Kokemuksia töihinpaluusta burnoutin jälkeen?

Olen 27-vuotias nainen ja sairastan kroonista vaikeaa masennusta sekä sain tämän lisäksi talvella kolmannen burnoutini. Lisäksi kroppa on vihoitellut useammalla (psyko)somaattisella sairaudella. Olen pystynyt edellämainituista huolimatta olemaan duunarityöelämässä (osa-aikaisesti), mutten ole pystynyt/jaksanut lähteä korkeakouluopiskelemaan, mikä kuitenkin olisi haaveissa ja "se oma juttu". Olen käynyt kuitnekin jo vuosia terapiassa, kuten myös ollut lääkittynä.

Olen ollut nyt puoli vuotta sairaslomalla ja lepäämisen sekä lääkityksen tuplauksen johdosta alan olemaan jo paremmassa kunnossa. Kuitenkin, olen havahtunut siihen, miten puolikuntoisena olen kaikki nämä vuodet työelämässä raahautunut vain päivästä toiseen. En ole osa-aikatöiden lisäksi jaksanut parempinakaan kausina välttämättä tehdä mitään muuta elämässä kuten esimerkiksi maksaa laskuja tai syödä. Harrastukset, ystävien kanssaoleminen, siivous yms. Raskaampia asioita olen jaksanut tehdä ehkä parin tunnin ajan kuukaudessa.

Varsinainen kysymys; pitäisikö nyt vähän toipuneena palata työelämään vai olla vielä sairaslomalla harjoitellen itsestä huolenpitämistä? Pelkään, että jos palaan liian aikaisin töihin, pysyn edelleen sairaana enkä pääse elämässä eteenpäin. Toisaalta tuleva lama huolestuttaa ja jos jatkan sairaslomaa vielä pitkään, huolitaanko minua enää töihin takaisin ts. olisiko pidemmällä aikavälillä parempi kuitenkin mennä töihin, vaikka se viekin kohtuuttoman paljon jaksamista ja hidastaa paranemisprosessia. Pidemmällä aikavälillä ei ole tarkoitus jäädä sossurotaksi, vaan toipua ja päästä yliopistoon, sekä koulun ohella töihin. Lisäksi helppoa työhönpaluuta ei ole luvassa, sillä joudun todennäköisesti vaihtamaan työyksikköä ja siten työtehtäviä ts. Aloittamaan uudessa työpaikassa. Taloudellista pakkoa olla töissä ei ole, vaikka toki silloin olisi enemmän taloudellista liikkumavaraa. Toki töihinpaluu on ensisijaisesti lääkärin määrittämä asia, mutta olisi kiva kuulla muilta puolikuntoisilta, pidempään työelämässä olleilta ja burnout-kierteestä kärsiviltä, miten olette saaneet elämäänne järjesteltyä?