Löin tyttöystävää

Vierailija kirjoitti:

Soita vaikka päivystykseen ja kerro, mitä kävi. Osaavat ohjata sinut ammattilaiselle. Jos oma mieheni löisi niin eroaisin välittömästi. Vaikka onkin 15 avioliittovuotta takana ja 2 lasta.

Et voi tietää. Oikean elämän tilanne on aina eri asia kuin idealistinen näkemys omasta toiminnasta.

Hyh.

Herrasmies ei koskaan lyö naista.

Hattu päässä.

Jos joku pitäisi minua riidan keskellä kiinni, saattaa olla että paniikissa itsekin löisin. Siis alitajuisena puolustusreaktiona, kun tunteet ovat muutenkin pinnassa riidan takia.

En minäkään ole väkivaltainen enkä ole koskaan lyönyt ketään, mutta voin hyvin ajatella itsekin käyttäytyväni noin kyseisessä tilanteessa.

On hyvä että olet itsekin säikähtänyt tekoasi ja mietit mikä siihen johti. Kannattaa pyytää anteeksi ja keskustella tyttöystävän kanssa siitä ettei riidan aikana käydä fyysisesti kiinni, kumpikaan.

Tämän palstan mukaa ei ole enää miehiä tai naisia, joten henkilöä olet lyönyt.

Se on väärin joka tapauksessa.

Ehkä ohis mutta joillain on tosi nopeat refleksit, ja jos heitä esim. tartutaan kädestä saattaa avari heilahtaa ihan vaistolla. Sama juttu kuin koirilla, jos yllättää ruokakupilta niin saattaa hampaat osua. Eli siinä mielessä en tuomitsisi ap:ta heti.

Kuka tahansa lyö, kun pinna on tarpeeksi kireällä. Se toki on eri asia, että milloin kenenkin mitta tulee kertakaikkiaan täyteen ja itsehillintä katoaa. Jos lätkäisit posken punaiseksi, se paranee pian. Jos mäjäytit silmän mustaksi, menee jo monta päivää, viikko, ehkä enemmänkin... Silti: yksikin tarkoituksella esitetty solvaus säilyy mielessä kauan, joskus jopa ikuisesti. Näiden akkojen hurskastelu yhdestä lyönnistä, josta ei ainakaan mainita koituneen mitään kovin vakavaa, on typerää. Itse he saattavat viisastella, olla besserwissereitä ja provosoida siihen asti, että kiistakumppani poistuu paikalta välttääkseen syyllistymästä väkivaltaan.

Myönnän tietyssä mielessä jopa puolustavani väkivaltaa. Jos rajan vetäminen ei muutoin onnistu, niin mikäs siinä auttaa. Olisi ollut kohtuullista päästää sinut menemään. Tokko sinä maailmasta olisit kadonnut. Siitä huolimatta vastuu lyömisestä on itselläsi.

Nyt on sitten keskustelun ja selvittelyn paikka. Kumpikin pyytää toiseltaan anteeksi, kun tunteet ovat lauhtuneet ja mieliala tasoittunut. Sitten käydään läpi, että mitä tapahtui, ja miksi. Kumpikin puhuu ensisijaisesti itsestään, eikä syyttele toistaan tai kaihda vastuutaan. Aina, kun jompi kumpi toteaa, että emmää, mutku, tilanne ei etene ja asia ei muutu.

Muistutan vielä, ettei AP:lla ole mitään velvollisuutta sietää mitä tahansa loputtomiin. Jos on lähdössä pois paikalta saadakseen tilanteen rauhoittumaan, on tehnyt parhaansa tilanteen rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. Olisi toki ollut fiksumpaa vain irroittaa tyttöystävän sormet, mutta ymmärrän tuon kuohahduksen. Tärkeintä on kuitenkin käydä koko tilanne läpi niin, että seuraavan kinan alkaessa kumpikin tietää, missä menee raja ja minkä jälkeen ei kannata enää riidellä vaan antaa tunteiden tasoittua. Tällaisia asioita ei ratkota huutamalla, että soita poliisille ja mää en ainakaan ikinä jne... Jos tilanne toistuu saman kaavan mukaan, on tietenkin aika hankkia ulkopuolista apua.

Enkö ole sanonut jo tarpeeksi monta kertaa, että ap nämä jatkuvat satusi ovat puuduttavia? Kaikki tietävät, että olet nainen ja esität täällä miestä päivästä toiseen (liekö jokin mt-häiriö, identiteettikriisi tai muu vastaava?)

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti jatkuvat anteeksipyynnöt merkitsevät sitä, että hän pelkäsi sua jo valmiiksi. Toimin nimittäin itse täsmälleen samalla tavalla, eli pyysin anteeksi kaikkea mahdollista olemassaolostani lähtien.

Voi olla että nainen lapsesta lähtien on oppinut pyytämään kaikkea tarpeettomasti anteeksi, ei välttämättä tässä kyseisessä parisuhteessa.

Lyömätön Linja

Hyvä, että olet avoin avun hakemiselle ja asian käsittelylle!

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani lainkaan väkivaltainen enkä tällaisen takia kehtaisi hakea sellaista apuakaan mutta onko jotain kirjallisuutta mitä voisin lukea?

Mietin voiko se että tyttöystävä antaa kaiken aina anteeksi saada mut käyttäytymään surkeasti? Hän myös pyytää kaikkea anteeksi mikä on hämmentävää koska en ole tottunut sellaiseen.

En olisi kuitenkaan uskonut lyöväni ketään varsinkaan naista. En edes osaa kuvitella mitä äiti ja siskoni sanoisi.

Ap

Miksi kaikki väkivaltaiset ihmiset sanovat, että eivät mielestään ole väkivaltaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vain naiset saavat lyödä miestä avarilla. Mutta mies ei saa KOSKAAN lyödä edes takaisin. 

Sieltähän se tuli. Naisella on "oikeus" olla väkivaltainen ja miehen vaan täytyy alistua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ohis mutta joillain on tosi nopeat refleksit, ja jos heitä esim. tartutaan kädestä saattaa avari heilahtaa ihan vaistolla. Sama juttu kuin koirilla, jos yllättää ruokakupilta niin saattaa hampaat osua. Eli siinä mielessä en tuomitsisi ap:ta heti.

Mitä oikein selität? Ei kenelläkään ole tuollaista "vaistoa." Ymmärrän että todella pahasti pelästynyt ihminen voi iskeä nyrkillä tuntematonta uhkaa. Tutun ihmisen kasvojen läimäyttäminen yhteisessä kodissa on ihan muuta: ylimielistä ja halventavaa. Kuin rankaisisi tottelematonta koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea apua. Kysyisin kuitenkin, että miten tyttöystävä otti kiinni? Saattoiko se tuoda joitain muistoja lapsuudesta/nuoruudesta mieleen, ja koit itsesi kiinniottamisen takia turvattomaksi , ja siksi löit?

Koska eihän aikuisia kuulu estellä, jos he ovat lähdössä ( ellei mene ajamaan kännissä autoa yms.). vaikka kiinnipitäminen olisi vahvalle ( en tiedä oletko) miehelle ihan pieni, niin sisäiselle lapselle ei ehkä ole.

Ja ei, en ole hyväksymässä minkäänlaista väkivaltaa, mutta kun se kiinni pitäminenkin voi olla väkivaltaa.

Ai miten otti kiinni? Jos nainen olisi oikeasti roikkunut väkisin kiinni, kuvitteletko että ap ei olisi sitä kertonut ja liioitellutkin? Kyllä tuo selityksien keksiminen on sitä väkivallan hyväksymistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa lyö, kun pinna on tarpeeksi kireällä. Se toki on eri asia, että milloin kenenkin mitta tulee kertakaikkiaan täyteen ja itsehillintä katoaa. Jos lätkäisit posken punaiseksi, se paranee pian. Jos mäjäytit silmän mustaksi, menee jo monta päivää, viikko, ehkä enemmänkin... Silti: yksikin tarkoituksella esitetty solvaus säilyy mielessä kauan, joskus jopa ikuisesti. Näiden akkojen hurskastelu yhdestä lyönnistä, josta ei ainakaan mainita koituneen mitään kovin vakavaa, on typerää. Itse he saattavat viisastella, olla besserwissereitä ja provosoida siihen asti, että kiistakumppani poistuu paikalta välttääkseen syyllistymästä väkivaltaan.

Myönnän tietyssä mielessä jopa puolustavani väkivaltaa. Jos rajan vetäminen ei muutoin onnistu, niin mikäs siinä auttaa. Olisi ollut kohtuullista päästää sinut menemään. Tokko sinä maailmasta olisit kadonnut. Siitä huolimatta vastuu lyömisestä on itselläsi.

Nyt on sitten keskustelun ja selvittelyn paikka. Kumpikin pyytää toiseltaan anteeksi, kun tunteet ovat lauhtuneet ja mieliala tasoittunut. Sitten käydään läpi, että mitä tapahtui, ja miksi. Kumpikin puhuu ensisijaisesti itsestään, eikä syyttele toistaan tai kaihda vastuutaan. Aina, kun jompi kumpi toteaa, että emmää, mutku, tilanne ei etene ja asia ei muutu.

Muistutan vielä, ettei AP:lla ole mitään velvollisuutta sietää mitä tahansa loputtomiin. Jos on lähdössä pois paikalta saadakseen tilanteen rauhoittumaan, on tehnyt parhaansa tilanteen rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. Olisi toki ollut fiksumpaa vain irroittaa tyttöystävän sormet, mutta ymmärrän tuon kuohahduksen. Tärkeintä on kuitenkin käydä koko tilanne läpi niin, että seuraavan kinan alkaessa kumpikin tietää, missä menee raja ja minkä jälkeen ei kannata enää riidellä vaan antaa tunteiden tasoittua. Tällaisia asioita ei ratkota huutamalla, että soita poliisille ja mää en ainakaan ikinä jne... Jos tilanne toistuu saman kaavan mukaan, on tietenkin aika hankkia ulkopuolista apua.

Millä logiikalla uskottelet itsellesi, että fyysinen väkivalta ei jätä MYÖS henkisiä arpia?

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja en voi sietää että joku fyysisesti yrittää estää minua lähtemästä, esim. tarttumalla käsivarresta. Saattaisi lähteä täältäkin ihan refleksinomaisesti avari poskelle tai pahempaa. Joten ymmärrän että niin voi käydä. Se käsivarteen tarttuminen on väkivaltaa. Väkivalta ei tosin ole ratkaisu väkivaltaan, mutta se voi myös olla itsepuolustusta tuossa tilanteessa.

Käsivarteen tarttuminen (esim. anovasti) ja kyöminen ovat hyvin erilaisia väkivallan muotoja. Toisaalta toiseen tarttuminen ei ole laitonta kun se kohdistuu käsivarteen, eikä ole väkivaltaista (mustelmia).

Vierailija kirjoitti:

Eksäni teki noin syntymäpäivänäni.

Hänen peniksensä on pirtussa takanreunallani.

Eli käyttelet sitä aina välillä silloin tällöin?

Ok.

En ala käymään noissa tapaamisissa joissa on vaimonhakkaajia. Jossain oli että saavat toisistaan vaan huonoja vaikutuksia.

Toki pyysin anteeksi. Lähinnä täällä pohdin syytä ja ihmettelin toimintaani. En tosiaan tyttöystävää syytä, mutta hänen salliva käytös on aika huolestuttavaa myös ja on varmasti syynä se kun tulee huonosta perheestä.

En ole ikinä ennen tehnyt hänelle mitään tai rajoittanut menoja puuttunut mihinkään hänen valinnoissaan mutta näköjään jo muutuin narsistiksi. Kiitos ♥️

Ap

Löin kerran itsekin, mutta onneksi ohi. Ovi meni rikki, että olisi mennyt kyllä nenäkin. Itse opin tuosta häpeän kautta, enkä syyllisty enää koskaan samaan.

Huonon mallin saaneet todistavat omanarvontunnottomuuttaan ottamalla samanlaisen miehen kuin trauman aiheuttaja. Tiedostamatonta. Ei ole saanut apua kriisiin ehkä koskaan.

Miksi löit avarilla??