Ex-miehen sukunimen pitäminen eron jälkeen, en ymmärrä

Nimi on omani ihan kuten puolet autosta ja talostakin. Ei nimillä ole omistusoikeutta.

Nimilla ei ole omistusoikeutta, se voisi olla vaikka Suomen yleisin tai yksi pahimmista tavisnimista, vaikka joku

Jarvinen.

Pidän nimeni erosta huolimatta, sillä menen elämässäni eteenpäin, en taaksepäin.

Kaikille ei avioliitto ja miehen nimen ottaminen ole pikkujuttu joka sitten resetoidaan kun ei enää tykätä miehestä ja otetaan ero. Omituista vaatiakaan, ensin pitää ehdoin tahdoin saada yhteinen nimi ja sitten kun ei enää sovikaan, resetoida itsensä takaisin tyttönimeen. Itse pidin tyttönimeni, se on osa minua joka ei muutu vaikka mitä tapahtuisi.

En ole eroamassa, mutta olen kohtapuoliin ollut puolet elämästäni tämän niminen, muistamastani elämästä enemmän kuin puolet.

Minulla ei ole MITÄÄN (positiivisia) tunnesiteitä vanhaan nimeeni. Hyvä jos edes tunnistan itseäni, jos joku entinen naapuri tms. puhuttelee minua sillä nimellä.

Ei tulisi mieleenikään vaihtaa nimeäni, jos ero tulisi. Korkeintaan jos mieheni syyllistyisi törkeään, julkiseen rikokseen...

Ap on varmaan uusi vaimo, jota häiritsee miehen exän sukunimi.

Minä halusin exän nimestä eroon heti kun vain pääsi. Mutta kaikilla ei ole ollut väkivaltaista exää :(

En ole minäkään eroamassa mutta jos ero tulisi niin pitäisin tämän meidän yhteisen nimen eli en koe että minulla on mieheni nimi.

Minä olen juuri tämän niminen ja olen ollut jo yli 20 vuotta.

Tyttönimeä en voisi enää ottaa takaisin koska se en ole enää minä.

Ja toki haluaisin yhä jatkossakin olla saman niminen lasteni kanssa.

Olen todella yllättynyt, että valtaosa ketjuun vastanneista kannattaa ex-miehen nimen säilyttämistä myös omana sukunimenään. Jos itse olisin tuossa tilanteessa, niin vaihtaisin HETI sukunimeni! Eli olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla. Enkä ymmärrä miksi äidillä ja lapsilla pitäisi automaattisesti olla sama sukunimi... Samoja lapsia ne olisi, vaikka eri nimellä kulkisivatkin. No toivottavasti ei tarvitse itse koskaan erota, mutta jos näin surullisesti kävisi, niin eipä tarvitsisi nimiasiaa murehtia. Olen fiksu ja niin paljon omasta sukunimestäni pitävä, että pidin sen naimisiin mennessäni:) Eli samalla nimellä kasteesta hautaan saakka! Ei minua ole häirinnyt sekään, että lapsella on eri sukunimi, kuin minulla.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 21:13"]

Olen fiksu ja niin paljon omasta sukunimestäni pitävä, että pidin sen naimisiin mennessäni:) Eli samalla nimellä kasteesta hautaan saakka! Ei minua ole häirinnyt sekään, että lapsella on eri sukunimi, kuin minulla.

[/quote]

Et kuitenkaan ollut niin fiksu ja pitänyt nimestäsi niin paljon, että olisit sen lapsillesi antanut..? Miksi näin???

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 19:42"]

MIKSI se nimi pitää alunperin vaihtaa, kun omankin saa pitää. En ymmärrä.

Oli pakko kuitata ;D

[/quote] Olen mennyt naimisiin ennen nykylainsäädäntöä.  Silloin sai ottaa vain miehen nimen tai kaksoisnimen.  Nykyään on toisin.  Oli pakko kuitata. 

Jos nro 15:lle "nimi on vain nimi", niin miksi alkujaan otti miehen nimen? Minä en ymmärrä sitä, että pitää vaihtaa se oma nimi pois kun menee naimisiin, helpompaa pitää oma nimi, niin ei tarvitse mahdollisen eron jälkeen miettiä sitä että voi kun ole tällä nimellä jo 20-vuotta ollut/urani tehnyt tmv.

ps. Jos ihminen on tarpeeksi tunnettu, hänet kyllä tiedetään sillä uudellakin nimellä, mainitaan nyt vaikka Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) joka eli ja ja kirjoitti vuosikymmenet miehensä sukunimellä, mutta niin vaan ne saavutukset ja ura jatku tyttönimelläkin eron jälkeen. Jos on joku "puolittain jossain piireissä ehkä tiedetty" asia toki on eri, kukaan ei tunne jos nimi vaihtuu. Mutta tuossa kyse on siitä, ettei koskaa ole ollutkaan tunnettu henkilö vaan pelkästää tuttu nimi jostain yhteyksistä, noilla on iso ero.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 23:16"]

Jos nro 15:lle "nimi on vain nimi", niin miksi alkujaan otti miehen nimen? Minä en ymmärrä sitä, että pitää vaihtaa se oma nimi pois kun menee naimisiin, helpompaa pitää oma nimi, niin ei tarvitse mahdollisen eron jälkeen miettiä sitä että voi kun ole tällä nimellä jo 20-vuotta ollut/urani tehnyt tmv.

[/quote]

Siksi otin miehen nimen, koska se oli kauniimpi kuin omani. Tottakai jos saa valita niin valitsee kivemman. Se tyttönimikin oli vain nimi, jonka mielellään vaihtoi nätimpään. Ja nyt jos tulisi vielä uuden nimen mahdollisuus, voisin vaihtaa jos vieläkin paremman saisin. Ei merkkaa nimet mulle sen kummempaa. Eikä ole hankalaa vaihtaa. Eikä haittaa jos on lapset eri nimellä. 

Nimen voi keksiä myös itse. Miksi avioliiton kautta metsästää kaunista nimeä, kun sen voi ihan itse valita. Sarasvuo, Helmenkalastaja ja muut ovat niin jo tehneet.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 21:13"]

Olen todella yllättynyt, että valtaosa ketjuun vastanneista kannattaa ex-miehen nimen säilyttämistä myös omana sukunimenään. Jos itse olisin tuossa tilanteessa, niin vaihtaisin HETI sukunimeni! Eli olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla. Enkä ymmärrä miksi äidillä ja lapsilla pitäisi automaattisesti olla sama sukunimi... Samoja lapsia ne olisi, vaikka eri nimellä kulkisivatkin. No toivottavasti ei tarvitse itse koskaan erota, mutta jos näin surullisesti kävisi, niin eipä tarvitsisi nimiasiaa murehtia. Olen fiksu ja niin paljon omasta sukunimestäni pitävä, että pidin sen naimisiin mennessäni:) Eli samalla nimellä kasteesta hautaan saakka! Ei minua ole häirinnyt sekään, että lapsella on eri sukunimi, kuin minulla.

[/quote]

Voi sua onnellista kun saat olla kasteesta hautaan samanniminen.  Mulla menossa jo 4. nimi, vaikka olen eronnut vain kerran.

Monet vaihtavat nimeä moneen kertaan! Hannele Laine --> Hantta Krause --> Wilma Schlizewski ja Riitta Loiva --> Liina Lång --> Miina Äkkijyrkkä.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 19:13"]

Mä pitäisin avioliitossa ottamani sukunimen vaikka tulisi ero, koska tykkään siitä huomattavasti enemmän ihan nimenä kuin tyttönimestäni. Jos en olisi tykännyt, olisin pitän oman alkuperöisen sukunimeni avioliiton aikanakin.

[/quote]

Niin minäkin tekisin jos ero tulisi! Tyttönimeni oli ruma ja minua kiusattiin siitä sekä ala- että ylä-asteen ajan. Ja vielä aikuis-illäkin nimi herätti kummastusta/hilpeyttä. Jos nyt ero tulisi pitäisin meiheni nimen jo edellä mainituista syistä ja myös sen vuoksi, että se on lasteni sukunimi.

Minun mielestäni oikea nimi on vain ja ainoastaan oman isän sukunimi, ja jos sen olet mennyt muuttamaan aviomiehesi tähden ja josta sitten eroat, niin ei ole mitään syytä kantaa tätä miehen isältä perittyä sukunimeä. Se ei todellakaan ole sun nimesi.

Säälittäviä sönkötyksiä että pidän saman nimen kuin mikä lapsilla on, hoh hoijaa. Totuus on se, että nainen valitsee kauniimman nimen ja ottaa sen. Eli jos sointuu paremmin etunimen kanssa tai on harvinaisempi tai ex-mies on "menestyvä".

Toinen syy on se että haluaa edelleen viestittää että olen ollut sen ja sen vaimo.

Laki on siitä hieno, että voit ottaa tyttönimesi takaisin. Tai voit ottaa äitisi tyttönimen. Tai voit ottaa vaikka isovanhempasi sukunimen itsellesi. Miksi helkkarissa pitää roikkua nimessä joka kuuluu  exän suvulle? 

Yllättävän monella muuten tuntuu olevan useita sukunimiä elämänsä aikana. Neljän-, viiden sukunimen-rimpsut on ihan arkipäivää sairaalan pahvikansia käsitellessä...

Ymmarran kommentit puolin ja toisin; olin ennen se uusi tyttoystava ja ylettoma arsyyntynyt siita etta poikaystavani ex-vaimo sailytti nimen (jotta olisi sama kuin yhteisilla lapsillaan). Meidan kaikkien yhteinen intressi (lasten onnellisuus) kuitenkin lahensi minua ja tuota 'kamalaa' ex-vaimoa niin paljon, etta lakkasin valittamasta koko sukunimi asiasta. Nimen jakaminen edellisen vaimon kanssa on pieni juttu verrattuna vastuuseen lasten hyvinvoinnista. Vuosia myohemmin, kun olin menossa naimisiin, yllattaen piti sanoa mitka ovat miehen ja vaimon sukunimet avioliiton solmimisen jalkeen. Olin menossa naimisiin rakastamani miehen kanssa, en ollut nimiasiaa sen kummemmin pohtinut ja kun piti tayttaa paperi nimista, kysyin mieheltani olan yli etta haluatko minun sukunimeni, yhdistetyn vai pidatko omasi. Han vastasi etta oma on hyva, enta sina? Sanoin etta helpompaa jos mennaan samalla nimella ja niin otin mieheni nimen, ilman sen kummempaa miettimista. Pidan tyttonimestani ja olen siita ylpea, mutta olen tyytyvainen valintaani ja pidan uudesta nimestani. Passini pysyi tyttonimellani 4 vuotta naimisiinmenon jalkeen, mutta juuri ennen ensimmaisen lapsen syntymaa hankin uuden passin, silla monessa maassa on vaikea kulkea yksin oman lapsen kanssa jos lapsella ei ole sama nimi kuin aidilla.