Lue keskustelun säännöt.
Mitä voitaisiin tehdä sille, että lääkärit joutuisivat enemmän vastuuseen diagnosoidessaan somaattisia vaivoja psykologisiksi?
01.07.2020 |
Itselleni näin on käynyt kaksi kertaa (borrelioosi ja lupus), veljelleni kerran (aivoinfarkti), ystävälläni kerran (äärimmäisen vaikea allerginen reaktio), äidilläni kerran (pysyvä hermovamma)....
Ihan vain tästä lähipiiristä tulkitsen, että meitä on varmaan aivan kamala määrä, ja lääkärit luistelee näistä kyllä ihan ruusuntuoksuisina ulos. Jotenkin voisin sympatiseerata vaikeaa työtä, mutta ainakin itselleni asiaan on liittynyt myös todella epäasiallinen kohtelu, ihan suomeksi sanottuna v**tuilu.
Kun olet todella sairas ja joudut etsimään oikeutusta oireillesi, on se todella rankka kokemus. Oikeutuskaan ei vielä takaa että saat hoitoa, koska vasta oikeutuksen jälkeen sinua tutkitaan. Ja jos ekassa tutkimuksessa ei mitään löydy, joudut hakemaan joka kerta uudelleen oikeutuksen oireillesi.
Minusta tälle pitäisi tehdä jotain.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi näin. 20-vuotiaana 6 vuotta sitten hakeuduin lääkäriin outojen oireiden takia: rintakipuja, hengitysvaikeuksia, veriysköksiä ja nenäkipu. Diagnoosina oli, että olen psykoottinen ja erillään realiteeteista oireideni kanssa. Tapahtui Peijaksen sairaalassa.
Nyt 26-vuotiaana sain reumadiagnoosin: polykondriitti, eli rustotulehdus.
Tämä kokemus oli minulle tosi traumatisoiva, ja olen vielä nuori ihminen.
Ehkä sitä pitäs vaan jatkaa sitkeästi käymistä lääkärillä kun somaattinen tauti löytyy, että "mites tää mun psykoottisuus"? Mitäköhän sanoisivat.
Minulle diagnosoitiin n. 27 vuotiaana Alzheimerin tauti,nuoruusiän dementia, kun menin mehiläisen volle Vuokko Salosen pakeille. Todellisuudessa kärsin perheväkivallan/ viranomaisten toiminnan aikaansaamasta PTSDstä, ja vauva-ajan kuormituksesta. Huvittavinta on,että tämä samainen lääkäri kirjoitti minun olevan täysin ajokortti Kemppinen vain noin kahta kuukautta aiemmin. Vaadin selvitystä Mehiläisen johdosta Jarmo Karpakalta sekä Salosen esimieheltä- he kieltäytyivät keskustelemassa kanssani/ tapaamista minua ja lakkasivat vastaamasta yhteydenottoihini,mutta lokitietojen mukaan kävivät ahkerasti kuitenkin tutkimassa potilastietojani. Asia tulee vielä jatkokäsittelyyn,mutta että Alzheimer..juu-u. Tehkää niitä kanteluita,ihmiset!
korj..ajokortti kelpoinen..uskomatonta,mitä tämä tekstinsyöttö ehdottelee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni kävi niin että paniikkihäiriödiagnoosin vuoksi minua ei otettu vakavasti, kun kerroin fyysisistä oireistani. Tuputettiin mielialalääkkeitä ja vähän naureskeltiin että ei noin nuorella mitään vakavaa ole.
Samana iltana makasin leikkauspöydällä.
Mitään ei voida tehdä. Pitää vain odottaa, että suurien ikäluokkien psykopaatit jäävät eläkkeelle.
Järkyttäviä kohtaloita, eikä edes anteeksipyyntöjä saa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tässäpä ketjussa yksi syy, miksi edelleen olen ylpeästi feministi.
Lääkärit vähättelevät naisten, varsinkin nuorten naisten, oireita. Joidenkin asenteet tuntuvat jääneen sille ajalle, kun hysteria oli käytännössä ainoa naisten tauti ja sitä hoidettiin orgasmeilla... (ja en nyt väitä, ettei miehet joutuis ikinä kokemaan vähättelyä lääkärissä)
Tilannetta pahentaa se, että lähes kaikki lääketieteelliset tutkimukset tehdään niin, että mies on "oletuspotilas". Ei oteta huomioon naisten erilaista fysiologiaa tarpeeksi hyvin, minkä takia kaikki lääkkeetkään ei esim. vaikuta naisiin samalla tavalla.
Ja kuinka moni vieläkään tietää, että naisten sydänkohtausoireet voi poiketa huomattavasti miesten oireista?
Pistää vihaksi. Tämä on ihan oikea tasa-arvo-ongelma, joka tappaa naisia.
Voimia kaikille teille, jotka tällaista joudutte kokemaan.
Laihduta ja stressaa/ahdistu vähemmän niin kyllä oireet häviää.
t. lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laihduta ja stressaa/ahdistu vähemmän niin kyllä oireet häviää.
t. lääkäri
Mulla alkoi vakava oireilu kun liikuin ahkerasti, pelasin harrastelijasarjassa nopeatempoista peliä ja pyöräilin kymmeniä kilometrejä sekä kävin salilla viikottain. Syy oli tietenkin sitten lääkärin mielestä kaikki edellinen. No vähensin liikuntaa ja noin 5-6 kk aikana sitä vaan käskettiin laittamaan ihan nolliin. Nolliin sitten meni ja tila vain huononi. Lopulta menin ihan romuksi, ja välillä oltiin sitten sitä mieltä että EN LIIKU TARPEEKSI :D
Ms-tauti löytyi ja sitten olinkin siitä toipumassa ihan rapakunnossa...
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: jos luulet, että et voi joutua tällaiseen tilanteeseen, olet valitettavasti todennäköisesti väärässä. Minulla oli oireita, josta ympärilläni olevat ihmiset olivat aivan järkyttyneitä ja sanoin vain, että ei hätää, lääkärit kyllä tietää, kyllä tämä selviää ja järjestyy. Se oli juuri ennen ensimmäistä "oletko varma ettei tämä ole vain päässäsi" -keskustelua.
Lääkärit pitäisi pakottaa sanomaan totuus eli, emme tiedä mikä sinua vaivaa koska lääketiede ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: jos luulet, että et voi joutua tällaiseen tilanteeseen, olet valitettavasti todennäköisesti väärässä. Minulla oli oireita, josta ympärilläni olevat ihmiset olivat aivan järkyttyneitä ja sanoin vain, että ei hätää, lääkärit kyllä tietää, kyllä tämä selviää ja järjestyy. Se oli juuri ennen ensimmäistä "oletko varma ettei tämä ole vain päässäsi" -keskustelua.
Lääkärit pitäisi pakottaa sanomaan totuus eli, emme tiedä mikä sinua vaivaa koska lääketiede ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi.
No tästä ei usein ole kyse vaan tutkimusten pihtaamisesta kun ei oteta oireita vakavasti.
Itsellä tuo ongelma on ilmennyt lähinnä perusterveydenhuollossa/työterveydessä. Ensin taistelet kuukausia saadaksesi lähetteen eteenpäin, kun yleislääkärin mielestä erikoissairaanhoidossa ei hoideta minunlaisia tapauksia. Sitten olet erikoislääkärillä tai makaat siellä erikoissairaanhoidossa leikkuupöydällä ja sinulta kysellään, miksi et ole tullut aiemmin. Miksiköhän?
Ja näin pienituloisena monisairaana ei ole varaa aina mennä yksityiselle erikoislääkärille. Eivätkä hekään kaikki ole päteviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuo ongelma on ilmennyt lähinnä perusterveydenhuollossa/työterveydessä. Ensin taistelet kuukausia saadaksesi lähetteen eteenpäin, kun yleislääkärin mielestä erikoissairaanhoidossa ei hoideta minunlaisia tapauksia. Sitten olet erikoislääkärillä tai makaat siellä erikoissairaanhoidossa leikkuupöydällä ja sinulta kysellään, miksi et ole tullut aiemmin. Miksiköhän?
Ja näin pienituloisena monisairaana ei ole varaa aina mennä yksityiselle erikoislääkärille. Eivätkä hekään kaikki ole päteviä.
Jep. Minulla todettiin maaliskuussa ihan selvä jo kohtalaiseksi edennyt munuaisten vajaatoiminta ja nyt heinäkuussa lopulta olen menossa lisätutkimuksiin.. ei ole kuulemma mitenkään ollut aikoja tätä ennen.. labroja otettu kk välein ja koko ajan huononee toiminta. Minkäs teet.
No minun "psykoottisella" kaverillani todettiin menieren tauti JA BORRELIOOSI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri väitti miestäni juopoksi, oikeasti miehellä oli puhjennut Parkinsonin tauti. 33-vuotiaana. Kun diagnoosi lopulta löytyi, tämä miestäni ensin "hoitanut" lääkäri huomasi äkillisesti unohtaneensa rahapussinsa kun päädyimme sairaalan kahviossa samaan jonoon.
Jos oma tietämys ei riitä, niin lääkärin pitäisi ahkerasti konsultoida kollegojen kanssa ja ohjata erityisasiantuntijalle. Hyvä esimerkki on esim. TV:n Sandra Lee, joka etsii itse sopivan lääkärin hoitamaan vaivan eli ei jätä hommaa roikkumaan ilmaan. Nuo moniammatilliset ryhmät ovat myös suositeltavia. Silloin ei ehkä myöskään tule näitä mielenterveysmutuiluja niin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi näin. 20-vuotiaana 6 vuotta sitten hakeuduin lääkäriin outojen oireiden takia: rintakipuja, hengitysvaikeuksia, veriysköksiä ja nenäkipu. Diagnoosina oli, että olen psykoottinen ja erillään realiteeteista oireideni kanssa. Tapahtui Peijaksen sairaalassa.
Nyt 26-vuotiaana sain reumadiagnoosin: polykondriitti, eli rustotulehdus.
Tämä kokemus oli minulle tosi traumatisoiva, ja olen vielä nuori ihminen.
Olen todella pahoillani puolestasi. Tiedän niin täsmälleen mistä puhut. Se, että niiden tahojen, joiden pitäisi sinua auttaa, kääntää sulle selkänsä, tekee pahaa jälkeä ihmisessä. Tai just pahempi, siitä että sulle väitetään asioiden olevan sun päässä tulee ikään kuin manipulaatiota. Koska loppujen lopuksi kaikkea voidaan alkaa väittää sun päässä olevaksi. Ajattele, jos pomo aamulla ovella sanoo, että et ole täällä töissä, kuvittelet kaiken. Jos kukaan ei auta tai puutu, niin mitä voit sanoa? Suuttua? No sitten olet vielä aggressiivinen JA hullu.
Olet täysin tämän päättömän väitteen armoilla etkä voi puolustaa itseäsi mitenkään.
Kiitos sinulle, kun osasit niin terävästi sanoittaa tämän ongelman. Luulen, että se on se sama, miksi lastensuojelua niin vihataan ja pelätään: he saattavat keksiä sinulle diagnoosin, esim. 'rajaton' ja sitä vastaan puolustautuessaan joko todistaa hulluutensa, on aggressivinen tai sairaudentunnoton. Ja panoksena on, että he saattavat pahimmillaan viedä lapset tähän nojaten. Siinä on hyvin yksin. Ihan niinkuin näissäkin tarinoissa lääkärin pakeilla.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri väitti miestäni juopoksi, oikeasti miehellä oli puhjennut Parkinsonin tauti. 33-vuotiaana. Kun diagnoosi lopulta löytyi, tämä miestäni ensin "hoitanut" lääkäri huomasi äkillisesti unohtaneensa rahapussinsa kun päädyimme sairaalan kahviossa samaan jonoon.
Aivan hirveää. Oudot, vahvat oireet erityiselle nuorelle ja terveelle kyllä säikäyttävät ja tuntuvat. Ja sitten on vastassa epäilijöiden armeija, kun vakavaan vaivaan kaivattaisiin syy ja apua. Toivottavasti miehesi on saanut voimaa uskoa huomiseen.
Minulle diagnosoitiin n. 27 vuotiaana Alzheimerin tauti,nuoruusiän dementia, kun menin mehiläisen volle Vuokko Salosen pakeille. Todellisuudessa kärsin perheväkivallan/ viranomaisten toiminnan aikaansaamasta PTSDstä, ja vauva-ajan kuormituksesta. Huvittavinta on,että tämä samainen lääkäri kirjoitti minun olevan täysin ajokortti Kemppinen vain noin kahta kuukautta aiemmin. Vaadin selvitystä Mehiläisen johdosta Jarmo Karpakalta sekä Salosen esimieheltä- he kieltäytyivät keskustelemassa kanssani/ tapaamista minua ja lakkasivat vastaamasta yhteydenottoihini,mutta lokitietojen mukaan kävivät ahkerasti kuitenkin tutkimassa potilastietojani. Asia tulee vielä jatkokäsittelyyn,mutta että Alzheimer..juu-u. Tehkää niitä kanteluita,ihmiset!