Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin elokuussa alkanut laihis meni läskiksi
14.04.2013 |
Kyllä sapettaa. Kypsyin viimekesänä totaalisesti liikakiloihini, vaikka kesä oli viileä ja sateinen. Elokuun puolessa välissä aloitin kevyesti laihduttamisen. Pikkuhiljaa kiristin tahtia. Joulukuussa olin jo todella tyytyväinen. 4 kuukaudessa oli lähtenyt 16 kiloa, ja tähtäimessä oli viimesten parin kilon rypistys. Mutta sitten.... .... Tuli se hel.....tin joulu. Meikäläinen sinnitteli kaikki houkutukset joulun alla, mutta aattona oltiin sit kylässä ja ihanat tarjottavat pöydässä. Yksinkertaisesti en halunnut loukata, vaan söin kaikkea. Ihan joulutortut ja kaikki maistoin. Seuraavana päivänä vanhempieni luokse, ja sama toistui taas. En kertakaikkiaan kehdannut olla millään kitudietillä kun 70 vuotias äitini oli niin nähnyt vaivaa. Tapaninpäivänä tuli tunne, että kun homma nyt oli lipsunut näin, niin syödään nyt noi konvehditkin jaloista pois, et pääsee taas normaalirytmiin ilman houkutuksia. No sit tuli uusivuosi ja ...niin. Homma lähti täysin käsistä, ja nyt olen samassa lähtöpisteessä kuin elokuussa, kun laihiksen aloitin. Että voi sapettaa. Ilmeisesti musta ei oo vähäkalorisen ruokavalion noudattajaksi. Vihaan itseäni.
Kommentit (25)
Yksi joulu ei kenenkään diettiä pilaa. Kitudiettisi johti vaan siihen mihen ne aina johtaa, kontrollin menettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä, jos kertoisit äidillesi, että haluat pudottaa painoasi ja kaipaat hänen tukeaan tähän? Voisittehan jo etukäteen yhdessä suunnitella, millaisia ruokia äitisi tekee, kun sinä tulet kylään.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 13:04"]
Ap. Kyllä mun äiti loukkaantuu. On joskus pillahtanut itkuun just joulupöydässä, kun olen syönyt hänen mielestään liian vähän tai kieltäytynyt ottamasta kaikkea. Tullut kommentteja et; "Ei ollut sit hyvää" " Ei olisi pitänyt laittaa" ym. Helpompi kun syö menemään, niin ei mene piloille päivä. Kunpa olisi muita sisaruksia syömään sen ruuat.
[/quote]
Sun ei varmaan sit auta muuta kun olla lihava :)
Olen noudattunut kiloklubin ohjeita ja laskenut kaloreita. Minä pistin joulun ajaksi dietin lomalle. Parin viikon kaloreiden laskemattomuus ja ylensyönti ei diettiä kaada vaikka tuli kyllä pari kiloa painoa, mutta mitäs siitä.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 14:12"]
Mitäpä, jos kertoisit äidillesi, että haluat pudottaa painoasi ja kaipaat hänen tukeaan tähän? Voisittehan jo etukäteen yhdessä suunnitella, millaisia ruokia äitisi tekee, kun sinä tulet kylään.
[/quote]
Ap. Tokihan äitini oli hyvin tietoinen laihdutuksesta, sillä johan 16 kiloa jo pelkästään näkyykin. Sanoin hänelle useaan kertaan, että ei tarvi leipoa ja laittaa mitään, että en halua syödä. Mutta sielä ne kermatortut, ja kermaperunat ja kerma, kerma.... kielloista huolimatta odotti. Äitini vielä tietää kuinka vaikea mun on kieltäytyä makeista herkuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on siinä syöty paljon jos kolmessa kuukaudessa on lihottu 16 kiloa.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 14:21"]
No on siinä syöty paljon jos kolmessa kuukaudessa on lihottu 16 kiloa.
[/quote]
Onhan täs mennyt miltei 4 kk. Viimeset 2 kiloa on tullu huhtikuussa, ja hermostuin totaalisesti itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Ja onko se 16 kiloa tos ajas pajon. Jokainen tietää, et kilon tiputus viikossa on tosi työlästä, mut sen saaminen on tosi helppoa. Ja 5 kiloa tuli ekan 2 viikon aikana. Sit se on vain hiipinyt ylös.
No sovitaan sitten, että se on äidin vika, että lihoit. Nyt sun sitten vain pitää hoitaa sun äitisuhteesi sellaiseksi, ettet enää liho pelkästä äidin ajattelemisesta.
Tai sitten vain lopetat pitämästä äitiä tekosyynä. Sillä jos sä kävit yhden joulupäivällisen vetämässä kermaperunoita, kermakakkuja ja joulutorttuja, niin se ei sun laihdutusta hetkauttanut yhtään mihinkään. Ei yhdestä ateriasta liho 16 kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, äidilläsi on ongelma, jos hän ei kestä sitä, että kieltäydyt hänen epäterveellisistä herkuistaan oman terveytesi vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin voisi sanoa, että älä sure - et ole ainoa, sillä alkoholisteista, laihduttajista ja pettäjistä ja ties mistä uhkapelureistakin sortuu taas 95%. Et sitten vaan kuulunut siihen joka kahteenkymmenenteen, jonka panonpudotus on pysyvää.
Toiseksi voisi sanoa, että jouluruuat eivät kyllä ole lihottavia. Kinkku ei lihota, eikä rosolli. Laatikoista riippuu, että paljonko niihin on valeltu kermaa, mutta jos ovat enemmänkin kuin vihannessoseita, niin ei niilläkään liho. Turha on muita siis syyttää, jos syö herkkujakin - uskallan väittää, että joulupöydästä selviää kohtuudella syöden vaikka vain kaloja, kinkkua ja rosollia ja ruokalusikallisen kutakin laatikkoa. Kaikkea voi syödä, kun ei vaan vedä kaksin käsin.
Joo ja ei tämä ole itsellekään helppoa. Joka vuosi laihdutan kesällä noin 6-8 kg ja lihon kevään kortisonien aikana 5-15 kg. Ei herkkua tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi itkut. Sulle kävi klassiset, eli kun pari päivää meni läskiksi, päätit epäonnistuneesi ja löit koko homma läskiksi. Eihän se oikeasti mitään olisi haitannut, vaikka söitkin jouluna runsaasti. Sitten vaan joulun jälkeen olisit jatkanut laihista. Minä aloitin laihduttamisen joulun jälkeen ja olen laihtunut kahdeksan kiloa. Olen "repsahtanut" vaikka kuinka monta kertaa: suklaamunat pääsiäisenä, erilaiset juhlat, matkat kotiin äidin ruokapatojen ääreen ja muut. Aina tulee silloin syötyä liikaa ja useamman päivän mässäilyn jälkeen on paino saattanut olla kilon korkeampi. Mutta sitten vaan jatketaan laihista! Ei niillä satunnaisilla mässypäivillä ole oikeasti väliä eikä niiden takia tarvitse lannistua eikä ajatella, että on epäonnistuja. Toivottavasti vielä onnistut!
Mitä siis tapahtui uudenvuoden jälkeen? Sillä ethän sinä 16 kiloa takaisin lihonut kolmena joulun päivänä ja yhtenä uudenvuodenpäivänä. Nuo oli vaan tuollainen välijuttu, ei ne tuhonneet sun laihista. Mutta mitä tapahtui uudenvuoden jälkeen? Miksi olet sen jälkeen lihonut takaisin?
Et sä kuitenkaan tule loppuelämääs välttelemään jouluja yms. Eli sun pitää oppia semmoinen laihdutus mikä mukailee normaalielämää ja lisäksi sun pitää oppia käyttäytymään noissa tilanteissa. On ihan ok maistaa kohteliaisuudesta kun tarjotaan mutta ei tartte lappaa kaksin käsin. Lisäks ne konvehdit ei olis mädäntyneet heti huomenna vaikka et olis niitä syönytkään eikä sekään olis haitannut vaikka olisit antanut ne pois tai heittänyt roskiin.
Ap. Mulle tuli jouluna parin päivän jälkeen olo, että olin aivan hirveän lihava taas. En tietenkään ollut, mutta se tunne teki sen, että söin ahdistukseeni lisää. Jäin myös herkkujen makuihin kiinni, koska olin niin totaalisesti niitä yli 4kk vältellyt. Joka päivä mietin, että millainen olisi tilanne, jos olisin ne joulun vierailut voinut välttää. Tavallaan olen hyvin vihainen tälle yställe ja äidilleni, jotka tavallaan pakottivat minut lankeamaan, sillä en kehdannut kieltäytyä. Äitini haluaa aina että maistan joka kermatortun ja toisenkin palan. Ruoka ei ole myöskään mitään vähärasvaista, että voin sanoa, et pakastevihannekset oli aika pas...kan makuisia sen jälkeen...
Onpa huono. Provo vai trolli vai mitä nää sun loputtomat tarinat onkaan.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 12:28"]
Mitä siis tapahtui uudenvuoden jälkeen? Sillä ethän sinä 16 kiloa takaisin lihonut kolmena joulun päivänä ja yhtenä uudenvuodenpäivänä. Nuo oli vaan tuollainen välijuttu, ei ne tuhonneet sun laihista. Mutta mitä tapahtui uudenvuoden jälkeen? Miksi olet sen jälkeen lihonut takaisin?
[/quote]
Ap. Vanhat ruokailutottumukset palasivat takaisin, ja korkojen kanssa. Jäin siis vaan kiinni paremman makuiseen ruokaan. Näinhän alkoholisteillekin käy. Se yksikin paukku voi olla kohtalokas.
Alue: Aihe vapaa
Sun pitää sanoa, että et ota enempää. Kiitos vain. Jos tarjoaja siitä syystä itkee, niin sen mielipuolisuutta se on eikä sun. Mä tiedän yhden peräkammarinpojan, joka ei lähtenyt maailmalle, kun äiti oli kieltänyt. :D Et kai sä ole samalla tasolla? Itse sä elämäsi ratkaisut teet, jäätkö himaan köllimään tai syötkö itsesi siaksi, ei muut ihmiset ole niistä vastuussa, vaikka jotain toivoisivatkin.