Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joita ei kuulla tai kuunnella, ja jota yritetään aina päsmäröidä?
30.06.2020 |
Onko muita, jotka kokee etteivät saa ääntään ollenkaan kuuluviin jossain porukassa? Vaikka puhuisi, niin kukaan ei kuuntele, kun kaikki muut ovat ikäänkuin arvoasemassa korkeammalla tai heidän asiansa on aina tärkeämpi. On sama, mitä sanot, se sivuutetaan. Silti tällaisen ihmisen paikallaolo on kuitenkin tärkeää: olla yleisönä ja ohjattavana. Toinen, mitä sivuuttamisen lisäksi inhoan, on päsmäröinti. Aina ne äänekkäät päättävät, mitä tehdään ja miten se tehdään, ja että se tehdään nyt. Joko et saa osallistua siihen (kun et muka osaa) tai sitten sinulle määrätään tehtävä. Sinä et saa olla mukana organisoimassa. Nämä muut aina anastavat määräysvallan ja alkavat säätää muidenkin tekemisiä.
Minulla on tämä ongelma lapsuudenperheeni kanssa, lähinnä sisarusten. Aina kun kokoonnutaan jonnekin yhteen, minusta yritetään tehdä äänetön yhtiömies ja statisti. En tiedä, millä muulla tämän dynamiikan voisi rikkoa kuin kieltäytyä yhteydenpidosta kokonaan?
Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Että teitä kohdellaan kuin lapsia tai voimansa menettäneitä vanhuksia. Asioista päätetään ylitsenne ja ohitsenne, ja nämä jotka päättävät, elävät uskossa että tietävät toki kaiken parhaiten ja osaavat asiat järjestää? Mistä tuollainen ylemmyys syntyy?
Kommentit (45)
Tuttu juttu. Joukossa on aina niitä jotka kuuluvat ja johtavat. Sitten on niitä muita. Se on luonne - ja temperamenttikysymys. Jos olet pienestä asti antanut toisille kiltisti suunvuoron ja odottanut turhaan omaasi niin miten ne roolit muuttuisivat aikuisena?
On vaikeaa saada sitä muutetuksi ellei todella sitten rupea kiljumaan ja herätä toisissa pelkoa ja kunnioitusta. Tyyliin minä puhun nyt, kuunnelkaa s..tana! Niin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aina myönteilen ja sitten, kun sanon jotain niin sitten lyödään luu kurkkuun. Joten viihdyn paremmin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa, jos jonkun lapsuudenperheessä on tuollaista. Kannattaa varmaan vähentää yhteydenpito minimiin, johan tuo nyt heikentää itsetuntoakin!
Itse olen kai sitten aika jämäkkä pitämään puoleni. Mietin kantani ja perustelen sen hyvin, ja yleensä saan muut kannalleni.
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että päsmäröisin sitten muita, kestän sen nimittäin aivan hyvin, jos joku on eri mieltä kanssani. Asiat siinä keskustelee, ei ihmisten persoonat!
Jos toinen tietää paremmin ja osaa perustella kantansa, muutan minäkin mieltäni. Mutta myös minulla on oikeus puolustaa omaa kantaani, jos koen sen rehellisesti validimmaksi! Se ei ole "päsmäröintiä", ja odotan muilta samanlaista rehellistä suhtautumista asioihin asioina.
On myös paljon asioita, joissa en edes ala vääntää, vaan tunnustan jo lähtökohtaisesti jonkun muun paremmin perillä olevaksi ja annan hänelle tukeni linjauksen tekemisessä ja esimerkiksi tehtävien jaossa.
Kirjoitit varmasti aivan vilpittömässä mielessä, mutta minulle tuosta paistaa läpi kuitenkin tietynlainen asenne, juuri tuosta että puhut validimmasta kannasta tai siitä, että joku on lähtökohtaisesti paremmin perillä oleva. Perhepiirissä harvoin on tällaisia asiantuntemukseen pohjaavia asioita ratkaistavana, pikemminkin kyse on siitä, että tietyt ihmiset kuvittelevat olevansa aina kaikessa parhaiten tietäviä. Ja sitten paistaa tuossa vähän sekin ajatus, että kaikessa on löydettävä yhteinen kanta, mikä on viime kädessä jyräämistä, jos pakotetaan se erimielinenkin toimimaan "yhteisen" päätöksen mukaan. En tarkoita pahalla tätä, tuollainen fiilis vain mulle tuli vaikket sitä varmasti tarkoittanut.
Työelämässä tietysti tehdään päätöksiä tietyllä tavalla, mutta perhe- ja kaveripiirissä ne jutut on tyyliin just että mikä yhteislahja jollekin ostetaan tai missä kokoonnutaan ja kuka tuo mitäkin. Ei siinä kukaan ole toistaan paremmin perillä tai jonkun tietyn kanta yhtään toisen kantaa validimpi.
Ihan samanlaisia kokemuksia esim. siitä että keskustellaan ringissä ja yksi kiilaa mut taakseen. Sitten pitkän ajan päästä havahtuu ai säkin oot siellä! No, ens kerralla lähden kävelemään enkä jää odottelemaan. Toinen kokemus myös se että ollaan vaikka kirpputorilla ja kaveri viilettää vain omien juttujensa perässä vaikka parikin hyllyriviä edellä eikä edes yritä esittää että oltaisiin samaa porukkaa ts. odottaisi jos minä kohnaan jotain vaatekasaa tms. Samoin "lenkillä" tekee muuten sitä että JUOKSEE minua paljon isokokoisempana sitä omaa vauhtiaan enkä minä pysy perässä ollenkaan. Tästä syystä ei enää lenkkeillä yhdessä kuin äärimmäisessä hädässä :D
Alue: Aihe vapaa
Kurjaa, jos jonkun lapsuudenperheessä on tuollaista. Kannattaa varmaan vähentää yhteydenpito minimiin, johan tuo nyt heikentää itsetuntoakin!
Itse olen kai sitten aika jämäkkä pitämään puoleni. Mietin kantani ja perustelen sen hyvin, ja yleensä saan muut kannalleni.
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että päsmäröisin sitten muita, kestän sen nimittäin aivan hyvin, jos joku on eri mieltä kanssani. Asiat siinä keskustelee, ei ihmisten persoonat!
Jos toinen tietää paremmin ja osaa perustella kantansa, muutan minäkin mieltäni. Mutta myös minulla on oikeus puolustaa omaa kantaani, jos koen sen rehellisesti validimmaksi! Se ei ole "päsmäröintiä", ja odotan muilta samanlaista rehellistä suhtautumista asioihin asioina.
On myös paljon asioita, joissa en edes ala vääntää, vaan tunnustan jo lähtökohtaisesti jonkun muun paremmin perillä olevaksi ja annan hänelle tukeni linjauksen tekemisessä ja esimerkiksi tehtävien jaossa.