onko teidän mielestä adhd vähän menny överiksi?

Juu, naapurit ja tuttavat tietää aina parhaiten. Jos jotain olen adhd-lapsen äitinä oppinut niin ainakin sen, että kannattaa pitää turpa kiinni lapsen diagnoosista. Muut kun tuntuvat tietävän lapsen asiat paremmin kuin omat vanhemmat!

Kun aihe nyt noin kovasti kiinnostaa niin kannattaa opiskella hieman lisää. Adhd on tarkkaavaisuushäiriö, kaikilla ei ole ylivilkkautta. 

En ymmärrä miksi adhd aiheuttaa noin kovasti tunteita muissa ihmisissä. 

varmaan siksi, että minä en ainakaan ymmärrä miksi pieniä lapsia pitää lääkkeillä rauhottaa. :O Riittääköhän niille enää mikään sitten aikuisena. 

NE vaikuttaa niin moni tavoin, mutta eipä sun kamalasti kannata tätä miettiä täällä, kun vastaukset ovat laidasta laitaan. Vilkkaus ei ole adhd:tä...

Mitä lääkettä tämä lapsi siis saa?

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 22:40"]

Juu, naapurit ja tuttavat tietää aina parhaiten. Jos jotain olen adhd-lapsen äitinä oppinut niin ainakin sen, että kannattaa pitää turpa kiinni lapsen diagnoosista. Muut kun tuntuvat tietävän lapsen asiat paremmin kuin omat vanhemmat!

Kun aihe nyt noin kovasti kiinnostaa niin kannattaa opiskella hieman lisää. Adhd on tarkkaavaisuushäiriö, kaikilla ei ole ylivilkkautta. 

En ymmärrä miksi adhd aiheuttaa noin kovasti tunteita muissa ihmisissä. 

[/quote]

Koska se on ihan höpölöpö diagnoosi niille lapsille joiden vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Vai miten muka yhtäkkiä nykyään joka toinen lapsi on adhd? 

Ja siksi, että aina vedotaan siihen että meidän Erkkimatti ei voi osata käyttäytyä kun sillä on tää aaaadeeeehooodeee. Pitäkää oikeasti ne diagnoosit omana tietonanne älkääkä aina vedotko niihin kun lapsi ei osaa käyttäytyä.

Kyllä minusta valitettavasti osin Suomessakin ollaan menty siihen suuntaan missä jenkeissä ollaan jo pitkällä, eli ihmisiä yritetään kemiallisesti lääkitsemällä tunkea samaan muottiin. Tätä perustellaan lapsen omalla parhaalla, olevinaan tasoitetaan lapsen mahdollisuuksia pärjätä elämässä, suhteessa muihin, mutta ehkäpä vika onkin esim. kouluissa tai päivähoitojärjestelyissä, jos merkittävä osa lapsista siellä oireilee ja tarvisi lääkitystä pärjätäkseen riittävän hyvin. Ehkä pitäisi muuttaa ympäristöjä missä lapsia pidetään eikä lapsia lääkkeiden avulla.

Sinänsä tämä e ole ihan helppo  asia, että Suomessa varsinkin suhtautuminen lasten lääkitsemiseen riippuu tosi paljon siitä kuka on määräämässä lääkkeitä. Osa suhtatuuu jopa tarpeettomankin kielteisesti, niin että oikeasti elämää häiritsevästä ADHD:sta kärsivätkään ei tahdo saada apua. Suurin osa on keskitason henkilöitä jotka määrää lapselle lääkitystä jos muu ei auta, ihan järkevästi. Mutta sitten on tosiaan nykyisin niitä jotka kirjoittaa noita tosi helposti, koska niistä ei olevinaan ole mitään haittaa kellekään. Aikuispuolella saa tosin vielä helpommin - hain itsekin kerran ADHD-lääkkeet yksityiseltä psykiatrilta, kun työkaveri kertoi että ne tehostavat työntekokykyä merkittävästi. Ja niin ne tehostivatkin, vaikkei minulla ole minkäänlaisia ADHD-piirteitä...

8: "Aikuispuolella saa tosin vielä helpommin - hain itsekin kerran ADHD-lääkkeet yksityiseltä psykiatrilta, kun työkaveri kertoi että ne tehostavat työntekokykyä merkittävästi. Ja niin ne tehostivatkin, vaikkei minulla ole minkäänlaisia ADHD-piirteitä..."

Se, että sinä sait terveenä ihmisenä huijattua ADHD lääkkeet yksityiseltä psykiatrilta ei poista sitä tosiasiaa, että ADHD ja ADD on olemassaolevia neurologisia häiriöitä, joista on merkittävää haittaa yksilölle itselleen. Juuri sinunlaisesi ihmiset tekevät tarkkaavaisuushäiriötä oikeasti sairastavan elämästä hankalaa. Vastaavastihan minäkin voisin mennä yksityiselle lääkärille itkemään kovia kipuja, että saisin voimakkaita kipulääkkeitä ja sitten täällä valittaisin, että niitä määrätään liian helposti.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 22:40"]

Juu, naapurit ja tuttavat tietää aina parhaiten. Jos jotain olen adhd-lapsen äitinä oppinut niin ainakin sen, että kannattaa pitää turpa kiinni lapsen diagnoosista. Muut kun tuntuvat tietävän lapsen asiat paremmin kuin omat vanhemmat!

Kun aihe nyt noin kovasti kiinnostaa niin kannattaa opiskella hieman lisää. Adhd on tarkkaavaisuushäiriö, kaikilla ei ole ylivilkkautta. 

En ymmärrä miksi adhd aiheuttaa noin kovasti tunteita muissa ihmisissä. 

[/quote]

Koska se on ihan höpölöpö diagnoosi niille lapsille joiden vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Vai miten muka yhtäkkiä nykyään joka toinen lapsi on adhd? 

[/quote]

En osaa sanoa miten "joka toinen lapsi on nykyjään adhd" sillä itse en ole tällaiseen törmännyt. Adhd:n yleisyys lienee n. 4-5%:n luokkaa joten aika kummallisesta tuntuu tuo sinun väitteesi.

Toisekseen adhd EI OLE SYNONYYMI sanalle käytöshäiriö. Adhd-lapsella VOI OLLA käytöshäiriöitä liittyen oireyhtymään (kuten myös erilaisia oppimisvaikeuksia, kielellisiä ongelmia, psyykkistä oireilua jne.) mutta käytöshäiriöitä ei suinkaan ole kaikilla joilla on adhd.

Omalla lapsellani ei ole koskaan ollut käytöshäiriöitä, ei päiväkodissa, kotona, koulussa, harrastuksissa tai kotipihalla. Arjessa adhd näkyy siten että lapsi on erittäin impulsiivinen ja keskittyminen on vaikeaa, lisäksi on myös muita ongelmia mitkä todennäköisesti liittyvät oireyhtymään. Koulussa tarvitsee tukea jotta pystyy keskittymään koulutehtäviin ja kotona samoin.

Nykypäivänä vilkkaus tuntuu olevan äitien toivoma hyve ja se, että jonkun lapsella todetaan adhd aiheuttaa monenlaisia reaktioita. Itse painin vuosia haastavan lapsen kanssa saamatta mitään tukea lähiympäristöstä. Jos jollekin erehtyi vuodattamaan sitä miten lapsi vie kaikista mehut ja vaatii paljon, oli vastaukset lähes poikkeuksetta siihen tyylin että "eihän tuo mitään kun vertaa meidän jeminanicoon". Äitiys tuntuu olevan kilpailua tälläkin saralla, saman huomaa jo ihan tästä aloituksestakin.

Kun lapsi vihdoin sai diagnoosin, saimme taas samoja kommentteja siihen tyylin "ei uskoisi" ja "ihan samaltahan se näyttää kuin muutkin eikä ole yhtään sen vilkkaampi".

Olemme siis oppineet pitämään suun kiinni. Muiden ei tarvitse diagnoosista tietää koska eivät osaa suhtautua siihen normaalisti. Tukea on turha odottaa.

Itse saanut diagnoosin "vanhoilla" päivillä ja voi luoja, miten mietin välillä kuinka erilaista se elämä olisi ollut, jos olisi todettu jo nuorena. Kätöshäiriöitä ei ole, mutta impulsiivisuutta ja ongelmia tarkkaavaisuudessa ja keskittymisessä sitten senkin edestä. 

Tyhmä en missään nimessä ole ja tajuan ja osaan yhdistää asiat yleensä paljon nopeammin kun muut "normaalit" ihmiset. Ja esim koulussa kärsin siitä, että edettiin aivan liian hitaasti... kaikessa. Edelleen pidän monia ihmisiä jotenkin hitaina, vaikka lääkitys onkin. 

Kyllä se lapsi siitä tilasta kärsii, kun aina joku aikuinen huutaa, kun ei kuuntele (vaikka miten olisi ymmärtänyt samat jankattavat asiat jo kuukausia sitten. Itse hallitsin toisen asteen yhtälöt, kun muut harjottelivat jakolaskuja). Se karsii kaiken oppimisinnon pienestä ihmisestä :( 

ADHD ei ole mielestäni mikään muoti-ilmiö. Itse en tunne enkä tiedä yhtäkään ihmistä itseni lisäksi, jolla tämä olisi todettu. Monella epäilty, mutta karsittu pois neurologisissa/psykiatrisissa testeissä.