Miten kukat hautajaisiin? Mitä tekisitte?

Sinuna hankkisin kauniin muistokimpun, laittaisin siihen kortin, jossa joku valitsemasi teksti ja laskisin sen oman perheeni kanssa hautajaisissa muiden sisarusten jälkeen. Jos teidät on myös merkitty sisaren korttiin, ei se mitään. Se on heidän häpeänsä.

Outoa, että miehesi ei käsitä, että olette eri perhettä kuin hänen taustaperheensä.

Ehkeivät hänen sukulaisensa vaan tunne hautajaisetikettiä? Tai luulevat teitä niin köyhiksi, että haluatte yhteisiin kukkiin?

Kakkonen jatkaa: nyt vasta hiffasin, että lapset ovatkin sinun eikä miehen. Oletteko tunteneet isoäidin hyvin, siis sinä ja lapsesi? Jos olette, pysyn kannassani. Jos isoäiti on teille vieras, tyyliin ette ole koskaan tavanneet, sitten mies voisi kenties osallistua tai hankkia omat kukat ja laskisi ne yksin.

Olen ollut hautajaisissa, jossa aivan suvun ulkopuolinen naisystävä, joka ei tuntenut ketään meistä, vainajasta puhumattakaan, itki vuolaimmin. Tuli mieleen, että hän itkee omia menetyksiään, ja se vähän harmitti, koska vainaja oli meille muille hyvin läheinen. Paikka oli väärä.

Mies ei tajua näistä jutuista eikä ymmärrä yhtään kun hieman loukkaanuin asiasta. Mies varmaan aikoo viedä kukkansa myös sisarustensa kanssa joten kai istun sitten lapsineni vaan paikoillani, Kiukuttaa vaan jos minua pidetään moukkana tämän takia. En vaan tässä surun keskellä halua alkaa riitelemään joistain kukista. :( Ap

Olemme olleen yhdessä muutaman vuoden ja siis lapset ovat minun. Myös lapset ehtivät tutustua isoäitiin kuten minäkin. Lapset näkivät tämän muutamia kertoja(yhteisiä mökkireissuja etc), minä usemmin. Ap

Jaa-a. Kyllä me ainakin teimme niin, kun minun mummoni muutama vuosi sitten kuoli, että naimattomat veljet laittoivat yhdessä seppeleen ja minä laitoin perheeni kanssa. Serkuistani toisella oli perhe ja hän laittoi kukat perheen kanssa, serkun naimaton pikkuveli, joka silloin oli juuri ja juuri täysi-ikäinen, oli vanhempiensa kanssa samassa porukassa. Mutta meillä kaikki lapse olivat mummon lapselapsia, joten siinä mielessä hiukan eri tilanne. 

Toisaalta se, että siskot ovat laittamassa kukkia yhdessä veljesi kanssa, vaikuttaa vähän siltä, ettei sinua hyväksytä perheeseen kuuluvaksi :(. Ratkaisevaa on tietenkin sekin, miten paljon olet mummoa nähnyt, jos hän oli sinulle ja lapsillesi kovin vieras, sitten ehkä miehesi kukkaporukkaan ja sinä laitat addressin. 

Kuinka läheinen sinä ja lapsesi olitte isoäidille? Jos pidät tarpeellisena, niin sitten sinä lapsinesi lasket omat kukat ihan  samaan tapaan kuin kuka tahansa kaukaisempi.

Muuten voitte toimia tavanomaiseen tapaan: jos istutte miehen kanssa vierekkäin, nousette seisomaan omalla paikallanne kun mies sisaruksineen vie kukat. Mies ei ilmeisesti koe teitä, eli sinua ja lapsiasi omaksi perheekseen, vaan pitää sisaruksiaan enemmän perheenä.

Jos haluat viedä oman surukimpun niin viet. Se on mun mielestä ainakin ok ja tavallaan sun, lapsiesi ja isoäidin välinen asia. Voit sanoa miehellesi et tuot omat kukat ja että tarkistaa ettei sun nimeä tule miehesi ja sisartensa kukkiin.

Jos haluat viedä oman surukimpun niin viet. Se on mun mielestä ainakin ok ja tavallaan sun, lapsiesi ja isoäidin välinen asia. Voit sanoa miehellesi et tuot omat kukat ja että tarkistaa ettei sun nimeä tule miehesi ja sisartensa kukkiin.

Jos haluat viedä oman surukimpun niin viet. Se on mun mielestä ainakin ok ja tavallaan sun, lapsiesi ja isoäidin välinen asia. Voit sanoa miehellesi et tuot omat kukat ja että tarkistaa ettei sun nimeä tule miehesi ja sisartensa kukkiin.

Minullekkin tuli loukkaantunit olo tästä. Kyse on kuitenkin siitä ettei mieheni vaan tajua eikä jaksa miettiä miten tulisi toimia. Tunnen miehen vanhemmat ja sisarukset hyvin, he tuntevat myös hyvin lapseni enkä koe että olisin heidän puoleltaan mitenkään "ei hyväksytty". Harmittaa vaan koko asia kun ei voi siihen mitään sanoakkaan ja nyt mietin oikeesti mitä teen etten nolaa itseäni kovin pahasti. :( Ap

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 19:55"]

Olen ollut hautajaisissa, jossa aivan suvun ulkopuolinen naisystävä, joka ei tuntenut ketään meistä, vainajasta puhumattakaan, itki vuolaimmin. Tuli mieleen, että hän itkee omia menetyksiään, ja se vähän harmitti, koska vainaja oli meille muille hyvin läheinen. Paikka oli väärä.

[/quote]

Silloin, kun suru iskee, se iskee ja kyyneleet valuvat silmistä kuin itsekseen, olkoon paikka sitten "väärä" tai "oikea". Minä olen sellaista herkästi liikuttuvaa ihmislajia, jolla kyyneleet ovat aina jossakin hyvin lähellä silmäluomien takana, joten voin hyvin kuvitella tämän 'naisystävän' tunteet. Sinä, kommentoija, tunnut olevan aika lailla kylmä luonne. Miten ihmeessä voit loukkaantua siitä, itkeekö kanssaihmisesi sinun mielestäsi "oikeaa" tai "väärää" ihmistä. Miten voit olla aivan sataprosenttisen varma siitä, että hän itki "väärää" ihmistä, kysyitkö sitä häneltä, varmistitko nyt aivan tarkkaan?

Kyllä joku sitten herkästi loukkaantuu kummallisten asioiden takia, ei hyvää päivää. *rolleyes*

Tee niinkuin sinusta oikealta tuntuu. Se on paras.

Miten te aina jaksatte ajatella noita asioita noin" sinua ei olla hyväksytty" plaaa, plaaa, plaa...."

Hyvä ihme, ei se kukkakimpun asettaminen arkulle osoita jotain voimasuhteita puoleen jos toiseen.

Sisarukset nyt vaan vie yhteisen kimpun ja se ei kerro mistään muusta. Ei tarvitse loukkaantua tai ottaa nokkiinsa.

Osta teille 3 kaunista iso ruusua ja menette lapsien kanssa kolmestaan arkulle. Kukin laskee yhden ruusun sinne ja se on kaunis ele ja lapsetkin saa osallistua!

Kyllä minustakin teillä pitäisi perheenä olla omat kukat. Oletteko vasta hiljattain menneet yhteen?

Miehesi sisaruksineen eli kolme aikuista seisomassa yhden yhteisen kukkalaitteen takana vaikuttaa myös hieman kitsailulta niinkin läheisen kuin isoäidin hautajaisissa. Vielä hullumpaa, jos siihen lisätään yksi aikuinen ja kaksi lasta lisää. Ehkä sinulla tosiaan voisi olla oma pieni kimppu ellei miehesi muuta mieltään.

Olimme siskoni kanssa setämme vaimon siunaustilaisuudessa. Sisarellani oli miehensä kanssa oma kukkalaite ja minulla sinkkuna omani. Siskoni olisi kyllä ottanut minut kimppaan mutta en katsonut kuuluvani heidän perheeseensä, siksi halusin omat kukat. Kävimme kyllä laskemassa kukat yhtäaikaa, arkun molemmin puolin.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 19:55"]

Olen ollut hautajaisissa, jossa aivan suvun ulkopuolinen naisystävä, joka ei tuntenut ketään meistä, vainajasta puhumattakaan, itki vuolaimmin. Tuli mieleen, että hän itkee omia menetyksiään, ja se vähän harmitti, koska vainaja oli meille muille hyvin läheinen. Paikka oli väärä.

[/quote]

Silloin, kun suru iskee, se iskee ja kyyneleet valuvat silmistä kuin itsekseen, olkoon paikka sitten "väärä" tai "oikea". Minä olen sellaista herkästi liikuttuvaa ihmislajia, jolla kyyneleet ovat aina jossakin hyvin lähellä silmäluomien takana, joten voin hyvin kuvitella tämän 'naisystävän' tunteet. Sinä, kommentoija, tunnut olevan aika lailla kylmä luonne. Miten ihmeessä voit loukkaantua siitä, itkeekö kanssaihmisesi sinun mielestäsi "oikeaa" tai "väärää" ihmistä. Miten voit olla aivan sataprosenttisen varma siitä, että hän itki "väärää" ihmistä, kysyitkö sitä häneltä, varmistitko nyt aivan tarkkaan?

Kyllä joku sitten herkästi loukkaantuu kummallisten asioiden takia, ei hyvää päivää. *rolleyes*

[/quote]

Minäkin itken aina eniten, vaikka vieraan hautajaisissa ja itken kyllä ihan sitä sillähetkellä tilaisuudessa olevaa vainajaa, en jotakin omaa juttuani. Tikahdun siihen suruun ja itken, sitten helpottaa :)

Voisin alkaa itkijänaiseksi?~! Olisiko kysyntää?

"Itkijänainen parkuu puolestasi"

Ajattelin että pitää varmaan hakea ruusut ainakin lapsille. Tää on kyllä niin outo tilanne, jos minun isoäitini olisi kuollut olisimme ilman muuta hankkineet yhdessä kukat vaikkei olisi lapsia ollenkaan tai niitä olisi pelkällä miehellä. Mutta ei miehet tällaisia ajattele tai ainakaan omani. Mies ei ymmärrä että olemme perhe, vaikka muuten käyttäytyykin esim. lapsia kohtaa kuin ne olisivat hänen omiaan. Ap

Ajattelin että pitää varmaan hakea ruusut ainakin lapsille. Tää on kyllä niin outo tilanne, jos minun isoäitini olisi kuollut olisimme ilman muuta hankkineet yhdessä kukat vaikkei olisi lapsia ollenkaan tai niitä olisi pelkällä miehellä. Mutta ei miehet tällaisia ajattele tai ainakaan omani. Mies ei ymmärrä että olemme perhe, vaikka muuten käyttäytyykin esim. lapsia kohtaa kuin ne olisivat hänen omiaan. Ap

Minusta sinulla ja miehelläsi olisi pitänyt olla omat kukat, te olette perhe riippumatta siitä kenen lapset ovat tai kuinka läheinen kukin isoäidille on. Tuntuisi hassulta että sinulla on omat kukat ja miehesi kimpassa sisarustensa kanssa.

Kyllä teidän perheenä pitäisi laskea kukkanne ja miehesi seistä sinun vierelläsi. Tietenkin, vaikka menisitte sitten koko konkkaronkka laskemaan kukkia yhtäaikaa.

Tai sitten ostat oman vihkosi ja keksit oman lorusi ja lasket sen sitten omana porukkanasi sinä ja lapset. Saatte kyllä sitten keskustelua aikaiseksi innokkaimpien juoruajien joukossa, että miksi ette laskeneet perheenä.

Ajattelin että pitää varmaan hakea ruusut ainakin lapsille. Tää on kyllä niin outo tilanne, jos minun isoäitini olisi kuollut olisimme ilman muuta hankkineet yhdessä kukat vaikkei olisi lapsia ollenkaan tai niitä olisi pelkällä miehellä. Mutta ei miehet tällaisia ajattele tai ainakaan omani. Mies ei ymmärrä että olemme perhe, vaikka muuten käyttäytyykin esim. lapsia kohtaa kuin ne olisivat hänen omiaan. Ap