Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla samanlainen "naisen rooli" perheessäsi kuin anopillasi?
15.04.2013 |
Ehkä epäselvästi muotoiltu kysymys. Tarkoitan että jos anoppisi on esimerkiksi kodinhengetär/uraäiti/jotain muuta, niin oletko samanlainen?
Meillä on miehen kanssa erilaiset roolit perheessämme kuin anopilla ja apella. Heillä on perinteinen avioliitto jossa mies tuo leivän pöytään ja nainen huolehtii sitten kaikesta muusta. Me taas pyrimme miehen kanssa tasa-arvoon niin työssäkäynnin kuin lasten- ja kodinhoidon suhteen.
Tämä aiheuttaa hankaluuksia anoppisuhteessani, sillä minun naisena oletetaan esimerkiksi hoitavat suhteet myös miehen sukulaisiin vaikka en siihen todellakaan ole ryhtymässä. Viimeksi viikonloppuna sain siis kuulla etteivät appivanhemmat käy meillä kylässä koska MINÄ en ole kutsunut heitä. Ja siis mies esittää heille vastakutsun aina käydessään siellä, mutta sitä ei näköjään lasketa. Jo esikoisen vauva-aikaan anoppi ihmetteli kovaan ääneen myös sitä että minä "annan" miehen puuhata niin paljon vauvan kanssa. Olen saanut myös esimerkiksi kuulla marmatusta siitä etten minä lähetä miehen sukulaisille joulukortteja.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 12:54"]
Olen se, joka anoppi olisi halunnut olla. Hän puhuu aina salaisesti ihannoiden uranaisista. Hän joutui kuitenkin jättämään oman työnsä, kun apen aika loistokkaasti edennyt ura vei perheen ulkomaille. Hän oli aivan liian kunnianhimoinen kotirouvaksi, ilmeisesti turhautui ja tuli piikikkääksi.
[/quote]
Mä olen tuollainen ulkomaille seurannut kotirouva. ja anoppinikin on ollut :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Minun anoppi on ap:n kuvailema "kodin hengetär" ja haluaa ottaa vastuun kaikista kodin töistä ja tehdä ne juuri tarkalleen mielensä mukaan. Appiukko on ollut enemmän assistentin roolissa. Kerran appi kuulemma tarjoutui siivoamaan yksin kodin ja kun siihen ei mennyt anopin mielestä tarpeeksi aikaa, ei tarvinnut jatkossa siivota "kun ei siinä ajassa voi puhdasta tulla". Meillä kotityöt pyritään jakamaan tasan, mutta valitettavasti miehen lapsuudenkodin painolasti näky siinä, että mies yhä 10 vuoden jälkeen odottaa, että minä teen aloitteen moneen kotiaskareeseen.
Anoppi selväsi toivoisi minulta aktiivisuutta esim. yhteydenpitoon hänen ja sukulaisten kanssa, mutta olen jättänyt ne miehen huoleksi. Pitää minua myös laiskana, kun en yksin tee kotitöitä, vaan mies osallistuu yhtä lailla (molemmat olemme työssäkäyviä).
On ja ei. Appi on kuollut, mutta anopilla on uusi miesystävä ja hänen kanssaan heillä näyttää ainakin olevan hyvin tasa-arvoinen suhde, lähinnä siinä mielessä että kumpikaan ei ole kovin innokas kotitöiden tekijä ja se näkyy sitten asunnon kunnossakin. Aiemmin anoppi loi uraa, nyt kuitenkin ollut eläkkeellä jo pidemmän aikaa.
Mieheni on siis perinyt tuollaista välinpitämättömyyttä siitä suunnasta ja ehkä siitä johtuen olen joutunut ottamaan enemmän vastuuta kodin ylläpidosta kuin oikeasti haluaisin. Toisaalta vaikka minä yleensä joudun olemaan aloitteellinen ("nyt siivotaan") niin mies kyllä innokkaasti osallistuu, ei vain itse yleensä ensimmäisenä tartu hommiin.
Muuten anoppi on kyllä oikein sydämellinen ihminen eikä esim. oleta, että minä pitäisin yhteyttä heihin tai ostaisin suvulle lahjat, sen saa mies edelleen tehdä ihan itse.
Anoppi on väsymätön kodinkone, minä en, eikä siitä ole mitään ristiriitaa tullut. Luulen että alusta pitäen ovat pitäneet minua koulutukseni takia tietyntyyppisenä nörtti/tiedefriikkinä, jolta ei normaaleja naisten juttuja edes odoteta.
Minä hoidan joulukortit ja lahjat meillä pääsääntöisesti, mutta mies sopii vanhempiensa kanssa kyläilyt.
Kyllä, tällä hetkellä.
Anoppi kävi töissä (kunnes jäi eläkkeelle), appi oli kotona. Minä käyn töissä, mies on kotona.
Tätä ei kylläkään sanele sukulaisten samat/eri tavat, vaan olosuhteet.
Osittain kyllä. Appivanhemmilla on jonkin verran perinteisempi suhde kuin mihin itse olen tottunut, eli esim. anoppi vastaa ruuanlaitosta ja tiskaamisesta ja oikeastaan hyvin pitkälle kaikista muistakin perinteisistä naisten töistä. Omat vanhempani ovat taas hyvin ei-perinteisiä, esim. isäni on aina kokannut ja siivonnut enemmän kuin äitini.
Olisin siis ehkä toivonut, että minun ja mieheni suhde olisi samankaltaisempi kuin omien vanhempieni - että mieskin oma-aloitteisesti kävisi kaupassa ostamassa yhteisiä juttuja tai siivoaisi. Valitettavasti näin ei ole ihan käynyt. Mies kyllä osallistuu ja tekee kotitöitä ihan kiitettävästi, mutta kovin harvoin oma-aloitteisesti. Olen siis vähän haluamattani joutunut ottamaan hieman samanlaisen roolin kuin anoppini. Osittain tämä johtuu myös siitä, että suhteemme alussa minulla oli isompi asunto keskeisemmällä paikalla, joten vietimme kaiken ajan minun luonani ja lopulta mies myös muutti sinne, eli jo alusta lähtien olin ikäänkuin enemmän vastuussa kodista.
Tämä roolijako koskee lähinnä vain kotitöitä, muuten en ole huomannut erityisiä rooleja. Yhteydenpito tapahtuu pääasiallisesti miehen kautta, ja hän on aika tasapuolisesti yhteydessä sekä isänsä että äitinsä kanssa.