Siis onko jollakin oikeasti varaa maksaa yli 50€ psykoterapian omavastuuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkirahojahan nuo ovat kenelle tahansa työssäkäyvälle. Viikon ruoat käytännössä ja kyllähän nyt säästöjä aina sen verran on.

Työssäkäyvälle toki, mutta ne, jotka kipeimmin sitä terpiaa tarvitsevat, ovat vähintäänkin osattökyvyttömiä, ja todellakin venyttävät jopa ruoasta maksaakseen noita. Ei mitään ”pikku jutustelua”, vaan vaikeita traumoja.

Psykiatrian poliklinikoilla on psykiatrisia sairaanhoitahjia, joiden luona voi käydä juttelemassa.

Joo, menepä sille selvittämään vaikeita traumojasi (not).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkirahojahan nuo ovat kenelle tahansa työssäkäyvälle. Viikon ruoat käytännössä ja kyllähän nyt säästöjä aina sen verran on.

Työssäkäyvälle toki, mutta ne, jotka kipeimmin sitä terpiaa tarvitsevat, ovat vähintäänkin osattökyvyttömiä, ja todellakin venyttävät jopa ruoasta maksaakseen noita. Ei mitään ”pikku jutustelua”, vaan vaikeita traumoja.

Psykiatrian poliklinikoilla on psykiatrisia sairaanhoitahjia, joiden luona voi käydä juttelemassa.

Joilla ei todellakaan ole psykoterapeuttikoulutusta, eikä tätä juttelua voi edes verrata intensiiviseen psykoterapiaan. Meillä juurikin ne, jotka kipeimmin psykoterpiaa tarvitsevat, rajataan pärjäämään ilman sitä. Psykoterpia on elitistinen laji.

Kela tukee paljon avokätisemmin terapiaa kuin esim. Yksityisiä lääkärikäyntejä. Terapeutitkin ovat yksityisiä. On epäreilua, että hyötyvät kelasta enemmän kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:

Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.

Joo. Olisi kiinnostavaa kuulla onko olemassa ihminen joka on oikeasti saanut apua terapiasta. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on täysi huuhaa ja rahastus. Ikävä kyllä. Kaksi vuotta kaksi krt vkossa siis psykodynaamista ”terapiaa” minulla takana.

Minä olen saanut valtavasti apua terapiasta. Traumaattinen lapsuus täynnä monentasoista väkivaltaa. Nuorisopsykan terapia oli yhtä tyhjän kanssa, mutta jälkihuollon terapeutti oli aivan ihana. Olen saanut pidettyä kiinni jonkin tasoisesta toimintakyvystä, olen elossa enkä mitenkään järkyttävän pahasti itsetuhoinen. Tuskin olisin enää täällä ilman terapiaa, elämä oli ihan hirveetä p*skaa siinä vaiheessa, kun traumatakaumat pukkas päälle ja oli voimakkaita disso-oireita.

Minut terapia on pelastanut. Mutta joo, aikuisiällä omavastuu oli sen 200-250 egee kuussa. Jouduin tekemään pakolla töitä enemmän mitä olisin oikeasti jaksanut, että sain terapian maksettua. Mutta koin sen sen arvoiseksi ja tiesin, että hyödyn terapiasta.

Mistä syistä terapiaan mennään? Masennus? Rikoksen uhriksi joutuminen? Läheisen kuolema?

Ja miten terapiaan hakeudutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:

Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.

Joo. Olisi kiinnostavaa kuulla onko olemassa ihminen joka on oikeasti saanut apua terapiasta. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on täysi huuhaa ja rahastus. Ikävä kyllä. Kaksi vuotta kaksi krt vkossa siis psykodynaamista ”terapiaa” minulla takana.

Minä olen saanut valtavasti apua terapiasta. Haluaisitteko kysyä jotakin?

Miksi kävit terapiassa, diagnoosisi? Mikä terapiamuoto? Millä tavalla koet, että terapia on auttanut? Mitkä asiat tähän terapian onnistumiseen mielestäsi vaikuttivat?

Vaikea masennus ja muu psyykkinen oireilu, diagnoosi skitsoaffektiivinen häiriö (psykoosien takia). Terapiamuoto kognitiivinen psykoterapia. Terapia on auttanut siten, että olen päässyt yli asioista, jotka ovat vaivanneet minua vuosia. Omat ajatukseni ovat menneet kehää, ja terapeutti on tuonut minulle uusia näkökulmia. Terapeutti on saanut minut ymmärtämään omaa käyttäytymistäni ja ajatuksiani. Terapeutin avulla olen enemmän "oman itseni herra", ja hallitsen esimerkiksi mielialojani eivätkä ne minua. Olen saanut myös vinkkejä esim. ahdistuneisuushäiriöni hallintaan arjessa. Lisäksi olen saanut ns. synninpäästön monesta asiasta ja oppinut ymmärtämään sen, etten ole yksin ongelmieni kanssa. Terapeutti on ollut minulle kaikkein merkittävin tuki kamppaillessani ongelmieni kanssa, ja hänen avullaan olen itse muuttanut elämäni paremmaksi. Terapian onnistumiseen ovat eniten vaikuttaneet oma avoimuuteni (kerron aivan kaiken ja teen, kuten terapeutti ehdottaa ja otan vastaan myös esim. kritiikkiä) ja se, että terapeutin kanssa synkkaa. Hänelle on todella helppoa puhua mistä tahansa, ja pidän sitä todella tärkeänä.

Maksan 25 € omavastuun per 45 min, traumaterapia.

Tätä rivät just hyväosaiset työssäkäyvät tajua, ehdottelevat terpaiaa jossa itse jutustelevat kasuaalisti jotain työstressiään ja parisuhdettaan. Itse pitkäaikaistyöttömänä ei todellakaan pääse puimaan isojakaan traumojaan mm.narsistikodin perintöään, koska ei vaan huvita ja jaksa olla syömättä entistäkin enemmän. Edes tuettuna ei varaa todellakaan, jos ruokaraha on 10-20€/vko muutenkin jo!

Oli tietysti älytöntä nostaa mm. paljon opintolainaa, jota ei katsota menoksi edes toimeentulotuessa siis(sairasta, kun se ensin pakotetaan npsatamaan opiskelijana, jos vaikka sairastelet ja ihan elämisen kulut on isto siten),mutta kuvittelin tai kuuntlein silloinkin kyllä muita, miten työllistyn kyllä ja maksan sen sit nopeasti pois, hah. No, sairaskuluihin siitäki nsuurin osa mennyt joten ilman sitä en olisi kai elossakaan enää.

No ei luulis olevan kellään.

Tiede loi ajatukset hulluudesta ja samalla loi hullut uhreiksi tieteelle, uhrautumaan tieteelle.

Sitä alkoi tapahtua jo kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:

Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.

Joo. Olisi kiinnostavaa kuulla onko olemassa ihminen joka on oikeasti saanut apua terapiasta. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on täysi huuhaa ja rahastus. Ikävä kyllä. Kaksi vuotta kaksi krt vkossa siis psykodynaamista ”terapiaa” minulla takana.

Minä olen saanut valtavasti apua terapiasta. Haluaisitteko kysyä jotakin?

Miksi kävit terapiassa, diagnoosisi? Mikä terapiamuoto? Millä tavalla koet, että terapia on auttanut? Mitkä asiat tähän terapian onnistumiseen mielestäsi vaikuttivat?

Vaikea masennus ja muu psyykkinen oireilu, diagnoosi skitsoaffektiivinen häiriö (psykoosien takia). Terapiamuoto kognitiivinen psykoterapia. Terapia on auttanut siten, että olen päässyt yli asioista, jotka ovat vaivanneet minua vuosia. Omat ajatukseni ovat menneet kehää, ja terapeutti on tuonut minulle uusia näkökulmia. Terapeutti on saanut minut ymmärtämään omaa käyttäytymistäni ja ajatuksiani. Terapeutin avulla olen enemmän "oman itseni herra", ja hallitsen esimerkiksi mielialojani eivätkä ne minua. Olen saanut myös vinkkejä esim. ahdistuneisuushäiriöni hallintaan arjessa. Lisäksi olen saanut ns. synninpäästön monesta asiasta ja oppinut ymmärtämään sen, etten ole yksin ongelmieni kanssa. Terapeutti on ollut minulle kaikkein merkittävin tuki kamppaillessani ongelmieni kanssa, ja hänen avullaan olen itse muuttanut elämäni paremmaksi. Terapian onnistumiseen ovat eniten vaikuttaneet oma avoimuuteni (kerron aivan kaiken ja teen, kuten terapeutti ehdottaa ja otan vastaan myös esim. kritiikkiä) ja se, että terapeutin kanssa synkkaa. Hänelle on todella helppoa puhua mistä tahansa, ja pidän sitä todella tärkeänä.

Ok, kiitos vastauksesta. Luulen, että olennaista tässä oli terapiasuuntaus. ”teen, kuten terapeutti ehdottaa”.. Itse kävin psykodynaamisessa kaksi vuotta ja kertaakaan terapian aikana terpeutti ei ehdottnut mitään tai sanonut mielipidettään mistään. Terapia oli kaksi vuotta lähes monologin omaista puhetta, johon terapeutti toisinaan esitti täsmentävän kysymyksen.

Kummallinen ajatus, että potilaan ilmeisesti pitäisi itse pystyä parantamaan itsensä.

Siis terapiassa puhutaan vuosikausia tuntemattoman ihmisen kanssa ongelmista?

Varmasti puhuminen auttaa ja keventää mieltä. Itse ehkä onnellisessa asemassa, että olen pystynyt läheisten kanssa elämäni kipeät asiat puhumaan ja käymään läpi.

Ketään en ole rasittanut ns vatvomisella, asioissa on päästy eteenpäin. Nämä keskustelut, jutustelut ovat kuuluneet luontevasti osana arkea mm marjareissuilla, siivoamisen yhteydessä jne

Kokeilin aikoinaan muutaman kerran omakustanteisesti käydä tälläisellä psykoterapeutilla (oli aivan ihana ja ymmärtäväinen ihminen) mutta ei hän koskaan saanut tarkoituksistani tai tunteistani kiinni. Tuntui niin teennäiseltä käydä kerran viikossa jutustelemassa, kun aina ei ollut edes siinä moodissa että olisi kaivannut mitään juttutuokiota.

Olen netin kautta tutustunut itsehoito-oppaisiin, olen tutustunut terveelliseen ruokavalioon, lisännyt liikuntaa. Unihygienia kunnossa, unettomuus ratkesi kun oivalsin miksi nukkumaan meno tuntui pelottavalta.

Itsensä kanssa voi tehdä paljon töitä, sopivissa määrin voi läheisiltä saada tukea tässä työssä.

Minulla taustalla psykoottinen masennus ja olin jo jäämässä eläkkeelle erinäisten asioiden vuoksi.

Tämän jälkeen jo 10 vuotta työelämässä normaalisti (vaativassa asiantuntijatyössä) ja näinä vuosina poissaoloja 6 päivää flunssan oireiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:

Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.

Joo. Olisi kiinnostavaa kuulla onko olemassa ihminen joka on oikeasti saanut apua terapiasta. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on täysi huuhaa ja rahastus. Ikävä kyllä. Kaksi vuotta kaksi krt vkossa siis psykodynaamista ”terapiaa” minulla takana.

Minä olen saanut valtavasti apua terapiasta. Haluaisitteko kysyä jotakin?

Miksi kävit terapiassa, diagnoosisi? Mikä terapiamuoto? Millä tavalla koet, että terapia on auttanut? Mitkä asiat tähän terapian onnistumiseen mielestäsi vaikuttivat?

Vaikea masennus ja muu psyykkinen oireilu, diagnoosi skitsoaffektiivinen häiriö (psykoosien takia). Terapiamuoto kognitiivinen psykoterapia. Terapia on auttanut siten, että olen päässyt yli asioista, jotka ovat vaivanneet minua vuosia. Omat ajatukseni ovat menneet kehää, ja terapeutti on tuonut minulle uusia näkökulmia. Terapeutti on saanut minut ymmärtämään omaa käyttäytymistäni ja ajatuksiani. Terapeutin avulla olen enemmän "oman itseni herra", ja hallitsen esimerkiksi mielialojani eivätkä ne minua. Olen saanut myös vinkkejä esim. ahdistuneisuushäiriöni hallintaan arjessa. Lisäksi olen saanut ns. synninpäästön monesta asiasta ja oppinut ymmärtämään sen, etten ole yksin ongelmieni kanssa. Terapeutti on ollut minulle kaikkein merkittävin tuki kamppaillessani ongelmieni kanssa, ja hänen avullaan olen itse muuttanut elämäni paremmaksi. Terapian onnistumiseen ovat eniten vaikuttaneet oma avoimuuteni (kerron aivan kaiken ja teen, kuten terapeutti ehdottaa ja otan vastaan myös esim. kritiikkiä) ja se, että terapeutin kanssa synkkaa. Hänelle on todella helppoa puhua mistä tahansa, ja pidän sitä todella tärkeänä.

Ok, kiitos vastauksesta. Luulen, että olennaista tässä oli terapiasuuntaus. ”teen, kuten terapeutti ehdottaa”.. Itse kävin psykodynaamisessa kaksi vuotta ja kertaakaan terapian aikana terpeutti ei ehdottnut mitään tai sanonut mielipidettään mistään. Terapia oli kaksi vuotta lähes monologin omaista puhetta, johon terapeutti toisinaan esitti täsmentävän kysymyksen.

Kummallinen ajatus, että potilaan ilmeisesti pitäisi itse pystyä parantamaan itsensä.

Tuo ei toimisi minullakaan.

Mieheni on käynyt terapiassa kohta kaksi vuotta. Tiukkaa tekee, koska teemme molemmat vain osa-aikatöitä, mies mielenterveysongelmansa ja minä fyysisten ongelmien takia. Todettiin kuitenkin, että asia on niin tärkeä, että vedetään budjetti niin tiukalle että terapia onnistuu. Siitä on ollut ihan valtavasti hyötyä, mies on jo aivan kuin eri ihminen. Jaksaminenkin on jo parantunut sen verran, että pystyy tekemään töitä vähän enemmän. Kallis sijoitus, mutta maksaa itsensä varmasti takaisin ihan taloudellisestikin, ja lisäksi meidän molempien elämänlaatu paranee hurjasti, kun mies on enemmän sinut itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:

Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.

Joo. Olisi kiinnostavaa kuulla onko olemassa ihminen joka on oikeasti saanut apua terapiasta. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on täysi huuhaa ja rahastus. Ikävä kyllä. Kaksi vuotta kaksi krt vkossa siis psykodynaamista ”terapiaa” minulla takana.

Minä olen saanut valtavasti apua terapiasta. Haluaisitteko kysyä jotakin?

Miksi kävit terapiassa, diagnoosisi? Mikä terapiamuoto? Millä tavalla koet, että terapia on auttanut? Mitkä asiat tähän terapian onnistumiseen mielestäsi vaikuttivat?

Vaikea masennus ja muu psyykkinen oireilu, diagnoosi skitsoaffektiivinen häiriö (psykoosien takia). Terapiamuoto kognitiivinen psykoterapia. Terapia on auttanut siten, että olen päässyt yli asioista, jotka ovat vaivanneet minua vuosia. Omat ajatukseni ovat menneet kehää, ja terapeutti on tuonut minulle uusia näkökulmia. Terapeutti on saanut minut ymmärtämään omaa käyttäytymistäni ja ajatuksiani. Terapeutin avulla olen enemmän "oman itseni herra", ja hallitsen esimerkiksi mielialojani eivätkä ne minua. Olen saanut myös vinkkejä esim. ahdistuneisuushäiriöni hallintaan arjessa. Lisäksi olen saanut ns. synninpäästön monesta asiasta ja oppinut ymmärtämään sen, etten ole yksin ongelmieni kanssa. Terapeutti on ollut minulle kaikkein merkittävin tuki kamppaillessani ongelmieni kanssa, ja hänen avullaan olen itse muuttanut elämäni paremmaksi. Terapian onnistumiseen ovat eniten vaikuttaneet oma avoimuuteni (kerron aivan kaiken ja teen, kuten terapeutti ehdottaa ja otan vastaan myös esim. kritiikkiä) ja se, että terapeutin kanssa synkkaa. Hänelle on todella helppoa puhua mistä tahansa, ja pidän sitä todella tärkeänä.

Ok, kiitos vastauksesta. Luulen, että olennaista tässä oli terapiasuuntaus. ”teen, kuten terapeutti ehdottaa”.. Itse kävin psykodynaamisessa kaksi vuotta ja kertaakaan terapian aikana terpeutti ei ehdottnut mitään tai sanonut mielipidettään mistään. Terapia oli kaksi vuotta lähes monologin omaista puhetta, johon terapeutti toisinaan esitti täsmentävän kysymyksen.

Kummallinen ajatus, että potilaan ilmeisesti pitäisi itse pystyä parantamaan itsensä.

Kognitiivinen psykoterapia on ratkaisukeskeistä terapiaa. Siinä pyritään siis konkreettisesti erilaisten mielenterveyttä kuormittavien ongelmien ratkomiseen.

Psykodynaaminen terapia on freudilaista psykoanalyysia. Psykoanalyysissa tarkoituksena on oman mielen ja alitajunnan tutkiminen eikä se käsittääkseni sovi varsinaisten mielenterveysongelmien/häiriöiden hoitoon (toisin kuin kognitiivinen terapia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:

Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.

Joo. Olisi kiinnostavaa kuulla onko olemassa ihminen joka on oikeasti saanut apua terapiasta. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on täysi huuhaa ja rahastus. Ikävä kyllä. Kaksi vuotta kaksi krt vkossa siis psykodynaamista ”terapiaa” minulla takana.

Minä olen saanut valtavasti apua terapiasta. Haluaisitteko kysyä jotakin?

Miksi kävit terapiassa, diagnoosisi? Mikä terapiamuoto? Millä tavalla koet, että terapia on auttanut? Mitkä asiat tähän terapian onnistumiseen mielestäsi vaikuttivat?

Vaikea masennus ja muu psyykkinen oireilu, diagnoosi skitsoaffektiivinen häiriö (psykoosien takia). Terapiamuoto kognitiivinen psykoterapia. Terapia on auttanut siten, että olen päässyt yli asioista, jotka ovat vaivanneet minua vuosia. Omat ajatukseni ovat menneet kehää, ja terapeutti on tuonut minulle uusia näkökulmia. Terapeutti on saanut minut ymmärtämään omaa käyttäytymistäni ja ajatuksiani. Terapeutin avulla olen enemmän "oman itseni herra", ja hallitsen esimerkiksi mielialojani eivätkä ne minua. Olen saanut myös vinkkejä esim. ahdistuneisuushäiriöni hallintaan arjessa. Lisäksi olen saanut ns. synninpäästön monesta asiasta ja oppinut ymmärtämään sen, etten ole yksin ongelmieni kanssa. Terapeutti on ollut minulle kaikkein merkittävin tuki kamppaillessani ongelmieni kanssa, ja hänen avullaan olen itse muuttanut elämäni paremmaksi. Terapian onnistumiseen ovat eniten vaikuttaneet oma avoimuuteni (kerron aivan kaiken ja teen, kuten terapeutti ehdottaa ja otan vastaan myös esim. kritiikkiä) ja se, että terapeutin kanssa synkkaa. Hänelle on todella helppoa puhua mistä tahansa, ja pidän sitä todella tärkeänä.

Ok, kiitos vastauksesta. Luulen, että olennaista tässä oli terapiasuuntaus. ”teen, kuten terapeutti ehdottaa”.. Itse kävin psykodynaamisessa kaksi vuotta ja kertaakaan terapian aikana terpeutti ei ehdottnut mitään tai sanonut mielipidettään mistään. Terapia oli kaksi vuotta lähes monologin omaista puhetta, johon terapeutti toisinaan esitti täsmentävän kysymyksen.

Kummallinen ajatus, että potilaan ilmeisesti pitäisi itse pystyä parantamaan itsensä.

Periaatteessahan se  on juurikin niin, ettei toinen ihninen mitenkaan voi sua parantaa, jos et itse tee osuuttasi. Tai jos et voi parantua merkityksessa "muuttua muuksi", sinun tulee opetella hyvaksymaan itsesti ja ymmartaa, etta niin maailman kaikkien muidenkin ihmisten on tehtava, koska kukaan ei synny taydelliseen elamaan, vaan traumat ja pettymykset ovaat ihmisen osa siina missa onnistumiset ja onnellisuuden kokeminenkin. Kokemusta ja kokemista kaikki!

Signeeraus kansalaisaloitteeseen Sähkö on meidän...

Niin on! Jäisi rahaa muuhunkin kuin sähkölaskun maksamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:

Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.

Joo. Olisi kiinnostavaa kuulla onko olemassa ihminen joka on oikeasti saanut apua terapiasta. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on täysi huuhaa ja rahastus. Ikävä kyllä. Kaksi vuotta kaksi krt vkossa siis psykodynaamista ”terapiaa” minulla takana.

Minä olen saanut valtavasti apua terapiasta. Haluaisitteko kysyä jotakin?

Miksi kävit terapiassa, diagnoosisi? Mikä terapiamuoto? Millä tavalla koet, että terapia on auttanut? Mitkä asiat tähän terapian onnistumiseen mielestäsi vaikuttivat?

Vaikea masennus ja muu psyykkinen oireilu, diagnoosi skitsoaffektiivinen häiriö (psykoosien takia). Terapiamuoto kognitiivinen psykoterapia. Terapia on auttanut siten, että olen päässyt yli asioista, jotka ovat vaivanneet minua vuosia. Omat ajatukseni ovat menneet kehää, ja terapeutti on tuonut minulle uusia näkökulmia. Terapeutti on saanut minut ymmärtämään omaa käyttäytymistäni ja ajatuksiani. Terapeutin avulla olen enemmän "oman itseni herra", ja hallitsen esimerkiksi mielialojani eivätkä ne minua. Olen saanut myös vinkkejä esim. ahdistuneisuushäiriöni hallintaan arjessa. Lisäksi olen saanut ns. synninpäästön monesta asiasta ja oppinut ymmärtämään sen, etten ole yksin ongelmieni kanssa. Terapeutti on ollut minulle kaikkein merkittävin tuki kamppaillessani ongelmieni kanssa, ja hänen avullaan olen itse muuttanut elämäni paremmaksi. Terapian onnistumiseen ovat eniten vaikuttaneet oma avoimuuteni (kerron aivan kaiken ja teen, kuten terapeutti ehdottaa ja otan vastaan myös esim. kritiikkiä) ja se, että terapeutin kanssa synkkaa. Hänelle on todella helppoa puhua mistä tahansa, ja pidän sitä todella tärkeänä.

Ok, kiitos vastauksesta. Luulen, että olennaista tässä oli terapiasuuntaus. ”teen, kuten terapeutti ehdottaa”.. Itse kävin psykodynaamisessa kaksi vuotta ja kertaakaan terapian aikana terpeutti ei ehdottnut mitään tai sanonut mielipidettään mistään. Terapia oli kaksi vuotta lähes monologin omaista puhetta, johon terapeutti toisinaan esitti täsmentävän kysymyksen.

Kummallinen ajatus, että potilaan ilmeisesti pitäisi itse pystyä parantamaan itsensä.

Kognitiivinen psykoterapia on ratkaisukeskeistä terapiaa. Siinä pyritään siis konkreettisesti erilaisten mielenterveyttä kuormittavien ongelmien ratkomiseen.

Psykodynaaminen terapia on freudilaista psykoanalyysia. Psykoanalyysissa tarkoituksena on oman mielen ja alitajunnan tutkiminen eikä se käsittääkseni sovi varsinaisten mielenterveysongelmien/häiriöiden hoitoon (toisin kuin kognitiivinen terapia).

Jos näin todella on, on erikoista, että psyk.polin psykiatri suositteli minulle nimenomaan psykodynaamista terapiaa. Tämä juuri on psykiatriassa ja terapiaan hakeutumisessa vikana, potilaan pitäisi itse osata määrätä itselleen sopiva hoitomuoto ja lisäksi osata parantaa itsensä. Täyttä pskaa koko homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:

Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.

Joo. Olisi kiinnostavaa kuulla onko olemassa ihminen joka on oikeasti saanut apua terapiasta. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on täysi huuhaa ja rahastus. Ikävä kyllä. Kaksi vuotta kaksi krt vkossa siis psykodynaamista ”terapiaa” minulla takana.

Minä olen saanut valtavasti apua terapiasta. Haluaisitteko kysyä jotakin?

Miksi kävit terapiassa, diagnoosisi? Mikä terapiamuoto? Millä tavalla koet, että terapia on auttanut? Mitkä asiat tähän terapian onnistumiseen mielestäsi vaikuttivat?

Vaikea masennus ja muu psyykkinen oireilu, diagnoosi skitsoaffektiivinen häiriö (psykoosien takia). Terapiamuoto kognitiivinen psykoterapia. Terapia on auttanut siten, että olen päässyt yli asioista, jotka ovat vaivanneet minua vuosia. Omat ajatukseni ovat menneet kehää, ja terapeutti on tuonut minulle uusia näkökulmia. Terapeutti on saanut minut ymmärtämään omaa käyttäytymistäni ja ajatuksiani. Terapeutin avulla olen enemmän "oman itseni herra", ja hallitsen esimerkiksi mielialojani eivätkä ne minua. Olen saanut myös vinkkejä esim. ahdistuneisuushäiriöni hallintaan arjessa. Lisäksi olen saanut ns. synninpäästön monesta asiasta ja oppinut ymmärtämään sen, etten ole yksin ongelmieni kanssa. Terapeutti on ollut minulle kaikkein merkittävin tuki kamppaillessani ongelmieni kanssa, ja hänen avullaan olen itse muuttanut elämäni paremmaksi. Terapian onnistumiseen ovat eniten vaikuttaneet oma avoimuuteni (kerron aivan kaiken ja teen, kuten terapeutti ehdottaa ja otan vastaan myös esim. kritiikkiä) ja se, että terapeutin kanssa synkkaa. Hänelle on todella helppoa puhua mistä tahansa, ja pidän sitä todella tärkeänä.

Ok, kiitos vastauksesta. Luulen, että olennaista tässä oli terapiasuuntaus. ”teen, kuten terapeutti ehdottaa”.. Itse kävin psykodynaamisessa kaksi vuotta ja kertaakaan terapian aikana terpeutti ei ehdottnut mitään tai sanonut mielipidettään mistään. Terapia oli kaksi vuotta lähes monologin omaista puhetta, johon terapeutti toisinaan esitti täsmentävän kysymyksen.

Kummallinen ajatus, että potilaan ilmeisesti pitäisi itse pystyä parantamaan itsensä.

Periaatteessahan se  on juurikin niin, ettei toinen ihninen mitenkaan voi sua parantaa, jos et itse tee osuuttasi. Tai jos et voi parantua merkityksessa "muuttua muuksi", sinun tulee opetella hyvaksymaan itsesti ja ymmartaa, etta niin maailman kaikkien muidenkin ihmisten on tehtava, koska kukaan ei synny taydelliseen elamaan, vaan traumat ja pettymykset ovaat ihmisen osa siina missa onnistumiset ja onnellisuuden kokeminenkin. Kokemusta ja kokemista kaikki!

Eli psykodynaamisessa käyminen ja siitä suolaisen hinnan maksaminen on täysin turhaa- potilas tekee itse kaiken työn. Itsensä hyväksymisen yrittämistä voi yhtä hyvin kotisohvallakin.

Maksan terapian ite, Kela ei korvaa koska oon eläkkeellä. Juu oli varaa vuosien laitoshoitoihin joista sain lisää traumoja, sitte saakin pärjätä yksin. Tai no, kävin mä psykiatrisella sairaanhoitajalla mut ei sitä mun menneisyys kiinnostanut, totesi vaan että se nyt on mennyttä.. Ei siis mitään hyötyä.

Psykoterapeuttini on kriisi- ja traumapainotteinen vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, teologian maisteri sekä pappi. Normaali hinta olisi ollut 65e/kerta, mut kun kerroin ettei mulla oo varaa siihen joka viikko niin terapeutti sanoikin että voin maksaa 30e/kerta. Tosin tästä ensimmäisestä vuodesta ei nyt veloitakaan mitään. Helpottavaa kun joku vihdoin ottaa tosissaan, sen verran on jo traumoja ehtinyt kertyä elämän aikana. Ilman terapeuttia tuskin olisin enää hengissäkään, ajattelin että se on mun viimeinen mahdollisuus.