Esimerkki: Nelihenkinen perhe: molemmat puolisot saavat työmarkkinatukea, toinen lapsi päivähoidossa ja vuokra 1000 euroa. Perhe saa toimeentulotukea. Toisen puolison työllistyminen 2 500 euron palkalla ei lisää perheen tuloja lainkaan

Mä en ymmärrä miksi suomi ei pakkotyöllistä näitä ulkomaalaisia sossun tuella eläviä. Omassa maassaan on ihan normis että mies on töissä jossain pitkälläkin. Täälä heidän ei tartte tehdä mitään ja kotiutetaan tänne pääkaupunkiseudulle. Vievät asunnot sellaisilta jotka niitä töiden takia tarvitsisivat pääkaupunkiseudulla. Voisivat hyvin asua jossain korvessa ja mikäli työpaikka löytyy pääkaupunkiseudulta niin sitten muutto. Ihan vaikka katujen ja yleisten tilojen siistimisestä vois työtä antaa tuen vastineeksi. Eipä niitä edes sinne marjatiloille voinut laittaa, ansaitsemaan rahaa

Pitää muistaa että työttömänä ei saa lomarahoja, palkallista lomaa ja tosiaan se eläke jää pieneksi.

Mies aloitti duunit vuosi sitten, keskimäärin palkka/kk netto n. 1600€. Itsellä vak.yhtiön maksamaa kuntoutusrahaa netto vajaa 900. Kolme lasta, koululaisia, eli ei päivähoitomakduja.

Vuokra n. 1000€ . Asumistukea 18€/kk.

Auto on pakko olla koska miehen työajat on sellaiset, että julkisilla ei edes pääkaupunki seudulla pääse fiksusti. Työt alkaa usein kolmen-neljän välillä aamuyöllä.

Just mies sai lomarahat ja palkallista lomaa kertynyt 3 viikkoa, ensi vuonna on jo täydet lomapäivät.

Sanoisin jotta kyllä ukon työssäkäynti on huomattavasti rahallisesti kannattavampaa kuin olla työttömänä kotona.

Itse valmistun uuteen ammattiin jouluna ja työpaikka on olemassa.

Ei todellakaan työttömänä ole kannattavampaa, ei edes jos saa myös tt-tukea.

On sellainenkin elämäntilanne ollut...

Ja jos ihan turha huudella mitään mamuista/matuista tms.

Migrin sivuilta selviää että paljonko he saa kun odottavat oleskelulupaa ja sen kun on saanut niin sos. turva on sama kuin kellä muulla tahansa.

Pairsi ihmisillä jotka lukee persu-uutisia ja öyhötyksiä....

Vierailija kirjoitti:

Tuilla elävällä 2 lapsen ja 2 aikuisen perheellä jää perusosina käteen n. 1500 euroa kuussa. Aika kovat palkat saa olla, että jää palkansaajalla tuon verran käteen, kun asuminen, sähköt, lääkkeet, kotivakuutus, lääkärikulut yms. on maksettu.

Kaikki joilla ei jää vuokran ja sähkön jälkeen käteen n. 500€ per aikuinen ja 300€ per lapsi rahaa käytettäväksi on oikeutettu saamaan erotus toimeentulotukena. Laki on kaikille sama oli tulot palkkaa tai mitä hyvänsä tuloa. Ei kaikilla ole erityisiä lääkärikuluja tai lääkekulujakaan, ne joilla on pieniä lapsia ovat yleensä vielä suht nuoria eikä perussairauksia ole vielä tullut ja lapset useimmiten on terveitä. Ja kotivakuutus on tullut mukaan korvattaviin vasta sen jälkeen kun vuokranantajat keksivät alkaa vaatia sitä pakollisena joten se lasketaan vuokraan kuuluvaksi kuten vesimaksu.

Nelihenkinen perhe, molemmat vanhemmat saa työmarkkinatukea n. 630-650€ käteen riippuen paikkakunnasta eli kuntaverosta. Lapsista saa 199€ yhteensä lapsilisää. 

Eli perustulot on yhteensä n. 1500€ ja jos siitä maksaa tonnin vuokraa, niin tottakai pitää saada muuta etuutta/tukea koska elämiseen lain mukaan pitää vuokran ja sähkön jälkeen jäädä n. 500€ per aikuinen ja 300€ per lapsi, eli tässä perheessä n. 1600€ Työmarkkinatuen lapsikorotus on onnettoman pieni. Sinkku lapseton saa työmarkkinatukea n. 500€ netto.

En ymmärrä miksi ihmiset ei tee sen verran lapsia kuin on varaa elättää itse. Myönnän suoraan, että ärsyttää ja harmittaa ne perheet, jotka elävät lapsilaumansa kanssa minun maksamilla verorahoilla. Olen tehnyt itse suuren työn, että olen päässyt tähän tilanteeseen ja olen ansainnut hyvän elämäni.

Me olimme todella köyhiä opiskelijoita, kun lapsemme syntyi. Olimme molemmat ns. epävarmalla alalla, joten työllisyys ei ollut valmistumisen jälkeen itsestäänselvyys. Päädyimme jättämään lapsiluvun yhteen, että selviäisimme taloudellisesti lapsen kasvattamisesta, vaikka palkkamme olisi pieni. Nyt 10v myöhemmin olemme tehneet molemmat töitä niska limassa ja ansainneet hyvän elintason ja yhteensä noin 10t bruttotulot/kk. Ei tämä ole tullut helpolla. Molemmat ovat joutuneet uhraamaan omaa vapaa-aikaansa ja välillä ura on laitettu parisuhteen edelle. En vaan voi ymmärtää, miksi joku ei edes halua yrittää parantaa tilannettaan. Ei ehkä se ensimmäinen työ olisi mikään huippupalkkainen, mutta aina voisi vähän kouluttautua sivussa ja pyrkiä parempaan. Onko TT-tuen varassa eläminen niin hienoa ja luksusta, ettei edes tee mieli pyrkiä parempaan?

kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset ei tee sen verran lapsia kuin on varaa elättää itse. Myönnän suoraan, että ärsyttää ja harmittaa ne perheet, jotka elävät lapsilaumansa kanssa minun maksamilla verorahoilla. Olen tehnyt itse suuren työn, että olen päässyt tähän tilanteeseen ja olen ansainnut hyvän elämäni.

Me olimme todella köyhiä opiskelijoita, kun lapsemme syntyi. Olimme molemmat ns. epävarmalla alalla, joten työllisyys ei ollut valmistumisen jälkeen itsestäänselvyys. Päädyimme jättämään lapsiluvun yhteen, että selviäisimme taloudellisesti lapsen kasvattamisesta, vaikka palkkamme olisi pieni. Nyt 10v myöhemmin olemme tehneet molemmat töitä niska limassa ja ansainneet hyvän elintason ja yhteensä noin 10t bruttotulot/kk. Ei tämä ole tullut helpolla. Molemmat ovat joutuneet uhraamaan omaa vapaa-aikaansa ja välillä ura on laitettu parisuhteen edelle. En vaan voi ymmärtää, miksi joku ei edes halua yrittää parantaa tilannettaan. Ei ehkä se ensimmäinen työ olisi mikään huippupalkkainen, mutta aina voisi vähän kouluttautua sivussa ja pyrkiä parempaan. Onko TT-tuen varassa eläminen niin hienoa ja luksusta, ettei edes tee mieli pyrkiä parempaan?

Tilanteita on niin paljon erilaisia. Jotkut joutuvat nostamaan tukia pienen palkan takia tai sairauden takia ei kykene kaikkeen työhön yms. Eipä sitä kaikille ole luotu sellasia eväitä tähän maailmaan, että kannattaisi haaveilla paremmasta. Jos ei ole älykkyyttä, kauneutta tai muuten sosiaalisuutta, niin aika heikoilla on työmarkkinoilla. Auta armias, jos olet hiemankin poikkeava. Ärsyttää ja turhauttaa lukea näitä teidän kommentteja, jotka ei osaa ajatella asioita eri kantilta ja toistella samaa kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuilla elävällä 2 lapsen ja 2 aikuisen perheellä jää perusosina käteen n. 1500 euroa kuussa. Aika kovat palkat saa olla, että jää palkansaajalla tuon verran käteen, kun asuminen, sähköt, lääkkeet, kotivakuutus, lääkärikulut yms. on maksettu.

Kaikki joilla ei jää vuokran ja sähkön jälkeen käteen n. 500€ per aikuinen ja 300€ per lapsi rahaa käytettäväksi on oikeutettu saamaan erotus toimeentulotukena. Laki on kaikille sama oli tulot palkkaa tai mitä hyvänsä tuloa. Ei kaikilla ole erityisiä lääkärikuluja tai lääkekulujakaan, ne joilla on pieniä lapsia ovat yleensä vielä suht nuoria eikä perussairauksia ole vielä tullut ja lapset useimmiten on terveitä. Ja kotivakuutus on tullut mukaan korvattaviin vasta sen jälkeen kun vuokranantajat keksivät alkaa vaatia sitä pakollisena joten se lasketaan vuokraan kuuluvaksi kuten vesimaksu.

Tässä vaan unohtuu se että pitää tukea saadakseen hävittää ensin säästöt ja sijoitukset joten eipä ole apuja monelle tästäkään. Ja ainakin joskus oli myös niin että tt-tuki esim. sähkölaskuun, perittiinkin takaisin seuraavista palkoista jos satuit pääsemään tuen myöntämisen jälkeen töihin. No kuka hitto haluaa takaisinperintää sotkemaan seuraavien kuukausien talouden, joten taas hyödytön monelle. Toivottavasti tuo menettely on jo muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset ei tee sen verran lapsia kuin on varaa elättää itse. Myönnän suoraan, että ärsyttää ja harmittaa ne perheet, jotka elävät lapsilaumansa kanssa minun maksamilla verorahoilla. Olen tehnyt itse suuren työn, että olen päässyt tähän tilanteeseen ja olen ansainnut hyvän elämäni.

Me olimme todella köyhiä opiskelijoita, kun lapsemme syntyi. Olimme molemmat ns. epävarmalla alalla, joten työllisyys ei ollut valmistumisen jälkeen itsestäänselvyys. Päädyimme jättämään lapsiluvun yhteen, että selviäisimme taloudellisesti lapsen kasvattamisesta, vaikka palkkamme olisi pieni. Nyt 10v myöhemmin olemme tehneet molemmat töitä niska limassa ja ansainneet hyvän elintason ja yhteensä noin 10t bruttotulot/kk. Ei tämä ole tullut helpolla. Molemmat ovat joutuneet uhraamaan omaa vapaa-aikaansa ja välillä ura on laitettu parisuhteen edelle. En vaan voi ymmärtää, miksi joku ei edes halua yrittää parantaa tilannettaan. Ei ehkä se ensimmäinen työ olisi mikään huippupalkkainen, mutta aina voisi vähän kouluttautua sivussa ja pyrkiä parempaan. Onko TT-tuen varassa eläminen niin hienoa ja luksusta, ettei edes tee mieli pyrkiä parempaan?

Tilanteita on niin paljon erilaisia. Jotkut joutuvat nostamaan tukia pienen palkan takia tai sairauden takia ei kykene kaikkeen työhön yms. Eipä sitä kaikille ole luotu sellasia eväitä tähän maailmaan, että kannattaisi haaveilla paremmasta. Jos ei ole älykkyyttä, kauneutta tai muuten sosiaalisuutta, niin aika heikoilla on työmarkkinoilla. Auta armias, jos olet hiemankin poikkeava. Ärsyttää ja turhauttaa lukea näitä teidän kommentteja, jotka ei osaa ajatella asioita eri kantilta ja toistella samaa kerta toisensa jälkeen.

Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos tietää, ettei pysty antamaan heille kunnollista elintasoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset ei tee sen verran lapsia kuin on varaa elättää itse. Myönnän suoraan, että ärsyttää ja harmittaa ne perheet, jotka elävät lapsilaumansa kanssa minun maksamilla verorahoilla. Olen tehnyt itse suuren työn, että olen päässyt tähän tilanteeseen ja olen ansainnut hyvän elämäni.

Me olimme todella köyhiä opiskelijoita, kun lapsemme syntyi. Olimme molemmat ns. epävarmalla alalla, joten työllisyys ei ollut valmistumisen jälkeen itsestäänselvyys. Päädyimme jättämään lapsiluvun yhteen, että selviäisimme taloudellisesti lapsen kasvattamisesta, vaikka palkkamme olisi pieni. Nyt 10v myöhemmin olemme tehneet molemmat töitä niska limassa ja ansainneet hyvän elintason ja yhteensä noin 10t bruttotulot/kk. Ei tämä ole tullut helpolla. Molemmat ovat joutuneet uhraamaan omaa vapaa-aikaansa ja välillä ura on laitettu parisuhteen edelle. En vaan voi ymmärtää, miksi joku ei edes halua yrittää parantaa tilannettaan. Ei ehkä se ensimmäinen työ olisi mikään huippupalkkainen, mutta aina voisi vähän kouluttautua sivussa ja pyrkiä parempaan. Onko TT-tuen varassa eläminen niin hienoa ja luksusta, ettei edes tee mieli pyrkiä parempaan?

Tilanteita on niin paljon erilaisia. Jotkut joutuvat nostamaan tukia pienen palkan takia tai sairauden takia ei kykene kaikkeen työhön yms. Eipä sitä kaikille ole luotu sellasia eväitä tähän maailmaan, että kannattaisi haaveilla paremmasta. Jos ei ole älykkyyttä, kauneutta tai muuten sosiaalisuutta, niin aika heikoilla on työmarkkinoilla. Auta armias, jos olet hiemankin poikkeava. Ärsyttää ja turhauttaa lukea näitä teidän kommentteja, jotka ei osaa ajatella asioita eri kantilta ja toistella samaa kerta toisensa jälkeen.

Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos tietää, ettei pysty antamaan heille kunnollista elintasoa?

Miksi niitä kommentteja pitää kirjoittaa jos ei osaa kunnollista lukutaitoa? Lainaamassasi kommentissa puhuttiin pienistä palkoista ja sairauksista, ei sanallakaan mistään lapsista.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset ei tee sen verran lapsia kuin on varaa elättää itse. Myönnän suoraan, että ärsyttää ja harmittaa ne perheet, jotka elävät lapsilaumansa kanssa minun maksamilla verorahoilla. Olen tehnyt itse suuren työn, että olen päässyt tähän tilanteeseen ja olen ansainnut hyvän elämäni.

Me olimme todella köyhiä opiskelijoita, kun lapsemme syntyi. Olimme molemmat ns. epävarmalla alalla, joten työllisyys ei ollut valmistumisen jälkeen itsestäänselvyys. Päädyimme jättämään lapsiluvun yhteen, että selviäisimme taloudellisesti lapsen kasvattamisesta, vaikka palkkamme olisi pieni. Nyt 10v myöhemmin olemme tehneet molemmat töitä niska limassa ja ansainneet hyvän elintason ja yhteensä noin 10t bruttotulot/kk. Ei tämä ole tullut helpolla. Molemmat ovat joutuneet uhraamaan omaa vapaa-aikaansa ja välillä ura on laitettu parisuhteen edelle. En vaan voi ymmärtää, miksi joku ei edes halua yrittää parantaa tilannettaan. Ei ehkä se ensimmäinen työ olisi mikään huippupalkkainen, mutta aina voisi vähän kouluttautua sivussa ja pyrkiä parempaan. Onko TT-tuen varassa eläminen niin hienoa ja luksusta, ettei edes tee mieli pyrkiä parempaan?

Tilanteita on niin paljon erilaisia. Jotkut joutuvat nostamaan tukia pienen palkan takia tai sairauden takia ei kykene kaikkeen työhön yms. Eipä sitä kaikille ole luotu sellasia eväitä tähän maailmaan, että kannattaisi haaveilla paremmasta. Jos ei ole älykkyyttä, kauneutta tai muuten sosiaalisuutta, niin aika heikoilla on työmarkkinoilla. Auta armias, jos olet hiemankin poikkeava. Ärsyttää ja turhauttaa lukea näitä teidän kommentteja, jotka ei osaa ajatella asioita eri kantilta ja toistella samaa kerta toisensa jälkeen.

Ainakaan sosiaalisten taitojen merkitystä työmarkkinoilla ei voi korostaa liikaa. Suvussani on paljon Aspergerin syndroomaa ja yhtä lukuunottamatta Asperger-sukulaiseni on älykkäitä, tunnollisia ja ahkeria ihmisiä. Moni firma saisi heistä hyviä, motivoituneita ja firmaan sitoutuneita työntekijöitä, jos vaan näkisi heidän potentiaalinsa ja antaisi heille mahdollisuuden. Suurin osa heistä on nyt aikuisena muuten melkein normaaleja, paitsi sosiaalisten taitojen osalta. Eikä tätä pidä käsittää väärin. Kukaan heistä ei ole onneton törppö, joka nolaa itsensä ja loukkaa muita päästämällä sopimattomia sammakoita suustaan. Heillä on vaikeuksia small talkissa, vitsien tajuamisessa, ryhmäkeskusteluihin osallistumisessa ja vastaavissa asioissa. Siksi töiden saaminen on tosi vaikeaa, kun suhteita ei ole eikä haastattelut suju odotusten mukaan.