Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hoitaminen kotona 3-vuotiaaksi, mies ei suostu
14.04.2013 |
Ennen lapsen syntymää olin itsekin sitä mieltä että laittaisimme lapsen hoitoon siinä noin vuoden vanhana, mutta mitä lähempänä tuo aika on sitä vahvemmin minusta tuntuu että haluaisin pitää lapsen kotona vielä vuoden jos toisenkin. Tiukkaa meillä tulisi olemaan mutta olisi se silti mahdollista. Mies ei tähän kuitenkaan suostu, ja hän vain tuhahtelee kiintymyssuhdeteorioille sekä tämän Keltikangas-Järvisen kirjoituksille... Mies on itse elänyt melko vähävaraisessa perheessä (jossa äiti oli kotona) eikä hän kunnioita äitinsä ratkaisua vaan tuntuu olevan jopa hieman katkera siitä ettei heillä koskaan ollut varaa mihinkään ylimääräiseen.
En tiedä mitä tekisin. Tuntuu pahalta laittaa lapsi hoitoon mutten osaa oikein olla miehelle siitä vihainen sillä minähän se tässä olen se joka on mielipiteensä muuttanut. Mies ei vaan voi mitenkään uskoa että hoidosta olisi lapselle haittaa.
Kommentit (88)
Minusta tuo "mielen muuttaminen" on ihan perusteltua. Sanoisin, että ap itse on kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt jotain aika oleellista elämän tärkeysjärjestyksestä IHAN KÄYTÄNNÖSSÄ (näitä juhlapuheisiä tulee joka tuutista), ja jos isälle ei ole näin käynyt, ei ap silti ole mikään luopio. Itsekin peräänkuulutan miesten vastuunkantoa: naisilta odotetaan sitä ja tätä, mutta kun miehen palkkatuloja pitäisikin laittaa perheen elämiseen, eikä voikaan ostaa uusinta viihde-elektroniikkaa eikä pääse matkustamaan, niin johan alkaa poru. Ihmeellinen oletus, että lapsi kasvaa siinä sivussa, ei se oikeasti elämää muuta. Joku sen lapsen tarpeisiin aina vastaa (toivottavasti), jos oma vanhempi ei siihen suostu, niin sitten se on se tarhantäti. Ei se lapsi työpäivän ajaksi mihinkään tyhjiöön mene ja sitä oteta esiin elämää jatkamaan illalla pariksi tunniksi, kunnes se saadaan nukkumaan. Toki päivähoitokin voi olla laadukasta, mutta minua kyllä sieppaa nämä ihmiset, joita ei käytännössä edes se laatu kiinnosta, "kai ne muutkin on siellä kasvaneet... jotenkin...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 23:41"]
Jää kotiin. Pidä pääsi tässä asiassa. Sitä et tule katumaan, mutta töihin liian aikaisin menoa tulet kyllä.
Noin pieni lapsi ei tarvitse vielä mitään kallista. Ne kalliit harrastukset tulevat sitten teini-iässä.
Miehelläsi on itsetunto-ongelma lapsuuden köyhyydestä, ja nyt hän yrittää siirtää sitä samaa häpeää sinuun. Mutta on eri asia hoitaa lapsi kotona kolmevuotiaaksi kuin 18-vuotiaaksi.
Se sinun tunteesi siitä, että lapsi on vielä liian pieni, on oikea. Naiset luottavat vaistoonsa äiteinä aivan liian vähän ja uskovat liikaa siihen, mitä esim. joku pääministeri sattuu sillä hetkellä naisilta toivomaan.
[/quote]
Näin ajattelen minäkin! Äidin syliä/hoivaa ei korvaa sitten mikään muu ei vaikka kuka huutelisi mitä sattuu!
Pääministeri tekisi viisaasti jos kieltäisi alle 2v hoitoon viemiset!
Jos ei ole rahaa, pitää mennä töihin. Lapsi laitetaan hoitoon ja siitä kasvaa aivan hyvä ihminen.
Näin yksinkertaista se on ja aivan tavallista arkielämää. Et ole huono vanhempi, jos lapsesi on hoidossa tai harrastaa tai on mummolla yötä. Olet vain ihan tavallinen vanhempi.
Lyhennetty työpäivä voisi olla hyvä ratkaisu!
Näkee että tällä palstalla viihtyvät kotiäidit :) Aina näissä ketjuissa vedotaan siihen "lapsen parhaaseen" eli lapsi pitäisi hoitaa kotona mahdollisimman pitkään. Mitää vedenpitäviä tutkimustuloksia tai kiveenhakattuja totuuksia ei asiasta kuitenkaan ole. Ympäri maailmaa äidit ovat kotona tai menevät töihin, useasti paljon aikaisemmin kuin Suomessa. Kaikki riippuu lapsesta, äidistä sekä kokonaistilanteesta. Ap sanoi että haluaa jäädä kotiin koska kokee olevansa huono äiti jos ei toimi näin. Varmasti ihan hyvä syy jäädä kotiin. Pitäisi kuitenkin myös ymmärtää, hyväksyä ja muistaa että myös vauvan hoitoon vieminen on hyväksyttävää ja sen seurauksena kasvaa myös ihan kunnollisia ihmisiä, kuten kotonakin. Kotiäitien tulisi hyväksyä se, että joku voi olla täydellinen äiti vaikka ei kotiäiti olekaan (vaikka kotiäidit yleensä kokevat olevansa ne väärimymmärretyt ja syrjityt).
Niin ja ihan tiedoksi, tuoreen tutkimuksen mukaan lapset joille pienenä koetut traumat aiheuttavat mt-ongelmia, omaavat siihen geneettisen taustan. Terveet lapsen puolestaan toipuvat traumoista ilman aikuisiän mt-ongelmia. Eli jos lapsi kasvaa kieroon, niin kannattaa katsoa peiliin :)
Tässä yksi syy taas, miksi en jaksa lukea näitten täydellisten äitien blogeja. Niistä ainakin löytää kaiken, millä voi syyllistää itseään.. Ja sen täyden hoitopäivän ja täyden hoitovapaan välillä on vaihtoehtoja, kuten tässä ketjussa on moneen kertaan todettu.
Mä oon käyny töissä 2. ja 3., 3. ja 4. ja 4. ja 5. lapsen välissä. Ja itse asiassa kuudetta odottaessanikin, kun mieheni piti isäkuukauden. Nyt jäin ensimmäiselle hoitovapaalle, jos olis ollu yksinkertaista järjestää hoito kahdeksi kuukaudeksi lapsille, olisimme sen saattaneet tehdä.. Tai tarkkaan ottaen oon äitiyslomalla, mutta olin hoitovapaalla.
Lapset nautti päivähoidosta, tosin hoitoviikot oli vajaita melkein kaikki. Taittiin maksaa 15 hoitopäivää/kk. Nuorin hoidossa oli 11kk, ku vietiin hoitoon ja saivat hyvää hoitoa. Nyt vanhin ollu tosi katkera, ku eivät pääse päiväkotiin, mutta mun mielestä on yhteisten resurssien tuhlausta, jos laitan lapsia hoitoon, ku oon ite kotona.
Mutta totta, että jokaisen täytyy kohdallaan miettiä oikea ratkaisu. Ite olin päättäny jo ennen vakiintumista, ettei minusta tuu kotiäitiä. Ja sen mukaan sitten on menty.
Tuossa voi kyllä ehdottaa miehelle, että hoitaa lapsen hoitoon liittyvän paperityön.. Ei oo pikkujuttu sekään.
Toisaalta äiti kyllä kykenee tekemään lapselle päivähoidosta piinallista, jos jättää lapsen syyllisenä ja ahdistuneena ja näyttää sen lapselle. Lastenhoitaja päiväkodissa sanoi, että todella usein lapsen itku hoitoon jäädessä on vanhemman aiheuttamaa... eli hoitoon tuova vanhempi tartuttaa oman ahdistuksensa lapseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä perustelu on se, että viemällä hoitoon kasvaa kuitenkin normaaleja ihmisiä? Minusta lapsen jokainen päivä tässä ja nyt on se mikä ratkaisee. Mitä lapsi tarvitsee ollakseen iloinen, onnellinen, rakastettu ja tarpeet tyydytetty juuri nyt? Kaikenlaisista kauheista oloista voi selviytyä ja kasvaa kunnon ihmisiä. Haluaisitko itse viettää päiväsi selviten vai elämästä nauttien. Antakaa lapsille aikaa olla vaan.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 07:52"]
Mäkin olen nyt tämän kysymyksen kanssa painiskellut ja todennut, että jospa sitä kuitenkin jäisi kotiin 3 vuodeksi ja siinä sivussa vaikka opiskelisi uuden ammatinkin, kun yksi jo löytyy taskusta.
Tässä ei ole itselläkään kyse siitä, etteikö työnteko kiinnostaisi! Mielelläni tekisin töitäkin, nautin ammatista, joka minulla jo on. Mutta en haluaisi laittaa identtisiä kaksosia päiväkotiin, ennen 3v ikää. Päiväkodintädeillä voi olla kuitenkin ongelmaa erottaa kaksoset toisistaan, kun ovat samannäköisiä. Me erotamme jo, kumpi on kumpi, mutta vieraat ei :D
Esikoisen kohdalla en voinut jäädä hoitovapaalle, kun olin yksinhuoltaja ja koulu kesken. Valmistuinkin sitten, kun lapsi oli nippa nappa 2v ja pääsin töihin, parisuhdekin oli löytynyt koulun aikana, kihlat solmittu ja hääpäiväkin päätetty :)
Enkä halunnut liittyä näiden nuorten äitien joukkoon, ketkä jäävät hoitovapaalle, tekevät lisää muksuja, että olisi ikuisella hoitovapaalla, eikä tarvitse töitä tehdä eikä kouluun mennä. Tekemättömyys ei sovi minulle.
[/quote]
Voi kuule, tietämätönpä olet vielä :-) Minä jäin esikoisen jälkeen hoitovapaalle koska halusin pienillä ikäeroilla useamman lapsen, en siksi etten haluis mennä töihin :-D Ihan vaan siksi että haluan paljon lapsia ja jaksaminen riittää pieniin ikäeroihin ja haluan tästä hommasta haastavampaa, et tiedä vielä 2 lapsen äitinä olemisesta mitään :-D :-D Töissä ehdin koko loppuelämäni olla vielä, siksipä lapset saakin tulla tiheämmin että sitten pääsen töihinkin nopeampaa. Jos 2 lasta sulle riittää niin ei toiset halua niin laiskoja olla että niin helpolla pitäis päästä :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 18:18"]
Mikä perustelu on se, että viemällä hoitoon kasvaa kuitenkin normaaleja ihmisiä? Minusta lapsen jokainen päivä tässä ja nyt on se mikä ratkaisee. Mitä lapsi tarvitsee ollakseen iloinen, onnellinen, rakastettu ja tarpeet tyydytetty juuri nyt? Kaikenlaisista kauheista oloista voi selviytyä ja kasvaa kunnon ihmisiä. Haluaisitko itse viettää päiväsi selviten vai elämästä nauttien. Antakaa lapsille aikaa olla vaan.
[/quote]
Sinunlaisestasi ihmisestä on varmaan käsittämätöntä, että lapset saattavat nauttia hoidossa olosta, kivasta tekemisestä ja kavereista. Esimerkiksi meidän lapset ovat niin tehneet. Toisaalta he ovat kyllä viihtyneet kotonakin aina kun siihen on ollut tilaisuus.
Olennaista lasten hoitoon sopeutumisessa ja viihtymisessä onkin vanhempien asenne. Jos vanhempi on vastahakoinen, itkuinen, riitelyherkkä ja näyttää pitkää naamaa, lapsikin alkaa ajatella, että siinä on pakko olla jotain vikaa.
Ainakin meillä vaimo hiljeni, kun sanoin että käytän omat säästöni lapsen hoitoon kolmevuotiaaksi. Sanoin että nyt on sinun vuorosi mennä töihin. Hädin tuskin pärjättiin, mutta minusta on reilua että minä olen kotona toisen lapsen kanssa, kun vaimo sai olla ensimmäisen kanssa.
Riitahan siitä syntyi mutta sanoin lujalla sanalla ja anoppi ja appikin oli kanssani samaa mieltä. Puolisen vuotta jaksoi kiukutella asiasta. Miesten pitää taistella pinttyneiden roolien puolesta. Täytyy kyllä tunnustaa että työnteko ei maistuisi syksyllä, kun kotihoidontuki loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni pitää olla mahdollisuus muuttaa mielipidettään/toivettaan!
Itse neljän lapsen äitinä olen aina päättänyt jo odotusaikana, että olen pitkään vauvan kanssa kotona, ja näin aina tehnytkin. Esikoiseni isän kanssa sukset menivät ristiin jo vauva-aikana (ei mistään lapsen hoitoon liittyvästä syystä), joten omasta tahdostani jäin yh:ksi lapsen ollessa reilun 1 v. Yh:nakin pystyin hoitamaan lapsen 3 vuotiaaksi kotona.
Nykyisen mieheni kanssa meillä on 3 lasta, ja jokaisen kohdalla on ollut selviö, että olen sen 3 vuotta kotona. Tämä ratkaisu on palvellut koko perhettä, sillä mieheni on pystynyt täyspainoisesti keskittymään omaan uraansa (pitkine päivineen ja työmatkoineen), tietäen, että lasten on hyvä ja turvallinen olla kotona äidin kanssa. Lapset ovat sairastelleet kotihoidossa ihan äärimmäisen vähän. Ja itsekkin olen viihtynyt hyvin kotona. Lasten hyvinvointi on mulle niin tärkeä asia, että en tästä asiasta tosin edes antaisi periksi, jos mieheni olisi vaatinut lasten varhaista hoitoonlaittamista.
Eihän sitä voi vauvan suunnittelu- ja odotusaikana tietää mitä se elämä tulee olemaan (etenkään silloin kun esikoinen tulossa), joten mielestäni on täysi oikeus muuttaa mielipidettään.
Toki talous on yksi puoli asiassa, mutta mielestäni pikkulapsiaika on niin lyhyt loppuviimeksi, että asiat saa jotenkin rullaamaan kotihoidosta huolimatta. Jos on valmis tinkimään jostakin edes pariksi vuodeksi oman lapsensa eteen, väittäisin että se on mahdollista, jos vaan tahtoa löytyy.
Ei tollaisia päätöksiä voi tehdä ennen lapsen hankkimista! Äitiys ja vanhemmuus muuttaa ihmistä. Erilaiset asiat tuntuvat tärkeältä lapsen syntymän jälkeen.
Etukäteen on vaikea ennakoida miten paljon sitä rakastaa lastaan ja haluaa viettää aikaa lapsen kanssa.
Pieni vauva ei kuluta vielä paljoa. Ehditte kyllä olla töissä ja tienata lapsen kasvaessa. Pidä pääsi ja luota vaistoosi. Sopikaa että olet nyt vielä vuoden kotona ja sen jälkeen katsotte tilannetta. Se voi olla miehelle helpompi niellä kuin suoraan kolme vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'tulee vaan mieleen että, jos ap oikeasti haluaa että lapsi on kolmevuotiaaksi kotona niin suostuuko hän siihen että menee itse töihin ja mies jää kotiin kahdeksi vuodeksi lasta hoitamaan?
Vai onko tässä tarkoituksena vain loisia kotona.
Terveisin Mälli
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 18:18"]
Mikä perustelu on se, että viemällä hoitoon kasvaa kuitenkin normaaleja ihmisiä? Minusta lapsen jokainen päivä tässä ja nyt on se mikä ratkaisee. Mitä lapsi tarvitsee ollakseen iloinen, onnellinen, rakastettu ja tarpeet tyydytetty juuri nyt? Kaikenlaisista kauheista oloista voi selviytyä ja kasvaa kunnon ihmisiä. Haluaisitko itse viettää päiväsi selviten vai elämästä nauttien. Antakaa lapsille aikaa olla vaan.
[/quote]
Sinunlaisestasi ihmisestä on varmaan käsittämätöntä, että lapset saattavat nauttia hoidossa olosta, kivasta tekemisestä ja kavereista. Esimerkiksi meidän lapset ovat niin tehneet. Toisaalta he ovat kyllä viihtyneet kotonakin aina kun siihen on ollut tilaisuus.
Olennaista lasten hoitoon sopeutumisessa ja viihtymisessä onkin vanhempien asenne. Jos vanhempi on vastahakoinen, itkuinen, riitelyherkkä ja näyttää pitkää naamaa, lapsikin alkaa ajatella, että siinä on pakko olla jotain vikaa.
[/quote]
Tottakai isommat lapset voivat saada iloakin hoidossa, mutta ap:n tapauksessa on puhe nippanappa 1-vuotiaasta. Sen ikäinen ei vielä kaipaa tai tarvi kaverilaumaa, vaan turvallisen, tutun yhden aikuisen. Ja siinä olen samaa mieltä, että jos lapsensa hoitoon vie, niin aikuisen tehtävä on kannustaa ja rohkaista lasta, eikä tuoda omia epävarmuuksiaan lapsen nähtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos isä saa/joutuu olemaan puolet ajasta kotihoidontuella. Silloin.
Ei muuten.
T: 11cm mies
Meillä kävi samoin. Ajattelin raskaana ollessani, että laitetaan lapsi hoitoon, kun hän on vuoden. Sitten, kun hän alkoi lähestyä vuoden ikää, niin minusta alkoi tuntua kamalalta hoitoon laittaminen.
En kuitenkaan pitänyt itsestään selvänä, että se olisin juuri minä, joka jää lapsen kanssa kotiin. Kysyin mieheltäni, että haluaisiko hän jäädä kotiin hoitamaan lasta. Hän halusi mielellään ja minä menin töihin. Täytyy myöntää, että aluksi olin haikein mielin ja ajattelin, että olisinpa se ollut minä, joka saa jäädä vielä kotiin. Halusin kuitenkin tarjota miehellekin mahdollisuutta olla kotona.
Nyt minulla on hyvä mieli, että tarjosin. Mies puuhaa kaikkea lapsen kanssa kaikkea kotona ja on onnellinen ja hyvä koti-isä. :) Kohta meille syntyy toinen lapsi ja sitten minä saan taas olla kotona.
Minusta se ei ole tasa-arvoa, että molemmat menevät väkisin töihin lapsen tai lasten ollessa pieniä, vaan se, että miehelläkin on mahdollisuus kiireettömään oloon kotona lasten kanssa ilman työstressiä.
Vähän OT: tietysti jos lapsen vie hoitoon, vanhemman pitää kannustaa ja yrittää etsiä myönteistä, mutta toisaalta sitäkään ei pidä viedä liiallisuuksiin. On niitä lapsia, jotka näennäisesti pärjää ja viihtyy, mutta oppivat pitämään murheet sisällään (esim. päivähoidossa tapahtuneista asioista), koska haluavat miellyttää vanhempiaan, joiden mielestä päivähoidossa on "niiiiiin kivaa ja ihanaa, saat kavereita ja on tosi mukavat tädit, ei ikinä mitään kurjaa". Myönteinen asenne on siis hyvä, mutta muistakaa sallia tunteet.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:48"]
'tulee vaan mieleen että, jos ap oikeasti haluaa että lapsi on kolmevuotiaaksi kotona niin suostuuko hän siihen että menee itse töihin ja mies jää kotiin kahdeksi vuodeksi lasta hoitamaan?
Vai onko tässä tarkoituksena vain loisia kotona.
Terveisin Mälli
[/quote]
jos lukisi ketjun niin olisi jo selvillä että ap oli itseasiassa jo ehdottanutkin miehelleen että mies jäisi kotiin ja ap menisi töihin. Mutta tämäKÄÄN ei kelvannut ap;n miehelle.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:48"]
'tulee vaan mieleen että, jos ap oikeasti haluaa että lapsi on kolmevuotiaaksi kotona niin suostuuko hän siihen että menee itse töihin ja mies jää kotiin kahdeksi vuodeksi lasta hoitamaan?
Vai onko tässä tarkoituksena vain loisia kotona.
Terveisin Mälli
[/quote]
Jos "Mälli" osaisit lukea, olisit huomannut, että ap on ehdottanut myös juurikin tuota yhtenä vaihtoehtona.
Luulenpa, että kun ap käy miehen kanssa läpi listan siitä, kuka vie ja hakee, kuka tekee päivällisen illalla klo 17:ksi valmiiksi, kuka pesee pyykit (lähes joka päivä), ripustaa ne kuivumaan ja silittää - illalla työpäivän jälkeen -, kuka on se, joka jää jatkuvasti pois töistä kolmesta päivästä koko viikkoon tai ylikin (helposti menee puolet kuusta ajoittain kotona, vaikka on "töissä"; ja siitähän saa hienon maineen työåaikalla), kuka kuskaa kesken tarhapäivän sairastuneen lapsen lääkäriin, kuka maksaa päivähoitomaksun, työpaikkalounaat, ne valmisruoat (kun oikeasti ei ehdi aina kokata), kuka pukee 1,5-vuotiaan toppavaatteisiin klo 6.38 joka aamu, kuka kulkee ruuhkissa ehtiäkseen viimeistään 17.00 tarhaan (ja mieluummin ennen, ettei olisi se viimeinen hakija)... Tässä tulee jo vähän toistoa, mutta tuo on realismia, ja jos ap:n mies oikeasti aivoillaan ajattelisi asiaa, hän tulisi tulokseen, että on sittenkin parempi, että lapsi hoidetaan kotona vielä kaksi seuraavaa vähän köyhempää mutta muutoin huomattavasti rennompaa vuotta.
Mutta ap:n miehellä on kyllä sekä jokin elintasoon liittyvä itsetunto-ongelma että vastuunkantohaluttomuuteen liittyvä lierousongelma.
Minun lapseni meni hoitoon 6 kk:n vanhana. Ihan niinkuin lähes kaikki muutkin vauvat tässä maassa. Ja ihan normaaleilta ihmisiltä tämän maan asukkaat (sekä lapset että aikuiset) vaikuttaa.