Lue keskustelun säännöt.
Siis onko jollakin oikeasti varaa maksaa yli 50€ psykoterapian omavastuuta?
04.07.2020 |
Kävin ”alkuhaastattelussa”, ja tällainen olisi siis hinta. Järkytyin. Kerran viikossa 50 min, tekee yli 200€ kuussa. Olen osa-aikatöissä koska pää ei vielä kestä täyspäiväistä työskentelyä. Minulle tuo on käytännössä henkilökohtainen konkurssi, mutta ihan muutenkin kuulostaa kohtuuttomalta - ja tämän myös kerroin. Terapeutti näytti loukkaantuneilta.
Paljonko te maksatte terapiastanne? Entä te, joille kela ei korvaa mitään? Mikä on terapeuttinne pohjakoulutus, entä psykoterapeuttiaste (erityistaso, vaativa erityistaso, erikoistumiset)? Tosissaan alkoi kiinnostaa tämä rahastusmuoto!
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Pikkirahojahan nuo ovat kenelle tahansa työssäkäyvälle. Viikon ruoat käytännössä ja kyllähän nyt säästöjä aina sen verran on.
Työssäkäyvälle toki, mutta ne, jotka kipeimmin sitä terpiaa tarvitsevat, ovat vähintäänkin osattökyvyttömiä, ja todellakin venyttävät jopa ruoasta maksaakseen noita. Ei mitään ”pikku jutustelua”, vaan vaikeita traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:
Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.
Älä mene nimikkeiden varjolla rahastavaan *terapiaan*.
jaahas.. psykoteriapiaa... oottekko himonnu paljonkin iskän munaa josta sitten kaikki ongelmat on peräsin? Hohho. Ihme että tuota pseudotieteelistä huuhaata edelleen saa laillisesti tarjota ja vielä veronmaksajien tuella!
Mulla on omavastuu noin 23€/kerta. Kävin 2 vuotta kerran viikossa. Nyt käyn kolmannen vuoden kahden viikon välein. Suuri apu on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:
Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.
Älä mene nimikkeiden varjolla rahastavaan *terapiaan*.
Kävin ihan ammattilaisilla, huoli pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on menossa kolmas kela-terapia vuosi. Terapeutti on pohjakoulutukseltaan psykologi ja työssään käyttää ratkaisukeskeisyyden sekä kognitiivisen terapian menetelmiä. Olen hyötynyt terapiasta paljon, mutta valmiiksi en terapian aikana ehdi tulla. Terapian jälkeinen työkyky on vielä arvoitus. Minulla vastaanottoaika on ollut tunnin mittainen ja siitä on jäänyt itselle maksettavaksi reilut kolme kymppiä per kerta. Koska taloudellisestikin on ollut välillä tiukkaa, niin olen saanut perustoimeentulotukeakin terapiamaksuihin joitain kertoja. Terapiakulut lasketaan siis toimeentulotuessa suoraan menoiksi. Oman kokemuksen perusteella suositten kyllä terapiaa kaikille tarvitseville!
Minä kävin 80 luvulla yliopistollisen sairaalan psyk.polilla useamman vuoden kognitiivisessa terapiassa. Auttoi ja maksu oli polimaksu ( kävin töissä ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle psykoterapia on antanut hyviä työkaluja masennuksen ehkäisemiseen ja oireiden lieventämiseen. Oli kognitiivinen ja erityistason terapeutti. Sain kelalta korvauksen 3v. Ajan. Ei siinä kaikki ongelmat ratkenneet, mutta helpottuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:
Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.
Joo. Olisi kiinnostavaa kuulla onko olemassa ihminen joka on oikeasti saanut apua terapiasta. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on täysi huuhaa ja rahastus. Ikävä kyllä. Kaksi vuotta kaksi krt vkossa siis psykodynaamista ”terapiaa” minulla takana.
Minä olen saanut valtavasti apua terapiasta. Haluaisitteko kysyä jotakin?
Miksi kävit terapiassa, diagnoosisi? Mikä terapiamuoto? Millä tavalla koet, että terapia on auttanut? Mitkä asiat tähän terapian onnistumiseen mielestäsi vaikuttivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun aikuinen lapseni käy 2 krt viikossa, omavastuu 60 e. Minä maksan tämän oman äitini kanssa puoliksi.
Terapeutti on vaativan tason terapeutti ja nuorisoterapian kouluttaja.
Monet tekevät töitä 70-80 tuntia viikossa. Uskon, että heillä on verojenmaksun lisäksi varaa myös psykoterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna minulle anteeksi kyynisyyteni, mutta tulen tänne vain kertomaan tämä:
Takana totaalisen epäonnistunut monivuotinen psykodynaaminen terpia, ja toinen, vähän paremmin mennyt kognitiivinen, joka päättyi. Tämän hetkisellä kokemuksella ja tunnetilalla valitsisin olla menemättä koskaan, kumpaankaan. Roolileikki on roolileikkiä.
Joo. Olisi kiinnostavaa kuulla onko olemassa ihminen joka on oikeasti saanut apua terapiasta. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on täysi huuhaa ja rahastus. Ikävä kyllä. Kaksi vuotta kaksi krt vkossa siis psykodynaamista ”terapiaa” minulla takana.
Sehän on ihan omaa typeryyttä, jos ei osaa vaihtaa sopivaan terapiaan.
Totta, olen vain tyhmä. Terapiaa tarvitsevan pitäisi ensin opiskella psykologiaa ja psykiatriaa, jotta hän osaisi etsiä itselleen sopivan terapiamuodon. Puhumattakaan siitä, että masentuneilla ja muuten mt- ongelmaisilla on valtavasti energiaa, motivaatiota ja ennen kaikkea rahaa, etsiskellä ja kokeilla erilaisia terapiamuotoja ja terapeutteja.
Minulle psykiatri suositellut psykoterapiaa. Vähän kaikkea vaivaa löytyy; voimakasta ahdistusta, pelkotiloja ja paniikkeja sekä masennusta. Uupumuksen jäljiltä voimat loppu ja vielä käsittelemätön lapsuuden traumatausta.
Varaa ei kuitenkaan psykoterapiaan ole koska jo nyt kaikki menee mikä tulee.
Minua kiinnostaisi tietää KAIKKI MAHDOLLISET TAVAT JA VINKIT helpottaa oloa muilla keinoilla kuin psykoterapialla.
Siis lähinnä kuulla onko joku selvinnyt mt-ongelmista ilman psykoterapiaa? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksoin 80e/1,5-2h, ei ollut Kelan tukemaa terapiaa. Olin onnekas, kun sain kokoaikatyön, jota pystyin tekemään oireistani huolimatta. Terapian avulla olen lähes parantunut dissosiaatiohäiriöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitää mennä terapeutille. Voi jutella sukulaisen tai ystävän kanssa, jos niikseen.
Tämä sai paljon alapeukkuja, mutta olen samoilla linjoilla. Eikä se tarkoita, että ystävän pitäisi olla mikään likasanko. Ei välttämättä ole pakko puhua edes ongelmista, joskus saattaa riittää että voi puhua ihan tavallisista asioista ja sekin jo parantaa mieltä.
Tässäkin ketjussa monta huonoa kokemusta. Voit käydä vuosia terapiassa etkä välttämättä saa mitään apua.
Mieluummin laittaisin 200 e kk johonkin kivaan harrastukseen tai mihin vaan mikä ilahduttaa mieltä.
Toki joillakin terapia tuo avun, mutta se ei todellakaan ole mikään autuaaksi tekevä asia. Mitään takeita onnistumisesta ei ole.
Kyllähän psykoterapiassa käytetään menetelmiä, jotka perustuvat tieteelliseen tutkimukseen eikä mihinkään fiiliksen mukaan rupatteluun. On melkoista koko alan aliarviointia verrata psykoterapiaa kahvipöytäkeskusteluihin. Moni kokee myös avautumisen ja salaisimmistakin ajatuksistaan puhumisen helpommaksi ammattilaisen kanssa, jolla on vaitiolovelvollisuus ja kokemusta vaikeiden ja traumaattisten asioiden läpikäymiseen. Eihän terapia kaikkia auta, se on totta. Mutta todella moni ihminen on sen ansiosta säilyttänyt henkensä ja saanut takaisin toimintakykyä.
Maksan omavastuuta 30 e/käynti. Terapeutin koulutustaso VET. Hinnoissa on paljon eroja. Kannattaa vertailla ja käydä tapaamassa useampaa ennen päätöstä. Olisi löytynyt vielä halvempikin terapeutti, mutta päädyin tähän hänen koulutustason ja persoonan vuoksi. Kaikenkaikkiaan koen terapian hyödyttäneen.
Nyt 2. vuonna olen vähentänyt jo käyntejä, koska en koe enää niin paljon tarvetta. Mietin tällä hetkellä otanko 3. vuotta vai en. Näin kesätauolla en ole kärsinyt mitenkään terapian puutteesta. On vaikea päättää jatkanko vai en. Tiedossa on iso elämänmuutos, koska olen raskaana. En tiedä hyödynkö vai en, jos jatkaisin sen vuoksi terapiaa vielä. Rahan säästämisen vuoksi olisi kiusaus jo luopua terapiasta, varsinkin kun tällä hetkellä pärjään jo niin hyvin. Mutta pärjäänkö sitten myöhemminkin?
Täällä on paljon huonoja kokemuksia terapiasta, niin kerrotaan nyt perään yksi hyvä. Kävin pari vuotta psykoterapiassa ja vaikka se ei ollut hauskaa eikä helppoa, käytännössä sen ansiosta kuntouduin työkykyiseksi ihmiseksi. En ole ollut työttömänä sen jälkeen enää ja terapiasta on jo 15 vuotta, myös paniikkihäiriökohtaukset jäivät ja masennus. Olen ihan normaali ihminen nykyään.
Tutuille ja kavereille puhuminen on eri asia, toki tukea ja sympatiaa tarvitsee, mutta ne vinoutuneet ajatuskuviot korjataan ammattilaisen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkirahojahan nuo ovat kenelle tahansa työssäkäyvälle. Viikon ruoat käytännössä ja kyllähän nyt säästöjä aina sen verran on.
Työssäkäyvälle toki, mutta ne, jotka kipeimmin sitä terpiaa tarvitsevat, ovat vähintäänkin osattökyvyttömiä, ja todellakin venyttävät jopa ruoasta maksaakseen noita. Ei mitään ”pikku jutustelua”, vaan vaikeita traumoja.
Psykiatrian poliklinikoilla on psykiatrisia sairaanhoitahjia, joiden luona voi käydä juttelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkirahojahan nuo ovat kenelle tahansa työssäkäyvälle. Viikon ruoat käytännössä ja kyllähän nyt säästöjä aina sen verran on.
Työssäkäyvälle toki, mutta ne, jotka kipeimmin sitä terpiaa tarvitsevat, ovat vähintäänkin osattökyvyttömiä, ja todellakin venyttävät jopa ruoasta maksaakseen noita. Ei mitään ”pikku jutustelua”, vaan vaikeita traumoja.
Psykiatrian poliklinikoilla on psykiatrisia sairaanhoitahjia, joiden luona voi käydä juttelemassa.
Joilla ei todellakaan ole psykoterapeuttikoulutusta, eikä tätä juttelua voi edes verrata intensiiviseen psykoterapiaan. Meillä juurikin ne, jotka kipeimmin psykoterpiaa tarvitsevat, rajataan pärjäämään ilman sitä. Psykoterpia on elitistinen laji.
Läheisesti kolme. Harvoin muiden kuin läheisten kanssa tulee terapia puheeksi, joten en tiedä, josko kuuluu elämääni muitakin sellaisia ihmisiä.