Mikä meitä mammauttaa/vammauttaa?

Jospa mietit ja muistelet vähän tarkemmin ....eiköhän ne teinit ole vähintään yhtä julmia toisilleen kuin mammat täällä..

en tunnista itseäni tai ystävättäriäni kuvauksesta ollenkaan

valitkaa seuranne paremmin ja eläkää omien valintojenne kanssa

No eivät ne teinit julmimmillaankaan ole niin omiin kaavoihinsa ja oikeassaolemiseensa jämähtäneitä ja joustamattomia kuin 30-40 vee ämmät.

On kyllä totta, että keski-ikäiset tuntuvat olevan aika suvaitsemattomia noin yleensä. Minusta pahimpia ovat 40-60-vuotiaat. Varsinkin nuoremmilta vaaditaan, että asiat pitää tehdä tietyllä tavalla, ja lähes kaikkea arvostellaan.

Ei kyllä tunnu  yhtään tutulta. Kannattaa heivata tollaiset ystävät.

Älä nyt ainakaan tee sitä mokaa että ulotat analyysisi vain naisiin.

Ei täällä puhuta nyt mun ystävistä. Ei sinänsä kyllä ollut yllätys että siitä huolimatta että AV:llä arvostellaan jatkuvasti mitä milloinkin toisten perheiden elämään liittyviä juttuja, ei täältä löydy muita kuin hyväsydämisiä ja avarakatseisia ihmisiä :D

AP

Niko Kivelän sanoin: "Älä VAAN tunnusta"

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 11:57"]

Nuorena naiset hakevat suuntaa elämälleen, kaikki ikätoveritkin vasta punnitsevat eri vaihtoehtoja. Mitään ei ole lyöty lukkoon ja kaikki on avoinna ja etenkin mahdollista. On paljon erilaisia tapoja elää, eikä mitään pidetä lähtökohtaisesti vääränä eikä välttämättä poissuljettuna omallakaan kohdalla.

Sitten tapahtuu jotakin. Kun valinnat on tehty uran suhteen, mies löydetty ja ehkä lisäännyttykin, unohdetaan eläminen ja keskitytään toisten ihmisten valintojen ja tekemisten moralisoimiseen, koska se oma tapa on ainoa oikea tapa. Erilainen on yhtä kuin väärä. Muiden arvosteleminen vie enemmän aikaa ja energiaa kuin itsensä kehittäminen (joka unohdetaan yleensä aika täysin). Tämä ilmiö ei tapahdu pelkästään äiti-ihmisille, vaan suurimmalle osalle kolmikymppisistä, oltiin sitten sinkkuja tai parisuhteessa, oli lapsia tai ei. Sanon sitä silti mammautumiseksi. Tullaan vanhoiksi katkeriksi ämmiksi :D

Mitä siinä välillä oikein tapahtuu?

[/quote]

Tuota..jos sinusta on tullut katkera, vanha ämmä, se ei meinaa, että kaikista tulisi

t. n53v, joka nauttii täysillä elämästään

Jos kyseessä ei ole sun ystävät tai sukulaiset niin et varmaankaan voi tietää että nämä ihmiset joista puhut olisivat tällaisia. Taidat itse olla mammautunut tai jotain mutta relaa nyt vähän. Mulla ainakin iän myötä suvaitsevaisuus on vain lisääntynyt. Nuorena tiesin olevinani kaiken .

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 12:47"]

Jos kyseessä ei ole sun ystävät tai sukulaiset niin et varmaankaan voi tietää että nämä ihmiset joista puhut olisivat tällaisia. Taidat itse olla mammautunut tai jotain mutta relaa nyt vähän. Mulla ainakin iän myötä suvaitsevaisuus on vain lisääntynyt. Nuorena tiesin olevinani kaiken .

[/quote]

Juuri näin. Tässä iässä tietää, että elämää on niin vähän jäljellä, että se on elettävä itselle täysillä.  

n53v

Pohjimmiltaan oikeassaoleminen on persoonallinen piirre, kuinka hyvin tai huonosti ihminen kykenee moniulotteiseen ajatteluun. Teinien elämänkokemus, mielipiteiden muodostuminen ja perustelutaidot on vasta aluillaan, joten suoruus ei välttämättä vielä kerro mustavalkoisuudesta mitään.

Vasta elämänkokemuksen lisääntyessä ihminen alkaa ns. lyödä lukkoon käsityksiään asioista, ja lopputulokseen vaikuttaa paitsi kokemusten sisältö, myös ihmisen tapa käsitellä niitä. Yksinkertaistettuna ääripositiiviset/negatiiviset kokemukset ja yksioikoiset päätelmät luovat mustavalkoisia ajattelumalleja, neutraalimmat ja monelta kantilta punnitut asiat luovat avarakatseisia ajattelumalleja.

Mitä enemmän ihmiselle kehittyy mustavalkoisia ajattelumalleja, sitä vahvemmin hän kokee mielipiteensä uusiin asioihin olevan joko-tai, sen kummemmin analysoimatta, miksi.

Mitä enemmän ihmiselle kehittyy avarakatseisia ajattelumalleja, sitä vahvemmin hän pyrkii analysoimaan itselleen uusia asioita, vähintään hyväksymään ja joskus myös omaksumaan niitä.

Vaikka opitut ajattelumallit tuppaavatkin vahvistumaan iän myötä, on muistettava että kaikilla on molempia ajattelumalleja, vain eri valtasuhteissa. Useimmilla ne alkavat tasaantumaan siinä 50-70 vuoden tienoilla kun kokemusten määrä saavuttaa tietyn pisteen. Myös elämäntilanne vaikuttaa ajattelutapaan, 30-40-vuotiaat ovat usein paitsi konservatiivisuuden/liberalismin lakipisteessä, myös pienten lasten vanhempia = elävät vaihetta, jolloin tarvitaankin enemmän tai vähemmän ainoita oikeita sääntöjä, tapoja ja rutiineja jotta arjesta selviää hengissä. Kyllä se siitä kun lapset kasvaa.