Suhde joka ei etene mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suhteen pitäisi edetä mihinkään?

Kuka haluaa vaan roikkua löysässä hirressä ilman mitään tulevaisuuden turvaa? Ap:n mies kuulostaa siltä että haluaa vain elää nuoruuttaan huolettomana lopun elämänsä. Kyllä minä tuon ikäisenä haluaisin sen varmistuksen, että mies on valmis sitoutumaan minuun oikeasti. Toki meitä on moneen junaan ja se on ihan ok.

Avioliitto ei tuo muuta tulevaisuuden turvaa kuin leskeneläkkeen, jos toinen aviopuolisoista kuolee. Ja tämäkin on asia, jota todennäköisesti tullaan jossain vaiheessa muuttamaan siten, että leskeneläke poistetaan. Vai ajattelitko, että  lapset ovat tulevaisuuden turva?

Ehdottomasti suurin turva avioliitossa on lesken asumisoikeus yhteisessä asunnossa. Ja erityisen tärkeä se on ap:n tapauksessa kun asunto on miehen omistuksessa. Nyt jos mies kuolee, puoliso joutuu lähtemään asunnosta jota hän on pitänyt kotinaan vuosien ajan.

Lapseton ihminen voi testamentata omaisuutensa ihan kenelle haluaa, vaikka sille avopuolisolleen. Eipä joudu avoleski lähtemään kodistaan yhtään minnekään. 

Enpä tunne yhtään avoparia joka olisi tehnyt testamentin toistensa hyväksi. 

Ai no kiitos tiedosta. Sittenhän niitä ei ole.

Näinkö siinä luki? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suhteen pitäisi edetä mihinkään?

Kuka haluaa vaan roikkua löysässä hirressä ilman mitään tulevaisuuden turvaa? Ap:n mies kuulostaa siltä että haluaa vain elää nuoruuttaan huolettomana lopun elämänsä. Kyllä minä tuon ikäisenä haluaisin sen varmistuksen, että mies on valmis sitoutumaan minuun oikeasti. Toki meitä on moneen junaan ja se on ihan ok.

Avioliitto ei tuo muuta tulevaisuuden turvaa kuin leskeneläkkeen, jos toinen aviopuolisoista kuolee. Ja tämäkin on asia, jota todennäköisesti tullaan jossain vaiheessa muuttamaan siten, että leskeneläke poistetaan. Vai ajattelitko, että  lapset ovat tulevaisuuden turva?

Ehdottomasti suurin turva avioliitossa on lesken asumisoikeus yhteisessä asunnossa. Ja erityisen tärkeä se on ap:n tapauksessa kun asunto on miehen omistuksessa. Nyt jos mies kuolee, puoliso joutuu lähtemään asunnosta jota hän on pitänyt kotinaan vuosien ajan.

Lapseton ihminen voi testamentata omaisuutensa ihan kenelle haluaa, vaikka sille avopuolisolleen. Eipä joudu avoleski lähtemään kodistaan yhtään minnekään. 

Enpä tunne yhtään avoparia joka olisi tehnyt testamentin toistensa hyväksi. 

No jos tuo lesken asumisoikeus on ainoa syy mennä naimisiin, niin miksi ei tekisi? Ei tarvitse mennä naimisiin.

Asumisongelman voi ratkaista myös niin, että myös toinen puolisoista ostaa asunnon. Laittaa sen vaikka vuokralle, jos asutaan toisen omistamassa asunnossa. Jos sitten toinen kuolee, toisella on kuitenkin omistamansa asunto. 

Kyllähän sitä voi vetää viisaudenhampaatkin perseenkautta, mutta helpompi olisi mennä vain naimisiin, ja vetää viisaudenhampaat suun kautta. Kukin toki tyylillään, jos haluaa oikein vaikeuttaa asioita niin vapaa maahan tämä on ;)

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ap:n avomiehelle naimisiinmeno olisi just sitä viisaudenhampaiden vetämistä perseen kautta. 

Voi muru. Sinun olisi pitänyt lähteä jo neljä vuotta sitten ja varmaan tiedät sen itsekin.

Kokemuksella voin sanoa, että Sitten joskus -miehet eivät tule missään vaiheessa etenemään (sinun kanssasi). Sitten kun löytää miehen joka haluaa olla sinun kanssasi ja haluaa lapsia sinun kanssasi, hän etenee ihan ilman kyselemisiä tai "jankuttamista". Näin kävi minulle, eksän kanssa odottelin 5 vuotta, nykyisen kanssa oltiin vuoden sisällä ostettu talo ja menty kihloihin. Nyt kolmen vuoden päästä naimisissa ja raskaana.

Hyvä uutinen on, että vielä ehtii hyvin löytää paremman.

Vierailija kirjoitti:

Voi muru. Sinun olisi pitänyt lähteä jo neljä vuotta sitten ja varmaan tiedät sen itsekin.

Kokemuksella voin sanoa, että Sitten joskus -miehet eivät tule missään vaiheessa etenemään (sinun kanssasi). Sitten kun löytää miehen joka haluaa olla sinun kanssasi ja haluaa lapsia sinun kanssasi, hän etenee ihan ilman kyselemisiä tai "jankuttamista". Näin kävi minulle, eksän kanssa odottelin 5 vuotta, nykyisen kanssa oltiin vuoden sisällä ostettu talo ja menty kihloihin. Nyt kolmen vuoden päästä naimisissa ja raskaana.

Hyvä uutinen on, että vielä ehtii hyvin löytää paremman.

Alkuhuuman tarkoitus on saada pulla uuniin. Vielä nykyisinkin se 3 vuotta saattaa riittää.

Todella yleistä että nainen koko sen hetkisen elämänsä on odottanut lisääntymistä ennen kuin se tapahtuu.

Sitten kun lapsi aikuistuu niin elämältä putoaa pohja.

Toivottavasti nyt on kasvamassa vihdoin sukupolvi jonka elämässä on sisältöä ilman lisääntymistä.

En ymmärrä. Lapsiasia on sen verran iso asia, että itse olisin jo ottanut sen uudestaan puheeksi. En myöskään odottelisi kosintaa vaan olisin kertonut avokilleni, että haluaisin meidän menevän naimisiin ja perustellut miksi avioliitto on minulle tärkeää.

Miksi et ota vastuuta omasta tulevaisuudestasi? Jos te olette avoliittoon mennessänne sopineet, että elätte kaksin, ei lapsia, ja mitä nyt olettekin silloin sopineet, niin tottakai se, joka alkaa haluta jotain muuta on velvollinen sen myös ottamaan puheeksi.

Tiedän pariskunnan jossa samanlainen tilanne. Mikään ei edennyt. Mitään ei voinut suunnitella. Avovaimo otti ja lähti. Löysi uuden puolison, osti omakotitalon ja teki lapsen. Kyllä jos ollaan yhdessä niin täytyy olla samanlaiset päämäärät. Nosta kissa pöydälle ja keskustelkaa tulevaisuuden haaveistanne. Jos ne täysin erilaiset niin lähde.

Tiiän miten epäreilulta tuntuu kun toinen ei voi vastata suoraan vaan kiertelee ja kaartelee ja luottaa siihen että sinä laitat oman elämäsi pauselle vuosiksi, ilman mitään varmuutta siitä tapahtuuko se "sitten joskus" koskaan. Yleensä ei tapahdu.

Itselläni ainakin lapset olivat kynnyskysymys ja oli erittäin ahdistavaa elää "päivä kerrallaan"mentaliteetilla, kun mitään ei voinut etukäteen suunnitella. Vaihtamalla parani, uusi mies myös suunnittelee eikä tee tyhjiä lupauksia kuten ex.

Minullakin mies halusi lapsia "sitten joskus". Kaksi vuotta tämän jälkeen hän sitten ehdotti ehkäisyn lopettamista. Joten ei joskus-miehet ihan toivottomia ole.

Tsiisus