Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koirasta luopuminen avioerotilanteessa
30.06.2020 |
Avioeron takia joudumme luopumaan koirastamme, koska sille ei vain yksinkertaisesti riitä aikaa.
On nyt jokusen kuukauden kulkenut lasten mukana, he ovat siis vanhemmillaan viikko/viikko systeemillä.
No, nyt tämä luopuminen tuntuu tekevän erityisen tiukkaa 13- vuotiaalle lapsellemme. Hänen voimakkaan reaktion takia luopumista on siirretty, koiralle on siis löytynyt jo uusi, hyvä koti.
Miten siis helpottaa lapsen oloa, sydämeni särkyy kun ajattelen hänen surua olla ilman koiraa.
Koiraa ei ole mahdollista pitää, molemmilla vanhemmilla vuorotyö, lasta on yritetty saada ottamaan koiran hoidosta enemmän vastuuta, mutta käytännössä koiran hoito on jäänyt vanhempien vastuulle.
Olen jo aikaisemmin pyytänyt, että menisimme yhdessä katsomaan koiran uutta kotia, hän ei suostu lähtemään koska ei aio koirasta luopua.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus esiin kirjoitti:
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Ei kukaan ole tarkoittanut, että 13 v pitäisi koira hoitaa.
Jos koira on koulu koulutettu (niin kuin itsestäänselvästi pitäisi), voi myös 13vuotias sitä jo kerran päivässä yksin pienellä pissalenkillä käyttää. Näin siis useimpien ja "normaalien" 13v kohdalla.Eihän tuo ole mitään hoitoa. Meinaat siisn, että viisi minuuttia päivässä riittäisi täyttämään toisen elollisen olennon tarpeet?
Se viisi minuuttia riittää siihen, ettei koiralla ole hirveä pissahätä, jos ap lla on vaikka pitempiä vuoroja! Alussahan sanoin, ettei lapsen pidä hoitaa koiraa. Vaan eläinten hoidosta vastuu kuuluu aina aikuiselle! Eikä apnkaan kuulu vastuutaan sysätä lapselleen.
Mun pointti viestissä oli se, että vuorotyö ei ole mikään syy, että aika ei muka riittäisi koiran hoitoon. Ja jos jotkus vuorot ovat pitkiä, niin se lapsi voi tarpeen tullen koiraa ulkona käyttää.
Aivan loistavaa luetun ymmärtämistä ja aivojen käyttöä taas....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse olisin menettänyt koirani vanhempieni avioerossa olisin menettänyt järkeni. Olin saman ikäinen eron tullessa, mutta hoidin koiran itsenäisesti ja koira nukkui vanhuuttaan pois kun olin jo yliopistossa.
Kyllä tuon ikäinen lapsi oman kokemukseni mukaan pystyy koirasta huolehtimaan.Samat ajatukset. Mutta kun lapsi ei hoida niin silloin uusi koti on ihan oikea ratkaisu.
Jos lapsi ei hoida koiraa niin ei hänkään sitä loppujen lopuksi halua. Ikävä kyllä.
Juurihan ap sanoi, että 13v osallistuu ulkoilutukseen.
Jossain sanottiin, että pitää patistaa välillä. Ei siis omasta tahdosta ole aina hoitamassa. Tuo kyllä tarkoittaa, ettei loppujen lopuksi siitä koirasta ihan hirveästi välitä.
No en nyt vetäisi mutkia aivan noin suoraksi. Meillä mies ei osallistu koirien lenkitykseen, mutta silti koirat ovat hänelle erittäin rakkaita ja tärkeitä. Puuhailee koirien kanssa sitten muuta. Meidän lapsillekin koirat ovat hyvin tärkeitä, vaikka hekään eivät niitä lenkitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus esiin kirjoitti:
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Ei kukaan ole tarkoittanut, että 13 v pitäisi koira hoitaa.
Jos koira on koulu koulutettu (niin kuin itsestäänselvästi pitäisi), voi myös 13vuotias sitä jo kerran päivässä yksin pienellä pissalenkillä käyttää. Näin siis useimpien ja "normaalien" 13v kohdalla.Eihän tuo ole mitään hoitoa. Meinaat siisn, että viisi minuuttia päivässä riittäisi täyttämään toisen elollisen olennon tarpeet?
Se viisi minuuttia riittää siihen, ettei koiralla ole hirveä pissahätä, jos ap lla on vaikka pitempiä vuoroja! Alussahan sanoin, ettei lapsen pidä hoitaa koiraa. Vaan eläinten hoidosta vastuu kuuluu aina aikuiselle! Eikä apnkaan kuulu vastuutaan sysätä lapselleen.
Mun pointti viestissä oli se, että vuorotyö ei ole mikään syy, että aika ei muka riittäisi koiran hoitoon. Ja jos jotkus vuorot ovat pitkiä, niin se lapsi voi tarpeen tullen koiraa ulkona käyttää.
Aivan loistavaa luetun ymmärtämistä ja aivojen käyttöä taas....
Jos ei lapsi anna koiralle aikaa muuta kuin hätäisen pissatuksen, ei se lapsi sitä koiraa tarvitse. Elollinen olento toisen orjana vankilassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus esiin kirjoitti:
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Ei kukaan ole tarkoittanut, että 13 v pitäisi koira hoitaa.
Jos koira on koulu koulutettu (niin kuin itsestäänselvästi pitäisi), voi myös 13vuotias sitä jo kerran päivässä yksin pienellä pissalenkillä käyttää. Näin siis useimpien ja "normaalien" 13v kohdalla.Eihän tuo ole mitään hoitoa. Meinaat siisn, että viisi minuuttia päivässä riittäisi täyttämään toisen elollisen olennon tarpeet?
Se viisi minuuttia riittää siihen, ettei koiralla ole hirveä pissahätä, jos ap lla on vaikka pitempiä vuoroja! Alussahan sanoin, ettei lapsen pidä hoitaa koiraa. Vaan eläinten hoidosta vastuu kuuluu aina aikuiselle! Eikä apnkaan kuulu vastuutaan sysätä lapselleen.
Mun pointti viestissä oli se, että vuorotyö ei ole mikään syy, että aika ei muka riittäisi koiran hoitoon. Ja jos jotkus vuorot ovat pitkiä, niin se lapsi voi tarpeen tullen koiraa ulkona käyttää.
Aivan loistavaa luetun ymmärtämistä ja aivojen käyttöä taas....
Jos ei lapsi anna koiralle aikaa muuta kuin hätäisen pissatuksen, ei se lapsi sitä koiraa tarvitse. Elollinen olento toisen orjana vankilassa...
Voi luoja. Orjana vankilassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse olisin menettänyt koirani vanhempieni avioerossa olisin menettänyt järkeni. Olin saman ikäinen eron tullessa, mutta hoidin koiran itsenäisesti ja koira nukkui vanhuuttaan pois kun olin jo yliopistossa.
Kyllä tuon ikäinen lapsi oman kokemukseni mukaan pystyy koirasta huolehtimaan.Samat ajatukset. Mutta kun lapsi ei hoida niin silloin uusi koti on ihan oikea ratkaisu.
Jos lapsi ei hoida koiraa niin ei hänkään sitä loppujen lopuksi halua. Ikävä kyllä.
Juurihan ap sanoi, että 13v osallistuu ulkoilutukseen.
Jossain sanottiin, että pitää patistaa välillä. Ei siis omasta tahdosta ole aina hoitamassa. Tuo kyllä tarkoittaa, ettei loppujen lopuksi siitä koirasta ihan hirveästi välitä.
Se tarkoittaa sitä, että 13 on vielä lapsi /teini. On ihan normaalia joutua paistamaan ja muistuttamaan sen ikäisiä asioissa. Voi tuntua, ettei jaksais, ei huvittaisi, sataa jne. Ja siksi esim ulos vienti voi olla vähän epämukava asia. Mutta vanhempien tehtävä on tehdä lapsilleen selväksi, että jotkln asiat vain tehdään ja pitää tehdä, huvitti tai ei. Se on sitä kasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse olisin menettänyt koirani vanhempieni avioerossa olisin menettänyt järkeni. Olin saman ikäinen eron tullessa, mutta hoidin koiran itsenäisesti ja koira nukkui vanhuuttaan pois kun olin jo yliopistossa.
Kyllä tuon ikäinen lapsi oman kokemukseni mukaan pystyy koirasta huolehtimaan.Samat ajatukset. Mutta kun lapsi ei hoida niin silloin uusi koti on ihan oikea ratkaisu.
Jos lapsi ei hoida koiraa niin ei hänkään sitä loppujen lopuksi halua. Ikävä kyllä.
Juurihan ap sanoi, että 13v osallistuu ulkoilutukseen.
Jossain sanottiin, että pitää patistaa välillä. Ei siis omasta tahdosta ole aina hoitamassa. Tuo kyllä tarkoittaa, ettei loppujen lopuksi siitä koirasta ihan hirveästi välitä.
No en nyt vetäisi mutkia aivan noin suoraksi. Meillä mies ei osallistu koirien lenkitykseen, mutta silti koirat ovat hänelle erittäin rakkaita ja tärkeitä. Puuhailee koirien kanssa sitten muuta. Meidän lapsillekin koirat ovat hyvin tärkeitä, vaikka hekään eivät niitä lenkitä.
Lenkittäisivätkö jos vaihtoehtona on koirasta luopuminen?
Kolme koiraani ovat kaikki kodinvaihtajia. Joskus se vaan on koiralle parempi, eikä maailma siihen kaadu. Omieni taustat ovat omistajan kuolema, omistajan kyllästyminen ja omistajan sairastuminen mielenterveysongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse olisin menettänyt koirani vanhempieni avioerossa olisin menettänyt järkeni. Olin saman ikäinen eron tullessa, mutta hoidin koiran itsenäisesti ja koira nukkui vanhuuttaan pois kun olin jo yliopistossa.
Kyllä tuon ikäinen lapsi oman kokemukseni mukaan pystyy koirasta huolehtimaan.Samat ajatukset. Mutta kun lapsi ei hoida niin silloin uusi koti on ihan oikea ratkaisu.
Jos lapsi ei hoida koiraa niin ei hänkään sitä loppujen lopuksi halua. Ikävä kyllä.
Juurihan ap sanoi, että 13v osallistuu ulkoilutukseen.
Jossain sanottiin, että pitää patistaa välillä. Ei siis omasta tahdosta ole aina hoitamassa. Tuo kyllä tarkoittaa, ettei loppujen lopuksi siitä koirasta ihan hirveästi välitä.
Se tarkoittaa sitä, että 13 on vielä lapsi /teini. On ihan normaalia joutua paistamaan ja muistuttamaan sen ikäisiä asioissa. Voi tuntua, ettei jaksais, ei huvittaisi, sataa jne. Ja siksi esim ulos vienti voi olla vähän epämukava asia. Mutta vanhempien tehtävä on tehdä lapsilleen selväksi, että jotkln asiat vain tehdään ja pitää tehdä, huvitti tai ei. Se on sitä kasvatusta.
Minulla oli lapsena häkkieläimiä. Ei kyllä todellakaan tarvinnut jatkuvasti muistuttaa päivittäisestä ruokinnasta, vedenvaihdosta, häkinsiivouksesta tms. Ei alakouluikäisenä eikä teininä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus esiin kirjoitti:
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Ei kukaan ole tarkoittanut, että 13 v pitäisi koira hoitaa.
Jos koira on koulu koulutettu (niin kuin itsestäänselvästi pitäisi), voi myös 13vuotias sitä jo kerran päivässä yksin pienellä pissalenkillä käyttää. Näin siis useimpien ja "normaalien" 13v kohdalla.Eihän tuo ole mitään hoitoa. Meinaat siisn, että viisi minuuttia päivässä riittäisi täyttämään toisen elollisen olennon tarpeet?
Se viisi minuuttia riittää siihen, ettei koiralla ole hirveä pissahätä, jos ap lla on vaikka pitempiä vuoroja! Alussahan sanoin, ettei lapsen pidä hoitaa koiraa. Vaan eläinten hoidosta vastuu kuuluu aina aikuiselle! Eikä apnkaan kuulu vastuutaan sysätä lapselleen.
Mun pointti viestissä oli se, että vuorotyö ei ole mikään syy, että aika ei muka riittäisi koiran hoitoon. Ja jos jotkus vuorot ovat pitkiä, niin se lapsi voi tarpeen tullen koiraa ulkona käyttää.
Aivan loistavaa luetun ymmärtämistä ja aivojen käyttöä taas....
Jos ei lapsi anna koiralle aikaa muuta kuin hätäisen pissatuksen, ei se lapsi sitä koiraa tarvitse. Elollinen olento toisen orjana vankilassa...
Voi luoja. Orjana vankilassa
Lapsiko sen koiran alunperin sinne kotiin toi? Aikuinen sen on ottanut. Koiran hankkiminen vaatii sitoutumista ja aikuisen on tämä vastuu otettava. Edelleen aikuinen hoitaa eläimet!!!
Ja edelleen tuo mun pointti liittyi siihen vuorotyöhön ja "ajanpuutteeseen". Vuorotyö sinänsä ei aiheuta ajan puutetta sen enempää kuin muukaan työ, paitsi että joskus voi olla niitä pitempiä vuoroja.
En ole ottanut kantaa siihen tarvitseeko se lapsi sitä koiraa vai ei. Eikä pelkästään sen pitäisi olla kodinvaihdon syy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus esiin kirjoitti:
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Ei kukaan ole tarkoittanut, että 13 v pitäisi koira hoitaa.
Jos koira on koulu koulutettu (niin kuin itsestäänselvästi pitäisi), voi myös 13vuotias sitä jo kerran päivässä yksin pienellä pissalenkillä käyttää. Näin siis useimpien ja "normaalien" 13v kohdalla.Eihän tuo ole mitään hoitoa. Meinaat siisn, että viisi minuuttia päivässä riittäisi täyttämään toisen elollisen olennon tarpeet?
Se viisi minuuttia riittää siihen, ettei koiralla ole hirveä pissahätä, jos ap lla on vaikka pitempiä vuoroja! Alussahan sanoin, ettei lapsen pidä hoitaa koiraa. Vaan eläinten hoidosta vastuu kuuluu aina aikuiselle! Eikä apnkaan kuulu vastuutaan sysätä lapselleen.
Mun pointti viestissä oli se, että vuorotyö ei ole mikään syy, että aika ei muka riittäisi koiran hoitoon. Ja jos jotkus vuorot ovat pitkiä, niin se lapsi voi tarpeen tullen koiraa ulkona käyttää.
Aivan loistavaa luetun ymmärtämistä ja aivojen käyttöä taas....
Jos ei lapsi anna koiralle aikaa muuta kuin hätäisen pissatuksen, ei se lapsi sitä koiraa tarvitse. Elollinen olento toisen orjana vankilassa...
Voi luoja. Orjana vankilassa
Lapsiko sen koiran alunperin sinne kotiin toi? Aikuinen sen on ottanut. Koiran hankkiminen vaatii sitoutumista ja aikuisen on tämä vastuu otettava. Edelleen aikuinen hoitaa eläimet!!!
Ja edelleen tuo mun pointti liittyi siihen vuorotyöhön ja "ajanpuutteeseen". Vuorotyö sinänsä ei aiheuta ajan puutetta sen enempää kuin muukaan työ, paitsi että joskus voi olla niitä pitempiä vuoroja.
En ole ottanut kantaa siihen tarvitseeko se lapsi sitä koiraa vai ei. Eikä pelkästään sen pitäisi olla kodinvaihdon syy!
Muuttunut elämäntilanne voi aiheuttaa muille kuin sinulle ties mitä ahdistusta ja stressiä sekä uusia tarpeita ajankäyttöön ja lisäksi viedä voimia niin, ettei resursseja ole samalla tavalla kuin ennen muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Koiramme on ollut aikaisemmin hoidossa lomamatkanme ajan perheessä, jolle sen nyt antaisimme.Haluan tarjota koiralle paremnan kodin kuin nyt. Lasten koulu ja harrastukset vievät liikaa aikaa nyt kun taloudessa on vain yksi aikuinen.
Lasta on yritetty vastuuttaa enemmän, hän hoitaakin osan lenkityksistä, mutta välillä pitää muistuttaa. Ymmärrän kyllä, ettei tuon ikäinen voi ottaa kokonaan koppia koiran hoidosta.
Mielelläni pitäisin koiran, lapseni takia, mutta en nyt voi tilanteelle mitään ja yritän vain tehdä asia lapselle helpommaksi.
Kerrottakoon vielä, että koiran aikanaan ex-mieheni vaati, nyt hän ei koiraa halua ottaa kokonaan ja ymmärrän sen hänen työn luonteensa vuoksi.
Miten vuorotyö estää koiran pitämisen?
Lähinnä mietin, että eikö se samalla estä lapsen pitämisen? Miten kauan lapsi on yksinään, jos koirakaan ei sitä aikaa selviä.
Järkyttävä päätös tuhota lapselta koti, sitten viedä vielä lemmikkikin.
Tekisin järjestelyjä esim. niin, että koiralla oli varaulkoiluttaja tai -hoitopaikka, mutta en luopuisi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus esiin kirjoitti:
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Ei kukaan ole tarkoittanut, että 13 v pitäisi koira hoitaa.
Jos koira on koulu koulutettu (niin kuin itsestäänselvästi pitäisi), voi myös 13vuotias sitä jo kerran päivässä yksin pienellä pissalenkillä käyttää. Näin siis useimpien ja "normaalien" 13v kohdalla.Eihän tuo ole mitään hoitoa. Meinaat siisn, että viisi minuuttia päivässä riittäisi täyttämään toisen elollisen olennon tarpeet?
Se viisi minuuttia riittää siihen, ettei koiralla ole hirveä pissahätä, jos ap lla on vaikka pitempiä vuoroja! Alussahan sanoin, ettei lapsen pidä hoitaa koiraa. Vaan eläinten hoidosta vastuu kuuluu aina aikuiselle! Eikä apnkaan kuulu vastuutaan sysätä lapselleen.
Mun pointti viestissä oli se, että vuorotyö ei ole mikään syy, että aika ei muka riittäisi koiran hoitoon. Ja jos jotkus vuorot ovat pitkiä, niin se lapsi voi tarpeen tullen koiraa ulkona käyttää.
Aivan loistavaa luetun ymmärtämistä ja aivojen käyttöä taas....
Jos ei lapsi anna koiralle aikaa muuta kuin hätäisen pissatuksen, ei se lapsi sitä koiraa tarvitse. Elollinen olento toisen orjana vankilassa...
Voi luoja. Orjana vankilassa
Lapsiko sen koiran alunperin sinne kotiin toi? Aikuinen sen on ottanut. Koiran hankkiminen vaatii sitoutumista ja aikuisen on tämä vastuu otettava. Edelleen aikuinen hoitaa eläimet!!!
Ja edelleen tuo mun pointti liittyi siihen vuorotyöhön ja "ajanpuutteeseen". Vuorotyö sinänsä ei aiheuta ajan puutetta sen enempää kuin muukaan työ, paitsi että joskus voi olla niitä pitempiä vuoroja.
En ole ottanut kantaa siihen tarvitseeko se lapsi sitä koiraa vai ei. Eikä pelkästään sen pitäisi olla kodinvaihdon syy!
Muuttunut elämäntilanne voi aiheuttaa muille kuin sinulle ties mitä ahdistusta ja stressiä sekä uusia tarpeita ajankäyttöön ja lisäksi viedä voimia niin, ettei resursseja ole samalla tavalla kuin ennen muutosta.
Ymmärrän toki, enkä minäkään ole mikään yli-ihminen niiden suhteen. Mutta ap itse aloitusviestissään toi esille, että koiraa ei voi pitää, koska molemmilla on vuorotyö. Ja tähän vastasin.
Asiasta jäin jankkaamaan, koska joku väitti minun sanoneen, että koiralle riittäisi hoidoksi 5 min pissatus päivässä. Ei riitä enkä ole näin väittänytkään.
Eikä minua kiinnosta tarvitseeko se lapsi sitä koiraa vai, en ole ottanut siihen kantaa, vaikka täällä niinkin väitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsi parkaa :( Kyllä siitä joku trauma jää ton ikäiselle, jos on tosi kiintynyt koiraan.
No ei kuitenkaan niin kiintynyt, että hoitaisi sitä.
Jos ei ole opetettu ottamaan vastuuta, niin ei se hetkessä tapahdu. Ja koska vanhempien esimerkki näyttää olevan, että "koira pois vaan", niin voi olla malli, ettei vastuuta kanneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse olisin menettänyt koirani vanhempieni avioerossa olisin menettänyt järkeni. Olin saman ikäinen eron tullessa, mutta hoidin koiran itsenäisesti ja koira nukkui vanhuuttaan pois kun olin jo yliopistossa.
Kyllä tuon ikäinen lapsi oman kokemukseni mukaan pystyy koirasta huolehtimaan.Samat ajatukset. Mutta kun lapsi ei hoida niin silloin uusi koti on ihan oikea ratkaisu.
Jos lapsi ei hoida koiraa niin ei hänkään sitä loppujen lopuksi halua. Ikävä kyllä.
Juurihan ap sanoi, että 13v osallistuu ulkoilutukseen.
Jossain sanottiin, että pitää patistaa välillä. Ei siis omasta tahdosta ole aina hoitamassa. Tuo kyllä tarkoittaa, ettei loppujen lopuksi siitä koirasta ihan hirveästi välitä.
Se tarkoittaa sitä, että 13 on vielä lapsi /teini. On ihan normaalia joutua paistamaan ja muistuttamaan sen ikäisiä asioissa. Voi tuntua, ettei jaksais, ei huvittaisi, sataa jne. Ja siksi esim ulos vienti voi olla vähän epämukava asia. Mutta vanhempien tehtävä on tehdä lapsilleen selväksi, että jotkln asiat vain tehdään ja pitää tehdä, huvitti tai ei. Se on sitä kasvatusta.
Minulla oli lapsena häkkieläimiä. Ei kyllä todellakaan tarvinnut jatkuvasti muistuttaa päivittäisestä ruokinnasta, vedenvaihdosta, häkinsiivouksesta tms. Ei alakouluikäisenä eikä teininä.
Kaikki eivät ole samanlaisia, eivät varsinkaan tuossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus esiin kirjoitti:
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Ei kukaan ole tarkoittanut, että 13 v pitäisi koira hoitaa.
Jos koira on koulu koulutettu (niin kuin itsestäänselvästi pitäisi), voi myös 13vuotias sitä jo kerran päivässä yksin pienellä pissalenkillä käyttää. Näin siis useimpien ja "normaalien" 13v kohdalla.Eihän tuo ole mitään hoitoa. Meinaat siisn, että viisi minuuttia päivässä riittäisi täyttämään toisen elollisen olennon tarpeet?
Ulkoilutus silloin, kun vanhempi on siellä vuorotöissä. Pidemmät lenkit sitten, kun vanhempi ei ole vuorotöissä.
Tässähän auttaisi jo hulppeasti se, että mies kantaisi edelleen oman vastuunsa koirasta, jolloin sekä ap että eksä saisivat hengähtää vuorollaan, mutta mieshän jo luovutti eli ap:n vastuu koirasta lisääntyi muun hässäkän lisäksi.
Olen kuusi vuotta hoitanut koiraa ilman että sillä olisi hoitopaikkaa eikä monellakaan ole sellaiseen halua tai mahdollisuutta.
Sain koiran pienenä. Olisin kuollut, jos vanhemmat ois antanut sen pois yhtään mistään syystä. Pari vuotta sitten koirani kuoli vanhuuteen 15-vuotiaana.
Olet ihan kamala, ap.
Ikävä tilanne, mutta ymmärrän hyvin. Minäkin olen joutunut luopumaan koirasta eron jälkeen - kahteenkin kertaan. Se on vaikea paikka kaikille, mutta ei sille voi mitään. Jos uusi koti on perhe, jonka tunnette, niin voiko lapsi mennä sinne tapaamaan koiraa ja voiko se tulla vaikka hoitoon teille joskus? Tai jos päädytte pitämään niin olisiko mahdollista löytää lähistöltä vaikka joku vähän vanhempi nuori, joka voisi silloin tällöin korvausta vastaan käydä lenkittämässä koirulia?
Ajattele nyt, ensin isä ja äiti eroavat, sitten viedään pois koirakin. Hirveä kokemus!
Mutta 13-vuotiaan kyllä pitää jo osata käyttää koiraa lenkillä, leikittää jne. arkiset askareet. Suurin osa koulutuksesta on jo varmaan hoidettu pentuaikana? Vanhemmille jää suurin vastuu ruoan hankkimisesta ja muista kustannuksista, eläinlääkärikäynneistä. Voi kai lapselle asettaa ehdoksi, että koira jää vain jos lapsi lenkittää ainakin kaksi pikkulenkkiä päivässä (tms). Se on vähemmän julmaa kuin rakkaan lemmikin poishäätö.
Alue: Aihe vapaa
Jossain sanottiin, että pitää patistaa välillä. Ei siis omasta tahdosta ole aina hoitamassa. Tuo kyllä tarkoittaa, ettei loppujen lopuksi siitä koirasta ihan hirveästi välitä.