Lue keskustelun säännöt.
Mitä voitaisiin tehdä sille, että lääkärit joutuisivat enemmän vastuuseen diagnosoidessaan somaattisia vaivoja psykologisiksi?
01.07.2020 |
Itselleni näin on käynyt kaksi kertaa (borrelioosi ja lupus), veljelleni kerran (aivoinfarkti), ystävälläni kerran (äärimmäisen vaikea allerginen reaktio), äidilläni kerran (pysyvä hermovamma)....
Ihan vain tästä lähipiiristä tulkitsen, että meitä on varmaan aivan kamala määrä, ja lääkärit luistelee näistä kyllä ihan ruusuntuoksuisina ulos. Jotenkin voisin sympatiseerata vaikeaa työtä, mutta ainakin itselleni asiaan on liittynyt myös todella epäasiallinen kohtelu, ihan suomeksi sanottuna v**tuilu.
Kun olet todella sairas ja joudut etsimään oikeutusta oireillesi, on se todella rankka kokemus. Oikeutuskaan ei vielä takaa että saat hoitoa, koska vasta oikeutuksen jälkeen sinua tutkitaan. Ja jos ekassa tutkimuksessa ei mitään löydy, joudut hakemaan joka kerta uudelleen oikeutuksen oireillesi.
Minusta tälle pitäisi tehdä jotain.
Kommentit (58)
Onhan näitä lähes kaikilla perheeni jäsenillä. Aina on masennus ja psyykkisiä ongelmia. Kummasti kaikki on parantuneet kun vaiva on leikattu. Ensiksi vaan pitää vuosia vängätä lääkäreiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi näin. 20-vuotiaana 6 vuotta sitten hakeuduin lääkäriin outojen oireiden takia: rintakipuja, hengitysvaikeuksia, veriysköksiä ja nenäkipu. Diagnoosina oli, että olen psykoottinen ja erillään realiteeteista oireideni kanssa. Tapahtui Peijaksen sairaalassa.
Nyt 26-vuotiaana sain reumadiagnoosin: polykondriitti, eli rustotulehdus.
Tämä kokemus oli minulle tosi traumatisoiva, ja olen vielä nuori ihminen.
Ehkä sitä pitäs vaan jatkaa sitkeästi käymistä lääkärillä kun somaattinen tauti löytyy, että "mites tää mun psykoottisuus"? Mitäköhän sanoisivat.
Itseäni kaduttaa kun en tajunnut valittaa. Olin liian helpottunut syyn löytymisestä, lähes heti tepsineestä lääkityksestä. Valo tuli pimeyteen, menin sitä kohti. Myöhemmin (vuosi tms) aloin oireilla ahdistuksena jne. tuota kohtelua ja kokemusta. Kyllä se järkyttää ihmisen perusturvallisuuden tunnetta pahasti kun ei apua saa.
Hyvä kysymys!
Ensimmäiseksi kannattaa etsiä yksityis lääkäreistä sopivaa erikoislääkäriä, ja toivoa että löytää jonkun tarpeeksi fiksun. Onneksi löysin mainion gynen Mehiläisestä. Tälle fiksulle mies gynelleni ❤
N-77 kirjoitti:
Hyvä kysymys!
Ensimmäiseksi kannattaa etsiä yksityis lääkäreistä sopivaa erikoislääkäriä, ja toivoa että löytää jonkun tarpeeksi fiksun. Onneksi löysin mainion gynen Mehiläisestä. Tälle fiksulle mies gynelleni ❤
Minun kohdallani ei auttanut... koska toki kerroin kaikki tutkimukset, jotka oli jo tehty, ja silloin kollegiaalinen lääkäri tajuaa, että ei voi kavereitaan saattaa noloon asemaan. Sain saman "onkohan tää vaan sun päässä" keskustelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N-77 kirjoitti:
Hyvä kysymys!
Ensimmäiseksi kannattaa etsiä yksityis lääkäreistä sopivaa erikoislääkäriä, ja toivoa että löytää jonkun tarpeeksi fiksun. Onneksi löysin mainion gynen Mehiläisestä. Tälle fiksulle mies gynelleni ❤
Minun kohdallani ei auttanut... koska toki kerroin kaikki tutkimukset, jotka oli jo tehty, ja silloin kollegiaalinen lääkäri tajuaa, että ei voi kavereitaan saattaa noloon asemaan. Sain saman "onkohan tää vaan sun päässä" keskustelun.
Kokeile toista yksityislääkäriä. Minäkin jouduin kokeilemaan, ja vasta muutaman lääkärin jälkeen onnisti! Älä luovuta. Ikinä.
N-77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N-77 kirjoitti:
Hyvä kysymys!
Ensimmäiseksi kannattaa etsiä yksityis lääkäreistä sopivaa erikoislääkäriä, ja toivoa että löytää jonkun tarpeeksi fiksun. Onneksi löysin mainion gynen Mehiläisestä. Tälle fiksulle mies gynelleni ❤
Minun kohdallani ei auttanut... koska toki kerroin kaikki tutkimukset, jotka oli jo tehty, ja silloin kollegiaalinen lääkäri tajuaa, että ei voi kavereitaan saattaa noloon asemaan. Sain saman "onkohan tää vaan sun päässä" keskustelun.
Kokeile toista yksityislääkäriä. Minäkin jouduin kokeilemaan, ja vasta muutaman lääkärin jälkeen onnisti! Älä luovuta. Ikinä.
Pitäisi varmaan. Pelko sitä nöyryytystä kohtaan kasvaa samassa suhteessa kun rahat vähenee. Kiitos tsempistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N-77 kirjoitti:
Hyvä kysymys!
Ensimmäiseksi kannattaa etsiä yksityis lääkäreistä sopivaa erikoislääkäriä, ja toivoa että löytää jonkun tarpeeksi fiksun. Onneksi löysin mainion gynen Mehiläisestä. Tälle fiksulle mies gynelleni ❤
Minun kohdallani ei auttanut... koska toki kerroin kaikki tutkimukset, jotka oli jo tehty, ja silloin kollegiaalinen lääkäri tajuaa, että ei voi kavereitaan saattaa noloon asemaan. Sain saman "onkohan tää vaan sun päässä" keskustelun.
Lääkäreille ei ole tärkeintä löytää oikeaa diagnoosia ja määrätä toimivaa hoitoa vaan juuri tuo kollegiaalinen perseen nuolenta ja pokkurointi. Suomessa jää potilaat hoitamatta kun sosiopaateilla on omat piirileikit tärkeimpinä mielessä.
Psykologinen ei ole somaattisen vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli parantumaton verisyöpä, jota ehdotin työterveyslääkärille viisi kertaa. Hänen mielestään olin väärässä. Pääsin juttelemaan psykiatrin kanssa, joka totesi, että olen fyysisesti sairas, mutta täyspäinen. Syöpädiagnoosi selvisi myöhemmin.
Psyykkisesti sairaita on paljon - oikeastaan valtavasti, joten kyseinen sairaus on helppo ratkaisu, kun oikea diagnoosi on epäselvä.
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain lyödä tarpeeksi monelta lääkäriltä hampaat kurkkuun niin kyllä se muuttuu, kun tarpeeksi monelta lääkäriltä menee työkyky.
Haluat vahvistaa arvion psyykkisestä sairaudesta?
Jokainen ihminen tekee virheitä. Myös lääkärit tekevät virheitä.
t. syöpädiagnoosin saanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla diagnosoitiin työtapaturma mielen kepposiksi :D olin ihan suu auki että mitä hittoa mutta niin me nuoret naiset kuulemma tehdään. Kuvitellaan kivut tai vähintäänkin liioitellaan niitä rajusti.
Eniten ärsyttää kun en pistänyt ollenkaan vastaan vaan häivyin huoneesta. Rannetta vihloo edelleen monen vuoden jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli parantumaton verisyöpä, jota ehdotin työterveyslääkärille viisi kertaa. Hänen mielestään olin väärässä. Pääsin juttelemaan psykiatrin kanssa, joka totesi, että olen fyysisesti sairas, mutta täyspäinen. Syöpädiagnoosi selvisi myöhemmin.
Psyykkisesti sairaita on paljon - oikeastaan valtavasti, joten kyseinen sairaus on helppo ratkaisu, kun oikea diagnoosi on epäselvä.
Valititko asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli parantumaton verisyöpä, jota ehdotin työterveyslääkärille viisi kertaa. Hänen mielestään olin väärässä. Pääsin juttelemaan psykiatrin kanssa, joka totesi, että olen fyysisesti sairas, mutta täyspäinen. Syöpädiagnoosi selvisi myöhemmin.
Psyykkisesti sairaita on paljon - oikeastaan valtavasti, joten kyseinen sairaus on helppo ratkaisu, kun oikea diagnoosi on epäselvä.
Valititko asiasta?
Valitin. Ei korvausta.
Olin onnekas ja paranin allogeenisella kantasolusiirrolla. Sisarukseni luuytimen kantasoluja siirrettiin minulle ja paranin.
Pitää tehdä kirjallinen muistutus JA potilasvahinkoilmoitus.
Oletteko te, jotka kerrotte kokemuksistanne oireiden vähättelystä ja ' nuppivikaiseksi' solvaamisesta,koskaan tilanneet potilasasiakirjojanne? Siis aivan syntymästä jne lähtien. Suosittelisin lämpimästi niin tekemään,kaikki mitä kirjataan ei nimittäin todellakaan näy omakannasta,eikä kaikki mitä kirjataan,ole totuus. Erityisesti,jos olet edes kerran elämässäsi avannut psykiatrian pkln oven, kannattaa ne tiedot tilata,sillä siellä saattaa lukea aivan mitä tahansa ja mahdolliset virheelliset tiedot saattavat johtaa juurikin siihen,että ette tule saamaan asianmukaista kohtelua ja tarvitsemaan ne hoitoa silloin kun sitä tarvitsette. Ja vielä, tilatkaahan myös ne lokitiedot, ette kenties tiedäkkään miten sairaalloisen uteliasta porukkaa terveydenhuollossa työskentelee, pitäen mielessä,että lokitietoja on myös mahdollista väärentää ja tätä tapahtuu enemmän,kuin ihmiset käsittävät. Tehkää kanteluita,valituksia ja rikosilmoituksia,nämä puoskarit on saatava edesvastuuseen.
Mä en uskalla käydä enää melkein ikinä lääkärissä. Jos historiassa vielä mielenterveysongelmia niin ei koskaan oteta vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli parantumaton verisyöpä, jota ehdotin työterveyslääkärille viisi kertaa. Hänen mielestään olin väärässä. Pääsin juttelemaan psykiatrin kanssa, joka totesi, että olen fyysisesti sairas, mutta täyspäinen. Syöpädiagnoosi selvisi myöhemmin.
Psyykkisesti sairaita on paljon - oikeastaan valtavasti, joten kyseinen sairaus on helppo ratkaisu, kun oikea diagnoosi on epäselvä.
Valititko asiasta?
Valitin. Ei korvausta.
Olin onnekas ja paranin allogeenisella kantasolusiirrolla. Sisarukseni luuytimen kantasoluja siirrettiin minulle ja paranin.
Ei tarvitse kertoa jos et halua, mutta osaatko sanoa miksi asia ei edennyt? Mä olen miettinyt kun mun epikriisit on muuttuneet aika hassuiksi sen jälkeen, kun alkoi tuntua että lääkärit ei usko mua. Esim. sormien turpoaminen saattaa olla ilmaistu "kokee sormensa epämukaviksi" tai vaikka "sormissa heiluu astialla" (eli järjetöntä tajunnanvirtaa/kirjoitusvirheitä). Nämä olennaisten oireiden epikriisikirjaukset saattaa kyllä helposti päästää lääkärin pälkähästä. Vastaanotolla saatetaan kyllä ihan tutkia että juu turvoksissa on...
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, jotka kerrotte kokemuksistanne oireiden vähättelystä ja ' nuppivikaiseksi' solvaamisesta,koskaan tilanneet potilasasiakirjojanne? Siis aivan syntymästä jne lähtien. Suosittelisin lämpimästi niin tekemään,kaikki mitä kirjataan ei nimittäin todellakaan näy omakannasta,eikä kaikki mitä kirjataan,ole totuus. Erityisesti,jos olet edes kerran elämässäsi avannut psykiatrian pkln oven, kannattaa ne tiedot tilata,sillä siellä saattaa lukea aivan mitä tahansa ja mahdolliset virheelliset tiedot saattavat johtaa juurikin siihen,että ette tule saamaan asianmukaista kohtelua ja tarvitsemaan ne hoitoa silloin kun sitä tarvitsette. Ja vielä, tilatkaahan myös ne lokitiedot, ette kenties tiedäkkään miten sairaalloisen uteliasta porukkaa terveydenhuollossa työskentelee, pitäen mielessä,että lokitietoja on myös mahdollista väärentää ja tätä tapahtuu enemmän,kuin ihmiset käsittävät. Tehkää kanteluita,valituksia ja rikosilmoituksia,nämä puoskarit on saatava edesvastuuseen.
Mitä muuta siis voi löytyä, kuin se mitä omakannassa on? Ja mistä niitä pitäisi tilata?
Tuttua. Suurin rikos on olla huolissaan voinnistaan. Mitenkään ei saa vaan vihjatakkaan, että se ettei jaksa aamulla kävellä postilaatikolle ja kusee verta voisi olla jotenkin mieltä painavaa, koska sitten se on ihan suhteetonta hysteriaa ja syy.