Lue keskustelun säännöt.
Ruokailu perheen kanssa jossa on lapsia. Pitääkö vieraidenkin "näyttää esimerkkiä"?
01.07.2020 |
Oltiin viettämässä aikaa yhden tuttavaperheen kanssa meidän mökillä jossa sitten grillattiin montaa eri sorttia. Kun ruokailu alkoi niin 5 ja 6 vuotiaat lapset kieltäytyivät syömästä koska me emme ottaneet lautaselle kaikkea mitä heidän piti ottaa. En esim. itse tykkää tietystä makkaramerkistä jota toivat tullessaan enkä halunnut sitä ottaa mutta lasten äiti sanoi lapsilleen "Kyllä kaikki ottaa sitä makkaraa, Taina myös" ja loi minuun merkitsevän katseen.
Lapset vahtivat todella tarkkaan mitä kukakin söi ja jos joku poikkesi jollain tavalla niin nostivat älämölön, sama oli kahvilla jossa mieheni otti samalla kertaa lautaselle palan kakkua ja yhden keksin, tästä alkoi taas kova huuto että "MINÄKIN OTAN SAMALLE LAUTASELLE KUN JARKKOKIN OTTAA!" johon äiti meinasi taas riemastua, että "KUKAAN ei ota kuin yhtä sorttia kerrallaan se kuuluu hyviin tapoihin"
Sama jatkui ilta- ja aamupalalla jossa vieraileva äiti yritti saada meidän teinitkin syömään samaa iltapalaa ja samaan aikaan kuin hänen lapsensa. Hänen lapset jätti esim. puuron syömättä kun meidän teinitkään ei sitä syöneet. Oli todella hermostuneen oloinen kun joutui vääntämään huutavien lastensa kanssa joka ruokailun yhteydessä.
Jätiin sitten miehen kanssa miettimään että onko vieraillakin ihmisillä jonkinlainen velvollisuus tuollaisissa tilanteissa syödä prikulleen samalla tavalla kuin vieraiden lapset syövät ettei siitä aiheudu tuollaisia tilanteita?
Omat lapset on jo isompia ja me ei olla opetettu tuolla tavalla, mutta en tiedä onko tuo kuinka yleistä "nykyään".
Mitä mieltä olette?
ps. Nimet muutettu :)
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden siitä, että kaikki aikuiset ovat lapsille esimerkkejä. Esim liikenteessä en kulje päin punaisia, koska joku tuikituntematon lapsi saattaa nähdä ja ottaa mallia.
Mutta tuo äiti kuulosti kyllä jo neuroottiselta. Minkä valtataistelun onkaan itse järjestänyt syömisistä? Se tulee vielä hankalammaksi, kun lapset tuosta kasvaa ja aina vaan käyvät tuota samaa älämölöään. En yhtään kävis tuommoista kauppaa lasten kanssa ja komentelis kaveriperheitä. :D
Kaikkea pitää maistaa sopii arkeen ja kotioloihin. Siten, että maistettavaa on järkevän vähän eikä desitolkulla.
En olisi suostunut kaveriperheen pompoteltavaksi. Lisäksi kyseessä oli teidän mökki, niin olisitte voineet käyttää veto - oikeuttanne ja sanomalla, että täällä on teidän säännöt ja sitten kertoneet ne. Siten, että se äitikin ymmärtää.
En ymmärrä sitäkään pakkomiellettä, että kaikkea on pakko maistaa. En aikuisenakaan halua maistaa kaikkea mahdollista, saman suon lapsillekin. Aikuisena ihminen joka tapauksessa alkaa syömään juuri sitä mitä huvittaa ja mitä jaksaa/haluaa valmistaa. Miksi tehdä jostain niin yksinkertaisesta asiasta, kuin ruokailu, jotain näin hirveän vaikeaa ja raskasta?
Tietenkin uusia juttuja maistetaan ja mietitään. Ei ole ollenkaan raskasta, vaikeaa, aikuisellekaan. Ei näistä asioista tarvi tehdä numeroa, vaan ottaa ja maistaa.
Enkä tässä tarkoita, että sitä iänikuista perunamuusia pitää maistaa miljoonanen kerran, kun sitä on jo lapsuusmaisteltu. Vaan uusia asioita. Jos siitä ei pidä, niin ei pidä. Sitä ei sitten syödä.
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus sukulaislapset ovat ihmetelleet, miksi minä saan syödä karkkia melkein joka päivä, kun taas he saavat vain kerran viikossa. Ei siihen muuta voi sanoa kuin että aikuiset saavat tehdä itse omat sääntönsä tällaisissa asioissa. Me aikuisetkin, kun olimme lapsia, jouduimme noudattamaan omien vanhempiemme sääntöjä.
Eiväthän lapset saa käyttää alkoholiakaan vaikka aikuiset käyttäisivät.
Ehkä lasten vanhempien ei kannatakaan liittää sääntöjään siihen, että porukassa "kaikki muutkin tekevät niin", vaan korostaa että kyseessä on perheen säännöt.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mä maistan just, mitä huvittaa, en yhtään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden siitä, että kaikki aikuiset ovat lapsille esimerkkejä. Esim liikenteessä en kulje päin punaisia, koska joku tuikituntematon lapsi saattaa nähdä ja ottaa mallia.
Mutta tuo äiti kuulosti kyllä jo neuroottiselta. Minkä valtataistelun onkaan itse järjestänyt syömisistä? Se tulee vielä hankalammaksi, kun lapset tuosta kasvaa ja aina vaan käyvät tuota samaa älämölöään. En yhtään kävis tuommoista kauppaa lasten kanssa ja komentelis kaveriperheitä. :D
Kaikkea pitää maistaa sopii arkeen ja kotioloihin. Siten, että maistettavaa on järkevän vähän eikä desitolkulla.
En olisi suostunut kaveriperheen pompoteltavaksi. Lisäksi kyseessä oli teidän mökki, niin olisitte voineet käyttää veto - oikeuttanne ja sanomalla, että täällä on teidän säännöt ja sitten kertoneet ne. Siten, että se äitikin ymmärtää.
En ymmärrä sitäkään pakkomiellettä, että kaikkea on pakko maistaa. En aikuisenakaan halua maistaa kaikkea mahdollista, saman suon lapsillekin. Aikuisena ihminen joka tapauksessa alkaa syömään juuri sitä mitä huvittaa ja mitä jaksaa/haluaa valmistaa. Miksi tehdä jostain niin yksinkertaisesta asiasta, kuin ruokailu, jotain näin hirveän vaikeaa ja raskasta?
Tietenkin uusia juttuja maistetaan ja mietitään. Ei ole ollenkaan raskasta, vaikeaa, aikuisellekaan. Ei näistä asioista tarvi tehdä numeroa, vaan ottaa ja maistaa.
Enkä tässä tarkoita, että sitä iänikuista perunamuusia pitää maistaa miljoonanen kerran, kun sitä on jo lapsuusmaisteltu. Vaan uusia asioita. Jos siitä ei pidä, niin ei pidä. Sitä ei sitten syödä.
Miksi?
Jos vaikka asiasta tykkääkin, siksi. Jos ei, asiaan ei palata.
Oikeastihan moni asia tarvii vähintään kymmenen kertaa maistelua ennen kuin voisi makuaistin perusteella päättää tykkääkö vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku pikkulapset kylässä mökillä provoteema tänään?
Taitaa sama mamma valittaa nyt ruoista. Sipseistä ja limukoista keskustelu kun jo tyrehtyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä maistan just, mitä huvittaa, en yhtään enempää.
Sä oletkin nirso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden siitä, että kaikki aikuiset ovat lapsille esimerkkejä. Esim liikenteessä en kulje päin punaisia, koska joku tuikituntematon lapsi saattaa nähdä ja ottaa mallia.
Mutta tuo äiti kuulosti kyllä jo neuroottiselta. Minkä valtataistelun onkaan itse järjestänyt syömisistä? Se tulee vielä hankalammaksi, kun lapset tuosta kasvaa ja aina vaan käyvät tuota samaa älämölöään. En yhtään kävis tuommoista kauppaa lasten kanssa ja komentelis kaveriperheitä. :D
Kaikkea pitää maistaa sopii arkeen ja kotioloihin. Siten, että maistettavaa on järkevän vähän eikä desitolkulla.
En olisi suostunut kaveriperheen pompoteltavaksi. Lisäksi kyseessä oli teidän mökki, niin olisitte voineet käyttää veto - oikeuttanne ja sanomalla, että täällä on teidän säännöt ja sitten kertoneet ne. Siten, että se äitikin ymmärtää.
En ymmärrä sitäkään pakkomiellettä, että kaikkea on pakko maistaa. En aikuisenakaan halua maistaa kaikkea mahdollista, saman suon lapsillekin. Aikuisena ihminen joka tapauksessa alkaa syömään juuri sitä mitä huvittaa ja mitä jaksaa/haluaa valmistaa. Miksi tehdä jostain niin yksinkertaisesta asiasta, kuin ruokailu, jotain näin hirveän vaikeaa ja raskasta?
Tietenkin uusia juttuja maistetaan ja mietitään. Ei ole ollenkaan raskasta, vaikeaa, aikuisellekaan. Ei näistä asioista tarvi tehdä numeroa, vaan ottaa ja maistaa.
Enkä tässä tarkoita, että sitä iänikuista perunamuusia pitää maistaa miljoonanen kerran, kun sitä on jo lapsuusmaisteltu. Vaan uusia asioita. Jos siitä ei pidä, niin ei pidä. Sitä ei sitten syödä.
Miksi?
Jos vaikka asiasta tykkääkin, siksi. Jos ei, asiaan ei palata.
Oikeastihan moni asia tarvii vähintään kymmenen kertaa maistelua ennen kuin voisi makuaistin perusteella päättää tykkääkö vai ei.
Typerää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Joskus sukulaislapset ovat ihmetelleet, miksi minä saan syödä karkkia melkein joka päivä, kun taas he saavat vain kerran viikossa. Ei siihen muuta voi sanoa kuin että aikuiset saavat tehdä itse omat sääntönsä tällaisissa asioissa. Me aikuisetkin, kun olimme lapsia, jouduimme noudattamaan omien vanhempiemme sääntöjä.
Eiväthän lapset saa käyttää alkoholiakaan vaikka aikuiset käyttäisivät.
Ehkä lasten vanhempien ei kannatakaan liittää sääntöjään siihen, että porukassa "kaikki muutkin tekevät niin", vaan korostaa että kyseessä on perheen säännöt.
Ei tee päivittäinen karkin syönti sulle yhtään hyvää. Ajattele minkä määrän rahaa ja aikaa kulutat läskivartalon ja reikäisten hampaiden ylläpitöön. Ja sitten alkaa taas uusin trendi dietti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden siitä, että kaikki aikuiset ovat lapsille esimerkkejä. Esim liikenteessä en kulje päin punaisia, koska joku tuikituntematon lapsi saattaa nähdä ja ottaa mallia.
Mutta tuo äiti kuulosti kyllä jo neuroottiselta. Minkä valtataistelun onkaan itse järjestänyt syömisistä? Se tulee vielä hankalammaksi, kun lapset tuosta kasvaa ja aina vaan käyvät tuota samaa älämölöään. En yhtään kävis tuommoista kauppaa lasten kanssa ja komentelis kaveriperheitä. :D
Kaikkea pitää maistaa sopii arkeen ja kotioloihin. Siten, että maistettavaa on järkevän vähän eikä desitolkulla.
En olisi suostunut kaveriperheen pompoteltavaksi. Lisäksi kyseessä oli teidän mökki, niin olisitte voineet käyttää veto - oikeuttanne ja sanomalla, että täällä on teidän säännöt ja sitten kertoneet ne. Siten, että se äitikin ymmärtää.
En ymmärrä sitäkään pakkomiellettä, että kaikkea on pakko maistaa. En aikuisenakaan halua maistaa kaikkea mahdollista, saman suon lapsillekin. Aikuisena ihminen joka tapauksessa alkaa syömään juuri sitä mitä huvittaa ja mitä jaksaa/haluaa valmistaa. Miksi tehdä jostain niin yksinkertaisesta asiasta, kuin ruokailu, jotain näin hirveän vaikeaa ja raskasta?
Tietenkin uusia juttuja maistetaan ja mietitään. Ei ole ollenkaan raskasta, vaikeaa, aikuisellekaan. Ei näistä asioista tarvi tehdä numeroa, vaan ottaa ja maistaa.
Enkä tässä tarkoita, että sitä iänikuista perunamuusia pitää maistaa miljoonanen kerran, kun sitä on jo lapsuusmaisteltu. Vaan uusia asioita. Jos siitä ei pidä, niin ei pidä. Sitä ei sitten syödä.
Miksi?
Jos vaikka asiasta tykkääkin, siksi. Jos ei, asiaan ei palata.
Oikeastihan moni asia tarvii vähintään kymmenen kertaa maistelua ennen kuin voisi makuaistin perusteella päättää tykkääkö vai ei.
Ja onko se sen arvoista tapella sen lapsen kanssa maustamisesta sen 10 kertaa jos se sitten päättää että ”ei, en vieläkään pidä tästä.” Miksi... miksi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden siitä, että kaikki aikuiset ovat lapsille esimerkkejä. Esim liikenteessä en kulje päin punaisia, koska joku tuikituntematon lapsi saattaa nähdä ja ottaa mallia.
Mutta tuo äiti kuulosti kyllä jo neuroottiselta. Minkä valtataistelun onkaan itse järjestänyt syömisistä? Se tulee vielä hankalammaksi, kun lapset tuosta kasvaa ja aina vaan käyvät tuota samaa älämölöään. En yhtään kävis tuommoista kauppaa lasten kanssa ja komentelis kaveriperheitä. :D
Kaikkea pitää maistaa sopii arkeen ja kotioloihin. Siten, että maistettavaa on järkevän vähän eikä desitolkulla.
En olisi suostunut kaveriperheen pompoteltavaksi. Lisäksi kyseessä oli teidän mökki, niin olisitte voineet käyttää veto - oikeuttanne ja sanomalla, että täällä on teidän säännöt ja sitten kertoneet ne. Siten, että se äitikin ymmärtää.
En ymmärrä sitäkään pakkomiellettä, että kaikkea on pakko maistaa. En aikuisenakaan halua maistaa kaikkea mahdollista, saman suon lapsillekin. Aikuisena ihminen joka tapauksessa alkaa syömään juuri sitä mitä huvittaa ja mitä jaksaa/haluaa valmistaa. Miksi tehdä jostain niin yksinkertaisesta asiasta, kuin ruokailu, jotain näin hirveän vaikeaa ja raskasta?
Tietenkin uusia juttuja maistetaan ja mietitään. Ei ole ollenkaan raskasta, vaikeaa, aikuisellekaan. Ei näistä asioista tarvi tehdä numeroa, vaan ottaa ja maistaa.
Enkä tässä tarkoita, että sitä iänikuista perunamuusia pitää maistaa miljoonanen kerran, kun sitä on jo lapsuusmaisteltu. Vaan uusia asioita. Jos siitä ei pidä, niin ei pidä. Sitä ei sitten syödä.
Miksi?
Jos vaikka asiasta tykkääkin, siksi. Jos ei, asiaan ei palata.
Oikeastihan moni asia tarvii vähintään kymmenen kertaa maistelua ennen kuin voisi makuaistin perusteella päättää tykkääkö vai ei.
Typerää
Ehkä on, ehkä ei. Eipä ole tarvinnut kenenkään kanssa koskaan ruuasta tapella. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelin mielessäni, millaista olisi olla tuollaisen mutsin ja kiljuvan tenevaparin kanssa esim. laivalla seisovassa pöydässä tai joissakin ruokapidoissa, joissa tarjolla on paljon monenlaista lisuketta. Niskakarvat nousivat pörhölleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden siitä, että kaikki aikuiset ovat lapsille esimerkkejä. Esim liikenteessä en kulje päin punaisia, koska joku tuikituntematon lapsi saattaa nähdä ja ottaa mallia.
Mutta tuo äiti kuulosti kyllä jo neuroottiselta. Minkä valtataistelun onkaan itse järjestänyt syömisistä? Se tulee vielä hankalammaksi, kun lapset tuosta kasvaa ja aina vaan käyvät tuota samaa älämölöään. En yhtään kävis tuommoista kauppaa lasten kanssa ja komentelis kaveriperheitä. :D
Kaikkea pitää maistaa sopii arkeen ja kotioloihin. Siten, että maistettavaa on järkevän vähän eikä desitolkulla.
En olisi suostunut kaveriperheen pompoteltavaksi. Lisäksi kyseessä oli teidän mökki, niin olisitte voineet käyttää veto - oikeuttanne ja sanomalla, että täällä on teidän säännöt ja sitten kertoneet ne. Siten, että se äitikin ymmärtää.
En ymmärrä sitäkään pakkomiellettä, että kaikkea on pakko maistaa. En aikuisenakaan halua maistaa kaikkea mahdollista, saman suon lapsillekin. Aikuisena ihminen joka tapauksessa alkaa syömään juuri sitä mitä huvittaa ja mitä jaksaa/haluaa valmistaa. Miksi tehdä jostain niin yksinkertaisesta asiasta, kuin ruokailu, jotain näin hirveän vaikeaa ja raskasta?
Tietenkin uusia juttuja maistetaan ja mietitään. Ei ole ollenkaan raskasta, vaikeaa, aikuisellekaan. Ei näistä asioista tarvi tehdä numeroa, vaan ottaa ja maistaa.
Enkä tässä tarkoita, että sitä iänikuista perunamuusia pitää maistaa miljoonanen kerran, kun sitä on jo lapsuusmaisteltu. Vaan uusia asioita. Jos siitä ei pidä, niin ei pidä. Sitä ei sitten syödä.
Miksi?
Jos vaikka asiasta tykkääkin, siksi. Jos ei, asiaan ei palata.
Oikeastihan moni asia tarvii vähintään kymmenen kertaa maistelua ennen kuin voisi makuaistin perusteella päättää tykkääkö vai ei.
Ja onko se sen arvoista tapella sen lapsen kanssa maustamisesta sen 10 kertaa jos se sitten päättää että ”ei, en vieläkään pidä tästä.” Miksi... miksi??
Laitetaas nyt näin, että jos ymmärtäisit paremmin.
Meillä ei ole koskaan tarvinnut lasten kanssa tapella maistamisesta tai yleensäkään syömisestä. Jos ei tykkää, niin ei tarvii palata asialle.
(vaikka ainahan he vuoden parin päästä maistavat samoja uudestaan oma-aloitteisesti... joskus jopa alkaneet tykätä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Joskus sukulaislapset ovat ihmetelleet, miksi minä saan syödä karkkia melkein joka päivä, kun taas he saavat vain kerran viikossa. Ei siihen muuta voi sanoa kuin että aikuiset saavat tehdä itse omat sääntönsä tällaisissa asioissa. Me aikuisetkin, kun olimme lapsia, jouduimme noudattamaan omien vanhempiemme sääntöjä.
Eiväthän lapset saa käyttää alkoholiakaan vaikka aikuiset käyttäisivät.
Ehkä lasten vanhempien ei kannatakaan liittää sääntöjään siihen, että porukassa "kaikki muutkin tekevät niin", vaan korostaa että kyseessä on perheen säännöt.
Ei tee päivittäinen karkin syönti sulle yhtään hyvää. Ajattele minkä määrän rahaa ja aikaa kulutat läskivartalon ja reikäisten hampaiden ylläpitöön. Ja sitten alkaa taas uusin trendi dietti.
En ole lihava eivätkä hampaani ole reikäiset. Siinä olet oikeassa, ettei makean syöminen ole terveellistä. En kyllä syö suuria määriä yleensä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden siitä, että kaikki aikuiset ovat lapsille esimerkkejä. Esim liikenteessä en kulje päin punaisia, koska joku tuikituntematon lapsi saattaa nähdä ja ottaa mallia.
Mutta tuo äiti kuulosti kyllä jo neuroottiselta. Minkä valtataistelun onkaan itse järjestänyt syömisistä? Se tulee vielä hankalammaksi, kun lapset tuosta kasvaa ja aina vaan käyvät tuota samaa älämölöään. En yhtään kävis tuommoista kauppaa lasten kanssa ja komentelis kaveriperheitä. :D
Kaikkea pitää maistaa sopii arkeen ja kotioloihin. Siten, että maistettavaa on järkevän vähän eikä desitolkulla.
En olisi suostunut kaveriperheen pompoteltavaksi. Lisäksi kyseessä oli teidän mökki, niin olisitte voineet käyttää veto - oikeuttanne ja sanomalla, että täällä on teidän säännöt ja sitten kertoneet ne. Siten, että se äitikin ymmärtää.
En ymmärrä sitäkään pakkomiellettä, että kaikkea on pakko maistaa. En aikuisenakaan halua maistaa kaikkea mahdollista, saman suon lapsillekin. Aikuisena ihminen joka tapauksessa alkaa syömään juuri sitä mitä huvittaa ja mitä jaksaa/haluaa valmistaa. Miksi tehdä jostain niin yksinkertaisesta asiasta, kuin ruokailu, jotain näin hirveän vaikeaa ja raskasta?
Tietenkin uusia juttuja maistetaan ja mietitään. Ei ole ollenkaan raskasta, vaikeaa, aikuisellekaan. Ei näistä asioista tarvi tehdä numeroa, vaan ottaa ja maistaa.
Enkä tässä tarkoita, että sitä iänikuista perunamuusia pitää maistaa miljoonanen kerran, kun sitä on jo lapsuusmaisteltu. Vaan uusia asioita. Jos siitä ei pidä, niin ei pidä. Sitä ei sitten syödä.
Miksi?
Jos vaikka asiasta tykkääkin, siksi. Jos ei, asiaan ei palata.
Oikeastihan moni asia tarvii vähintään kymmenen kertaa maistelua ennen kuin voisi makuaistin perusteella päättää tykkääkö vai ei.
Ja onko se sen arvoista tapella sen lapsen kanssa maustamisesta sen 10 kertaa jos se sitten päättää että ”ei, en vieläkään pidä tästä.” Miksi... miksi??
Laitetaas nyt näin, että jos ymmärtäisit paremmin.
Meillä ei ole koskaan tarvinnut lasten kanssa tapella maistamisesta tai yleensäkään syömisestä. Jos ei tykkää, niin ei tarvii palata asialle.
(vaikka ainahan he vuoden parin päästä maistavat samoja uudestaan oma-aloitteisesti... joskus jopa alkaneet tykätä)
”Tietenkin uusia juttuja maistetaan” ja tässä aloituksessa oli kyse juuri siitä että neuroottisesti vahditaan lasten syömistä ja pakotetaan syömään ja maistamaan. Se että sinun lapsesi maistavat kaikkea ihan itse vapaaehtoisesti ei liity mitenkään aiheeseen.
Minustakin on ok, että jos tuollaisessa pöydässä jossa on "valikoitavaa" saa valikoida ja tällöin vanhemmat saavat vaatia vain omilta lapsiltaan maistamista. Mutta sitten jos on joku normiruoka niin silloin on kohteliasta maistaa.
Tietenkin jos tilanne on sellainen, että vanhempi sinua lasten edessä vihjaa maistamaan on kohteliasta maistaa, eikä viedä vanhempien arvovaltaa lasten silmissä. Fiksu aikuinen sitten jälkikäteen sanoo, että teki sen vain siitä syystä ettei halunnut lasten edessä nolata vanhempia, jatkossa vierasta ei pidä käyttää tähän tarkoitukseen.
Kohtelias vanhempi ei näin tee, mutta kohtelias vieras kunnioittaa kestitsijää tekemällä kuten hän toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden siitä, että kaikki aikuiset ovat lapsille esimerkkejä. Esim liikenteessä en kulje päin punaisia, koska joku tuikituntematon lapsi saattaa nähdä ja ottaa mallia.
Mutta tuo äiti kuulosti kyllä jo neuroottiselta. Minkä valtataistelun onkaan itse järjestänyt syömisistä? Se tulee vielä hankalammaksi, kun lapset tuosta kasvaa ja aina vaan käyvät tuota samaa älämölöään. En yhtään kävis tuommoista kauppaa lasten kanssa ja komentelis kaveriperheitä. :D
Kaikkea pitää maistaa sopii arkeen ja kotioloihin. Siten, että maistettavaa on järkevän vähän eikä desitolkulla.
En olisi suostunut kaveriperheen pompoteltavaksi. Lisäksi kyseessä oli teidän mökki, niin olisitte voineet käyttää veto - oikeuttanne ja sanomalla, että täällä on teidän säännöt ja sitten kertoneet ne. Siten, että se äitikin ymmärtää.
En ymmärrä sitäkään pakkomiellettä, että kaikkea on pakko maistaa. En aikuisenakaan halua maistaa kaikkea mahdollista, saman suon lapsillekin. Aikuisena ihminen joka tapauksessa alkaa syömään juuri sitä mitä huvittaa ja mitä jaksaa/haluaa valmistaa. Miksi tehdä jostain niin yksinkertaisesta asiasta, kuin ruokailu, jotain näin hirveän vaikeaa ja raskasta?
Tietenkin uusia juttuja maistetaan ja mietitään. Ei ole ollenkaan raskasta, vaikeaa, aikuisellekaan. Ei näistä asioista tarvi tehdä numeroa, vaan ottaa ja maistaa.
Enkä tässä tarkoita, että sitä iänikuista perunamuusia pitää maistaa miljoonanen kerran, kun sitä on jo lapsuusmaisteltu. Vaan uusia asioita. Jos siitä ei pidä, niin ei pidä. Sitä ei sitten syödä.
Miksi?
Jos vaikka asiasta tykkääkin, siksi. Jos ei, asiaan ei palata.
Oikeastihan moni asia tarvii vähintään kymmenen kertaa maistelua ennen kuin voisi makuaistin perusteella päättää tykkääkö vai ei.
Ja onko se sen arvoista tapella sen lapsen kanssa maustamisesta sen 10 kertaa jos se sitten päättää että ”ei, en vieläkään pidä tästä.” Miksi... miksi??
Laitetaas nyt näin, että jos ymmärtäisit paremmin.
Meillä ei ole koskaan tarvinnut lasten kanssa tapella maistamisesta tai yleensäkään syömisestä. Jos ei tykkää, niin ei tarvii palata asialle.
(vaikka ainahan he vuoden parin päästä maistavat samoja uudestaan oma-aloitteisesti... joskus jopa alkaneet tykätä)
”Tietenkin uusia juttuja maistetaan” ja tässä aloituksessa oli kyse juuri siitä että neuroottisesti vahditaan lasten syömistä ja pakotetaan syömään ja maistamaan. Se että sinun lapsesi maistavat kaikkea ihan itse vapaaehtoisesti ei liity mitenkään aiheeseen.
:D
Niin, enkä edes ensimmäisessä kirjoituksessani sitä tuonut ilmi. Vaan jankkaajan matkaan lähdin ja hänelle sitten kerroin tästä sivujuonesta.
Kiitos oli hauskaa, nyt pitää lähteä tarjoamaan lapsille uusia makuelämyksiä. Lasagnea quornista. Eikä kukaan kysynyt, mutta kerroin silti. Ole hyvä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden siitä, että kaikki aikuiset ovat lapsille esimerkkejä. Esim liikenteessä en kulje päin punaisia, koska joku tuikituntematon lapsi saattaa nähdä ja ottaa mallia.
Mutta tuo äiti kuulosti kyllä jo neuroottiselta. Minkä valtataistelun onkaan itse järjestänyt syömisistä? Se tulee vielä hankalammaksi, kun lapset tuosta kasvaa ja aina vaan käyvät tuota samaa älämölöään. En yhtään kävis tuommoista kauppaa lasten kanssa ja komentelis kaveriperheitä. :D
Kaikkea pitää maistaa sopii arkeen ja kotioloihin. Siten, että maistettavaa on järkevän vähän eikä desitolkulla.
En olisi suostunut kaveriperheen pompoteltavaksi. Lisäksi kyseessä oli teidän mökki, niin olisitte voineet käyttää veto - oikeuttanne ja sanomalla, että täällä on teidän säännöt ja sitten kertoneet ne. Siten, että se äitikin ymmärtää.
En ymmärrä sitäkään pakkomiellettä, että kaikkea on pakko maistaa. En aikuisenakaan halua maistaa kaikkea mahdollista, saman suon lapsillekin. Aikuisena ihminen joka tapauksessa alkaa syömään juuri sitä mitä huvittaa ja mitä jaksaa/haluaa valmistaa. Miksi tehdä jostain niin yksinkertaisesta asiasta, kuin ruokailu, jotain näin hirveän vaikeaa ja raskasta?
Tietenkin uusia juttuja maistetaan ja mietitään. Ei ole ollenkaan raskasta, vaikeaa, aikuisellekaan. Ei näistä asioista tarvi tehdä numeroa, vaan ottaa ja maistaa.
Enkä tässä tarkoita, että sitä iänikuista perunamuusia pitää maistaa miljoonanen kerran, kun sitä on jo lapsuusmaisteltu. Vaan uusia asioita. Jos siitä ei pidä, niin ei pidä. Sitä ei sitten syödä.
Miksi?
Jos vaikka asiasta tykkääkin, siksi. Jos ei, asiaan ei palata.
Oikeastihan moni asia tarvii vähintään kymmenen kertaa maistelua ennen kuin voisi makuaistin perusteella päättää tykkääkö vai ei.
Ja onko se sen arvoista tapella sen lapsen kanssa maustamisesta sen 10 kertaa jos se sitten päättää että ”ei, en vieläkään pidä tästä.” Miksi... miksi??
Laitetaas nyt näin, että jos ymmärtäisit paremmin.
Meillä ei ole koskaan tarvinnut lasten kanssa tapella maistamisesta tai yleensäkään syömisestä. Jos ei tykkää, niin ei tarvii palata asialle.
(vaikka ainahan he vuoden parin päästä maistavat samoja uudestaan oma-aloitteisesti... joskus jopa alkaneet tykätä)
”Tietenkin uusia juttuja maistetaan” ja tässä aloituksessa oli kyse juuri siitä että neuroottisesti vahditaan lasten syömistä ja pakotetaan syömään ja maistamaan. Se että sinun lapsesi maistavat kaikkea ihan itse vapaaehtoisesti ei liity mitenkään aiheeseen.
:D
Niin, enkä edes ensimmäisessä kirjoituksessani sitä tuonut ilmi. Vaan jankkaajan matkaan lähdin ja hänelle sitten kerroin tästä sivujuonesta.
Kiitos oli hauskaa, nyt pitää lähteä tarjoamaan lapsille uusia makuelämyksiä. Lasagnea quornista. Eikä kukaan kysynyt, mutta kerroin silti. Ole hyvä. :)
Jos et ymmärrä mikä ero on sillä että tarjoaa jotain ruokaa, tai pakottaa syömään, en voi auttaa.
JOkainen päättää itse mitä tarjottavista ottaa. Ottaa vain sen verran mitä syö, lautaselle ei jätejä närppien. Lisää ottaa sitten mieluummin. Eikä kukaan päätä toisen syömisestä. Kukaan lapsi ei kuole ruokapöydän ääreen, jos siinä on tarjolla sellaista mitä lapsi voi syödä (allergiat/muut rajoitukset). Ruoka-ajat säännölliset kaikille suurinpiirtein samat, toki iltapalasta voi joustaa jos pienet lapset menevät aikaisemmin nukkumaan. Niin tällöin isommat lapset voisivat syödä iltapalan vähän myöhemmin.
Onko täällä joku pikkulapset kylässä mökillä provoteema tänään?