Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu että käyttäydyn/ajattelen niin ristiriitaisesti?
04.07.2020 |
Olen ollut aina ns.kiltti tyttö ja nyt aikuisen +30v edelleen se tunnollinen "kaikki käy"-ihminen. Äitini on vahvatahtoinen, ehkä vähän narsistisia piirteitä omaava ihminen. Pomputtaa koko perhettään (siis myös meitä aikuisia lapsiaan),mutta erityisesti isäämme. Suuttui mm isämme saatua vasta sydänkohtauksen ja hänen joutuessa leikkaukseen, sillä joutui perumaan omat menonsa sen vuoksi.
Kerroin nui siksi, että olisiko niillä jotain merkitystä sille mitä nyt olen. Ongelmani on siis se että pelkään hirveästi nolaavani itseni tai että sanon jotain väärin. Minulla on muutama läheinen ystävä ja ystävystyminen on helppoa. Ihmiset helposti luottavat minuun ja yleensä kaikki ystävyyssuhteeni on kestäviä ja lujia. Jostain syystä silti pelkään että sanon jotain ristiin. Esim jos edellisellä kerralla sanoin että ihana kun on lämmin ja helle, ja seuraavalla kerralla sanonkin että voi että vihaan tätä hellettä. Huomaan itsekin olevani jollain tapaa ristiriidassa itseni kanssa. Mielipiteet vaihtuu...ei nyt koko ajan mutta välillä. Saatan sanoa vaikka vihaavani hevosia ja toisella kertaa sanon että ne on söpöjä. Miksi käyttäydyn näin?? Kyse siis aina ns.pikkujutuista, mutta silti. Mietin onko vanha äitini saanut aikaan sen ettei minulla ole oikein omia ajatuksia? Vai mistä kyse?
Kommentit (8)
Mitä ihmettä, kyllä mielipiteitä saa muuttaa.
Jos minulla on tänään enemmän päällä, en todennäköisesti pidä helteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa ihmisissä on ristiriitaisia puolia. Kaikki vaihtavat mielipiteitään joskus. Se on ihan ok.
Jos sinusta kuitenkin tuntuu, ettet tiedä millainen oikeasti olet tai mitä haluat, suosittelen keskusteluapua. On hyvinkin mahdollista, että jyräävä äitisi on vaikuttanut sinuun.
En nyt osaa muodostaa tästä ajatusta puolestasi sen paremmin. Pitäisi ensin tutustua enempi aiheeseen.
Zinc
Hei, mä olen pohtinut samoja juttuja. Mulla oli kans aika jyräävä / vähättelevä lapsuus, tosin eri tavalla kuin sulla. Olen tullut siihen tulokseen kuten joku kommentoikin, että kaikki ihmiset on joskus ristiriitaisia, epäloogisia tai bipolaarisia, mutta ehkä meidän kaltaiset persoonat vaan ottaa sen liian vakavasti? Tai kokee sen huonona tai epänormaalina asiana, ettei ole aina täysin yhtenäinen ja johdonmukainen? Ehkei meidän identiteetti ole nuoruudessa päässyt eheytymään normaalisti vaan tietty irrallisuuden kokemus on jäänyt.
Älä mieti liikaa sanomisiasi , muut ei varmaan huomaa että muutat mielipiteitäsi. Ihan rennosti vaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen, että liittyykö tuo mielipiteen vaihto siihen, että yrität niin kovasti miellyttää, että kukaan ei pahastuisi? Vai muuttuuko mielipiteesi aidosti? Narsistisen vanhemman lapsesta usein kasvaa miellyttämisenhaluinen aikuinen lapsi, joka voi olla täysin kadoksissa oman itsensä ja halujensa suhteen.
T. Kohtalotoveri
Siis mikä tässä nyt on se ongelma? Sekö, että ihmettelet miksi mielipiteesi vaihtelevat niin rajusti, vai se että pelkäät sanovasi jotain mikä kuulostaa hölmöltä?
Anteeksi useampi kirjoitusvirhe.
Mietin onko vanha äitini= vahva äitini