Muita, joilla ei ole yhtään ystävää/kaveria?

Vierailija kirjoitti:

Sanon taas tämän saman, eli: jos laitan tähän sähköpostiosoitteeni, niin laitatko viestiä ja alat ystäväkseni, vai jatkatko siitä valittamista että niitä ystäviä ei ole? Eli haluatko oikeasti ystäviä, vai haluatko vain valittaa ettei niitä ole? Tämä on oikeasti tärkeä tieto vastaamisen kannalta.

Valittaa? Onko asiasta kertominen valittamista?

Minulla ei ole ketään ystävää. Aivan sama vaikka tappaisin itseni. Ei sekään ketään kiinnostaisi. No pitää ajatella positiivisesti, elämä ei ole pakollista.

Vierailija kirjoitti:

Me perustettiin joskus porukka täällä vauvalehden sivuilla, meitä oli ympäri Suomea ja nähtiin isolla porukalla milloin missäkin ja pidettiin päivittäin yhteyttä wa-ryhmässä. Se kuitenkin vähitellen kuihtui kasaan. Jokainen sai vuorollaan lapsia eikä aika enää riittänyt. Sen verran hajallaan asuttiin, ettei tuosta ryhmästä jäänyt ketään :(

Olisi hienoa löytää/ perustaa tälläinen porukka uudelleen! Ketkä lähtisi mukaan? Voitais ensin jutella niitä näitä jossain suljetussa ryhmässä ja jos synkkaa niin vaikka nähdä jossain myöhemmin?

Tuo oli ennen kuin persut pilasivat palstan. Ei kukaan normaali ihminen halua kuunnella livenäkin samaa persujen öyhötystä jota palsta on täynnä.

Ei mulla ole koulukavereita lukuunottamatta läheisiä ystäviä oikein koskaan ollutkaan. Jostain syystä en vaan kelpaa, tai sitten kelpaan "hätävaraksi" tai auttajaksi, muuten minut voikin sitten unohtaa.

Nykyään olen jo niin mökkihöperöitynyt ettei edes kiinnosta enää yrittää saada ystäviä tai miestä. Olen saanut jotenkin kieron käsityksen ihmissuhteista, että se on vain pelkkää hyväksikäyttöä.

Ei se varmasti oikeasti niin ole, mutta kun itsellä ei ole ollut koskaan positiivisia kokemuksia ihmisistä niin ei niitä sitten osaa sillä tavalla halutakaan. Ennemminkin viihdyn eläinten kanssa koska ne ovat niin aitoja tunteissaan.

Kaipuuta ihmisten luo eläin ei kokonaan poista, mutta en enää jaksa tehdä asialle mitään. Tuntuu ettei mulla ole mitään annettavaa kuitenkaan.

Sinänsä erikoista että yksinäisiä on niin paljon eivätkä he kohtaa. Osasyy varmasti on että jossain kohtaa sitä vaan tottuu siihen kelpaamattomuuden tunteeseen ja joko tiedostamatta tai tietoisesti luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan halua lähteä mukaan ???

Moni varmasti lähtee jos tuo oikeasti realisoituu. Miten sen sitten täältä käsin saa tehtyä..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me perustettiin joskus porukka täällä vauvalehden sivuilla, meitä oli ympäri Suomea ja nähtiin isolla porukalla milloin missäkin ja pidettiin päivittäin yhteyttä wa-ryhmässä. Se kuitenkin vähitellen kuihtui kasaan. Jokainen sai vuorollaan lapsia eikä aika enää riittänyt. Sen verran hajallaan asuttiin, ettei tuosta ryhmästä jäänyt ketään :(

Olisi hienoa löytää/ perustaa tälläinen porukka uudelleen! Ketkä lähtisi mukaan? Voitais ensin jutella niitä näitä jossain suljetussa ryhmässä ja jos synkkaa niin vaikka nähdä jossain myöhemmin?

Tuo oli ennen kuin persut pilasivat palstan. Ei kukaan normaali ihminen halua kuunnella livenäkin samaa persujen öyhötystä jota palsta on täynnä.

Epäilen kuule vahvasti että noita livenä tulee näkemään. Se huvi on juuri anonyymiydessä.

Pitkäaikainen ystävyys(30 v) lopahti mm.luottamuspulan vuoksi.Usko elinikäiseen ystävyyteen mennyt,ihmisyyteen jaksan vielä uskoa.

Menetin kaikki kaverit heti luokion päätyttyä, kun muuttivat toisiin kaupunkeihin :(

Jäin itse tuppukylään vanhempien mieliksi ja opiskelin seuraavan kolmen vuoden sisällä aikuiskoulutuksessa. Ja ei yhäkään kavereita. En jaksa odottaa, että pääsen rohkaistumaan ja muutan helvettiin täältä.

Mulla oli sellainen puolituttu ystävä mutta hän kuoli viisi vuotta sitten. Tarkoitan että pystyi nyt jotakin juttelemaan satunnaisesti. Sen jälkeen en ole oikeastaan puhunut kenenkään ns. ystävän tms. kanssa tai tutustunut kehenkään. Kumppani kuitenkin löytyy.

Olen välttelevä ihmisten suhteen. Näillä mennään.

Olen aina tuntenut ulkopuolisuutta eikä ole juuri ystäviä löytynyt. Ensin omaa osaamattomuutta ja vanhemmiten ei sitten ketään vaan kiinnosta. Joku suostuu joskus näkemään mutta sekin pitää itse järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Sanon taas tämän saman, eli: jos laitan tähän sähköpostiosoitteeni, niin laitatko viestiä ja alat ystäväkseni, vai jatkatko siitä valittamista että niitä ystäviä ei ole? Eli haluatko oikeasti ystäviä, vai haluatko vain valittaa ettei niitä ole? Tämä on oikeasti tärkeä tieto vastaamisen kannalta.

Aika ikävä kaiku tässä viestissä... Jotenkin syyllistävä ja negatiivinen. Ei herättäisi ainakaan itsessäni halua ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me perustettiin joskus porukka täällä vauvalehden sivuilla, meitä oli ympäri Suomea ja nähtiin isolla porukalla milloin missäkin ja pidettiin päivittäin yhteyttä wa-ryhmässä. Se kuitenkin vähitellen kuihtui kasaan. Jokainen sai vuorollaan lapsia eikä aika enää riittänyt. Sen verran hajallaan asuttiin, ettei tuosta ryhmästä jäänyt ketään :(

Olisi hienoa löytää/ perustaa tälläinen porukka uudelleen! Ketkä lähtisi mukaan? Voitais ensin jutella niitä näitä jossain suljetussa ryhmässä ja jos synkkaa niin vaikka nähdä jossain myöhemmin?

Tuo oli ennen kuin persut pilasivat palstan. Ei kukaan normaali ihminen halua kuunnella livenäkin samaa persujen öyhötystä jota palsta on täynnä.

Sä oot selvästikin yksi pilaajista. Ketään ei kiinnosta kuunnella mitään öyhötystä persuista.

Täällä yks.

T: M22

Tämä alkoi siitä kun huomasin, että minun pitää olla aina aloitteellinen. Lakkasin vain yhtäkkiä pitämästä yhteyttä ja nyt on ollut hiljaista monta vuotta putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä!

Nyt kun lapset on isompia olisi aikaa ystäville, kahvitteluille, terasseilla istuskeluille, mutta ei ole ketään ketä pyytäisi. Joskus pyysin jotain työkaveria, mut niillä on omat kaverit työn ulkopuolella, et vaikka töissä sujuiskin yhdessä niin vapaa-ajalla on muita kavereita.

Ruuhkavuodet vei 90% kavereista. Ystävistäkin.

Nyt vaimon lisäksi kaksi aikuisuuden kynnyksellä olevaa lasta, kymmenkunta pariskuntaa ystävinä ja silti tuntuu yksinäiseltä.

Työkavereiden kanssa ei kiinnosta tehdä edes mitään, vaan ennemmin pyhitän ajan olemassaoleville ystäville. Jotenkin uusien ystävien hommaaminen tuntuu työläältä, verrattuna helppoihin nuoruusvuosiin.

Nuoruudenajan ystäviin törmää todella harvoin missään ja ei oikein tunnu luonnolliselta uudelleensytyttää näitä suhteita, vaikka mitään negatiivista ei ole puolin ja toisin.

Ei ole ns. kavereita oikeista ystävistä puhumattakaan. Enkä edes kaipaa. Olen ilmeisesti vanha ja väsynyt.

Sukupuuttomme edetessä yksin olevia on enemmän.

Muutama kaveri löytyy mutta ei tosiystävää. Ei sellaista kelle voi milloin vaan soittaa ja jutella. Ennen niitä oli mutta ei enää. Tuntuu että miehenä on vielä vaikeampi saada uusia kavereita entä naisten kun naisilla on monilla yhteisiä harrastuksia ja lapsetkin yhdistää.

Itse olen huomannut että ainut tapa tavata uusia ihmisiä on netti ja nettideittailu. Baarissa en viihdy enkä festareilla. Edelliset kaverisuhteet muuttuneet ja hävinneet. Mistä muut yksinäiset löydätte seuraa??? Joukkueharrastuksista en ole koskaan pitänyt

Mies32

Työkavereita on muutama mutta ei ne kunnon kavereita ole. Kaverit on kiinnostunu siitä miten sulla menee ja voit jutella niille vaikeistakin asioista. Jos olisin lapsena tiennyt miten vaikeaa on aikuisena saada kavereita olisin pelannut nuoruuden ihan toisella tavalla

Mäkin aina haluaisin ystäviä ja tehdä heidän kanssa kaikkea, KUNNES arkitodellisuus iskee ja tajuaa ettei vaan jaksa. Ei riitä energia töiden ja perheen jälkeen enää mihinkään muuhun. Sitten kun on vapaa-aikaa niin haluaa vaan levätä.

Jee, kivaa tää vanheneminen.