Lue keskustelun säännöt.
Treffipettys!
02.07.2020 |
En tarkoita pettyneeni ihmiseen jonka kanssa kävin treffeillä. Vaan siihen ettei ollut kipinää. Olen käynyt monta kertaa treffeillä ja aina sama tulos. Onko mussa jotain vikaa? Karkoitanko jotenkin ihmiset tai enkä osaa olla jotenkin kyllin avoin niin että jotain voisi syntyä? Eihän se tietysti ole vain minusta kiinni mutta mietin pilaanko itse aina jutun jotenkin tiedostamattanikin? Olenko jotenkin niin lukossa etten pysty olemaan rennompi tai osoittamaan olevani kiinnostunut. Tai että olen valmis suhteeseen.
Miksi jotkut löytävät kumppanin käytyään hetken treffeillä? Nämä ovat yleensä naisia ja minä mies. On kuitenkin ikisinkkunaisia jotka roikkuvat vuodesta toiseen treffipalveluissa. Mietin onko heissä ja minussa joku yhdistävä tekijä. En nyt tarkoita olla liian vaativa ettei kukaan kelpaa. Vaan onko joku mielen lukko joka estää suhteeseen pääsyn. Sanotaan nyt vielä etten ole tapaillut fittness kissoja vaan ikäisiäni parikymppisiä naisia.
Olen kyllä jo epätoivoinen ja pelkään eniten yksin jäämistä luppuiäkseni. Sinkkuus ei ole mulle enää mitään vapautta vaan siitä on tullut vastentahtoisen yksinolon vankila. On ollut sitä jo vuosia.En näytä epätoivoani vaikka se varmaan jonkun verran näkyykin läpi. Tämä kuulostaa ja varmaan onkin itsesäälissä rypemistä. Mutta mua ei lämmitä tippaakaan tyhjät puheet. Eikä harrastukset tai työ voi täyttää tätä tarvetta.
Kommentit (31)
Olet jo selvästikin luovattanut ja olet valmiiksi pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä kuuluu louhia eikä miettiä
Jos et koe kemiaa niin koetko toisen kuitenkin mielenkiintoiseksi?
Nimittäin jos ekojen treffien perusteella pitäisi tehdä päätös mitä mieltä toisesta on, niin olisin varmaan ikisinkku.
Kun ekan kerran tapasin mieheni, ei meidän välillä ollut kemiaa, tai minä en sitä ainakaan kokenut, mutta koin mieheni mielenkiintoiseksi ja halusin tietää hänestä enemmän, mitä enemmän opin tuntemaan sitä enemmän hänestä pidin, sitä vahvempi yhteys & kemia syntyi meidän välille.
Vierailija kirjoitti:
Jos et koe kemiaa niin koetko toisen kuitenkin mielenkiintoiseksi?
Eri, mutta samoja kokemuksia. En ole kokenut suurinta osaa treffikumppaneistani mitenkään kiinnostaviksi. Yhdessä voinut olla ihan ok, mutta juttelu ollut vain sellaista persoonatonta ajantappoa. Ei mitään väliä onko keskustelukumppani vastakkaista sukupuolta tai mitään. Samanlaista juttelua kuin vaikka työkaverin tai sukulaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et koe kemiaa niin koetko toisen kuitenkin mielenkiintoiseksi?
Nimittäin jos ekojen treffien perusteella pitäisi tehdä päätös mitä mieltä toisesta on, niin olisin varmaan ikisinkku.
Kun ekan kerran tapasin mieheni, ei meidän välillä ollut kemiaa, tai minä en sitä ainakaan kokenut, mutta koin mieheni mielenkiintoiseksi ja halusin tietää hänestä enemmän, mitä enemmän opin tuntemaan sitä enemmän hänestä pidin, sitä vahvempi yhteys & kemia syntyi meidän välille.
En tietysti itsekään ole tuntenut kiinnostusta tai kemiaa kaikkiin naisiin mutta silloinkin kun nainen on vaikuttanut edes vähän kiinnostuneelta ja itsekin olen tuntenut pientä kipunointia. Toisia treffejä ei ole kuitenkaan koskaan tullut. Jotenkin en jaksa enää uskoa rakastumiseen ensikohtaamisella. Musta tuntuu kun treffeillä kävijät kohtaavat potentiaalisen kumppanin niin keksitään tietoisesti ja alitajuisesti syitä miksi toinen ei kelpaisi. Mutta eihän joka suhteessa täydellistä ole kuin omassa mielikuvituksessi ja mielikuvituksesi täydellinen kumppanikin muuttuu mielen liikkeidesi mukaan.
Mä olen ruvennut uskomaan että todellisessa elämässä se kuuluisa kyllin hyvä on oikea valinta. En tarkoita ketä vain vaan että valitsee oikean ihmisen sen kuvitelmiensa unelma kumppanin sijaan jota ei ole olemassakaan. Ainahan epäilyä on. Eräs ortodoksi pappikin kertoi haastattelussa miettineensä edellisenä yönä ennen häitään onko hän tekemässä virheen.
Vierailija kirjoitti:
Olet jo selvästikin luovattanut ja olet valmiiksi pettynyt.
Kun koet tarpeeksi monta pettymystä on itsepetosta väittää ettei se vaikuta. En ole luovuttanut mutta entistä epätoivoisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monenko naisen kanssa olet ollut treffeillä?
Parikymppinen puhuu vuosista... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun täytyy ehkä vain jaksaa jatkaa ja mahdollisesti tapailla myös itseäsi vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et koe kemiaa niin koetko toisen kuitenkin mielenkiintoiseksi?
Nimittäin jos ekojen treffien perusteella pitäisi tehdä päätös mitä mieltä toisesta on, niin olisin varmaan ikisinkku.
Kun ekan kerran tapasin mieheni, ei meidän välillä ollut kemiaa, tai minä en sitä ainakaan kokenut, mutta koin mieheni mielenkiintoiseksi ja halusin tietää hänestä enemmän, mitä enemmän opin tuntemaan sitä enemmän hänestä pidin, sitä vahvempi yhteys & kemia syntyi meidän välille.En tietysti itsekään ole tuntenut kiinnostusta tai kemiaa kaikkiin naisiin mutta silloinkin kun nainen on vaikuttanut edes vähän kiinnostuneelta ja itsekin olen tuntenut pientä kipunointia. Toisia treffejä ei ole kuitenkaan koskaan tullut. Jotenkin en jaksa enää uskoa rakastumiseen ensikohtaamisella. Musta tuntuu kun treffeillä kävijät kohtaavat potentiaalisen kumppanin niin keksitään tietoisesti ja alitajuisesti syitä miksi toinen ei kelpaisi. Mutta eihän joka suhteessa täydellistä ole kuin omassa mielikuvituksessi ja mielikuvituksesi täydellinen kumppanikin muuttuu mielen liikkeidesi mukaan.
Mä olen ruvennut uskomaan että todellisessa elämässä se kuuluisa kyllin hyvä on oikea valinta. En tarkoita ketä vain vaan että valitsee oikean ihmisen sen kuvitelmiensa unelma kumppanin sijaan jota ei ole olemassakaan. Ainahan epäilyä on. Eräs ortodoksi pappikin kertoi haastattelussa miettineensä edellisenä yönä ennen häitään onko hän tekemässä virheen.
No eivät tosiaankaan kaikki salamarakastu niin että sydämenkuvat vain lentelevät. Kyllä itselleni riittää hyvin alkuun se että sen toisen kanssa on mukava je helppo olla. Siitä sitten katsotaan että miten asiat kehittyvät ja niiltä pohjilta kehittyvät usein myös romanttiseen suuntaan.
Tunnistan myös hyvin tuon mitä sanoit eli että helposti alkaa tiedostamattaankin etsimään toisesta huonoja puolia vaikka niitä ei oikeastaan olisikaan. Se on tapa josta joutuuu kyllä usein ihan tietoisesti oppimaan pois. Itse esimerkiksi ihan tietoisesti päätin että annan ihmisille aina mahdollisuuden enkä heti tyrmää jos ei ole valtavia tunteita. Ja sillä löysin sitten miehen joka todella kolahti, mutta ehkä vasta reilun kuukauden tapailun jälkeen. Silloin vasta tajusin miten mahtavan tyypin olin tavannut. Onneksi en heivannut häntä elämästäni sitä ennen vaikka monesti piti ihan pidätellä ettei olisi taas lähtenyt turhaan kelaamaan sitä miten "ei tästä kuitenkaan mitään tule".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin noista "ikisinkuista" (naisista), oma kohtaisen kokemuksen perusteella yksi yhdistävä tekijä kaikilla on ollut. He eivät ymmärrä mitä parisuhde on, elävät samanlaista menevää elämää kuin sinkkuna. Eivät ilmoittele tekemisiä jne.
On "hauska" seurata ex tyttöystävää joka on melkein "ikisinkku", ei saa pidettyä miestä kuin max vuoden. Ja itsekin erosin hänestä vuodessa.. Hän on kaunis ja mukava nainen eikä sinäänsä mitään vikaa paitsi ei huomioi kumppania, ei ilmoita omia menoja jne. Itse kun olen ollut sinkkuna kaksivuotta kun ei ole löytynyt kumppania, exällä on jo kolmas suhde kariutunut ja taas etsii uutta.
Liian suuret odotukset, kun pettyy.
Ja aina odotetaan toiselta jotain ihmellisyyksiä, harvemmin ajatellaan millainen itse on, ja miten itse vaikuttaa treffien sujumiseen.
On liikaa katseletu sarjoja ja elokuvia joissa suuri ihastuminen syttyy välittömästi kun treffikumppanin näkee.
Odotetaan jotain ihmeellistä ja suurta nielevää tunnetta ensimmäisillä treffeillä.
Mutta tapaamisessa nähdäänkin vain toisen puolen kaikki huonoimmat puolet, eikä mitään niistä puolista, joiden takia treffeille yleensä lähti.
Jotain kiinnostavaahan toisessa täytyi olla, kun suostui treffeille, lähti häntä tapaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret odotukset, kun pettyy.
Ja aina odotetaan toiselta jotain ihmellisyyksiä, harvemmin ajatellaan millainen itse on, ja miten itse vaikuttaa treffien sujumiseen.
On liikaa katseletu sarjoja ja elokuvia joissa suuri ihastuminen syttyy välittömästi kun treffikumppanin näkee.
Odotetaan jotain ihmeellistä ja suurta nielevää tunnetta ensimmäisillä treffeillä.
Mutta tapaamisessa nähdäänkin vain toisen puolen kaikki huonoimmat puolet, eikä mitään niistä puolista, joiden takia treffeille yleensä lähti.
Jotain kiinnostavaahan toisessa täytyi olla, kun suostui treffeille, lähti häntä tapaamaan.
Ensitreffeillä on mahdollista ihastua, ihan ilman että pohtii omaa käytöstä ja omaa panosta tai mitään muutakaan. Joskus se vain toimii ensi hetkestä. Jos ei toimi, turha yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppinen puhuu vuosista... :D
Nyt automaattikirjoitus tehnyt omiaan tai sitten kirjoitin muuta mitä ajattelin:D
Mun oli tarkoitus sanoa etten katsele parikymppisiä vaan IKÄISIÄNI 40V korvilla olevia naisia. Korostan vielä en halua isoa ikäeroa kun ikä on jonakin päivänä muutakin kuin numeroita.
AP
Ensitreillä on tietenkin mahdollista ihastua, mutta onko se ihastuminen molemminpuolista, onkin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Ensitreillä on tietenkin mahdollista ihastua, mutta onko se ihastuminen molemminpuolista, onkin eri asia.
Miten niin? Ei se omiin tunteisiin vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppinen puhuu vuosista... :D
Kun olisin vielä edes 30v...enkä 40v:D AP Muilla on jo perhe tässä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Ensitreillä on tietenkin mahdollista ihastua, mutta onko se ihastuminen molemminpuolista, onkin eri asia.
Tiedän, se aika katkera pettymys kun olit ihastunut ja uskoit toisenkin olleen. Pari kertaa olen kokenut tämän. Ehdit jo elätellä toivoa etsinnän loppumisesta. Sitä tarttuu toivonpilkahdukseenkin. Ei siinä voi kuin katsoa eteenpäin. Kun tulee torjutuksi tarpeeksi usein siinä miettii onko itsessä jotain vikaa. Sitten jotkut naiset kirjoittelevat käyneensä nopeassa tahdissa treffeillä 5-10 miehen kanssa ja löytäneen sen oikean.
Hyvä, ettet ota ketä vain vaan siksi, että olis joku. Vai pitäskö sun kokeilla?