Jos sinulla on kolme etunimeä, koetko asian hankalaksi?

Hyvin harva ihminen käyttää kaikkia nimiä, kyllä niistä joku on kutsumanimi ja muita nimiä näkee vain passissa, ajokortissa tai virallisissa yhteyksissä

En koe, käytän vain yhtä niistä. Virallisissa papereissa toki näkyy ja joskus on labrahenkilö kysynyt niitä kaikkia sostunnuksen lisäksi.

Koen. Kaavakkeisiin ei ikinä meinaa mahtua, pahimpia ovat nettikaavakkeet.

Vähän. Käytän niistä keskimmäistä.

En todellakaan.

Olen kiitollinen vanhemmilleni, että ovat mahduttaneet nimeeni molemmilta puolen sukua, siellä pitkään menneissä säilyneet etunimet. 

Näin elämään tulee mukaan jo menneitä sukupolvia ja näkemys historiaan.

Samaa käytäntöä olen toteuttanut myös omissa lapsissani, tietyt nimet elävät tavallaan loputtomasti.

En ole ikinä edes ajatellut asiaa ennen tätä eli ei.

Herranjestas en!

Ei onneksi, mutta minulla on tosi pitkiä nimet. Menee aina aikaa kauheesti jos joutuu kirjoittamaan käsin nimenselvennyksiä nimmarin alle. Onneksi nykyisin harvemmin joutuu. Kolmen etunimen kanssa olisi varmaan sama ongelma.

Se riippuu varmaan nimien pituudesta! Jos otetaan nyt vaikka tälläinen keksitty nimiripsu kuin " Kristiina Johanna Marianne Heikkinen" niin vaikeahan tuo on johonkin lomakkeisiin mahduttaa. 

Jos hyötyä ajattelee, niin voi helpommin vaihtaa kutsumanimeä. Siin niin, että se on kuitenkin oikea nimi. Esim. Anu Pirkko Marianne. Jos et halua olla enää Anu, voit ollakin yhtäkkiä Marianne. Se on helppoa, kun sen osaa :)

Annoin lapsilleni kolme etunimeä koska itselläni on vain yksi etunimi. Yksinimisyys se vasta on ollut noloa koska sananlaskukin sanoo että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siitä kiusattiin koulussa. Vanhempani eivät vaan keksineet sopivaa toista etunimeä, saati kolmatta.

Usein vielä ajanvarauksissa tms kysyneet että Maija Meikäläinen, mikä on keskimmäinen nimi, useampi saman niminen niin ei ole edes sitä erottavaa nimeä, että voisi sanoa olevansa Maija M. Meikäläinen. Olen se jolla ei muita nimiä. Säälittävää!

Häiritsee vain silloin, kun minua kutsutaan etunimellä kutsumanimen sijaan. Etenkin, kun veljelläni on sama (vierasperäinen) etunimi. Nuorempana ei aina tiennyt virallisesta postista, kummalle meistä se oli osoitettu. Lisäksi lentomailien kanssa saa välillä tapella, jos nimi on eri muodossa lipussa kuin kanta-asiakastilillä.

Minulla on nimi muodossa Helena Hanna-Kaisa Virtanen, (tämä nyt siis keksitty) ja käytän kutsumanimenä Hanna-Kaisaa, niin monissa virallisissa papereissa ja kirjeissä lukee Helena Virtanen ja se on vähän ärsyttävää, en koe että se on nimeni.

Mutta ei se mitenkään hankalaa ole, tuohon on tottunut lapsesta asti.

Mitä ihmeen hyötyä niistä monista nimistä on, kun ainoa paikka mihin ne pitää kirjoittaa on viralliset lomakkeet. Todellakaan ei mahdu kaikkiin kenttiin, jotkut lentoyhtiöt vaativat että nimi pitää olla samassa muodossa kuin passissa. Miksi pitää olla kolme nimeä, joista vain yhtä käytetään, toisen nimen vielä ymmärrän, sillä erottuu Maija Virtaset toisistaan, mutta kolme? Ei mitään syytä.

En koe. Pidän kaikista nimistä, mutta käytän vain etunimeä.

Eikä haittaa niiden raapustelu lomakkeisiin jos tarvii.

Eipä se nykyään. Silloin joskus 80-luvulla tietokonejärjestelmissä oli rajallinen määrä merkkejä ja nimi usein katkesi, ei muuta ongelmaa. En erikoisemmin pidä keskimmäisestä nimestäni, mutta siinä se menee sekin, en aio muuttaa. Etunimestäni tykkään.

Ei, mulla on kaunis soljuva ja yhteensopiva koko nimi.

Jos olisin norjalainen, hiihtäjä, ja kolmella etunimellä varustettu, olisin vain tyytyväinen. Selostaja joutuisi joka ..tun kerta sanomaan koko nimeni. Meni ehkä vähän ohi aiheesta, mutta tämä asia häiritsee vaikka maailmancupin hiihtoja katsellessa (ja varmaan muitakin lajeja)

Siis kun ei sitä suomi-urheilijaakaan mainita tyyliin Pirkko Anneli Hiihtonainen. Kun taas norjalainen sanotaan tyyliin Ingrid Flygstad Östperi.