Lue keskustelun säännöt.
Menin naimisiin 25-vuotiaana, nyt vuosi myöhemmin tajusin etten rakasta tuota miestä yhtään. En tiedä mitä tekisin.
30.06.2020 |
Tavatessamme olin 18-vuotias. Niin rakastunut. Häät oli unelmani. Nyt ne on koettu ja en tunne yhtään rakkautta tai himoa tuota miestä kohtaan. Kannattaako vaan yrittää, pakottaa itsensä rakastamaan tai esittää vai mitä tekisitte tilanteessani? Hävettäisi erota, kun vasta mentiin naimisiinkin. Pidettiin vielä kalliit ja isot häät.. Eroaminen olisi epäonnistuminen :(
Kommentit (88)
Mitä tarkoitat rakkaudella, AP? Rakkauden tunne loppuu joka tapauksessa joskus ja ehkä tulee taas myöhemmin takaisin, ehkä ei. Miksi sanot, ettet rakasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 vuoden kohdalla tulee yleensä kriisi. Olitte pitkään yhdesssä ennen papin aamenta, silloin usein käy noin. Siitä voi päästä yli tai voi luovuttaa. Seuraavassa suhteessa luultavasti sama odottaa 7 vuoden päästä.
Oikeaa vastausta ei ole, mieti tarkkaan mitä teet AP.
Vierailija kirjoitti:
Taas sen näkee, avioliitto ei merkitse mitään naisille. Häät kyllä, liitto ei.
Käytit vahingossa monikkoa yksittäistapauksessa
Vierailija kirjoitti:
Et ole koskaan rakastanutkaan miestäsi. Tärkeintä sinullekin oli että sait leikkiä prinsessaa helvetin kalliilla.
Tuskin olisivat olleet noin pitkään yhdessä. :D Jotain rajaa. Täällä ihmiset purkaa oman elämänsä pettymyksiä tuntemattomiin, kuvittelemalla kaikenlaista omasta päästään ja sitten syyttelemällä tuntemattomia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa 7 vuoden kriisiltä.
Joo, tää 7 vuoden kriisi on kyllä tosi osuva, meillä sattui just noihin aikoihin ja mielessä kävi varmaan kummallakin, että eiköhän tää oo nyt nähty, mutta aika kului ja nyt 13 vuotta yhdessä ja hyvin menee, välillä tietysti eri kausia, ehkä kohta tulee taas uusi 7 vuoden kriisi.
Mutta jos oikeasti haluaa erota, niin ei se ole syy että oli kalliit ja isot häät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en aio koskaan mennä naimisiin. Ihminen jaksaa katsella aikansa kutakin kumppania ja sitten tekee jo mieli vaihtaa. En edes sano tätä pahalla. Näin se vain menee, eikä ihmistä ole tarkoitettu olemaan koko loppuelämää yhden kumppanin kanssa.
Niinkö ajattelit? Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä 32v, ei vielä tunnu, että pitäisi erota. Tuo kommenttisi ennemminkin kertoo jotain omasta kehittymättömyydestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kannata olla yhessä ajatellen "no mitä muutkin sanoo jos erotaan."
Voi muuttaa erilleen aluksi ja katsoa haluaako oikeasti erota.
Oma tyhmyytesi.
Miksi menit naimisiin, kyllä tuon ikäisen pitäisi jo tietää, mitä elämältään haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätä, että et halua luovuttaa. Jos haluat osoittaa rakkautta miestäsi kohtaan, se kantaa hyvää hedelmää. Ajatusmalli, että toisen onnelliseksi tekeminen olisi todellista rakkautta, ei ole nykyään muodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätys, että nuorena solmitut liitot ei kestä?
Ei 25-vuotias ole nuori.
Aloittajan kannattaa nyt rauhassa miettiä kaikkia muitakin elämänsä asioita, eikä heti hötkyillä. Hanki esim. keskusteluapua.
Häihin oli varmasti ladattu liikaa odotuksia tai ainakin nyt pitää kehitellä niitä uusia unelmia.
Iloitse myös siitä, että joku on halunnut sitoutoua sinuun loppuuelämäkseen, sillä kaikki eivät löydä kumppania ikinä.
Mikäs 25-vuotias sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne aiemmat vuodet meni hyvin niin ilmeisesti mies on ihan sopiva kumppani ja rakastaminen on mahdollista, vaikkei nyt siltä tunnukaan. Tosiaan, ei hätiköityjä päätöksiä. Ehkä nyt on aika miettiä, mitä muuta haluaa elämältä kuin ne häät. Voi olla, että jotain on muuttunut niin ettei liitto enää toimi, mutta jos mitään selkeää syytä ei löydy niin yrittää kannattaa vielä.
Mulla on taustalla jokseenkin samanlainen "suhteenkehityskaari" eli tapasin 18-vuotiaana nykyisen mieheni ja menimne naimisiin, kun olin 24-vuotias ja muistan kyllä, että on ollut hetkiä ja juurikin siinä 25-27-vuotiaana, että tässäkö tämä nyt on. Kuitenkin tuossa iässä alkaa olla siinä käännekohdassa, että tulee miettineeksi, että nyt on tultu aikuiseksi, mitä haluan elämältä, onko tuo mies nyt oikea, haluanko lapsia yms. Eli tavallaan on kyse kai jostain kriisinpaikasta. Tuolloinkin ei kyse ollut siitä, että miehessä olisi ollut vikaa tai olisi ollut jotain ongelmia. Lähinnä tuli vain tunnusteltua, että onkohan tehnyt oikean päätöksen ja jäisikö nykyisen kumppanin kanssa ja jakaisiko hänen kanssaan tulevaisuuden. Siis vaikka joku 25-vuotias on vielä nuori, mutta kuitenkin tuli se pieni ajatus, että nyt vielä voisi olla mahdollista saada uusi mies ja lapset jonkun muunkin kanssa, jos venyttäisi vielä pidempään, voisi sen menettää. Itse en mitenkään tietoisesti ajatellut mahdollisuutta toisesta, mutta kyllä se jälkikäteen jotain tuollaista oli. Oli saatava varmuus nykyisestä, jotta pystyi jatkamaan tyytyväisenä. Itse jäin suhteeseen, koska päätin hyväksyä ja päätin rakastaa. Nyt sitten on hankittu lapset ja asunto sekä muutenkin asetuttu. Nyt tuntuu vähän hullultakin se epäröinti, mutta sellainen kai se ihmismieli on. Mieti tarkkaan ennen kuin päätät. On hyvin mahdollista, että ajatuksesi ovat väliaikaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettelet rakastamaan.
Ei rakkaus ole pelkkä tunne. Alkuhuuma loppuu kaikissa suhteissa ja alkaa arki. Silloin kysytään sitä, että tahdotko.
Nyt sulla on sen tahdon aika.
Hyvä teidän liitosta tulee! :)
Ihanaa kesää!
Vierailija kirjoitti:
Yllätys, että nuorena solmitut liitot ei kestä?
Menin naimisiin 22-vuotiaana. Nyt on oltu naimisissa yli 30 vuotta.
Äitini meni naimisiin 17-vuotiaana. Oli naimisissa isäni kanssa liki 50, kunnes isäni kuoli.
Nykyään on niin hassua, kun aikuisia ihmisiä pidetään "nuorina". Mikä nuori 25-vuotias on? Aikuinen nainen. Minulla oli kaksi lasta 25-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätys, että nuorena solmitut liitot ei kestä?
Ei 25-vuotias ole nuori.
Aloittajan kannattaa nyt rauhassa miettiä kaikkia muitakin elämänsä asioita, eikä heti hötkyillä. Hanki esim. keskusteluapua.
Häihin oli varmasti ladattu liikaa odotuksia tai ainakin nyt pitää kehitellä niitä uusia unelmia.
Iloitse myös siitä, että joku on halunnut sitoutoua sinuun loppuuelämäkseen, sillä kaikki eivät löydä kumppania ikinä.
Mikäs 25-vuotias sitten on?
Olisko vaikka jo ihan aikuinen ihminen, kun täysi-ikäisyyskin koitti jo 7 vuotta aiemmin?
Minä olen kokenut saman, tunne laimeni /hävisi häiden jälkeen (ei ollut prinsessahäät!). Nyt 20 vuotta samaa avioliittoa takana, ja olen rakastuneempi kuin koskaan. Tunne palaa kyllä. Fake it until u make it.
Ehkä nyt kun häiden jälkeen ei ole samalla tavalla yhteistä tavoitetta tai suunnitelmia niin se tyhjiö aiheuttaa kriisiä.
Mitä lupasitkaan vihkitilaisuudessa?
25... nuorena? Ihan perus.