Lue keskustelun säännöt.
Menin naimisiin 25-vuotiaana, nyt vuosi myöhemmin tajusin etten rakasta tuota miestä yhtään. En tiedä mitä tekisin.
30.06.2020 |
Tavatessamme olin 18-vuotias. Niin rakastunut. Häät oli unelmani. Nyt ne on koettu ja en tunne yhtään rakkautta tai himoa tuota miestä kohtaan. Kannattaako vaan yrittää, pakottaa itsensä rakastamaan tai esittää vai mitä tekisitte tilanteessani? Hävettäisi erota, kun vasta mentiin naimisiinkin. Pidettiin vielä kalliit ja isot häät.. Eroaminen olisi epäonnistuminen :(
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätys, että nuorena solmitut liitot ei kestä?
Ei 25-vuotias ole nuori.
Aloittajan kannattaa nyt rauhassa miettiä kaikkia muitakin elämänsä asioita, eikä heti hötkyillä. Hanki esim. keskusteluapua.
Häihin oli varmasti ladattu liikaa odotuksia tai ainakin nyt pitää kehitellä niitä uusia unelmia.
Iloitse myös siitä, että joku on halunnut sitoutoua sinuun loppuuelämäkseen, sillä kaikki eivät löydä kumppania ikinä.
25-vuotias on nuori vielä. Mielestäni vielä kolmekymppisetkin ovat nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Ei ole kokemusta jos ekan kanssa menee naimisiin, suorastaan tyhmää. En ymmärrä näitä pika-avioliittoja. Minulla oli useita suhteita ennen sitoutumista samoin miehelläni ja nyt yhdessä oloa onnellisesti yli kolmekymmentä vuotta.
Suosittelen eroamaan. Nykyään on tosi helppoa löytää uusia treffikumppaneita esim. badoosta, tinderistä, hot or notista tai suomi24..
Tee vaan eropäätös ja sitten huomaat että uusia aviomiesehdokkaita on jonoksi asti :)
Vierailija kirjoitti:
Huh. Ei ole kokemusta jos ekan kanssa menee naimisiin, suorastaan tyhmää. En ymmärrä näitä pika-avioliittoja. Minulla oli useita suhteita ennen sitoutumista samoin miehelläni ja nyt yhdessä oloa onnellisesti yli kolmekymmentä vuotta.
Nuohan oli kuusi vuotta yhdessä ennen avioliittoa. Ei todellakaan mikään pika-avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenellekkään muulle kumppanin löytäminen ei ole helpompaa, kuin parikymppisille naisille. Ap , nyt on tilaisuutesi löytää jotain parempaa. Älä aikaile.
Hyvä kuitenkin, ettei teillä ole lapsia :-/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pitävät monesti kynsin hampain kiinni ensirakkaudestaan. Pitkittävät eroa. Tekevät lapsen, menevät naimisiin, ostavat omakotitalon, jospa se kipinä sieltä syttyisi uudestaan. Monesti eronneille eroaminen on huomattavasti helpompaa. Teillä taisi nyt ap käydä niin.
miksiköhän?
Taas sen näkee, avioliitto ei merkitse mitään naisille. Häät kyllä, liitto ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenellekkään muulle kumppanin löytäminen ei ole helpompaa, kuin parikymppisille naisille. Ap , nyt on tilaisuutesi löytää jotain parempaa. Älä aikaile.
paitsi.. jos on hikkynainen.
Tässä vaiheessa kannattaa ymmärtää että alkuhuuman rakastuminen kestää yleensä vuoden tai kaksi. Tämän jälkeen tulee kaikille arki ja pienet ärsyttävät asiat kumppanissa nostavat päätään. Nyt on aika rakastaa tahdolla ja teoilla. Rakastaminen vaatii usein tietoisen valinnan, sillä kovin moni heittää hyvän suhteen hukkaan kun alkuhuuma on ohi, eikä ymmärretä sitä että alkurakastumisen tunne ei kestä ikuisesti. Eli arvota nyt rauhassa mitä sinä haluat ja mitä miehesi haluaa. Pohdi seuraavia kysymyksiä:
- Onko hänen kanssaan hyvä olla vai tunnetko jatkuvasti ahdistusta?
- Onko hän hyvä kumppani?
- Olisiko hän hyvä isä?
- Onko jokin tietty syy miksi pitäisi erota?
- Olisinko onnellisempi yksi? Miksi?
Jatka omilla kysymyksillä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä vaiheessa kannattaa ymmärtää että alkuhuuman rakastuminen kestää yleensä vuoden tai kaksi. Tämän jälkeen tulee kaikille arki ja pienet ärsyttävät asiat kumppanissa nostavat päätään. Nyt on aika rakastaa tahdolla ja teoilla. Rakastaminen vaatii usein tietoisen valinnan, sillä kovin moni heittää hyvän suhteen hukkaan kun alkuhuuma on ohi, eikä ymmärretä sitä että alkurakastumisen tunne ei kestä ikuisesti. Eli arvota nyt rauhassa mitä sinä haluat ja mitä miehesi haluaa. Pohdi seuraavia kysymyksiä:
- Onko hänen kanssaan hyvä olla vai tunnetko jatkuvasti ahdistusta?
- Onko hän hyvä kumppani?
- Olisiko hän hyvä isä?
- Onko jokin tietty syy miksi pitäisi erota?
- Olisinko onnellisempi yksi? Miksi?
Jatka omilla kysymyksillä. Tsemppiä!
Tunnen jatkuvaa ahdistusta. Ei ole lapsia meillä. Pelkään yksinoloa, kun en ole koskaan edes asunut yksin. Muutin vanhempieni luota suoraan miehen kanssa yhteen.
Et ole koskaan rakastanutkaan miestäsi. Tärkeintä sinullekin oli että sait leikkiä prinsessaa helvetin kalliilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole koskaan rakastanutkaan miestäsi. Tärkeintä sinullekin oli että sait leikkiä prinsessaa helvetin kalliilla.
Rakastin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole koskaan rakastanutkaan miestäsi. Tärkeintä sinullekin oli että sait leikkiä prinsessaa helvetin kalliilla.
Rakastin
kultapieni, läheisriippuvuus ei ole rakkautta
Kannattaa ottaa aikalisä, ennen kuin tekee eropäätöstä! Se, että ei tunne enää jotain, ei tarkoita sitä, etteikö toista rakastaisi. Käy ihmeessä ammatti-ihmisen pakeilla, opit paljon itsestäsi - tai jos teillä on haasteita, parisuhdeneuvojalla. Ihmiset eroaa nykyään liian helposti.
olin eronnut 25-vuotiaana jo kahdesta liitosta niin ei tuo apn tilanne kovin tavaton ole.
Odota vuosi kaksi. Menkää sen aika pariterapiaan ja katselkaa rauhassa. Sit jos vielä tuntuu tuolta, niin eroa. Parempi erota alta 30v. niin ehtii vielä löytämään uuden rakkauden, perustaa perheen jne. Kolmenkympin jälkeen alkaa olla kinkkisempää.
En minäkään.
M31