Onko uskoontulo ja hulluksi tuleminen yksi ja sama?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:57"]

On varmaan, mutta mä oon kuulemma demoni, niin mun mielipiteellä tuskin on väliä.

[/quote]

tässä siis kiteytyy tämä asia täydellisesti, eli kovin vahva usko tarkoittaa hulluutta nykyaikana, vaikkei aina olekkaan ollut niin. kyllähän tuollaiset paholaisen karkoittajanaiset ovat ihan puhtaasti mielisairaita, oliko se siellä kallion kirkossa jokunen aika sitten.

no, tuollainen riviuskovainen, joka ei edes käy kirkossa, tuskin on sairas, se usko on vain sellainen turvaverkko hänelle. kyllä olen aikanaan tuntenut kiihkouskovaisia joille normaali elämä oli vaikeaa, kun lähes kaikki oli syntiä, ostin jäden yhdelle uskis kaverille, laittoi sen maahan ja sanoi että on syntiä ottaa se vastaan, dig dog

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:51"]

Onko uskoon tulo sitten juuri kristinuskoon tuloa? Aika suppea näkökanta teillä.

Minä koen tulleeni uskoon siinä mielin, että tajusin joku vuosi sitten, että kuoleman jälkeen on jotain. Uskon siihen, että jotain siellä on. Mutta en voi sanoa, että mitä siellä on, koska en ole nähnyt sitä.

Kai minä sitten palstamammojen mielestä olen hullu. Ainoa hyväksytty ajatus täällä on, että kuoleman jälkeen mätänee vain ruumis ja sitten ei ole mitään. Aika hassua toisaalta, kun ajattelee, että pienten lasten äidit noin vain ajattelevat, että jos oma lapsi kuolee, niin sinne se vain mätänee ja se oli sitten siinä. Hulluna pitävät, jos äiti ajattelee ja uskoo, että kuoleman jälkeen voisi olla elämää ja voisivat tavata ja lapsella olisi hyvä olla kuoleman jälkeen.

[/quote]

No miten sitä voi alkaa uskomaan vain sillä, että ei halua että joku kuoleman jälkeen vain mätänee? Kyllä kai minäkin toivoisin, että jos lapseni kuolisi hän pääsisi johonkin ihanaan paikkaan jatkamaan, mutta en minä tuosta toiveesta mitenkään hurahda vaikka kuinka yrittäisin ajatella että noin ois kivempi. Uskovaisille tuntuu joskus olevan käsittämättömän vaikea käsittää sitä, että ei tässä olla olematta uskovaisia siksi, että oltaisiin sitä mieltä että se heidän diilinsä olisi jotenkin huonompi, varmasti se olis tosi kiva juttu päästä taivaaseen, mutta kun se ei vaan tunnu siltä että se olisi totta.

[/quote]

Sehän onkin uskonasia. Kaikki, mitä kuolemaan asti on, on tietoa, mutta sen jälkeen kaikki on uskon asiaa. Jopa se, että ajattelet lapsesi vain mätänevän kuoleman jälkeen. Sekin on uskon asia. Sitäkään ei ole todistettu.

Joten tekin, jotka väitätte olevanne hienosti ateisteja, olette uskovaisia samalla tavalla, koska se, että ette usko kuoleman jälkeen olevan mitään, on vain uskon asia.

Suo siellä, vetelä täällä. Sinähän tunnut paasaavan täällä jatkuvasti tuota ihmisen kuolevaisuutta ja uskoa siihen, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. 

[/quote]

Sä et tainnu käsittää yhtään mitä ajoin takaa? Minusta se, että jos lapseni kuolee, enkä kestä sitä että hän vain mätänee ja toivon että näin ei ole, se on vain toivomista, ei uskomista. En tiedä miten tämän asian voisi selvemmin ilmaista. Ei uskomisella ole mitään tekemistä sen kanssa onko lapsia tai ei ja mihin haluaisi heidän joutuvat kuoleman jälkeen. Vaikka minä haluaisin että lapset pääsisivät kuollessaan taivaaseen, en voi kytkeä itsestäni päälle mitään nappulaa joka laittaisi minut uskomaan että näin todellakin tapahtuu. Uskovaiset vissiin ihan oikeasti kuvittelee, että tämä on joku tahdon asia ja ne jotka eivät usko, eivät usko siksi että haluavat jotenkin erityisesti olla uskomatta. Kun ei tähän asiaan kuitenkaan välttämättä liity mitään sen kummempaa kapinaa mitään tai ketään vastaan, ei vaan ole sitä uskoa eikä sitä voi maasta polkaista. Vaikka kuolisi se lapsikin. Ja jos tähän nyt taas ehdotetaan sitä että rukoile että tulisit uskoon, niin ihan oikeasti, kun en vaan ihan oikeasti usko että on ketään ketä rukoilla. Ei se vaan toimi niin.

Niinpä niin, itsekin olen yrittänyt "rukoilla", jos siksi sitä kutsuu, että yritän olla mahdollisimman avoin kirja ja valmis ottamaan vastaan Jeesuksenkin, mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta se ei tietenkään ole todiste siitä, etteikö niin voisi tapahtua. 

Tällä hetkellä olen vain pieni ihminen, joka ei oikeasti tiedä mitään universumin ja mahdollisten toisten ulottuvuuksien asioista, yritän vain nöyrästi olla avoin ja tietämätön oma itseni. 

Minulla on hienoja uskossakin olevia ystäviä, todellakaan en yritä olla "parempi" kapinoimalla laumaan liittymistä, ja ilman muuta mieluummin vaikka taivaaseen kuin mätänemään (tai helvettiin tms.), mutta sepä ei niin vain onnistukaan.

En myöskään tiedä ketään ihmistä, joka olisi oikeasti viisaampi ja tietäväisempi kuin minä näistä asioista (ihmisten järjestämän uskonnollisen instituution pääjehut ovat lähtökohtaisesti ihmisten valitsemia ja poliittisesti sittenkin), joten itse tässä vaan on yritettävä elää parhaansa mukaan niillä "uskonlahjoilla" ja järjellä, mitä on annettu. 

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:51"]

Onko uskoon tulo sitten juuri kristinuskoon tuloa? Aika suppea näkökanta teillä.

Minä koen tulleeni uskoon siinä mielin, että tajusin joku vuosi sitten, että kuoleman jälkeen on jotain. Uskon siihen, että jotain siellä on. Mutta en voi sanoa, että mitä siellä on, koska en ole nähnyt sitä.

Kai minä sitten palstamammojen mielestä olen hullu. Ainoa hyväksytty ajatus täällä on, että kuoleman jälkeen mätänee vain ruumis ja sitten ei ole mitään. Aika hassua toisaalta, kun ajattelee, että pienten lasten äidit noin vain ajattelevat, että jos oma lapsi kuolee, niin sinne se vain mätänee ja se oli sitten siinä. Hulluna pitävät, jos äiti ajattelee ja uskoo, että kuoleman jälkeen voisi olla elämää ja voisivat tavata ja lapsella olisi hyvä olla kuoleman jälkeen.

[/quote]

No miten sitä voi alkaa uskomaan vain sillä, että ei halua että joku kuoleman jälkeen vain mätänee? Kyllä kai minäkin toivoisin, että jos lapseni kuolisi hän pääsisi johonkin ihanaan paikkaan jatkamaan, mutta en minä tuosta toiveesta mitenkään hurahda vaikka kuinka yrittäisin ajatella että noin ois kivempi. Uskovaisille tuntuu joskus olevan käsittämättömän vaikea käsittää sitä, että ei tässä olla olematta uskovaisia siksi, että oltaisiin sitä mieltä että se heidän diilinsä olisi jotenkin huonompi, varmasti se olis tosi kiva juttu päästä taivaaseen, mutta kun se ei vaan tunnu siltä että se olisi totta.

[/quote]

Sehän onkin uskonasia. Kaikki, mitä kuolemaan asti on, on tietoa, mutta sen jälkeen kaikki on uskon asiaa. Jopa se, että ajattelet lapsesi vain mätänevän kuoleman jälkeen. Sekin on uskon asia. Sitäkään ei ole todistettu.

Joten tekin, jotka väitätte olevanne hienosti ateisteja, olette uskovaisia samalla tavalla, koska se, että ette usko kuoleman jälkeen olevan mitään, on vain uskon asia.

Suo siellä, vetelä täällä. Sinähän tunnut paasaavan täällä jatkuvasti tuota ihmisen kuolevaisuutta ja uskoa siihen, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. 

[/quote]

Sä et tainnu käsittää yhtään mitä ajoin takaa? Minusta se, että jos lapseni kuolee, enkä kestä sitä että hän vain mätänee ja toivon että näin ei ole, se on vain toivomista, ei uskomista. En tiedä miten tämän asian voisi selvemmin ilmaista. Ei uskomisella ole mitään tekemistä sen kanssa onko lapsia tai ei ja mihin haluaisi heidän joutuvat kuoleman jälkeen. Vaikka minä haluaisin että lapset pääsisivät kuollessaan taivaaseen, en voi kytkeä itsestäni päälle mitään nappulaa joka laittaisi minut uskomaan että näin todellakin tapahtuu. Uskovaiset vissiin ihan oikeasti kuvittelee, että tämä on joku tahdon asia ja ne jotka eivät usko, eivät usko siksi että haluavat jotenkin erityisesti olla uskomatta. Kun ei tähän asiaan kuitenkaan välttämättä liity mitään sen kummempaa kapinaa mitään tai ketään vastaan, ei vaan ole sitä uskoa eikä sitä voi maasta polkaista. Vaikka kuolisi se lapsikin. Ja jos tähän nyt taas ehdotetaan sitä että rukoile että tulisit uskoon, niin ihan oikeasti, kun en vaan ihan oikeasti usko että on ketään ketä rukoilla. Ei se vaan toimi niin.

[/quote]

Sinä tässä et raukka ymmärrä. Se, että uskot , ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on ihan samalla tavalla uskon asia. Sitä ei ole todistettu millään. J0ten olet samalla tavalla uskovainen uskomuksiseni, ettei kuoleman jälkeen ole mitään.

Eli uskot siihen, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Uskot siis johonkin.

Ja sekin käsitys on ihan oikeasti ihan ihmisten luoma uskomus, samoin kuin buddhismi, islam, kristinusko, usko noituuteen yms.

On ja ei. Jonkun sieluttoman materialistin (näitähän on kommareissa ja porvareissa) mielestä varmaan on, mutta minusta on lapsellista, jos ei edes yritä ymmärtää jotain toisenlaista kokemusmaailmaa.

Rakastuminenkin voidaan määritellä hulluksi tulemiseksi, koska sellaisena se monesti näyttäytyy.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 10:36"]

jos asiaa tarkastelee ei uskovainen ihminen niin tilanne on aivan sama, kun ihminen uskoisi kummituksiin, ufoihin tai jumalaa. Kun joku ihminen ottaa hyvin vakavasti sellaisen asian, mikä on mielikuvituksen tuotetta ja uskoo vakaasti että se on totta. Ei kait se nyt ihan hulluutta ole, pikemminkin voisi puhua heikentyneestä realiteettien tajusta. Mikäli tämä mielikuvitusmaailma alkaa voimakkaasti ohjaamaan ihmisen tekemisiä, alkaa se muistuttamaan esimerkiksi skitsofreniapotilaan oireita. Ymmärrän että uskovaiset eivät koe asiaa näin, se on hyvin ymmärrettävää, heille kun tuo mielikuvitusmaailma on totta. Eihä se skitsofreenikkokaan tiedä mikä on totta ja mikä ei, eikä hän usko että ei hänen harhaluulonsa ole totta. Eli yhtäläisyyksiä löytyy, molemmat kokevat epätodelliset asiat tosiksi. En pidä ap:n aloitusta provona, koska ei uskovainen näkee uskovaisen niin kovin erilaisena kuin uskovainen itse.

[/quote]

Mihin sinä uskot? sinä uskot, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. ihan samalla tavalla se on usko kuin joku muukin.

[/quote]

en usko etteikö kuoleman jälkeen ole mitään, en usko mihinkään. olen tietämätön, en tiedä mistä tulemme ja mihin menemme, en tiedä mikä on elämän tarkoitus, en tiedä miten kaikki on syntynyt. hyväksyn sen tosiasian että en tiedä, haluaisin tietää, mutta valitettavasti en tiedä.

kun kuolen niin asia selviää, voi olla että mätänen ja se on siinä, voi olla että tapahtuu jotakin muuta. hyväksyn tietämättömyyteni. en kykene uskomaan mielikuvitukseen, eikä sillä ole mitään merkitystä, en viitsisi vouhottaa jonkun asian puolesta, mistä en tiedä mitään.

kyllä minä pohdin näitä kysymyksiä ja koen ne kiinnostaviksi, onhan se suuri arvoitus. se mitä tiede pystyy selittämään on hyvin rajallista, mutta pidättäydyn siinä, sielläkin kaikki suuret asiat ovat täysin avoimia.

en pelkää kuolemaa ollenkaan, se tulee jossain vaiheessa.

[/quote]

komppaan

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:51"]

Onko uskoon tulo sitten juuri kristinuskoon tuloa? Aika suppea näkökanta teillä.

Minä koen tulleeni uskoon siinä mielin, että tajusin joku vuosi sitten, että kuoleman jälkeen on jotain. Uskon siihen, että jotain siellä on. Mutta en voi sanoa, että mitä siellä on, koska en ole nähnyt sitä.

Kai minä sitten palstamammojen mielestä olen hullu. Ainoa hyväksytty ajatus täällä on, että kuoleman jälkeen mätänee vain ruumis ja sitten ei ole mitään. Aika hassua toisaalta, kun ajattelee, että pienten lasten äidit noin vain ajattelevat, että jos oma lapsi kuolee, niin sinne se vain mätänee ja se oli sitten siinä. Hulluna pitävät, jos äiti ajattelee ja uskoo, että kuoleman jälkeen voisi olla elämää ja voisivat tavata ja lapsella olisi hyvä olla kuoleman jälkeen.

[/quote]

No miten sitä voi alkaa uskomaan vain sillä, että ei halua että joku kuoleman jälkeen vain mätänee? Kyllä kai minäkin toivoisin, että jos lapseni kuolisi hän pääsisi johonkin ihanaan paikkaan jatkamaan, mutta en minä tuosta toiveesta mitenkään hurahda vaikka kuinka yrittäisin ajatella että noin ois kivempi. Uskovaisille tuntuu joskus olevan käsittämättömän vaikea käsittää sitä, että ei tässä olla olematta uskovaisia siksi, että oltaisiin sitä mieltä että se heidän diilinsä olisi jotenkin huonompi, varmasti se olis tosi kiva juttu päästä taivaaseen, mutta kun se ei vaan tunnu siltä että se olisi totta.

[/quote]

Sehän onkin uskonasia. Kaikki, mitä kuolemaan asti on, on tietoa, mutta sen jälkeen kaikki on uskon asiaa. Jopa se, että ajattelet lapsesi vain mätänevän kuoleman jälkeen. Sekin on uskon asia. Sitäkään ei ole todistettu.

Joten tekin, jotka väitätte olevanne hienosti ateisteja, olette uskovaisia samalla tavalla, koska se, että ette usko kuoleman jälkeen olevan mitään, on vain uskon asia.

Suo siellä, vetelä täällä. Sinähän tunnut paasaavan täällä jatkuvasti tuota ihmisen kuolevaisuutta ja uskoa siihen, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. 

[/quote]

Sä et tainnu käsittää yhtään mitä ajoin takaa? Minusta se, että jos lapseni kuolee, enkä kestä sitä että hän vain mätänee ja toivon että näin ei ole, se on vain toivomista, ei uskomista. En tiedä miten tämän asian voisi selvemmin ilmaista. Ei uskomisella ole mitään tekemistä sen kanssa onko lapsia tai ei ja mihin haluaisi heidän joutuvat kuoleman jälkeen. Vaikka minä haluaisin että lapset pääsisivät kuollessaan taivaaseen, en voi kytkeä itsestäni päälle mitään nappulaa joka laittaisi minut uskomaan että näin todellakin tapahtuu. Uskovaiset vissiin ihan oikeasti kuvittelee, että tämä on joku tahdon asia ja ne jotka eivät usko, eivät usko siksi että haluavat jotenkin erityisesti olla uskomatta. Kun ei tähän asiaan kuitenkaan välttämättä liity mitään sen kummempaa kapinaa mitään tai ketään vastaan, ei vaan ole sitä uskoa eikä sitä voi maasta polkaista. Vaikka kuolisi se lapsikin. Ja jos tähän nyt taas ehdotetaan sitä että rukoile että tulisit uskoon, niin ihan oikeasti, kun en vaan ihan oikeasti usko että on ketään ketä rukoilla. Ei se vaan toimi niin.

[/quote]

Sinä tässä et raukka ymmärrä. Se, että uskot , ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on ihan samalla tavalla uskon asia. Sitä ei ole todistettu millään. J0ten olet samalla tavalla uskovainen uskomuksiseni, ettei kuoleman jälkeen ole mitään.

Eli uskot siihen, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Uskot siis johonkin.

Ja sekin käsitys on ihan oikeasti ihan ihmisten luoma uskomus, samoin kuin buddhismi, islam, kristinusko, usko noituuteen yms.

[/quote]

Ei kun tarkoitan että sä puhut ihan eri asiasta. En minä vänkää sinun kanssasi siitä onko ateistikin jonkun sortin uskovainen, ei sillä ole minulle mitään väliä mitä siitä ajatellaan. Puhun vaan nyt siitä mikä ero on toivomisella ja uskomisella ja siitä voiko uskoon tulla vain sillä että haluaa tulla uskoon (ja tarkoitan nyt siis uskomista jumaliin). Sä nyt vaan juutuit tuohon ateistikin on uskovainen mantraas, joka ei liittynyt tähän nyt yhtään mitenkään.

Kristinuskon erityispiirre on se, että ihmiselle on annettu lahjaksi Kristus ja Raamattu. Useimmat yrittävät löytää totuutta mietiskelemällä, pohtimalla ja keskustelemalla. Sillä tavalla ei löydä totuutta. Eihän painovoiman olemassaoloakaan voi selvittää mietiskelemällä, vaan täytyy kokeilla, toimiiko se vai ei. Sitä ei voi nähdä, vaan ainoastaan testata käytännössä. Kristityillä on ohjekirja nimeltä Raamattu ja sieltä löytyy paljon ohjeita, joiden toimivuutta voi testata käytännössä.

"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. "

"Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin."

"Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon."

"Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi. "

"Ylpeys vie nöyryytykseen, vaatimaton saa kunniaa."

"Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan."

Ei yksi yhteen sama asia, mutta ei se tervettäkään ole. Erittäin voimakas persoonallisuuden muutos, jonka ytimessä on joukko vaihtelevasti jäsentyneitä taikauskoisia ja järjenvastaisia ajatuksia. Huono-osaiset ja kouluttamattomat ihmiset ovat tällaisille harhoille alttiimpia kuin muu väestö. Se, että tässäkin ketjussa ei ymmärretä, mitä laadullista eroa on uskonnollisilla uskomuksilla ja terveeseen järkeen perustuvilla oletuksilla, on aika kuvaavaa.

Jokainen joka on ollut psykiatrisella osastolla töissä voi vahvistaa sen, että suurin osa on siellä jostain aivan muusta syystä kuin uskoontulon vuoksi.

Samaten mielialalääkkeitä taitaa ahdistukseensa syödä useampi ateisti kuin uskovainen.

Uskovaisilla on myös keskimääräistä vähemmän päihdeongelmia, perheväkivaltaa ja parisuhteessa pettämistä kuin muilla, mikä edistää jaksamista ja hyvää mielenterveyttä.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 22:49"]

Kristinuskon erityispiirre on se, että ihmiselle on annettu lahjaksi Kristus ja Raamattu. Useimmat yrittävät löytää totuutta mietiskelemällä, pohtimalla ja keskustelemalla. Sillä tavalla ei löydä totuutta. Eihän painovoiman olemassaoloakaan voi selvittää mietiskelemällä, vaan täytyy kokeilla, toimiiko se vai ei. Sitä ei voi nähdä, vaan ainoastaan testata käytännössä. Kristityillä on ohjekirja nimeltä Raamattu ja sieltä löytyy paljon ohjeita, joiden toimivuutta voi testata käytännössä.

"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. "

"Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin."

"Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon."

"Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi. "

"Ylpeys vie nöyryytykseen, vaatimaton saa kunniaa."

"Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan."

[/quote]

Niin niin. Sitten kun noita ohjeita noudattaa ja kaikki menee kuitenkin syteen, voi sanoa että herran tiet ovat tutkimattomat ja herra paremmin tietää mitä ihminen tarvitsee kuin ihminen itse ja uskovaisille annetaan vastuksia että herra testaa sitä uskoa. Jep jep. Eipä ole monen uskovaisen polut häävisti tasoittunu hienoista Raamatun lauseista huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 22:57"]

Jokainen joka on ollut psykiatrisella osastolla töissä voi vahvistaa sen, että suurin osa on siellä jostain aivan muusta syystä kuin uskoontulon vuoksi.

Samaten mielialalääkkeitä taitaa ahdistukseensa syödä useampi ateisti kuin uskovainen.[/quote]

No niin juuri, koska uskoontulo on sellainen psykoosi jota kukaan ei uskalla diagnosoida. Vaikka ihminen on täysin pihalla, kukaan ei kehtaa sanoa hänen mielensä järkkyneen.

Kertoo paljon teistä uskovaisista, teille kaikki hurahtaneet ovat vain "oikeassa", ettekä näe kuinka sekaisin monet ovat.

Typerä kysymys. On joko provo tai todella tyhmä ap. Tai sitten joku tollo lukiolainen, jolla on koulussa tylsää. 

Ei tietenkään ole sama asia.Jos pitää uskovaa hulluna tai hullua uskovana kannattaisi ensin tutkailla omia asenteitaan, miksi tulkitsee tilanteita näin ja mitä noilla termeillä itse tarkoittaa. Sen jälkeen voi aloittaa keskustelun, jolla on jotain edellytyksiä (jopa netissä) kehittyä kiinnostavaksi ja antoisaksi.

Tyhmyydelle ei tietenkään voi mitään, mutta provoissa voisi olla kyllä henkevyyttä ja huumoria, edes vähän. :) 

Usko on elämänkatsomus. Ihan sama olisi olla himokuntoilija, joka vetää joka päivä säällä kuin säällä 20 kilometrin juoksulenkin tai tuntee muuten tulevansa hulluksi/läskiksi/rapakuntoiseksi. Tai karppaus tai vegetarismi tai Greenpeacen tukeminen. Tai jokin poliittinen vakaumus, rahan haaliminen tai ateismi, jossa uskotaan tiedemiesten pystyvän todistamaan kaiken (vaikka todellisuudessa tieteellisiä tutkimuksia ja niiden tuloksia ohjaavat raha ja politiikka). Elämänkatsomuksia on niin monenlaisia, ja toisella tavalla ajattelevat usein leimaavat muut hulluiksi.

jos asiaa tarkastelee ei uskovainen ihminen niin tilanne on aivan sama, kun ihminen uskoisi kummituksiin, ufoihin tai jumalaa. Kun joku ihminen ottaa hyvin vakavasti sellaisen asian, mikä on mielikuvituksen tuotetta ja uskoo vakaasti että se on totta. Ei kait se nyt ihan hulluutta ole, pikemminkin voisi puhua heikentyneestä realiteettien tajusta. Mikäli tämä mielikuvitusmaailma alkaa voimakkaasti ohjaamaan ihmisen tekemisiä, alkaa se muistuttamaan esimerkiksi skitsofreniapotilaan oireita. Ymmärrän että uskovaiset eivät koe asiaa näin, se on hyvin ymmärrettävää, heille kun tuo mielikuvitusmaailma on totta. Eihä se skitsofreenikkokaan tiedä mikä on totta ja mikä ei, eikä hän usko että ei hänen harhaluulonsa ole totta. Eli yhtäläisyyksiä löytyy, molemmat kokevat epätodelliset asiat tosiksi. En pidä ap:n aloitusta provona, koska ei uskovainen näkee uskovaisen niin kovin erilaisena kuin uskovainen itse.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 22:57"]

Samaten mielialalääkkeitä taitaa ahdistukseensa syödä useampi ateisti kuin uskovainen.

Uskovaisilla on myös keskimääräistä vähemmän päihdeongelmia, perheväkivaltaa ja parisuhteessa pettämistä kuin muilla, mikä edistää jaksamista ja hyvää mielenterveyttä.

[/quote]

Tuota noin, mitenkäs se juttu väärän todistuksen sanomisesta taas menikään? Vai "uskotko" kenties, että asiat ovat näin?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:21"]

Sehän onkin uskonasia. Kaikki, mitä kuolemaan asti on, on tietoa, mutta sen jälkeen kaikki on uskon asiaa. Jopa se, että ajattelet lapsesi vain mätänevän kuoleman jälkeen. Sekin on uskon asia. Sitäkään ei ole todistettu.

Joten tekin, jotka väitätte olevanne hienosti ateisteja, olette uskovaisia samalla tavalla, koska se, että ette usko kuoleman jälkeen olevan mitään, on vain uskon asia.

Suo siellä, vetelä täällä. Sinähän tunnut paasaavan täällä jatkuvasti tuota ihmisen kuolevaisuutta ja uskoa siihen, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. 

[/quote]

Hellanlettas. Jos todisteita ihmisen mätänemisestä kuoleman jälkeen kaipaat, ei kun lapio kouraan ja hautausmaalle kaivamaan. Se fakta ei kuule sinun uskomisistasi muutu. Todistamisen taakka on sinulla ja kaltaisillasi.

ON!!  Mikset luota itseesi ja omaan arvostelukykyysi!?!?!

Miksi pitää luovuttaa oma tahto ja toimintakyky jonkun ulkopuolisen manipuloitavaksi ja johdatettavaksi!?!?

Mitä jos se ulkopuolinen ei olekaan ihan puhtaalla omallatunnolla liikenteessä!?!?  Siinä se sit käyttää sun selkärangattomuutta haluamallaan tavalla hyväks...

Mä en käsitä näitä uskojuttuja...  Jos tänä päivänä joku keksis ihan mitä vaan ja alkaisi rakennella tornimaisia kymmeniä metrejä korkeita fallossymboleita joka kylään kyläläisten rahoilla ja työllä niin arvannette mitä sellaselle huuhaa-taholle kävis...

Itsekin saa miettiä ja käyttää omia aivojaan, rasittaa ja haastaa niitä, ne tykkää siitä, ne on tehty just sitä ajattelemista varten!

Näitä aktiivisia "seurakuntalaisia" vois mun mielestä verrata sotilaisiin, niinkuin monenmoisessa kirjoituksessa verrataankin. Siellä se yks taho ylhäällä huutelee mitä haluaa ja nää sotilaat tottelee, maailmanhistoria on pullollaan "menestyksekkäitä" sankaritarinoita moisesta...

Itseasiassa suosittelen että alat lukemaan historiaa! Se on varmasti valaisevampaa ja kehittävämpää sinulle itsellesi erityisesti pitkällä tähtäimellä kuin tavallaan luovuttaa oma itsenäisyytensä jollekin muulle.

tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 10:36"]

jos asiaa tarkastelee ei uskovainen ihminen niin tilanne on aivan sama, kun ihminen uskoisi kummituksiin, ufoihin tai jumalaa. Kun joku ihminen ottaa hyvin vakavasti sellaisen asian, mikä on mielikuvituksen tuotetta ja uskoo vakaasti että se on totta. Ei kait se nyt ihan hulluutta ole, pikemminkin voisi puhua heikentyneestä realiteettien tajusta. Mikäli tämä mielikuvitusmaailma alkaa voimakkaasti ohjaamaan ihmisen tekemisiä, alkaa se muistuttamaan esimerkiksi skitsofreniapotilaan oireita. Ymmärrän että uskovaiset eivät koe asiaa näin, se on hyvin ymmärrettävää, heille kun tuo mielikuvitusmaailma on totta. Eihä se skitsofreenikkokaan tiedä mikä on totta ja mikä ei, eikä hän usko että ei hänen harhaluulonsa ole totta. Eli yhtäläisyyksiä löytyy, molemmat kokevat epätodelliset asiat tosiksi. En pidä ap:n aloitusta provona, koska ei uskovainen näkee uskovaisen niin kovin erilaisena kuin uskovainen itse.

[/quote]

I agree

Ei ole sama asia. Nro 29 vastasi, että usko on elämänkatsomus siinä missä muutkin, eikä ole mitään syytä leimata hulluudeksi sitä että ihmisillä on erilaisia elämänkatsomuksia. Useimmat uskovat ovat ihan yhtä lailla järjissään olevia tuottavia yhteiskunnan jäseniä kuin muutkin - vaikka heissäkin, kuten muissakin, on myös mielen sairauksista kärsiviä.