc

Missähän vika ?

Mun vika on ollut siinä että en ole vetänyt rajoja tarpeeksi ajoissa. Se on ollut jotain kiltteyttä josta ehkä alkanut oppia vanhemmiten pois.

T. sama

niin, energiaa ei tuhlaannu, olet ekologinen eikä räkärodeo ja päästöt tunnu?

Samaa mieltä, en jaksaisi edes omaa perhettä (mulla ei ole perhettä tarkoitan vanhempia ja sisaruksia). Aina alussa on ihan kiva olla niiden kanssa, mutta kun kohteliasuudet on puhuttu niin alkaa hirveä yksityisasioiden urkkiminen, omien valintojen ja mielipiteiden haukkuminen ja yleinen lyttääminen ja arvostelu. Ainakin äitini ja siskoni kohdalla se on niin, että jos ei elä ja ajattele täysin samalla tavalla kuin he, on p*ska ihminen, koko maailman alinta kuraa, itsekäs p*skiainen ja ties mitä.