Lue keskustelun säännöt.
Treffipettys!
02.07.2020 |
En tarkoita pettyneeni ihmiseen jonka kanssa kävin treffeillä. Vaan siihen ettei ollut kipinää. Olen käynyt monta kertaa treffeillä ja aina sama tulos. Onko mussa jotain vikaa? Karkoitanko jotenkin ihmiset tai enkä osaa olla jotenkin kyllin avoin niin että jotain voisi syntyä? Eihän se tietysti ole vain minusta kiinni mutta mietin pilaanko itse aina jutun jotenkin tiedostamattanikin? Olenko jotenkin niin lukossa etten pysty olemaan rennompi tai osoittamaan olevani kiinnostunut. Tai että olen valmis suhteeseen.
Miksi jotkut löytävät kumppanin käytyään hetken treffeillä? Nämä ovat yleensä naisia ja minä mies. On kuitenkin ikisinkkunaisia jotka roikkuvat vuodesta toiseen treffipalveluissa. Mietin onko heissä ja minussa joku yhdistävä tekijä. En nyt tarkoita olla liian vaativa ettei kukaan kelpaa. Vaan onko joku mielen lukko joka estää suhteeseen pääsyn. Sanotaan nyt vielä etten ole tapaillut fittness kissoja vaan ikäisiäni parikymppisiä naisia.
Olen kyllä jo epätoivoinen ja pelkään eniten yksin jäämistä luppuiäkseni. Sinkkuus ei ole mulle enää mitään vapautta vaan siitä on tullut vastentahtoisen yksinolon vankila. On ollut sitä jo vuosia.En näytä epätoivoani vaikka se varmaan jonkun verran näkyykin läpi. Tämä kuulostaa ja varmaan onkin itsesäälissä rypemistä. Mutta mua ei lämmitä tippaakaan tyhjät puheet. Eikä harrastukset tai työ voi täyttää tätä tarvetta.
Kommentit (31)
Sama juttu. Ens kuussa tulee 40vuotta täyteen ja 7vuotta ollu sinkkuna.
Treffeillä olen kyllä käyny kymmeniä kertoja mutta yhtään en ole tavannu toista kertaa. Ei jotenki vaan kiinosta. monesti kaikki on niinsanotusti paperilla ihan täydellisesti mutta tapaamisen jälkeen tuntuu aina että eiköhän se ollu siinä.
En ole masentunu eikä mitään muutakaan vaan elelen ihan normaalia elämää ja kaikilla elämänalueilla menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Ens kuussa tulee 40vuotta täyteen ja 7vuotta ollu sinkkuna.
Treffeillä olen kyllä käyny kymmeniä kertoja mutta yhtään en ole tavannu toista kertaa. Ei jotenki vaan kiinosta. monesti kaikki on niinsanotusti paperilla ihan täydellisesti mutta tapaamisen jälkeen tuntuu aina että eiköhän se ollu siinä.
En ole masentunut eikä mitään muutakaan vaan elelen ihan normaalia elämää ja kaikilla elämänalueilla menee hyvin.
Sama juttu. Netissä jutellessa kaikki tuntuu hyvältä mutta treffien jälkeen tyhjä olo. Olen töissä ja on harrastuksiakin muttei se auta tyhjyyden tunteeseen. Parisuhdetta pilkataan usein ja korostetaan huonoja puolia. Mutta moni ei ole maistanut mitä on elää yksin kun ei halua olla enää sinkku. Jos joskus löydän jonkun jonka kanssa aloittaa suhde. Ainakin osaan arvostaa sitä. Eihän toinen voi tehdä toista onnelliseksi mutta vaikea sitä onnea on yksin ollessakin välillä löytää.
Kemia on niin harvinaista.... itse oon 45 v nainen ja käynyt elämässäni varmaan sadoilla deiteillä. Kokemusta miehistä on. Kemiaa - todellista - on ollut ehkä maksimissaan noin viiden-kuuden, korkeintaan kymmenen kanssa. Sitä voi swaipata Tinderissäkin helposti satoja profiileja eikä yksikään nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Kemia on niin harvinaista.... itse oon 45 v nainen ja käynyt elämässäni varmaan sadoilla deiteillä. Kokemusta miehistä on. Kemiaa - todellista - on ollut ehkä maksimissaan noin viiden-kuuden, korkeintaan kymmenen kanssa. Sitä voi swaipata Tinderissäkin helposti satoja profiileja eikä yksikään nappaa.
Mä olen käynyt kymmenillä. Ihan sattuman todennäköisyyden mukaankin näistä määristä pitäisi löytyä kumppani. Oli nainen tai mies.
Olen miettinyt itse miksi olen ihastunut pari kertaa tosissaan. Juteltiin jotain pari tuntia ja olin jotenkin vapautunut rento. Naisekin elekieli joka kertoi kiinnostuksesta teki loput. Mun teoria on että mielessä on joku lukko joka estää ihastumasta. En tiedä mistä se johtuu. Varmaa sotoutumis kammoa ja vaikeutta luottaa.
Mä en usko kemiaa voitavan päätellä kuvasta. En mä tuntenut kipinää niihin muutamaan naiseen kuin vasta treffeillä.
Oletko koskaan ollut parisuhteessa ap? Mknlä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko rikkonut sun pair bonding mekanismin aivoista?
Onko treffit netin kautta? Minullakin nettitreffeiltä kokemus, et vaikka mies ois ns. paperilla ja kuvissakin hyvä, ei kemiaa vaan ole! Kemiaa ei pysty testaa kuin livenä! Hassu ero, et jos vaikka pienessä hiprakassa kokee baarissa et joku mies on kiinnostava, on se kemia olemassa myös livenä. Kannattaisiko yrittää IRL tutustua naisiin? Deittaattko AP naisia, joilla jo lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko treffit netin kautta? Minullakin nettitreffeiltä kokemus, et vaikka mies ois ns. paperilla ja kuvissakin hyvä, ei kemiaa vaan ole! Kemiaa ei pysty testaa kuin livenä! Hassu ero, et jos vaikka pienessä hiprakassa kokee baarissa et joku mies on kiinnostava, on se kemia olemassa myös livenä. Kannattaisiko yrittää IRL tutustua naisiin? Deittaattko AP naisia, joilla jo lapsia?
Perjaatteessa voisin mutta näillä on usein lapsiluku täynnä. En halua tuhlata aikaa naisen kanssa joka ei ole varma että haluaa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Ens kuussa tulee 40vuotta täyteen ja 7vuotta ollu sinkkuna.
Treffeillä olen kyllä käyny kymmeniä kertoja mutta yhtään en ole tavannu toista kertaa. Ei jotenki vaan kiinosta. monesti kaikki on niinsanotusti paperilla ihan täydellisesti mutta tapaamisen jälkeen tuntuu aina että eiköhän se ollu siinä.
En ole masentunu eikä mitään muutakaan vaan elelen ihan normaalia elämää ja kaikilla elämänalueilla menee hyvin.
No mutta sehän on hyvä, kertoo siitä että sinulla on elämä ja mieli tasapainossa. Et tarvitse kumppania pönkittämään iteäsi, vaan tuomaan lisämaustetta elämään. Silloin se on terveellä pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia on niin harvinaista.... itse oon 45 v nainen ja käynyt elämässäni varmaan sadoilla deiteillä. Kokemusta miehistä on. Kemiaa - todellista - on ollut ehkä maksimissaan noin viiden-kuuden, korkeintaan kymmenen kanssa. Sitä voi swaipata Tinderissäkin helposti satoja profiileja eikä yksikään nappaa.
Mä olen käynyt kymmenillä. Ihan sattuman todennäköisyyden mukaankin näistä määristä pitäisi löytyä kumppani. Oli nainen tai mies.
Olen miettinyt itse miksi olen ihastunut pari kertaa tosissaan. Juteltiin jotain pari tuntia ja olin jotenkin vapautunut rento. Naisekin elekieli joka kertoi kiinnostuksesta teki loput. Mun teoria on että mielessä on joku lukko joka estää ihastumasta. En tiedä mistä se johtuu. Varmaa sotoutumis kammoa ja vaikeutta luottaa.
Mä en usko kemiaa voitavan päätellä kuvasta. En mä tuntenut kipinää niihin muutamaan naiseen kuin vasta treffeillä.
Juu, kuva kertoo vain sen että onko omaan silmään kivannäköinen, että sen puolesta ok. Kemia pitää selvittää livenä.
Voihan siinäkin olla jotain perää, että Tinderissä pyörivillä ihmisillä on itsessäänkin jotain sellaista, joka ei helpota pariutumista. Loogisinta on että ne helpoimmat ihmiset poimitaan helpoiten pois pyörimästä.
Mutta enemmän varmaan on kyse siitä, että se vaan ei ole ihan helppoa törmätä ihmiseen, jonka kanssa ihan oikeasti on edellytyksiä syvempiin asioihin ja sitten vielä että kumpikin kokee sen sillä tavalla hyvin nopeasti.
Tuon ihastumisen suhteen olen itse sitä koulukuntaa, että tiedän kyllä jo ensimmäisillä treffeillä että onko siinä minun puolestani mitään tulevaisuutta. Minullekin kumppanin löytäminen on ollut aina kiven takana, mutta kun se on osunut kohdalle niin salamarakkauttahan se on sitten ollut. Jos naisen tutnemukset vaikuttavat epävarmoilta, niin sitten on joskus käyty useammat treffit mutta ei se yleensä siitä muutu ellei naisellakin heti salamat lyö. Kyllä se kemia vaan on sellainen tekijä.