Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla samanlainen "naisen rooli" perheessäsi kuin anopillasi?
15.04.2013 |
Ehkä epäselvästi muotoiltu kysymys. Tarkoitan että jos anoppisi on esimerkiksi kodinhengetär/uraäiti/jotain muuta, niin oletko samanlainen?
Meillä on miehen kanssa erilaiset roolit perheessämme kuin anopilla ja apella. Heillä on perinteinen avioliitto jossa mies tuo leivän pöytään ja nainen huolehtii sitten kaikesta muusta. Me taas pyrimme miehen kanssa tasa-arvoon niin työssäkäynnin kuin lasten- ja kodinhoidon suhteen.
Tämä aiheuttaa hankaluuksia anoppisuhteessani, sillä minun naisena oletetaan esimerkiksi hoitavat suhteet myös miehen sukulaisiin vaikka en siihen todellakaan ole ryhtymässä. Viimeksi viikonloppuna sain siis kuulla etteivät appivanhemmat käy meillä kylässä koska MINÄ en ole kutsunut heitä. Ja siis mies esittää heille vastakutsun aina käydessään siellä, mutta sitä ei näköjään lasketa. Jo esikoisen vauva-aikaan anoppi ihmetteli kovaan ääneen myös sitä että minä "annan" miehen puuhata niin paljon vauvan kanssa. Olen saanut myös esimerkiksi kuulla marmatusta siitä etten minä lähetä miehen sukulaisille joulukortteja.
Kommentit (26)
Ei kovin samanlaiset. Molemmat työelämässä kyllä mutta hän jäkättää miehelleen koko ajan ja kontrolloi kaikessa. Poikansa valitsi sitten vaimon vähän viisaammin.. Toki anopilla on aihettakin naputukseen kun appi ei tee mitään kotihommia pyytämättä mutta ei sen nyt tarttis ihan suunnilleen olla sellainen että "käyhän vessassa" kun ovat lähdössä johonkin. Just sellanen akka että kohtelee miestä kuin lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Anoppi oli muualla asuva juoppo, ei viettänyt poikansa kanssa aikaa.
On täysin erilaiset roolit sekä anopin että oman äitini kanssa. Molemmat ovat hyvin koulutettuja, yliopiston käyneitä naisia, jotka anoppi opiskeluaikana, äitini heti valmistuttuaan tapasivat tulevat aviomiehensä. Molemmat jäivät sitten loppuiäkseen kotirouviksi ja mukuloita pyöräyttelemään. Itse olen myös yliopistosta valmistunut ja tällä hetkellä kotiäiti jo monen vuoden ajan :) Aion kuitenkin palata töihin pian. Anopin ja äitini perheessä kotirouva huolehti tietysti lasten ja kodin hoidon, paitsi anopilla kävi myös siivooja ja lastenhoitaja. Minun perheessäni taas mies hoitaa kyllä osansa kotihommista, toki teen niitä nyt kotona ollessani enemmän.
Aika hauska aloitus..
Meillä anoppi ei puutu mihinkään ja heillä on aika kiinnostava tilanne, hänen uusi miehensä on kotona kahden lapsen kanssa eli mies on 50 päälle ja hänellä kaksi lasta 3 ja 8v anoppi käy töissä, mutta siis mies saa huomattavasti enemmän rahaa kotona olemalla :) Eli anopilla pyykit pesty, koti siivottu, ruoka laitettu kun töistä tulee (mies siis kohta menossa takaisin työelämään) kai..
Minä nyt kotona odotellaan toisen lapsen tuloa ja toki pyrin siihen, että ruokaa on ja koti jotenkin siisti, kun mies tulee töistä, vaikka nytkin mies kokkailee, minä en nyt jaksa, eli joskus näinkin... (harvoin :))
Mutta olen enemmän anoppiin yhteydessä, eli jos kylään pyytää niin minulle soittaa, tai jos muuten asiaa, minulle soittaa, mies kuulee minun kautta sitten...
Erittäin samanlainen eli me kumpikin olemme luoneet oman uramme täysin erillään yrittäjäpuolisostamme. Meille molemmille tärkeää on se, että saa itse suunnitella, tehdä ja päättää ja kantaa myös vastuun teoistaan menemättä miehen selän taakse piiloon. Perhe on yritys siinä kuin firmakin emmekä kumpikaan häpeä sitä, että kotityöt ostetaan ulkopuolisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko lailla. Olemme molemmat työssäkäyviä äitejä. Ei mitään uraohjuksia, mutta ei kotirouviakaan. Sekä minun mieheni, että appi ovat aina kantaneet päävastuun kodin töistä ja appi myös lapsista. Appi vastasi, ja vastaa edelleen, lisäksi kaikesta muustakin kyllä, että sikäli meillä jakautuu vähän tasaisemmin, minullakin on kuitenkin vastuuni perheessä, vaikken tiedäkään, missä tiskiainetta säilytetään. Anoppini on aikanaan uppoutunut harrastuksiinsa vapaa-ajalla ja minulla on monia luottamustehtäviä hoidettavana. Henkilökohtaiset kemiat eivät sitten hirveästi kohtakaan, joten välimme ovat asialliset.
Toivoisin olevan. Anoppini on idolini. Kasvatti kymmenen lasta hienosti ja lämpimästi ja rakkautta riitti myös miehelleen. Appi taas on täysi paskarenttu, onneksi mies ei ole ottanut miehen malliaan sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaiset roolit täälläkin, tosin mitään marmatuksia ei mistään kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla. Anoppini ja minä olemme molemmat hiljaisia ja nöyriä, meillä ei ole mielipidettä "miesten asioista". Miehet määräävät molempia.
On jossain määrin, ei kaikessa kuitenkaan. Yritän laittaa kovasti vastaan etteivät anoppilan epämiellyttävät asetelmat juurtuisi meille ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaiset on. Anoppi on työssäkäyvä, samoin kuin appi, ja he jakavat kotihommat mun tietääkseni ihan tasapuolisesti.
Osittain kyllä, osittain ei.
Anoppini on tehnyt perheestä uransa ja viettää edelleen aikansa pönkittäen miestään ja lapsiaan. Häneen voi tässä mielessä aina luottaa ja hän on tehnyt siitä osan persoonaansa. Hänellä on kyllä ollut työminäkin, jota hän on sitten käyttänyt hyväkseen perheen asian edistämisessä.
Minä teen samoin, mutta sen lisäksi minulla on työura, joka on hyvin kunnianhimoinen ja jota voi paljon vähemmän käyttää perheenhyväksi - mutta toki voi tavallaan Sitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ei siis ole pakko olla tekemisissä anoppisi kanssa. Et kutsu häntä ja sillä selvä. Joudut kuuntelemaan vähemmän valitustakin, kun et ole tekemisissä. Mainiota.
No ei, luojan kiitos.
Anoppi on erakoitunut uranainen, joka ei ole kiinnostunut ainoan lapsensa elämästä peen vertaa ja onkin kertonut että lapsi tehtiin vain avioliiton pelastamiseksi. No ei auttanut, eronneitahan he ovat, onnea apelle siitä. Mukava appiukko mulla on ja hänen naisystävä aivan ihana, häntä oikeastaan pidänkin anoppinani ja lapset mummunaan.
Itse olen melko lapsikeskeinen ja kotona on ihana olla. Ja muutenkin olen todella sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 12:35"]
Samanlaiset on. Anoppi on työssäkäyvä, samoin kuin appi, ja he jakavat kotihommat mun tietääkseni ihan tasapuolisesti.
[/quote]
Samoin meillä.
Sillä erotuksella toki, että nyt ovat jo eläkkeellä.
Ex-anopin kanssa oltiin täysin erilaisia; hän oli just tollanen kodin hengetär, vain kotona piti naisen olla, seurakunnassa hiljaa, totella miestään, laittaa ruokaa, pyykätä jne. ja kaikki yksin. Ainoastaan siivouspäivinä appiukko tamppasi matot; toki nekin oli anoppi vienyt mattotelineelle valmiiksi ja sieltä toi pois. Lisäksi anoppi ei edes yrittänyt ymmärtää sähkölaitteista mitään, hänelle riitti että sai hellan päälle ja mikron sekä kahvinkeittimen toimimaan.
Itse olen kasvanut siihen, että minäkin voin kokeilla osaanko "ihan itse" jotain, enkä suoraan laittaa hanskoja tiskiin -kun tää on niin miesten laitteita. Lisäksi tein töitä siinä missä ex-mieskin, joten myös odotin että mies osallistuu kotitöihin eikä oleta kaiken vain tapahtuvan. Se ei anopille sopinut yhtään, hänestä kaikki kotityöt olivat vain mun juttuni, vaikka saatoin tehdä tuplavuoroviikkoja.
Blaaah. Onneksi tuo on taaksejäänyttä elämää. Nykyinen anoppini ei paljon kotona viihdy, nauttii eläkepäivistään ja kiertelee maailmaa. Tällä hetkellä on Keski-Amerikassa.
Erilaiset roolit. Appivanhemmilla "perinteinen" perhemalli, kuten ap:n kertomuksessa. Kyllähän apen ilme oli hieno, kun annoin veljelleni puhelimessa ohjeita auton alapallonivelen vaihtoon :)
T. 22v lähihoitaja nainen
Olen se, joka anoppi olisi halunnut olla. Hän puhuu aina salaisesti ihannoiden uranaisista. Hän joutui kuitenkin jättämään oman työnsä, kun apen aika loistokkaasti edennyt ura vei perheen ulkomaille. Hän oli aivan liian kunnianhimoinen kotirouvaksi, ilmeisesti turhautui ja tuli piikikkääksi.
Olemme anopin kanssa hyvin erilaisia ihmisiä joka kantilta, mutta pyrimme ymmärtämään toistemme valintoja. Anoppini on neljän lapsen äiti (lapset tehtiin vasta lähemmäs kolmekymppisinä), sairaanhoitaja, jumalainen ruuanlaittaja ja tomera organisaattori. Hän ilmeisesti kannattaa perinteisiä miehen ja naisen rooleja, muttei tuomitse minun ja mieheni valintoja.
Minä olen duunari miesvaltaisella alalla, ei todellakaan kiinnostanut jäädä vanhempainvapaalle kun ensimmäinen lapsi syntyi minun ja mieheni ollessa 21-vuotiaita (mies jäi kotiin), en läträä kermalla ja voilla... Olen vähän tuuliviiri ja kyllä, joudun toisinaan kysymään anopilta neuvoa.
Olemme siis hyvin erilaisia, mutta tulemme onneksi todella hyvin toimeen :)