Kaveri suuttuu kaikesta saatuaan lapset
Mitään en osaa hänen mielestään tehdä oikein. En kuulemma tullut tarpeeksi nopeasti sairaalaan tapaamaan, en auta lasten kanssa tarpeeksi ja hoida niitä tarpeeksi, en pääse aina auttamaan häntä ostoksille kun haluaisi sinne jonkun katsomaan lasten perään ... Tuota jatkuvaa raivoamista ja valittamista ei vain ole kiva kuunnella, varsinkin kun se tulee mistä tahansa. Ei minulla yksinkertaisesti ole aikaa olla hänelle jatkuvasti lastenhoitajana ja seuralaisena.
Miten paljon te muut autatte kavereitanne lasten kanssa? On ikävä kaveriani, ollaan oltu kavereita lapsesta asti, mutta ihan oikeasti jo pelkään tuota, että milloin tahansa suuttuu jostain, niin ei usein enää edes tavata.
Ja vielä siis se, että hänen ja lasten kanssa voisin ihan hyvin lähteä jonnekin, eli auttaa häntä katsomaan yhdessä lasten perään. Mutta hän ei tätä halua. Tai ensimmäisen lapsen kanssa tämä vielä toimi ja meillä oli mukavaakin.
Mutta sitten kun toinen ja kolmas lapsi tulivat, niin ei halua ottaa lapsia mukaan minnekään, vaan järjestää niin, että joku hoitaa hänen lapsiaan kotona kun hän itse on juhlissa tai shoppailemassa tms. Tuntuu myös vähän ikävältä, kun saattaa tulla lauantaina myöhään iltapäivällä tekstiviesti, että kai voin tulla hoitamaan hänen lapsiaan illalla että hän miehineen pääsee juhlimaan toisten kavereiden kanssa. Ja suuttuu tosi paljon, jos minulle ei sovi. Kyllähän siinä hyväksikäytetty olo tulee, varsinkin kun tosiaan mitään vastavuoroisuutta ei ole.
Olimme tosi hyviä kavereita tosiaan monta vuotta, enkä ihan edes tajua, miten hän muuttui niin paljon kun lapsia tuli enemmän. Puhui kyllä heti ensimmäisen lapsen synnyttyä, miten kauheaa se on ja miten ei olisi tehnyt lapsia jos olisi tiennyt millaista se oli. Mutta silti halusi toisen ja kolmannen lapsen, eli tuskin nyt voi olla ihan onnetonkaan omiin ratkaisuihinsa kun itse ne on halunnut ehdottomasti.
Eli on ikävä tuota kaveria sellaisena kun oli, mutta kai se on pakko hyväksyä, ettei tämä kuvio vain toimi.
- ap