Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko etävanhempi kieltää lapsen muuton ulkomaille?
02.07.2020 |
Tilanne on siis sellainen nyt, että olemme miehen kanssa asuneet 3 vuotta saman katon alla ja miehellä on edellisestä liitostaan nyt 6 vuotta täyttävä tytär. Tyttö on joka toinen viikonloppu äidillään ja muulloin meillä. Äitinsä on pitkäaikaisesti masentunut ja tuo kahden yön vierailu tosiaan vie häneltä kaikki voimat. Elää Kelan tuilla ja todennäköisesti ei ikinä kuntoudu enää työkykyiseksi, on niin pahasti masentunut.
Työni olisi viemässä minua nyt ulkomaille, tarkemmin sanottuna Moskovaan. Mies totta kai haluaa muuttaa mukana ja hänen työkuvionsa on järjestettävissä, kun muutamme. Luonnollisesti haluaisimme tytön mukaamme, mutta ilmeisesti äidilleen tämä ei käy. Otimme asian esille tänään, kun näimme lyhyesti ja äiti antoi ymmärtää, että ei toivo lapsen muuttavan ulkomaille.
Onko siis mahdollista, että pystyisimme muuttamaan ulkomaille, vaikka tytön äiti sitä vastustaakin? Varsinkin, kun emme kauhean kauas muuta... Olen kuitenkin ollut tytölle enemmän äiti, kuin biologinen äitinsä koskaan ja hänen äitinsä ei varmaankaan edes pystyisi täyspäiväisesti pitämään hänestä huolta. Minulla ja miehelläni taas on hyväpalkkaiset ammatit ja olen mm. ostanut tytölle ponin. Jos tyttö jäisi Suomeen ja mieheni kanssa muuttaisimme sinne Moskovaan niin poni luonnollisesti lähtisi mukaan, samoin kuin tytölle rakkaat kissat. Onko näillä asioilla mitään merkitystä? Jos tyttö jäisi Suomeen äitinsä kanssa, hänen elintasonsa tippuisi roimasti ja hän menettäisi itselleen rakkaita lemmikkejä.
Kommentit (47)
Jos on yksinhuoltajuus niin ei tarvitse toisen vanhemman lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiallinen juttu. Poni ja kissat meni vähän yli. Voisitte vielä neuvotella muutosta ja lapsen vierailuista etällä tai mies hakea yksinhuoltajuutta?
Vierailija kirjoitti:
No ei se nyt niin "tottakai" ole, että mies haluaa muuttaa mukana.
Kuinka kauan sinä siellä Moskovassa olisit töissä?
Olen siis alunperin ollut Moskovassa töissä ja olen siellä asunut vuosien ajan. Tulin Suomeen alunperin parin vuoden mittaiselle työpätkälle, mutta tavattua nykyisen mieheni jäin pidemmäksi aikaa. Nyt ei kuitenkaan enää voi paluuta pitkittää ja tosiaan pysyvästi olisimme jäämässä sinne.
Ja mies on itse sanonut, että haluaa tulla mukaan.
AP hyvä. Tämä palsta ei ole paikka, jossa päätetään, saako puolisosi lapsi muuttaa teidän kanssanne Moskovaan vai ei.
Lähtökohtaisesti, silloin kun vanhemmilla on yhteishuoltajuus, jo matkustusasiakirjan saamiseen tarvitaan molempien huoltajien suostumus. En tiedä tehdäänkö tässä ikinä, milloinkaan poikkeuksia. Jos tehdään, sen päättää asiasta päättävä viranomainen tapauskohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se nyt niin "tottakai" ole, että mies haluaa muuttaa mukana.
Kuinka kauan sinä siellä Moskovassa olisit töissä?
Olen siis alunperin ollut Moskovassa töissä ja olen siellä asunut vuosien ajan. Tulin Suomeen alunperin parin vuoden mittaiselle työpätkälle, mutta tavattua nykyisen mieheni jäin pidemmäksi aikaa. Nyt ei kuitenkaan enää voi paluuta pitkittää ja tosiaan pysyvästi olisimme jäämässä sinne.
Ja mies on itse sanonut, että haluaa tulla mukaan.
Pitäisikö sinun etsiä uusi työpaikka Suomesta?
Julmaa ensin omia toisen lapsi itselleen, ja sitten vielä yrittää viedä lapsi toiseen maahan.
Se masentunut äiti varmaan pystyykin matkustamaan joka toinen vklp Venäjälle ja takaisin.
Tuskin se +5v lapsikaan haluaa muuttaa vieraaseen maahan, jonka kieltä ei oletettavasti puhu. Kaikki kaverit ja sukulaiset, sekä oma äiti jää taakse.
Tuskin lapsi arvostaa materiaa ja elintasoa noiden yläpuolelle, ellette ole sitten hänestä sellaista kasvattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan voi kieltää. Ja hyvä niin.
Niin, että vaihtoehto on jäädä kotosuomeen masentuneen äidin kanssa, jolta jo nyt tapaaminen joka toinen viikonloppu vie voimat.
Ette ole itse kokeneet tai edes tavanneet vaikeasti masentunutta ihmistä.
No. tyttö itsenäistyisi kovasti, kun huolehtisi itsensä eskariin/kouluun ja oppisi samalla kantamaan vastuun masentuneen vanhempansa pärjäämisestä.
Mikähän ääni olisi palstan kellossa, jos kysymyksessä olisi vaikeasti masentunut isä?
No eipä omasta lapsesta vieraannuttaminen masennusta ainakaan helpota. Tai no, tehän olette tehneet niin jo. Jos olisitte fiksuja, lapsi ei missään vaiheessa olisi saanut kutsua sinua äidiksi. Sitä kun et ole.
Ja miksi ei? Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, olen ollut tytölle äiti enemmän kuin hänen biologinen äitinsä on ikinä ollut. Mieheni ja tytön äiti erosivat, kun tyttö oli puolivuotias ja siitä asti äiti on nähnyt tyttöään sen kaksi viikonloppua kuussa. Olen itse tullut kuvioihin, kun tyttö oli vuoden vanha. Minä olen ollut viimeiset vuodet hyvin läsnä tytön arjessa eikä mielestäni siinä ole mitään väärää, että tyttö kutsuu minua äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan voi kieltää. Ja hyvä niin.
Niin, että vaihtoehto on jäädä kotosuomeen masentuneen äidin kanssa, jolta jo nyt tapaaminen joka toinen viikonloppu vie voimat.
Ette ole itse kokeneet tai edes tavanneet vaikeasti masentunutta ihmistä.
No. tyttö itsenäistyisi kovasti, kun huolehtisi itsensä eskariin/kouluun ja oppisi samalla kantamaan vastuun masentuneen vanhempansa pärjäämisestä.
Mikähän ääni olisi palstan kellossa, jos kysymyksessä olisi vaikeasti masentunut isä?
No eipä omasta lapsesta vieraannuttaminen masennusta ainakaan helpota. Tai no, tehän olette tehneet niin jo. Jos olisitte fiksuja, lapsi ei missään vaiheessa olisi saanut kutsua sinua äidiksi. Sitä kun et ole.
Äskeisenä kommentoijana sanoisin vain, että minulla on kokemusta ja näkemystä siitä, miten hyvin vaikeasti masentunut ihminen, joka hädin tuskin jaksaa huolehtia itsestään, sopii pienen lapsen huoltajaksi. -Tuonkaltaisessa tilanteessa lapsesta tulee se perheen aikuinen ja voitte laskea, miten kauan kestää kun lasu seurauksineen pamahtaa, jahka päiväkodille / koululle valkenee kodin ilottomat olosuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP hyvä. Tämä palsta ei ole paikka, jossa päätetään, saako puolisosi lapsi muuttaa teidän kanssanne Moskovaan vai ei.
Lähtökohtaisesti, silloin kun vanhemmilla on yhteishuoltajuus, jo matkustusasiakirjan saamiseen tarvitaan molempien huoltajien suostumus. En tiedä tehdäänkö tässä ikinä, milloinkaan poikkeuksia. Jos tehdään, sen päättää asiasta päättävä viranomainen tapauskohtaisesti.
Passi voidaan myöntää ilman toisen vanhemman lupaa jos ulkomaille meno koskee lyhyttä lomamatkaa. Mutta muutto toiseen maahan...juu ei, ei taida passia herua millään keinoin.
Jos olet ostanut ponin, niin tietenkin voitte muuttaa.
Mikäli haluatte työskennellä esimerkiksi Aasiassa, niin suosittelen hevosen hankkimista lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me kauas muuteta, Moskovaan vaan ja ponikin lähtee mukaan. Oook...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se nyt niin "tottakai" ole, että mies haluaa muuttaa mukana.
Kuinka kauan sinä siellä Moskovassa olisit töissä?
Olen siis alunperin ollut Moskovassa töissä ja olen siellä asunut vuosien ajan. Tulin Suomeen alunperin parin vuoden mittaiselle työpätkälle, mutta tavattua nykyisen mieheni jäin pidemmäksi aikaa. Nyt ei kuitenkaan enää voi paluuta pitkittää ja tosiaan pysyvästi olisimme jäämässä sinne.
Ja mies on itse sanonut, että haluaa tulla mukaan.
Pitäisikö sinun etsiä uusi työpaikka Suomesta?
Julmaa ensin omia toisen lapsi itselleen, ja sitten vielä yrittää viedä lapsi toiseen maahan.
Se masentunut äiti varmaan pystyykin matkustamaan joka toinen vklp Venäjälle ja takaisin.Tuskin se +5v lapsikaan haluaa muuttaa vieraaseen maahan, jonka kieltä ei oletettavasti puhu. Kaikki kaverit ja sukulaiset, sekä oma äiti jää taakse.
Tuskin lapsi arvostaa materiaa ja elintasoa noiden yläpuolelle, ellette ole sitten hänestä sellaista kasvattanut.
Tyttö puhuu jonkin verran venäjää, olen puoliksi venäläinen ja puhunut hänelle venäjää, jotta pystyy keskustelemaan isäni kanssa, joka ei suomea puhu. Joten aivan täysin vieraaseen ei olla edes tyttöä heittämässä. Ja enkä ole ominut lasta millään tavalla mielestäni. Omasta mielestäni mitä enemmän lapsella on välittäviä aikuisia niin sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsi jäisi muuten äidilleen? Lapsi jää isälleen Suomeen, sinä ponisi kanssa Moskavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Että ihan Moskovaan.
Ja oikein ponikin mukaan
Varman myös uima-allas pihalla, kuten Hyacintin siskolla.
Samalta kuulostaa.
Toinen Hyacintin sisko vaikuttaa perheenä olevan vähän esikuva lapsen äidille....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi jäisi muuten äidilleen? Lapsi jää isälleen Suomeen, sinä ponisi kanssa Moskavaan.
Isä muuttaa mukanani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se nyt niin "tottakai" ole, että mies haluaa muuttaa mukana.
Kuinka kauan sinä siellä Moskovassa olisit töissä?
Olen siis alunperin ollut Moskovassa töissä ja olen siellä asunut vuosien ajan. Tulin Suomeen alunperin parin vuoden mittaiselle työpätkälle, mutta tavattua nykyisen mieheni jäin pidemmäksi aikaa. Nyt ei kuitenkaan enää voi paluuta pitkittää ja tosiaan pysyvästi olisimme jäämässä sinne.
Ja mies on itse sanonut, että haluaa tulla mukaan.
Pitäisikö sinun etsiä uusi työpaikka Suomesta?
Julmaa ensin omia toisen lapsi itselleen, ja sitten vielä yrittää viedä lapsi toiseen maahan.
Se masentunut äiti varmaan pystyykin matkustamaan joka toinen vklp Venäjälle ja takaisin.Tuskin se +5v lapsikaan haluaa muuttaa vieraaseen maahan, jonka kieltä ei oletettavasti puhu. Kaikki kaverit ja sukulaiset, sekä oma äiti jää taakse.
Tuskin lapsi arvostaa materiaa ja elintasoa noiden yläpuolelle, ellette ole sitten hänestä sellaista kasvattanut.
Lapsi *arvostaa* sitä, että hänestä pitävät huolta turvalliset kivat aikuiset, eikä hänen tarvitse kantaa vastuuta sairaasta aikuisesta - mikä on siis vaihtoehto, jos hän jäisi äidille. Joka tosiasiallisesti on hylännyt hänet puolivuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan voi kieltää. Ja hyvä niin.
Niin, että vaihtoehto on jäädä kotosuomeen masentuneen äidin kanssa, jolta jo nyt tapaaminen joka toinen viikonloppu vie voimat.
Ette ole itse kokeneet tai edes tavanneet vaikeasti masentunutta ihmistä.
No. tyttö itsenäistyisi kovasti, kun huolehtisi itsensä eskariin/kouluun ja oppisi samalla kantamaan vastuun masentuneen vanhempansa pärjäämisestä.
Mikähän ääni olisi palstan kellossa, jos kysymyksessä olisi vaikeasti masentunut isä?
No eipä omasta lapsesta vieraannuttaminen masennusta ainakaan helpota. Tai no, tehän olette tehneet niin jo. Jos olisitte fiksuja, lapsi ei missään vaiheessa olisi saanut kutsua sinua äidiksi. Sitä kun et ole.
Äskeisenä kommentoijana sanoisin vain, että minulla on kokemusta ja näkemystä siitä, miten hyvin vaikeasti masentunut ihminen, joka hädin tuskin jaksaa huolehtia itsestään, sopii pienen lapsen huoltajaksi. -Tuonkaltaisessa tilanteessa lapsesta tulee se perheen aikuinen ja voitte laskea, miten kauan kestää kun lasu seurauksineen pamahtaa, jahka päiväkodille / koululle valkenee kodin ilottomat olosuhteet.
Ei se lapsen vieraannuttaminen äidistä ole mikään masennusta parantava asia. Isän tehtävä on huolehtia siitä, että äiti ja lapsi tapaavat säännöllisesti, olivatpa ne päivävierailuja tai pari yötä per kuukausi. Tämä on jo lapsenkin etu. Ap ei nyt ajattele muuta kuin omaa napaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan voi kieltää. Ja hyvä niin.
Niin, että vaihtoehto on jäädä kotosuomeen masentuneen äidin kanssa, jolta jo nyt tapaaminen joka toinen viikonloppu vie voimat.
Ette ole itse kokeneet tai edes tavanneet vaikeasti masentunutta ihmistä.
No. tyttö itsenäistyisi kovasti, kun huolehtisi itsensä eskariin/kouluun ja oppisi samalla kantamaan vastuun masentuneen vanhempansa pärjäämisestä.
Mikähän ääni olisi palstan kellossa, jos kysymyksessä olisi vaikeasti masentunut isä?
No eipä omasta lapsesta vieraannuttaminen masennusta ainakaan helpota. Tai no, tehän olette tehneet niin jo. Jos olisitte fiksuja, lapsi ei missään vaiheessa olisi saanut kutsua sinua äidiksi. Sitä kun et ole.
Äskeisenä kommentoijana sanoisin vain, että minulla on kokemusta ja näkemystä siitä, miten hyvin vaikeasti masentunut ihminen, joka hädin tuskin jaksaa huolehtia itsestään, sopii pienen lapsen huoltajaksi. -Tuonkaltaisessa tilanteessa lapsesta tulee se perheen aikuinen ja voitte laskea, miten kauan kestää kun lasu seurauksineen pamahtaa, jahka päiväkodille / koululle valkenee kodin ilottomat olosuhteet.
Ei se lapsen vieraannuttaminen äidistä ole mikään masennusta parantava asia. Isän tehtävä on huolehtia siitä, että äiti ja lapsi tapaavat säännöllisesti, olivatpa ne päivävierailuja tai pari yötä per kuukausi. Tämä on jo lapsenkin etu. Ap ei nyt ajattele muuta kuin omaa napaansa.
En tietenkään ole ammattilainen, mutta tämä äiti on ollut nyt masentunut pahasti noin viisi vuotta, joten en osaa sanoa, että tuleeko äiti ikinä enää paranemaan. Äiti on myös ihan itse valinnut nähdä lasta muutaman kerran kk, joten mielestäni on hieman epäreilua syyttää minua ja miestäni vieraannuttamisesta.
Jos lapsen masentunut etä-äiti ei anna lapselle lupaa muuttaa, niin voiko silloin lapsen isäkään oikeasti lähteä Moskovaan? Hänhän jättäisi silloin tämän lapsen masentuneen, arjesta huolehtimaan kykenemättömän etäisen äidin vastuulle? Voisiko mies tehdä lapselle niin? Joo, vihaan näitä "mutta kyllä omat lapset ovat tärkeintä elämässäni ja aina ykkösinä - ja silti menen sinne minne 'en viitti sanoa mikä' osoittaa" -juttuja ja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi jäisi muuten äidilleen? Lapsi jää isälleen Suomeen, sinä ponisi kanssa Moskavaan.
Isä muuttaa mukanani.
Muuttaako jos lapsen äiti kieltää lapsen muuttamisen?
Alue: Aihe vapaa
No eipä omasta lapsesta vieraannuttaminen masennusta ainakaan helpota. Tai no, tehän olette tehneet niin jo. Jos olisitte fiksuja, lapsi ei missään vaiheessa olisi saanut kutsua sinua äidiksi. Sitä kun et ole.