Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koirasta luopuminen avioerotilanteessa
30.06.2020 |
Avioeron takia joudumme luopumaan koirastamme, koska sille ei vain yksinkertaisesti riitä aikaa.
On nyt jokusen kuukauden kulkenut lasten mukana, he ovat siis vanhemmillaan viikko/viikko systeemillä.
No, nyt tämä luopuminen tuntuu tekevän erityisen tiukkaa 13- vuotiaalle lapsellemme. Hänen voimakkaan reaktion takia luopumista on siirretty, koiralle on siis löytynyt jo uusi, hyvä koti.
Miten siis helpottaa lapsen oloa, sydämeni särkyy kun ajattelen hänen surua olla ilman koiraa.
Koiraa ei ole mahdollista pitää, molemmilla vanhemmilla vuorotyö, lasta on yritetty saada ottamaan koiran hoidosta enemmän vastuuta, mutta käytännössä koiran hoito on jäänyt vanhempien vastuulle.
Olen jo aikaisemmin pyytänyt, että menisimme yhdessä katsomaan koiran uutta kotia, hän ei suostu lähtemään koska ei aio koirasta luopua.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsi parkaa :( Kyllä siitä joku trauma jää ton ikäiselle, jos on tosi kiintynyt koiraan.
Ja vaikkei olisi niin kiintynyt niin ap ainakin opettaa lapselleen että eläimestä voi aina luopua kun ei vaan kiinnosta hoitaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsi parkaa :( Kyllä siitä joku trauma jää ton ikäiselle, jos on tosi kiintynyt koiraan.
No tuskin jää. Jos lapsi tosissaan haluaisi pitää koiran, olisi jo luvannut hoitaa sen vaikka kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsi parkaa :( Kyllä siitä joku trauma jää ton ikäiselle, jos on tosi kiintynyt koiraan.
No ei kuitenkaan niin kiintynyt, että hoitaisi sitä.
Ap sanoi että teini kyllä ulkoiluttaa koiraa eli osallistuu hoitoon
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus esiin kirjoitti:
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Ei kukaan ole tarkoittanut, että 13 v pitäisi koira hoitaa.
Jos koira on koulu koulutettu (niin kuin itsestäänselvästi pitäisi), voi myös 13vuotias sitä jo kerran päivässä yksin pienellä pissalenkillä käyttää. Näin siis useimpien ja "normaalien" 13v kohdalla.
Eihän tuo ole mitään hoitoa. Meinaat siisn, että viisi minuuttia päivässä riittäisi täyttämään toisen elollisen olennon tarpeet?
Jos itse olisin menettänyt koirani vanhempieni avioerossa olisin menettänyt järkeni. Olin saman ikäinen eron tullessa, mutta hoidin koiran itsenäisesti ja koira nukkui vanhuuttaan pois kun olin jo yliopistossa.
Kyllä tuon ikäinen lapsi oman kokemukseni mukaan pystyy koirasta huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsi parkaa :( Kyllä siitä joku trauma jää ton ikäiselle, jos on tosi kiintynyt koiraan.
Ja vaikkei olisi niin kiintynyt niin ap ainakin opettaa lapselleen että eläimestä voi aina luopua kun ei vaan kiinnosta hoitaa[/quote
On aitoa rakkautta antaa eläimelle olot, jotka sen hyvinvointi vaatii. Ja jos siihen ei pysty itse, päästää irti. Vastuutonta on vain sinnikäästi pitää eläin, ettei "luovuta".
Vierailija kirjoitti:
Jos itse olisin menettänyt koirani vanhempieni avioerossa olisin menettänyt järkeni. Olin saman ikäinen eron tullessa, mutta hoidin koiran itsenäisesti ja koira nukkui vanhuuttaan pois kun olin jo yliopistossa.
Kyllä tuon ikäinen lapsi oman kokemukseni mukaan pystyy koirasta huolehtimaan.
Samat ajatukset. Mutta kun lapsi ei hoida niin silloin uusi koti on ihan oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsi parkaa :( Kyllä siitä joku trauma jää ton ikäiselle, jos on tosi kiintynyt koiraan.
Ja vaikkei olisi niin kiintynyt niin ap ainakin opettaa lapselleen että eläimestä voi aina luopua kun ei vaan kiinnosta hoitaa[/quote
On aitoa rakkautta antaa eläimelle olot, jotka sen hyvinvointi vaatii. Ja jos siihen ei pysty itse, päästää irti. Vastuutonta on vain sinnikäästi pitää eläin, ettei "luovuta".
Kyllä se aitoa rakkautta on tehdä koiralle sellaiset olot että saa pidettyä sen ja tietenkin taattua hyvät olot. Ei ap ole ainoa eroperhe jossa koiratkin ovat jatkaneet tyytyväisenä eloaan oman perheensä kanssa.
Ap ei vaan välitä koirasta tarpeeksi ja kokee sen vaik taakkana. Todella vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse olisin menettänyt koirani vanhempieni avioerossa olisin menettänyt järkeni. Olin saman ikäinen eron tullessa, mutta hoidin koiran itsenäisesti ja koira nukkui vanhuuttaan pois kun olin jo yliopistossa.
Kyllä tuon ikäinen lapsi oman kokemukseni mukaan pystyy koirasta huolehtimaan.Samat ajatukset. Mutta kun lapsi ei hoida niin silloin uusi koti on ihan oikea ratkaisu.
Jos lapsi ei hoida koiraa niin ei hänkään sitä loppujen lopuksi halua. Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin pitkään voimaton ja maassa läheisen kuoleman vuoksi, alkoi päähän hiipiä ajatuksia, pitäisikö koiralle etsiä parempi koti, ettei sen tarvitse kuukaudesta toiseen katsoa omistajaa, joka on varjo entisestään. Koira kuitenkin pakotti minut rutiineihin ja myös palkkasin sille luotettavan ulkoiluttajan avukseni.
Suurinta rakkautta on olla epäitsekäs ja tarpeen mukaan jopa päästää irti rakkaastaan, jotta se saa arvoisensa elämän.
Kamala tilanne koirallekin. Jotkut kiintyvät niin perheeseensä, etteivät toivu ikinä tuommoisesta. Toivottavasti on rotu, joka sopeutuu uuteen helposti. Ja toivon myös, että uusi perhe on oikeasti hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä, jos koiralle kerta olisi tiedossa jo ennestään tuttu ja hyvänpaikka uudeksi kodiksi.
Mutta en kyllä jaksa ymmärtää näitä perheitä, jotka kiikuttavat lapsiaan viikon mittaan kymmeniin harrastuksiin. Sitten ovat ensimmäisenä luopumassa itse huollettavakseen ottamastaan elävästä eläimestä, jotta saavat rauhassa jatkaa tätä harrastuksesta toiseen juoksemista.
Koira on elävä ja tunteva eläin, perheenjäsen, eikö sen pitäisi mennä näiden muiden harrastusten ja ajanvietteiden edelle? Jos koira otetaan, niin siihen sitoudutaan. Ei pidä hankkia eläimiä, jos ei osaa sitoutua.
Kyl ton ikäisen kanssa voi puhua ihan rehellisesti mitä koira vaatii ja todeta, että on itsekästä pitää koira jos ei sille voi tarjota hyviä olosuhteita. Voiko sen uuden perheen kanssa sopia, että lapsi kävis silloin tällöin katsomassa koiraa?
Ap teet järkevästi kun mietit myös koiran hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuus esiin kirjoitti:
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Olen samaa mieltä, että ap tekee oikein tuossa tilanteessa varsinkin kun mielestäni 13-vuotias on kyllä kypsä huolehtimaan koirasta, mutta ei nyt vaan hirveästi kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse olisin menettänyt koirani vanhempieni avioerossa olisin menettänyt järkeni. Olin saman ikäinen eron tullessa, mutta hoidin koiran itsenäisesti ja koira nukkui vanhuuttaan pois kun olin jo yliopistossa.
Kyllä tuon ikäinen lapsi oman kokemukseni mukaan pystyy koirasta huolehtimaan.Samat ajatukset. Mutta kun lapsi ei hoida niin silloin uusi koti on ihan oikea ratkaisu.
Jos lapsi ei hoida koiraa niin ei hänkään sitä loppujen lopuksi halua. Ikävä kyllä.
Juurihan ap sanoi, että 13v osallistuu ulkoilutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä, jos koiralle kerta olisi tiedossa jo ennestään tuttu ja hyvänpaikka uudeksi kodiksi.
Mutta en kyllä jaksa ymmärtää näitä perheitä, jotka kiikuttavat lapsiaan viikon mittaan kymmeniin harrastuksiin. Sitten ovat ensimmäisenä luopumassa itse huollettavakseen ottamastaan elävästä eläimestä, jotta saavat rauhassa jatkaa tätä harrastuksesta toiseen juoksemista.
Koira on elävä ja tunteva eläin, perheenjäsen, eikö sen pitäisi mennä näiden muiden harrastusten ja ajanvietteiden edelle? Jos koira otetaan, niin siihen sitoudutaan. Ei pidä hankkia eläimiä, jos ei osaa sitoutua.
Mutta jos ihminen on ottanut eläimen riittävästi harkitsematta, ei ole kiintynyt tarpeeksi, vaikka eläin olisi ja kokee harrastukset kivempina kuin eläimen niin eikö sitten ole reilua antaa eläimelle mahdolisuus toisessa perheessä kuin hoitaa sitä pitkin hampain ja luopua harrastuksista?
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä, jos koiralle kerta olisi tiedossa jo ennestään tuttu ja hyvänpaikka uudeksi kodiksi.
Mutta en kyllä jaksa ymmärtää näitä perheitä, jotka kiikuttavat lapsiaan viikon mittaan kymmeniin harrastuksiin. Sitten ovat ensimmäisenä luopumassa itse huollettavakseen ottamastaan elävästä eläimestä, jotta saavat rauhassa jatkaa tätä harrastuksesta toiseen juoksemista.
Koira on elävä ja tunteva eläin, perheenjäsen, eikö sen pitäisi mennä näiden muiden harrastusten ja ajanvietteiden edelle? Jos koira otetaan, niin siihen sitoudutaan. Ei pidä hankkia eläimiä, jos ei osaa sitoutua.
Tässähän on elämäntilanne muuttunut ja ratkaisu tehdään sen mukaan.
Paljonko ja miten sitä lasta on opetettu hoitamaan koiraa? On ihan normaalia että muutosvaiheessa nuori ei heti onnistu, kapinoi vastaan tai yrittää luistaa vastuusta.
Voi olla että pitää useammin kuin kaksi kertaa selittää ton ikäiselle mitä kaikkea hänen vastuulleen konkreettisesti kuuluu. Kellonajat ulkoilutukseen, koulutustavoitteet, ruoka-ajat yms. Jos vain sanotaan "Jeppe voi jäädä mutta sinä sit hoidat sen", se ei välttämättä riitä alkuunkaan. Teillä voi olla ihan eei käsitys siitä mitä koiran kanssa tehdään, ei se 13v oo ehkä hahmottanut kaikkea.
Ja vaikka se hoitaisi kaiken, pitäisi varmaan silti välillä patistaa ja ohjata, eikä antaa 100% vastuuta lapselle.
Joko koira oireilee luonanne? Tuhoaa paikkoja, on levoton, on apaattinen, pelokas? Vai onko koira ihan tyytyväinen ja elää hyvää elämää, mutta ap toivoo sille vielä parempaa?
Tuolla oli hyvä ehdotus, että lapsi saisi pitää jatkossa yhteyden koiraan, saisi välillä käydä rapsuttamassa ja lenkittämässä. Voisitteko sopia sellaisesta yhdessä?
Miksei 13v voi huolehtia koirasta? Ei osaa vai ei viitsi? Tuon ikäinen ymmärtää jo syy-seuraus suhteen. Jos ei viitsi huolehtia esimerkiksi ulkoilutuksesta kun vanhempi on töissä niin sitten koira lähtee sellaiseen kotiin jossa sen tarpeista huolehditaan. Teinin kanssa käydään läpi mitä koirasta huolehtiminen tarkoittaa ja seurataan tilannetta pai viikkoa. Jos ei suju, niin koira lähtee. Sama jatkuu myös syksyllä ei saa tulla ensimmäistäkään vikinää kun täytyykin t´lähteä aamupissalenkille vaikka tuulee ja sataa. Eikä koulusta mennä minnekään kavereiden kanssa vaan huolehditaan koirasta. Koska et itse ole halukas ottamaan vastuuta (samat tunnit sulla käytössä on kuin muillakin, vaikka eri aikaan vuorokaudesta) etkä ole osannut lapsiasi kasvattaa vastuuseen niin koiran kannalta on parempi että se saa uuden kodin. Eikä todellakaan mitään muuta lemmikkiä tilalle! Teillä ei vain ole oikeaa asennetta huolehtia lemmikistä yhdelläkään.
Lemmikki on aina aikuisen vastuulla! Lemmikit otetaan sillä ymmärryksellä että aikuinen hoitaa ja vastaa koulutuksesta, sisäsiisteydestä yms.jne. ei koskaan lapsi. Lapsi voi luvata ja vannoa hoitavansa ja ulkoiluttavansa mutta eihän se koskaan toteudu. Siksi aikuinen vastuussa.
Alue: Aihe vapaa
No ei kuitenkaan niin kiintynyt, että hoitaisi sitä.